kalevala.html - site - bvnf.space sources

kalevala.html (662190B)
<!DOCTYPE html>
<html lang="fi">
<head>
	<meta charset="utf-8" />
	<meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1" />
	<link rel="stylesheet" href="../style.css" type="text/css" />
	<link rel="icon" href=""/>
	<title>KALEVALA - LÖNNROT</title>
	<style type="text/css">
		hr {
			width: 80%;
			margin-top: 2em;
			margin-bottom: 2em;
		}
		body {
			font-family: serif;
		}
	</style>
</head>
<body>
	<header><nav>
	<a href="../">[Home]</a>
	<a href="../blog/">[Blog]</a>
	<a href="//git.bvnf.space/">[Git]</a>
	<a href="./">[Books]</a>
	</nav></header>

<h1>Kalevala</h1>
<h2>Elias Lönnrot</h2>

<a href="kalevala.txt">plain text version</a>
<h3>Contents</h3>
<div style="font-family: monospace">
<a href='#1'>1</a>
<a href='#2'>2</a>
<a href='#3'>3</a>
<a href='#4'>4</a>
<a href='#5'>5</a>
<a href='#6'>6</a>
<a href='#7'>7</a>
<a href='#8'>8</a>
<a href='#9'>9</a>
<a href='#10'>10</a>
<a href='#11'>11</a>
<a href='#12'>12</a>
<a href='#13'>13</a>
<a href='#14'>14</a>
<a href='#15'>15</a>
<a href='#16'>16</a>
<a href='#17'>17</a>
<a href='#18'>18</a>
<a href='#19'>19</a>
<a href='#20'>20</a>
<a href='#21'>21</a>
<a href='#22'>22</a>
<a href='#23'>23</a>
<a href='#24'>24</a>
<a href='#25'>25</a>
<a href='#26'>26</a>
<a href='#27'>27</a>
<a href='#28'>28</a>
<a href='#29'>29</a>
<a href='#30'>30</a>
<a href='#31'>31</a>
<a href='#32'>32</a>
<a href='#33'>33</a>
<a href='#34'>34</a>
<a href='#35'>35</a>
<a href='#36'>36</a>
<a href='#37'>37</a>
<a href='#38'>38</a>
<a href='#39'>39</a>
<a href='#40'>40</a>
<a href='#41'>41</a>
<a href='#42'>42</a>
<a href='#43'>43</a>
<a href='#44'>44</a>
<a href='#45'>45</a>
<a href='#46'>46</a>
<a href='#47'>47</a>
<a href='#48'>48</a>
<a href='#49'>49</a>
<a href='#50'>50</a>
</div>

<hr />

<h3 id="1">Ensimmäinen runo</h3>

Mieleni minun tekevi,<br>
aivoni ajattelevi<br>
lähteäni laulamahan,<br>
saa'ani sanelemahan,<br>
sukuvirttä suoltamahan,<br>
lajivirttä laulamahan.<br>
Sanat suussani sulavat,<br>
puhe'et putoelevat,<br>
kielelleni kerkiävät,<br>
hampahilleni hajoovat.<br>
Veli kulta, veikkoseni,<br>
kaunis kasvinkumppalini!<br>
Lähe nyt kanssa laulamahan,<br>
saa kera sanelemahan<br>
yhtehen yhyttyämme,<br>
kahta'alta käytyämme!<br>
Harvoin yhtehen yhymme,<br>
saamme toinen toisihimme<br>
näillä raukoilla rajoilla,<br>
poloisilla Pohjan mailla.<br>
Lyökämme käsi kätehen,<br>
sormet sormien lomahan,<br>
lauloaksemme hyviä,<br>
parahia pannaksemme,<br>
kuulla noien kultaisien,<br>
tietä mielitehtoisien,<br>
nuorisossa nousevassa,<br>
kansassa kasuavassa:<br>
noita saamia sanoja,<br>
virsiä virittämiä<br>
vyöltä vanhan Väinämöisen,<br>
alta ahjon Ilmarisen,<br>
päästä kalvan Kaukomielen,<br>
Joukahaisen jousen tiestä,<br>
Pohjan peltojen periltä,<br>
Kalevalan kankahilta.<br>
Niit' ennen isoni lauloi<br>
kirvesvartta vuollessansa;<br>
niitä äitini opetti<br>
väätessänsä värttinätä,<br>
minun lasna lattialla<br>
eessä polven pyöriessä,<br>
maitopartana pahaisna,<br>
piimäsuuna pikkaraisna.<br>
Sampo ei puuttunut sanoja<br>
eikä Louhi luottehia:<br>
vanheni sanoihin sampo,<br>
katoi Louhi luottehisin,<br>
virsihin Vipunen kuoli,<br>
Lemminkäinen leikkilöihin.<br>
Viel' on muitaki sanoja,<br>
ongelmoita oppimia:<br>
tieohesta tempomia,<br>
kanervoista katkomia,<br>
risukoista riipomia,<br>
vesoista vetelemiä,<br>
päästä heinän hieromia,<br>
raitiolta ratkomia,<br>
paimenessa käyessäni,<br>
lasna karjanlaitumilla,<br>
metisillä mättähillä,<br>
kultaisilla kunnahilla,<br>
mustan Muurikin jälessä,<br>
Kimmon kirjavan keralla.<br>
Vilu mulle virttä virkkoi,<br>
sae saatteli runoja.<br>
Virttä toista tuulet toivat,<br>
meren aaltoset ajoivat.<br>
Linnut liitteli sanoja,<br>
puien latvat lausehia.<br>
Ne minä kerälle käärin,<br>
sovittelin sommelolle.<br>
Kerän pistin kelkkahani,<br>
sommelon rekoseheni;<br>
ve'in kelkalla kotihin,<br>
rekosella riihen luoksi;<br>
panin aitan parven päähän<br>
vaskisehen vakkasehen.<br>
Viikon on virteni vilussa,<br>
kauan kaihossa sijaisnut.<br>
Veänkö vilusta virret,<br>
lapan laulut pakkasesta,<br>
tuon tupahan vakkaseni,<br>
rasian rahin nenähän,<br>
alle kuulun kurkihirren,<br>
alle kaunihin katoksen,<br>
aukaisen sanaisen arkun,<br>
virsilippahan viritän,<br>
kerittelen pään kerältä,<br>
suorin solmun sommelolta?<br>
Niin laulan hyvänki virren,<br>
kaunihinki kalkuttelen<br>
ruoalta rukihiselta,<br>
oluelta ohraiselta.<br>
Kun ei tuotane olutta,<br>
tarittane taarivettä,<br>
laulan suulta laihemmalta,<br>
vetoselta vierettelen<br>
tämän iltamme iloksi,<br>
päivän kuulun kunniaksi,<br>
vaiko huomenen huviksi,<br>
uuen aamun alkeheksi.<br>


Noin kuulin saneltavaksi,<br>
tiesin virttä tehtäväksi:<br>
yksin meillä yöt tulevat,<br>
yksin päivät valkeavat;<br>
yksin syntyi Väinämöinen,<br>
ilmestyi ikirunoja<br>
kapehesta kantajasta,<br>
Ilmattaresta emosta.<br>
Olipa impi, ilman tyttö,<br>
kave luonnotar korea.<br>
Piti viikoista pyhyyttä,<br>
iän kaiken impeyttä<br>
ilman pitkillä pihoilla,<br>
tasaisilla tanterilla.<br>
Ikävystyi aikojansa,<br>
ouostui elämätänsä,<br>
aina yksin ollessansa,<br>
impenä eläessänsä<br>
ilman pitkillä pihoilla,<br>
avaroilla autioilla.<br>
Jop' on astuiksen alemma,<br>
laskeusi lainehille,<br>
meren selvälle selälle,<br>
ulapalle aukealle.<br>
Tuli suuri tuulen puuska,<br>
iästä vihainen ilma;<br>
meren kuohuille kohotti,<br>
lainehille laikahutti.<br>
Tuuli neittä tuuitteli,<br>
aalto impeä ajeli<br>
ympäri selän sinisen,<br>
lakkipäien lainehien:<br>
tuuli tuuli kohtuiseksi,<br>
meri paksuksi panevi.<br>
Kantoi kohtua kovoa,<br>
vatsantäyttä vaikeata<br>
vuotta seitsemän satoa,<br>
yheksän yrön ikeä;<br>
eikä synny syntyminen,<br>
luovu luomatoin sikiö.<br>
Vieri impi veen emona.<br>
Uipi iät, uipi lännet,<br>
uipi luotehet, etelät,<br>
uipi kaikki ilman rannat<br>
tuskissa tulisen synnyn,<br>
vatsanvaivoissa kovissa;<br>
eikä synny syntyminen,<br>
luovu luomatoin sikiö.<br>
Itkeä hyryttelevi;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi poloinen, päiviäni,<br>
lapsi kurja, kulkuani!<br>
Jo olen joutunut johonki:<br>
iäkseni ilman alle,<br>
tuulen tuuiteltavaksi,<br>
aaltojen ajeltavaksi<br>
näillä väljillä vesillä,<br>
lake'illa lainehilla!<br>
"Parempi olisi ollut<br>
ilman impenä eleä,<br>
kuin on nyt tätä nykyä<br>
vierähellä veen emona:<br>
vilu tääll' on ollakseni,<br>
vaiva värjätelläkseni,<br>
aalloissa asuakseni,<br>
veessä vierielläkseni.<br>
"Oi Ukko, ylijumala,<br>
ilman kaiken kannattaja!<br>
Tule tänne tarvittaissa,<br>
käy tänne kutsuttaessa!<br>
Päästä piika pintehestä,<br>
vaimo vatsanvääntehestä!<br>
Käy pian, välehen jou'u,<br>
välehemmin tarvitahan!"<br>
Kului aikoa vähäisen,<br>
pirahteli pikkaraisen.<br>
Tuli sotka, suora lintu;<br>
lenteä lekuttelevi<br>
etsien pesän sijoa,<br>
asuinmaata arvaellen.<br>
Lenti iät, lenti lännet,<br>
lenti luotehet, etelät.<br>
Ei löyä tiloa tuota,<br>
paikkoa pahintakana,<br>
kuhun laatisi pesänsä,<br>
ottaisi olosijansa.<br>
Liitelevi, laatelevi;<br>
arvelee, ajattelevi:<br>
"Teenkö tuulehen tupani,<br>
aalloillen asuinsijani?<br>
Tuuli kaatavi tupasen,<br>
aalto vie asuinsijani."<br>
Niin silloin ve'en emonen,<br>
veen emonen, ilman impi,<br>
nosti polvea merestä,<br>
lapaluuta lainehesta<br>
sotkalle pesän sijaksi,<br>
asuinmaaksi armahaksi.<br>
Tuo sotka, sorea lintu,<br>
liiteleikse, laateleikse.<br>
Keksi polven veen emosen<br>
sinerväisellä selällä;<br>
luuli heinämättähäksi,<br>
tuoreheksi turpeheksi.<br>
Lentelevi, liitelevi,<br>
päähän polven laskeuvi.<br>
Siihen laativi pesänsä,<br>
muni kultaiset munansa:<br>
kuusi kultaista munoa,<br>
rautamunan seitsemännen.<br>
Alkoi hautoa munia,<br>
päätä polven lämmitellä.<br>
Hautoi päivän, hautoi toisen,<br>
hautoi kohta kolmannenki.<br>
Jopa tuosta veen emonen,<br>
veen emonen, ilman impi,<br>
tuntevi tulistuvaksi,<br>
hipiänsä hiiltyväksi;<br>
luuli polvensa palavan,<br>
kaikki suonensa sulavan.<br>
Vavahutti polveansa,<br>
järkytti jäseniänsä:<br>
munat vierähti vetehen,<br>
meren aaltohon ajaikse;<br>
karskahti munat muruiksi,<br>
katkieli kappaleiksi.<br>
Ei munat mutahan joua,<br>
siepalehet veen sekahan.<br>
Muuttuivat murut hyviksi,<br>
kappalehet kaunoisiksi:<br>
munasen alainen puoli<br>
alaiseksi maaemäksi,<br>
munasen yläinen puoli<br>
yläiseksi taivahaksi;<br>
yläpuoli ruskeaista<br>
päivöseksi paistamahan,<br>
yläpuoli valkeaista,<br>
se kuuksi kumottamahan;<br>
mi munassa kirjavaista,<br>
ne tähiksi taivahalle,<br>
mi munassa mustukaista,<br>
nepä ilman pilvilöiksi.<br>
Ajat eellehen menevät,<br>
vuoet tuota tuonnemmaksi<br>
uuen päivän paistaessa,<br>
uuen kuun kumottaessa.<br>
Aina uipi veen emonen,<br>
veen emonen, ilman impi,<br>
noilla vienoilla vesillä,<br>
utuisilla lainehilla,<br>
eessänsä vesi vetelä,<br>
takanansa taivas selvä.<br>
Jo vuonna yheksäntenä,<br>
kymmenentenä kesänä<br>
nosti päätänsä merestä,<br>
kohottavi kokkoansa.<br>
Alkoi luoa luomiansa,<br>
saautella saamiansa<br>
selvällä meren selällä,<br>
ulapalla aukealla.<br>
Kussa kättä käännähytti,<br>
siihen niemet siivoeli;<br>
kussa pohjasi jalalla,<br>
kalahauat kaivaeli;<br>
kussa ilman kuplistihe,<br>
siihen syöverit syventi.<br>
Kylin maahan kääntelihe:<br>
siihen sai sileät rannat;<br>
jaloin maahan kääntelihe:<br>
siihen loi lohiapajat;<br>
pä'in päätyi maata vasten:<br>
siihen laitteli lahelmat.<br>
Ui siitä ulomma maasta,<br>
seisattelihe selälle:<br>
luopi luotoja merehen,<br>
kasvatti salakaria<br>
laivan laskemasijaksi,<br>
merimiesten pään menoksi.<br>
Jo oli saaret siivottuna,<br>
luotu luotoset merehen,<br>
ilman pielet pistettynä,<br>
maat ja manteret sanottu,<br>
kirjattu kivihin kirjat,<br>
veetty viivat kallioihin.<br>
Viel' ei synny Väinämöinen,<br>
ilmau ikirunoja.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
kulki äitinsä kohussa<br>
kolmekymmentä keseä,<br>
yhen verran talviaki,<br>
noilla vienoilla vesillä,<br>
utuisilla lainehilla.<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
miten olla, kuin eleä<br>
pimeässä piilossansa,<br>
asunnossa ahtahassa,<br>
kuss' ei konsa kuuta nähnyt<br>
eikä päiveä havainnut.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Kuu, keritä, päivyt, päästä,<br>
otava, yhä opeta<br>
miestä ouoilta ovilta,<br>
veräjiltä vierahilta,<br>
näiltä pieniltä pesiltä,<br>
asunnoilta ahtahilta!<br>
Saata maalle matkamiestä,<br>
ilmoillen inehmon lasta,<br>
kuuta taivon katsomahan,<br>
päiveä ihoamahan,<br>
otavaista oppimahan,<br>
tähtiä tähyämähän!"<br>
Kun ei kuu kerittänynnä<br>
eikä päivyt päästänynnä,<br>
ouosteli aikojansa,<br>
tuskastui elämätänsä:<br>
liikahutti linnan portin<br>
sormella nimettömällä,<br>
lukon luisen luikahutti<br>
vasemmalla varpahalla;<br>
tuli kynsin kynnykseltä,<br>
polvin porstuan ovelta.<br>
Siitä suistui suin merehen,<br>
käsin kääntyi lainehesen;<br>
jääpi mies meren varahan,<br>
uros aaltojen sekahan.<br>
Virui siellä viisi vuotta,<br>
sekä viisi jotta kuusi,<br>
vuotta seitsemän, kaheksan.<br>
Seisottui selälle viimein,<br>
niemelle nimettömälle,<br>
manterelle puuttomalle.<br>
Polvin maasta ponnistihe,<br>
käsivarsin käännältihe.<br>
Nousi kuuta katsomahan,<br>
päiveä ihoamahan,<br>
otavaista oppimahan,<br>
tähtiä tähyämähän.<br>
Se oli synty Väinämöisen,<br>
rotu rohkean runojan<br>
kapehesta kantajasta,<br>
Ilmattaresta emosta.<br>



<hr/>
<h3 id="2">Toinen runo</h3>


Nousi siitä Väinämöinen<br>
jalan kahen kankahalle<br>
saarehen selällisehen,<br>
manterehen puuttomahan.<br>
Viipyi siitä vuotta monta,<br>
aina eellehen eleli<br>
saaressa sanattomassa,<br>
manteressa puuttomassa.<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
pitkin päätänsä pitävi:<br>
kenpä maita kylvämähän,<br>
toukoja tihittämähän?<br>
Pellervoinen, pellon poika,<br>
Sampsa poika pikkarainen,<br>
sep' on maita kylvämähän,<br>
toukoja tihittämähän!<br>
Kylvi maita kyyhätteli,<br>
kylvi maita, kylvi soita,<br>
kylvi auhtoja ahoja,<br>
panettavi paasikoita.<br>
Mäet kylvi männiköiksi,<br>
kummut kylvi kuusikoiksi,<br>
kankahat kanervikoiksi,<br>
notkot nuoriksi vesoiksi.<br>
Noromaille koivut kylvi,<br>
lepät maille leyhke'ille,<br>
tuomet kylvi tuorehille,<br>
raiat maille raikkahille,<br>
pihlajat pyhille maille,<br>
pajut maille paisuville,<br>
katajat karuille maille,<br>
tammet virran vieremille.<br>
Läksi puut ylenemähän,<br>
vesat nuoret nousemahan.<br>
Kasvoi kuuset kukkalatvat,<br>
lautui lakkapäät petäjät.<br>
Nousi koivupuut noroilla,<br>
lepät mailla leyhke'illä,<br>
tuomet mailla tuorehilla,<br>
katajat karuilla mailla,<br>
katajahan kaunis marja,<br>
tuomehen hyvä he'elmä.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
kävi tuota katsomahan<br>
Sampsan siemenen aloa,<br>
Pellervoisen kylvämiä.<br>
Näki puut ylenneheksi,<br>
vesat nuoret nousneheksi;<br>
yks' on tammi taimimatta,<br>
juurtumatta puu Jumalan.<br>
Heitti herjan valloillensa,<br>
olevillen onnillensa;<br>
vuotti vielä yötä kolme,<br>
saman verran päiviäki.<br>
Kävi siitä katsomahan<br>
viikon päästä viimeistäki:<br>
ei ole tammi kasvanunna,<br>
juurtununna puu Jumalan.<br>
Niin näkevi neljä neittä,<br>
viisi veen on morsianta.<br>
Ne oli nurmen niitännässä,<br>
kastekorren katkonnassa<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen;<br>
mink' on niitti, sen haravoi,<br>
kaikki karhille veteli.<br>
Tulipa merestä Tursas,<br>
uros aalloista yleni.<br>
Tunki heinäset tulehen,<br>
ilmivalkean väkehen;<br>
ne kaikki poroksi poltti,<br>
kypeniksi kyyetteli.<br>
Tuli tuhkia läjänen,<br>
koko kuivia poroja.<br>
Saip' on siihen lemmen lehti,<br>
lemmen lehti, tammen terho,<br>
josta kasvoi kaunis taimi,<br>
yleni vihanta virpi;<br>
nousi maasta mansikkaisna,<br>
kasvoi kaksihaarukkaisna.<br>
Ojenteli oksiansa,<br>
levitteli lehviänsä.<br>
Latva täytti taivahalle,<br>
lehvät ilmoille levisi:<br>
piätti pilvet juoksemasta,<br>
hattarat hasertamasta,<br>
päivän peitti paistamasta,<br>
kuuhuen kumottamasta.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
arvelee, ajattelevi:<br>
oisko tammen taittajata,<br>
puun sorean sortajata?<br>
Ikävä inehmon olla,<br>
kamala kalojen uia<br>
ilman päivän paistamatta,<br>
kuuhuen kumottamatta.<br>
Ei ole sitä urosta<br>
eikä miestä urheata,<br>
joka taisi tammen kaata,<br>
satalatvan langettoa.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kave äiti, kantajani,<br>
luonnotar, ylentäjäni!<br>
Laitapa ve'en väkeä<br>
- veessä on väkeä paljo -<br>
tämä tammi taittamahan,<br>
puu paha hävittämähän<br>
eestä päivän paistavaisen,<br>
tieltä kuun kumottavaisen!"<br>
Nousipa merestä miesi,<br>
uros aallosta yleni.<br>
Ei tuo ollut suuren suuri<br>
eikä aivan pienen pieni:<br>
miehen peukalon pituinen,<br>
vaimon vaaksan korkeuinen.<br>
Vaski- oli hattu hartioilla,<br>
vaskisaappahat jalassa,<br>
vaskikintahat käessä,<br>
vaskikirjat kintahissa,<br>
vaskivyöhyt vyölle vyötty,<br>
vaskikirves vyön takana:<br>
varsi peukalon pituinen,<br>
terä kynnen korkeuinen.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
arvelee, ajattelevi:<br>
on miesi näkemiänsä,<br>
uros silmänluontiansa,<br>
pystyn peukalon pituinen,<br>
härän kynnen korkunainen!<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Mi sinä olet miehiäsi,<br>
ku, kurja, urohiasi?<br>
Vähän kuollutta parempi,<br>
katonutta kaunihimpi!"<br>
Sanoi pikku mies merestä,<br>
uros aallon vastaeli:<br>
"Olen mie mokoma miesi,<br>
uros pieni, veen väkeä.<br>
Tulin tammen taittamahan,<br>
puun murskan murentamahan."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei liene sinua luotu,<br>
eipä luotu eikä suotu<br>
ison tammen taittajaksi,<br>
puun kamalan kaatajaksi."<br>
Sai toki sanoneheksi;<br>
katsahtavi vielä kerran:<br>
näki miehen muuttunehen,<br>
uuistunehen urohon!<br>
Jalka maassa teutaroivi,<br>
päähyt pilviä pitävi;<br>
parta on eessä polven päällä,<br>
hivus kannoilla takana;<br>
syltä oli silmien välitse,<br>
syltä housut lahkehesta,<br>
puoltatoista polven päästä,<br>
kahta kaation rajasta.<br>
Hivelevi kirvestänsä,<br>
tahkaisi tasatereä<br>
kuutehen kovasimehen,<br>
seitsemähän sieran päähän.<br>
Astua lykyttelevi,<br>
käyä kulleroittelevi<br>
lave'illa lahkehilla,<br>
leve'illä liehuimilla.<br>
Astui kerran keikahutti<br>
hienoiselle hietikolle,<br>
astui toisen torkahutti<br>
maalle maksankarvaiselle,<br>
kolmannenki koikahutti<br>
juurelle tulisen tammen.<br>
Iski puuta kirvehellä,<br>
tarpaisi tasaterällä.<br>
Iski kerran, iski toisen,<br>
kohta kolmannen yritti;<br>
tuli tuiski kirvehestä,<br>
panu tammesta pakeni:<br>
tahtoi tammi kallistua,<br>
lysmyä rutimoraita.<br>
Niin kerralla kolmannella<br>
jopa taisi tammen kaata,<br>
ruhtoa rutimoraian,<br>
satalatvan lasketella.<br>
Tyven työnnytti itähän,<br>
latvan laski luotehesen,<br>
lehvät suurehen suvehen,<br>
oksat puolin pohjosehen.<br>
Kenpä siitä oksan otti,<br>
se otti ikuisen onnen;<br>
kenpä siitä latvan taittoi,<br>
se taittoi ikuisen taian;<br>
kenpä lehvän leikkaeli,<br>
se leikkoi ikuisen lemmen.<br>
Mi oli lastuja pirannut,<br>
pälähellyt pälkäreitä<br>
selvälle meren selälle,<br>
lake'ille lainehille,<br>
noita tuuli tuuitteli,<br>
meren läikkä läikytteli<br>
venosina veen selällä,<br>
laivasina lainehilla.<br>
Kantoi tuuli Pohjolahan.<br>
Pohjan piika pikkarainen<br>
huntujahan huuhtelevi,<br>
virutteli vaattehia<br>
rannalla vesikivellä<br>
pitkän niemyen nenässä.<br>
Näki lastun lainehilla;<br>
tuon kokosi konttihinsa,<br>
kantoi kontilla kotihin,<br>
pitkäkielellä piha'an,<br>
tehä noian nuoliansa,<br>
ampujan asehiansa.<br>
Kun oli tammi taittununna,<br>
kaatununna puu katala,<br>
pääsi päivät paistamahan,<br>
pääsi kuut kumottamahan,<br>
pilvet pitkin juoksemahan,<br>
taivon kaaret kaartamahan<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen.<br>
Siit' alkoi salot silota,<br>
metsät mielin kasvaella,<br>
lehti puuhun, ruoho maahan,<br>
linnut puuhun laulamahan,<br>
rastahat iloitsemahan,<br>
käki päällä kukkumahan.<br>
Kasvoi maahan marjanvarret,<br>
kukat kultaiset keolle;<br>
ruohot kasvoi kaikenlaiset,<br>
monenmuotoiset sikesi.<br>
Ohra on yksin nousematta,<br>
touko kallis kasvamatta.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
astuvi, ajattelevi<br>
rannalla selän sinisen,<br>
ve'en vankan vieremillä.<br>
Löyti kuusia jyviä,<br>
seitsemiä siemeniä<br>
rannalta merelliseltä,<br>
hienoiselta hietiköltä;<br>
kätki nää'än nahkasehen,<br>
koipehen kesäoravan.<br>
Läksi maata kylvämähän,<br>
siementä sirottamahan<br>
vierehen Kalevan kaivon,<br>
Osmon pellon penkerehen.<br>
Tirskuipa tiainen puusta:<br>
"Eipä nouse Osmon ohra,<br>
ei kasva Kalevan kaura<br>
ilman maan alistamatta,<br>
ilman kasken kaatamatta,<br>
tuon tulella polttamatta."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
teetti kirvehen terävän.<br>
Siitä kaatoi kasken suuren,<br>
mahottoman maan alisti.<br>
Kaikki sorti puut soreat;<br>
yhen jätti koivahaisen<br>
lintujen leposijaksi,<br>
käkösen kukuntapuuksi.<br>
Lenti kokko halki taivon,<br>
lintunen ylitse ilman.<br>
Tuli tuota katsomahan:<br>
"Miksipä on tuo jätetty<br>
koivahainen kaatamatta,<br>
puu sorea sortamatta?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Siksipä on tuo jätetty:<br>
lintujen lepeämiksi,<br>
kokon ilman istumiksi."<br>
Sanoi kokko, ilman lintu:<br>
"Hyvinpä sinäki laait:<br>
heitit koivun kasvamahan,<br>
puun sorean seisomahan<br>
linnuille lepeämiksi,<br>
itselleni istumiksi."<br>
Tulta iski ilman lintu,<br>
valahutti valkeaista.<br>
Pohjaistuuli kasken poltti,<br>
koillinen kovin porotti:<br>
poltti kaikki puut poroksi,<br>
kypeniksi kyyetteli.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
otti kuusia jyviä,<br>
seitsemiä siemeniä<br>
yhen nää'än nahkasesta,<br>
koivesta kesäoravan,<br>
kesäkärpän kämmenestä.<br>
Läksi maata kylvämähän,<br>
siementä sirottamahan.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Minä kylvän kyyhättelen<br>
Luojan sormien lomitse,<br>
käen kautta kaikkivallan<br>
tälle maalle kasvavalle,<br>
ahollen ylenevälle.<br>
"Akka manteren-alainen,<br>
mannun eukko, maan emäntä!<br>
Pane nyt turve tunkemahan,<br>
maa väkevä vääntämähän!<br>
Eip' on maa väkeä puutu<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kun lie armo antajista,<br>
lupa luonnon tyttäristä.<br>
"Nouse, maa, makoamasta,<br>
Luojan nurmi, nukkumasta!<br>
Pane korret korttumahan<br>
sekä varret varttumahan!<br>
Tuhansin neniä nosta,<br>
saoin haaroja hajota<br>
kynnöstäni, kylvöstäni,<br>
varsin vaivani näöstä!<br>
"Oi Ukko, ylijumala<br>
tahi taatto taivahinen,<br>
vallan pilvissä pitäjä,<br>
hattarojen hallitsija!<br>
Piä pilvissä keräjät,<br>
sekehissä neuvot selvät!<br>
Iätä iästä pilvi,<br>
nosta lonka luotehesta,<br>
toiset lännestä lähetä,<br>
etelästä ennättele!<br>
Vihmo vettä taivosesta,<br>
mettä pilvistä pirota<br>
orahille nouseville,<br>
touoille tohiseville!"<br>
Tuo Ukko, ylijumala,<br>
taatto taivon valtiainen,<br>
piti pilvissä keräjät,<br>
sekehissä neuvot selvät.<br>
Iätti iästä pilven,<br>
nosti longan luotehesta,<br>
toisen lännestä lähetti,<br>
etelästä ennätteli;<br>
syrjin yhtehen sysäsi,<br>
lomituksin loukahutti.<br>
Vihmoi vettä taivosesta,<br>
mettä pilvistä pirotti<br>
orahille kasvaville,<br>
touoille tohiseville.<br>
Nousipa oras okinen,<br>
kannonkarvainen yleni<br>
maasta pellon pehmeästä,<br>
Väinämöisen raatamasta.<br>
Jopa tuosta toisna päänä,<br>
kahen, kolmen yön perästä,<br>
viikon päästä viimeistäki<br>
vaka vanha Väinämöinen<br>
kävi tuota katsomahan<br>
kyntöänsä, kylvöänsä,<br>
varsin vaivansa näköä:<br>
kasvoi ohra mieltä myöten,<br>
tähkät kuuella taholla,<br>
korret kolmisolmuisena.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
katseleikse, käänteleikse.<br>
Niin tuli kevätkäkönen,<br>
näki koivun kasvavaksi:<br>
"Miksipä on tuo jätetty<br>
koivahainen kaatamatta?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Siksipä on tuo jätetty<br>
koivahainen kasvamahan:<br>
sinulle kukuntapuuksi.<br>
Siinä kukkuos, käkönen,<br>
helkyttele, hietarinta,<br>
hoiloa, hopearinta,<br>
tinarinta, riukuttele!<br>
Kuku illoin, kuku aamuin,<br>
kerran keskipäivälläki,<br>
ihanoiksi ilmojani,<br>
mieluisiksi metsiäni,<br>
rahaisiksi rantojani,<br>
viljaisiksi vieriäni!"<br>



<hr/>
<h3 id="3">Kolmas runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
elelevi aikojansa<br>
noilla Väinölän ahoilla,<br>
Kalevalan kankahilla.<br>
Laulelevi virsiänsä,<br>
laulelevi, taitelevi.<br>
Lauloi päivät pääksytysten,<br>
yhytysten yöt saneli<br>
muinaisia muisteloita,<br>
noita syntyjä syviä,<br>
joit' ei laula kaikki lapset,<br>
ymmärrä yhet urohot<br>
tällä inhalla iällä,<br>
katovalla kannikalla.<br>
Kauas kuuluvi sanoma,<br>
ulos viestit vierähtävät<br>
Väinämöisen laulannasta,<br>
urohon osoannasta.<br>
Viestit vierähti suvehen,<br>
sai sanomat Pohjolahan.<br>
Olipa nuori Joukahainen,<br>
laiha poika lappalainen.<br>
Se kävi kylässä kerran;<br>
kuuli kummia sanoja,<br>
lauluja laeltavaksi,<br>
parempia pantavaksi<br>
noilla Väinölän ahoilla,<br>
Kalevalan kankahilla,<br>
kuin mitä itseki tiesi,<br>
oli oppinut isolta.<br>
Tuo tuosta kovin pahastui,<br>
kaiken aikansa kaehti<br>
Väinämöistä laulajaksi<br>
paremmaksi itseänsä.<br>
Jo tuli emonsa luoksi,<br>
luoksi valtavanhempansa.<br>
Lähteäksensä käkesi,<br>
tullaksensa toivotteli<br>
noille Väinölän tuville<br>
kera Väinön voitteloille.<br>
Iso kielti poikoansa,<br>
iso kielti, emo epäsi<br>
lähtemästä Väinölähän<br>
kera Väinön voitteloille:<br>
"Siellä silma lauletahan,<br>
lauletahan, lausitahan<br>
suin lumehen, päin vitihin,<br>
kourin ilmahan kovahan,<br>
käsin kääntymättömäksi,<br>
jaloin liikkumattomaksi."<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Hyväpä isoni tieto,<br>
emoni sitäi parempi,<br>
oma tietoni ylinnä.<br>
Jos tahon tasalle panna,<br>
miesten verroille vetäitä,<br>
itse laulan laulajani,<br>
sanelen sanelijani:<br>
laulan laulajan parahan<br>
pahimmaksi laulajaksi,<br>
jalkahan kiviset kengät,<br>
puksut puiset lantehille,<br>
kiviriipan rinnan päälle,<br>
kiviharkon hartioille,<br>
kivihintahat kätehen,<br>
päähän paatisen kypärän."<br>
Siitä läksi, ei totellut.<br>
Otti ruunansa omansa,<br>
jonka turpa tulta iski,<br>
säkeniä säärivarret;<br>
valjasti tulisen ruunan<br>
korjan kultaisen etehen.<br>
Itse istuvi rekehen,<br>
kohennaikse korjahansa,<br>
iski virkkua vitsalla,<br>
heitti helmiruoskasella.<br>
Läksi virkku vieremähän,<br>
hevonen helettämähän.<br>
Ajoa suhuttelevi.<br>
Ajoi päivän, ajoi toisen,<br>
ajoi kohta kolmannenki.<br>
Jo päivänä kolmantena<br>
päätyi Väinölän ahoille,<br>
Kalevalan kankahille.<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
oli teittensä ajaja,<br>
matkojensa mittelijä<br>
noilla Väinölän ahoilla,<br>
Kalevalan kankahilla.<br>
Tuli nuori Joukahainen,<br>
ajoi tiellä vastatusten:<br>
tarttui aisa aisan päähän,<br>
rahe rahkehen takistui,<br>
länget puuttui länkilöihin,<br>
vemmel vempelen nenähän.<br>
Siitä siinä seisotahan,<br>
seisotahan, mietitähän...<br>
vesi vuoti vempelestä,<br>
usva aisoista usisi.<br>
Kysyi vanha Väinämöinen:<br>
"Kuit' olet sinä sukua,<br>
kun tulit tuhmasti etehen,<br>
vastahan varattomasti?<br>
Säret länget länkäpuiset,<br>
vesapuiset vempelehet,<br>
korjani pilastehiksi,<br>
rämäksi re'en retukan!"<br>
Silloin nuori Joukahainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mie olen nuori Joukahainen.<br>
Vaan sano oma sukusi:<br>
kuit' olet sinä sukua,<br>
kuta, kurja, joukkioa?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
jo tuossa nimittelihe.<br>
Sai siitä sanoneheksi:<br>
"Kun liet nuori Joukahainen,<br>
veäite syrjähän vähäisen!<br>
Sie olet nuorempi minua."<br>
Silloin nuori Joukahainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vähä on miehen nuoruuesta,<br>
nuoruuesta, vanhuuesta!<br>
Kumpi on tieolta parempi,<br>
muistannalta mahtavampi,<br>
sep' on tiellä seisokahan,<br>
toinen tieltä siirtykähän.<br>
Lienet vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
ruvetkamme laulamahan,<br>
saakamme sanelemahan,<br>
mies on miestä oppimahan,<br>
toinen toista voittamahan!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mitäpä minusta onpi<br>
laulajaksi, taitajaksi!<br>
Ain' olen aikani elellyt<br>
näillä yksillä ahoilla,<br>
kotipellon pientarilla<br>
kuunnellut kotikäkeä.<br>
Vaan kuitenki kaikitenki<br>
sano korvin kuullakseni:<br>
mitä sie enintä tieät,<br>
yli muien ymmärtelet?"<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Tieänpä minä jotaki!<br>
Sen on tieän selvällehen,<br>
tajuelen tarkoillehen:<br>
reppänä on liki lakea,<br>
liki lieska kiukoata.<br>
"Hyvä on hylkehen eleä,<br>
ve'en koiran viehkuroia:<br>
luotansa lohia syöpi,<br>
sivultansa siikasia.<br>
"Siiall' on sileät pellot,<br>
lohella laki tasainen.<br>
Hauki hallalla kutevi,<br>
kuolasuu kovalla säällä.<br>
Ahven arka, kyrmyniska<br>
sykysyt syvillä uipi,<br>
kesät kuivilla kutevi,<br>
rantasilla rapsehtivi.<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
vielä tieän muunki tieon,<br>
arvoan yhen asian:<br>
pohjola porolla kynti,<br>
etelä emähevolla,<br>
takalappi tarvahalla.<br>
Tieän puut Pisan mäellä,<br>
hongat Hornan kalliolla:<br>
pitkät on puut Pisan mäellä,<br>
hongat Hornan kalliolla.<br>
"Kolme on koskea kovoa,<br>
kolme järveä jaloa,<br>
kolme vuorta korkeata<br>
tämän ilman kannen alla:<br>
Hämehess' on Hälläpyörä,<br>
Kaatrakoski Karjalassa;<br>
ei ole Vuoksen voittanutta,<br>
yli käynyttä Imatran."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Lapsen tieto, naisen muisti,<br>
ei ole partasuun urohon<br>
eikä miehen naisekkahan!<br>
Sano syntyjä syviä,<br>
asioita ainoisia!"<br>
Se on nuori Joukahainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tieän mä tiaisen synnyn,<br>
tieän linnuksi tiaisen,<br>
kyyn viherän käärmeheksi,<br>
kiiskisen ve'en kalaksi.<br>
Rauan tieän raukeaksi,<br>
mustan mullan muikeaksi,<br>
varin veen on vaikeaksi,<br>
tulen polttaman pahaksi.<br>
"Vesi on vanhin voitehista,<br>
kosken kuohu katsehista,<br>
itse Luoja loitsijoista,<br>
Jumala parantajista.<br>
"Vuoresta on vetosen synty,<br>
tulen synty taivosesta,<br>
alku rauan ruostehesta,<br>
vasken kanta kalliosta.<br>
"Mätäs on märkä maita vanhin,<br>
paju puita ensimäinen,<br>
hongan juuri huonehia,<br>
paatonen patarania."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Muistatko mitä enemmin,<br>
vain jo loppuivat lorusi?"<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Muistan vieläki vähäisen!<br>
Muistanpa ajan mokoman,<br>
kun olin merta kyntämässä,<br>
meren kolkot kuokkimassa,<br>
kalahauat kaivamassa,<br>
syänveet syventämässä,<br>
lampiveet on laskemassa,<br>
mäet mylleröittämässä,<br>
louhet luomassa kokohon.<br>
"Viel' olin miesnä kuuentena,<br>
seitsemäntenä urosna<br>
tätä maata saataessa,<br>
ilmoa suettaessa,<br>
ilman pieltä pistämässä,<br>
taivon kaarta kantamassa,<br>
kuuhutta kulettamassa,<br>
aurinkoa auttamassa,<br>
otavaa ojentamassa,<br>
taivoa tähittämässä."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Sen varsin valehtelitki!<br>
Ei sinua silloin nähty,<br>
kun on merta kynnettihin,<br>
meren kolkot kuokittihin,<br>
kalahauat kaivettihin,<br>
syänveet syvennettihin,<br>
lampiveet on laskettihin,<br>
mäet mylleröitettihin,<br>
louhet luotihin kokohon.<br>
"Eikä lie sinua nähty,<br>
ei lie nähty eikä kuultu<br>
tätä maata saataessa,<br>
ilmoa suettaessa,<br>
ilman pieltä pistettäissä,<br>
taivon kaarta kannettaissa,<br>
kuuhutta kuletettaissa,<br>
aurinkoa autettaissa,<br>
otavaa ojennettaissa,<br>
taivoa tähitettäissä."<br>
Se on nuori Joukahainen<br>
tuosta tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kun ei lie minulla mieltä,<br>
kysyn mieltä miekaltani.<br>
Oi on vanha Väinämöinen,<br>
laulaja laveasuinen!<br>
Lähe miekan mittelöhön,<br>
käypä kalvan katselohon!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"En noita pahoin pelänne<br>
miekkojasi, mieliäsi,<br>
tuuriasi, tuumiasi.<br>
Vaan kuitenki kaikitenki<br>
lähe en miekan mittelöhön<br>
sinun kanssasi, katala,<br>
kerallasi, kehno raukka."<br>
Siinä nuori Joukahainen<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ken ei käy miekan mittelöhön,<br>
lähe ei kalvan katselohon,<br>
sen minä siaksi laulan,<br>
alakärsäksi asetan.<br>
Panen semmoiset urohot<br>
sen sikäli, tuon täkäli,<br>
sorran sontatunkiohon,<br>
läävän nurkkahan nutistan."<br>
Siitä suuttui Väinämöinen,<br>
siitä suuttui ja häpesi.<br>
Itse loihe laulamahan,<br>
sai itse sanelemahan:<br>
ei ole laulut lasten laulut,<br>
lasten laulut, naisten naurut,<br>
ne on partasuun urohon,<br>
joit' ei laula kaikki lapset<br>
eikä pojat puoletkana,<br>
kolmannetkana kosijat<br>
tällä inhalla iällä,<br>
katovalla kannikalla.<br>

Lauloi vanha Väinämöinen:<br>
järvet läikkyi, maa järisi,<br>
vuoret vaskiset vapisi,<br>
paaet vahvat paukahteli,<br>
kalliot kaheksi lenti,<br>
kivet rannoilla rakoili.<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen:<br>
vesat lauloi vempelehen,<br>
pajupehkon länkilöihin,<br>
raiat rahkehen nenähän.<br>
Lauloi korjan kultalaian:<br>
lauloi lampihin haoiksi;<br>
lauloi ruoskan helmiletkun<br>
meren rantaruokosiksi;<br>
lauloi laukkipään hevosen<br>
kosken rannalle kiviksi.<br>
Lauloi miekan kultakahvan<br>
salamoiksi taivahalle,<br>
siitä jousen kirjavarren<br>
kaariksi vesien päälle,<br>
siitä nuolensa sulitut<br>
havukoiksi kiitäviksi,<br>
siitä koiran koukkuleuan,<br>
sen on maahan maakiviksi.<br>
Lakin lauloi miehen päästä<br>
pilven pystypää kokaksi;<br>
lauloi kintahat käestä<br>
umpilammin lumpehiksi,<br>
siitä haljakan sinisen<br>
hattaroiksi taivahalle,<br>
vyöltä ussakan utuisen<br>
halki taivahan tähiksi.<br>
Itsen lauloi Joukahaisen:<br>
lauloi suohon suonivöistä,<br>
niittyhyn nivuslihoista,<br>
kankahasen kainaloista.<br>
Jo nyt nuori Joukahainen<br>
jopa tiesi jotta tunsi:<br>
tiesi tielle tullehensa,<br>
matkallen osannehensa<br>
voittelohon, laulelohon<br>
kera vanhan Väinämöisen.<br>
Jaksoitteli jalkoansa:<br>
eipä jaksa jalka nousta;<br>
toki toistakin yritti:<br>
siin' oli kivinen kenkä.<br>
Siitä nuoren Joukahaisen<br>
jopa tuskaksi tulevi,<br>
läylemmäksi lankeavi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi on viisas Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen!<br>
Pyörrytä pyhät sanasi,<br>
peräytä lausehesi!<br>
Päästä tästä pälkähästä,<br>
tästä seikasta selitä!<br>
Panenpa parahan makson,<br>
annan lunnahat lujimmat."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Niin mitä minullen annat,<br>
jos pyörrän pyhät sanani,<br>
peräytän lauseheni,<br>
päästän siitä pälkähästä,<br>
siitä seikasta selitän?"<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Onp' on mulla kaarta kaksi,<br>
jousta kaksi kaunokaista;<br>
yks' on lyömähän riveä,<br>
toinen tarkka ammunnalle.<br>
Ota niistä jompikumpi!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Huoli en, hurja, jousistasi,<br>
en, katala, kaaristasi!<br>
On noita itselläniki<br>
joka seinä seisoteltu,<br>
joka vaarnanen varottu:<br>
miehittä metsässä käyvät,<br>
urohitta ulkotöillä."<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen,<br>
lauloi siitäki syvemmä.<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Onp' on mulla purtta kaksi,<br>
kaksi kaunoista venoa;<br>
yks' on kiistassa kepeä,<br>
toinen paljo kannattava.<br>
Ota niistä jompikumpi!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Enp' on huoli pursistasi,<br>
venehistäsi valita!<br>
On noita itselläniki<br>
joka tela tempaeltu,<br>
joka lahtema laottu,<br>
mikä tuulella tukeva,<br>
mikä vastasään menijä."<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen,<br>
lauloi siitäki syvemmä.<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"On mulla oritta kaksi,<br>
kaksi kaunoista hepoa;<br>
yks' on juoksulle jalompi,<br>
toinen raisu rahkehille.<br>
Ota niistä jompikumpi!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"En huoli hevosiasi,<br>
sure en sukkajalkojasi!<br>
On noita itselläniki<br>
joka soimi solmieltu,<br>
joka tanhua taluttu:<br>
vesi selvä selkäluilla,<br>
rasvalampi lautasilla."<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen,<br>
lauloi siitäki syvemmä.<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Oi on vanha Väinämöinen!<br>
Pyörrytä pyhät sanasi,<br>
peräytä lausehesi!<br>
Annan kultia kypärin,<br>
hope'ita huovan täyen,<br>
isoni soasta saamat,<br>
taluttamat tappelosta."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"En huoli hope'itasi,<br>
kysy en, kurja, kultiasi!<br>
On noita itselläniki<br>
joka aitta ahtaeltu,<br>
joka vakkanen varottu:<br>
ne on kullat kuun-ikuiset,<br>
päivän-polviset hopeat."<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen,<br>
lauloi siitäki syvemmä.<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Oi on vanha Väinämöinen!<br>
Päästä tästä pälkähästä,<br>
tästä seikasta selitä!<br>
Annan aumani kotoiset,<br>
heitän hietapeltoseni<br>
oman pääni päästimeksi,<br>
itseni lunastimeksi."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"En halaja aumojasi,<br>
herjä, hietapeltojasi!<br>
On noita itselläniki,<br>
peltoja joka perällä,<br>
aumoja joka aholla.<br>
Omat on paremmat pellot,<br>
omat aumat armahammat."<br>
Lauloi nuoren Joukahaisen,<br>
lauloi ainakin alemma.<br>
Siitä nuori Joukahainen<br>
toki viimein tuskautui,<br>
kun oli leuan liettehessä,<br>
parran paikassa pahassa,<br>
suun on suossa, sammalissa,<br>
hampahin haon perässä.<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Oi on viisas Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen!<br>
Laula jo laulusi takaisin,<br>
heitä vielä heikko henki,<br>
laske täältä pois minua!<br>
Virta jo jalkoa vetävi,<br>
hiekka silmiä hiovi.<br>
"Kun pyörrät pyhät sanasi,<br>
luovuttelet luottehesi,<br>
annan Aino siskoseni,<br>
lainoan emoni lapsen<br>
sulle pirtin pyyhkijäksi,<br>
lattian lakaisijaksi,<br>
hulikkojen huuhtojaksi,<br>
vaippojen viruttajaksi,<br>
kutojaksi kultavaipan,<br>
mesileivän leipojaksi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
ihastui ikihyväksi,<br>
kun sai neion Joukahaisen<br>
vanhan päivänsä varaksi.<br>
Istuiksen ilokivelle,<br>
laulupaaelle paneikse.<br>
Lauloi kotvan, lauloi toisen,<br>
lauloi kotvan kolmannenki:<br>
pyörti pois pyhät sanansa,<br>
perin laski lausehensa.<br>
Pääsi nuori Joukahainen,<br>
pääsi leuan liettehestä,<br>
parran paikasta pahasta,<br>
hevonen kosken kivestä,<br>
reki rannalta haosta,<br>
ruoska rannan ruokosesta.<br>
Kohoeli korjahansa,<br>
reutoihe rekosehensa;<br>
läksi mielellä pahalla,<br>
syämellä synkeällä<br>
luoksi armahan emonsa,<br>
tykö valtavanhempansa.<br>
Ajoa karittelevi.<br>
Ajoi kummasti kotihin:<br>
rikki riihe'en rekensä,<br>
aisat poikki portahasen.<br>
Alkoi äiti arvaella,<br>
isonen sanan sanovi:<br>
"Suottapa rikoit rekesi,<br>
tahallasi aisan taitoit!<br>
Mitäpä kummasti kuletki,<br>
tulet tuhmasti kotihin?"<br>
Tuossa nuori Joukahainen<br>
itkeä vetistelevi<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin<br>
sekä huulin hyypynyisin,<br>
nenän suulle langennuisen.<br>
Emo ennätti kysyä,<br>
vaivan nähnyt vaaitella:<br>
"Mitä itket, poikueni,<br>
nuorna saamani, nureksit,<br>
olet huulin hyypynyisin,<br>
nenän suulle langennuisen?"<br>
Sanoi nuori Joukahainen:<br>
"Oi on maammo, kantajani!<br>
Jo on syytä syntynynnä,<br>
taikoja tapahtununna,<br>
syytä kyllin itkeäni,<br>
taikoja nureksiani!<br>
Tuot' itken tämän ikäni,<br>
puhki polveni murehin:<br>
annoin Aino siskoseni,<br>
lupasin emoni lapsen<br>
Väinämöiselle varaksi,<br>
laulajalle puolisoksi,<br>
turvaksi tutisevalle,<br>
suojaksi sopenkululle."<br>
Emo kahta kämmentänsä<br>
hykersi molempiansa;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Elä itke, poikueni!<br>
Ei ole itkettäviä,<br>
suuresti surettavia:<br>
tuota toivoin tuon ikäni,<br>
puhki polveni halasin<br>
sukuhuni suurta miestä,<br>
rotuhuni rohkeata,<br>
vävykseni Väinämöistä,<br>
laulajata langokseni."<br>
Sisar nuoren Joukahaisen<br>
itse itkullen apeutui.<br>
Itki päivän, itki toisen<br>
poikkipuolin portahalla;<br>
itki suuresta surusta,<br>
apeasta miel'alasta.<br>
Sai emo sanelemahan:<br>
"Mitä itket, Ainoseni,<br>
kun olet saava suuren sulhon,<br>
miehen korkean kotihin<br>
ikkunoillen istujaksi,<br>
lautsoille lavertajaksi?"<br>
Tuon tytär sanoiksi virkki:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Itkenpä minä jotaki:<br>
itken kassan kauneutta,<br>
tukan nuoren tuuheutta,<br>
hivuksien hienoutta,<br>
jos ne piennä peitetähän,<br>
katetahan kasvavana.<br>
"Tuotapa ikäni itken,<br>
tuota päivän armautta,<br>
suloutta kuun komean,<br>
ihanuutta ilman kaiken,<br>
jos oisi nuorna jättäminen,<br>
lapsena unohtaminen<br>
veikon veistotanterille,<br>
ison ikkunan aloille."<br>
Sanovi emo tytölle,<br>
lausui vanhin lapsellensa:<br>
"Mene, huima, huolinesi,<br>
epäkelpo, itkuinesi!<br>
Ei ole syytä synkistyä,<br>
aihetta apeutua.<br>
Paistavi Jumalan päivä<br>
muuallaki maailmassa,<br>
ei isosi ikkunoilla,<br>
veikkosi veräjän suulla.<br>
Myös on marjoja mäellä,<br>
ahomailla mansikoita<br>
poimia sinun poloisen<br>
ilmassa etempänäki,<br>
ei aina ison ahoilla,<br>
veikon viertokankahilla."<br>



<hr/>
<h3 id="4">Neljäs runo</h3>


Tuopa Aino, neito nuori,<br>
sisar nuoren Joukahaisen,<br>
läksi luutoa lehosta,<br>
vastaksia varvikosta.<br>
Taittoi vastan taatollensa,<br>
toisen taittoi maammollensa,<br>
kokoeli kolmannenki<br>
verevälle veijollensa.<br>
Jo astui kohin kotia,<br>
lepikköä leuhautti.<br>
Tuli vanha Väinämöinen;<br>
näki neitosen lehossa,<br>
hienohelman heinikössä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Eläpä muille, neiti nuori,<br>
kuin minulle, neiti nuori,<br>
kanna kaulanhelmilöitä,<br>
rinnanristiä rakenna,<br>
pane päätä palmikolle,<br>
sio silkillä hivusta!"<br>
Neiti tuon sanoiksi virkki:<br>
"En sinulle enkä muille<br>
kanna rinnanristilöitä,<br>
päätä silkillä sitaise.<br>
Huoli on haahen haljakoista,<br>
vehnän viploista valita;<br>
asun kaioissa sovissa,<br>
kasvan leivän kannikoissa<br>
tykönä hyvän isoni,<br>
kanssa armahan emoni."<br>
Riisti ristin rinnaltansa,<br>
sormukset on sormestansa,<br>
helmet kaulasta karisti,<br>
punalangat päänsä päältä,<br>
jätti maalle maan hyviksi,<br>
lehtohon lehon hyviksi.<br>
Meni itkien kotihin,<br>
kallotellen kartanolle.<br>
Iso istui ikkunalla,<br>
kirvesvartta kirjoavi:<br>
"Mitä itket, tyttö raukka,<br>
tyttö raukka, neito nuori?"<br>
"Onpa syytä itkeäni,<br>
vaivoja valittoani!<br>
Sitä itken, taattoseni,<br>
sitä itken ja valitan:<br>
kirpoi risti rinnaltani,<br>
kaune vyöstäni karisi,<br>
rinnalta hopearisti,<br>
vaskilangat vyöni päästä."<br>
Veljensä veräjän suulla<br>
vemmelpuuta veistelevi:<br>
"Mitä itket, sisko raukka,<br>
sisko raukka, neito nuori?"<br>
"Onpa syytä itkeäni,<br>
vaivoja valittoani!<br>
Sitä itken, veikko rukka,<br>
sitä itken ja valitan:<br>
kirpoi sormus sormestani,<br>
helmet kaulasta katosi,<br>
kullansormus sormestani,<br>
kaulasta hopeahelmet."<br>
Sisko sillan korvasella<br>
vyötä kullaista kutovi:<br>
"Mitä itket, sisko raukka,<br>
sisko raukka, neito nuori?"<br>
"Onpa syytä itkijällä,<br>
vaivoja vetistäjällä!<br>
Sitä itken, sisko rukka,<br>
sitä itken ja valitan:<br>
kirpoi kullat kulmiltani,<br>
hopeat hivuksiltani,<br>
sinisilkit silmiltäni,<br>
punanauhat pääni päältä."<br>
Emo aitan portahalla<br>
kuoretta kokoelevi:<br>
"Mitä itket, tytti raukka,<br>
tyttö raukka, neito nuori?"<br>

"Oi on maammo, kantajani,<br>
oi emo, imettäjäni!<br>
Onp' on syitä synke'itä,<br>
apeita ani pahoja!<br>
Sitä itken, äiti rukka,<br>
sitä, maammoni, valitan:<br>
läksin luutoa lehosta,<br>
vastanpäitä varvikosta.<br>
Taitoin vastan taatolleni,<br>
toisen taitoin maammolleni,<br>
kokoelin kolmannenki<br>
verevälle veijolleni.<br>
Aloin astua kotihin;<br>
astuinpa läpi ahosta:<br>
Osmoinen orosta virkkoi,<br>
Kalevainen kaskesmaalta:<br>
'Eläpä muille, neiti rukka,<br>
kuin minulle, neiti rukka,<br>
kanna kaulanhelmilöitä,<br>
rinnanristiä rakenna,<br>
pane päätä palmikolle,<br>
sio silkillä hivusta!'<br>
"Riistin ristin rinnaltani,<br>
helmet kaulasta karistin,<br>
sinilangat silmiltäni,<br>
punalangat pääni päältä,<br>
heitin maalle maan hyviksi,<br>
lehtohon lehon hyviksi.<br>
Itse tuon sanoiksi virkin:<br>
'En sinulle enkä muille<br>
kanna rinnanristiäni,<br>
päätä silkillä sitaise.<br>
Huoli en haahen haljakoista,<br>
vehnän viploista valita;<br>
asun kaioissa sovissa,<br>
kasvan leivän kannikoissa<br>
tykönä hyvän isoni,<br>
kanssa armahan emoni.'"<br>
Emo tuon sanoiksi virkki,<br>
lausui vanhin lapsellensa:<br>
"Elä itke, tyttäreni,<br>
nuorna saamani, nureksi!<br>
Syö vuosi suloa voita:<br>
tulet muita vuolahampi;<br>
toinen syö sianlihoa:<br>
tulet muita sirkeämpi;<br>
kolmas kuorekokkaroita:<br>
tulet muita kaunihimpi.<br>
Astu aittahan mäelle<br>
- aukaise parahin aitta - !<br>
Siell' on arkku arkun päällä,<br>
lipas lippahan lomassa.<br>
Aukaise parahin arkku,<br>
kansi kirjo kimmahuta:<br>
siin' on kuusi kultavyötä,<br>
seitsemän sinihamoista.<br>
Ne on Kuuttaren kutomat,<br>
Päivättären päättelemät.<br>
"Ennen neinnä ollessani,<br>
impenä eläessäni<br>
läksin marjahan metsälle,<br>
alle vaaran vaapukkahan.<br>
Kuulin Kuuttaren kutovan,<br>
Päivättären kehreävän<br>
sinisen salon sivulla,<br>
lehon lemmen liepehellä.<br>
"Minä luoksi luontelime,<br>
likelle lähentelime.<br>
Aloinpa anella noita,<br>
itse virkin ja sanelin:<br>
'Anna, Kuutar, kultiasi,<br>
Päivätär, hope'itasi<br>
tälle tyhjälle tytölle,<br>
lapsellen anelijalle!'<br>
"Antoi Kuutar kultiansa,<br>
Päivätär hope'itansa.<br>
Minä kullat kulmilleni,<br>
päälleni hyvät hopeat!<br>
Tulin kukkana kotihin,<br>
ilona ison pihoille.<br>
"Kannoin päivän, kannoin toisen.<br>
Jo päivänä kolmantena<br>
riisuin kullat kulmiltani,<br>
päältäni hyvät hopeat,<br>
vein ne aittahan mäelle,<br>
panin arkun kannen alle:<br>
siit' on asti siellä ollut<br>
ajan kaiken katsomatta.<br>
"Sio nyt silkit silmillesi,<br>
kullat kulmille kohota,<br>
kaulahan heleät helmet,<br>
kullanristit rinnoillesi!<br>
Pane paita palttinainen,<br>
liitä liinan-aivinainen,<br>
Hame verkainen vetäise,<br>
senp' on päälle silkkivyöhyt,<br>
sukat sulkkuiset koreat,<br>
kautokengät kaunokaiset!<br>
Pääsi kääri palmikolle,<br>
silkkinauhoilla sitaise,<br>
sormet kullansormuksihin,<br>
käet kullankäärylöihin!<br>
"Niin tulet tupahan tuolta,<br>
astut aitasta sisälle<br>
sukukuntasi suloksi,<br>
koko heimon hempeäksi:<br>
kulet kukkana kujilla,<br>
vaapukkaisena vaellat,<br>
ehompana entistäsi,<br>
parempana muinaistasi."<br>
Sen emo sanoiksi virkki,<br>
senp' on lausui lapsellensa.<br>
Ei tytär totellut tuota,<br>
ei kuullut emon sanoja;<br>
meni itkien pihalle,<br>
kaihoellen kartanolle.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Miten on mieli miekkoisien,<br>
autuaallisten ajatus?<br>
Niinp' on mieli miekkoisien,<br>
autuaallisten ajatus,<br>
kuin on vellova vetonen<br>
eli aalto altahassa.<br>
Mitenpä poloisten mieli,<br>
kuten allien ajatus?<br>
Niinpä on poloisten mieli,<br>
niinpä allien ajatus,<br>
kuin on hanki harjun alla,<br>
vesi kaivossa syvässä.<br>
"Usein nyt minun utuisen,<br>
use'in, utuisen lapsen,<br>
mieli kulkevi kulossa,<br>
vesakoissa viehkuroivi,<br>
nurmessa nuhaelevi,<br>
pensahassa piehtaroivi;<br>
mieli ei tervoa parempi,<br>
syän ei syttä valkeampi.<br>
"Parempi minun olisi,<br>
parempi olisi ollut<br>
syntymättä, kasvamatta,<br>
suureksi sukeumatta<br>
näille päiville pahoille,<br>
ilmoille ilottomille.<br>
Oisin kuollut kuusiöisnä,<br>
kaonnut kaheksanöisnä,<br>
oisi en paljoa pitänyt:<br>
vaaksan palttinapaloa,<br>
pikkaraisen pientaretta,<br>
emon itkua vähäisen,<br>
ison vieläki vähemmän,<br>
veikon ei väheäkänä."<br>
Itki päivän, itki toisen.<br>
Sai emo kyselemähän:<br>
"Mitä itket, impi rukka,<br>
kuta, vaivainen, valitat?"<br>
"Sitä itken, impi rukka,<br>
kaiken aikani valitan,<br>
kun annoit minun poloisen,<br>
oman lapsesi lupasit,<br>
käskit vanhalle varaksi,<br>
ikäpuolelle iloksi,<br>
turvaksi tutisevalle,<br>
suojaksi sopenkululle.<br>
Oisit ennen käskenynnä<br>
alle aaltojen syvien<br>
sisareksi siikasille,<br>
veikoksi ve'en kaloille!<br>
Parempi meressä olla,<br>
alla aaltojen asua<br>
sisarena siikasilla,<br>
veikkona ve'en kaloilla,<br>
kuin on vanhalla varana,<br>
turvana tutisijalla,<br>
sukkahansa suistujalla,<br>
karahkahan kaatujalla."<br>
Siitä astui aittamäelle,<br>
astui aittahan sisälle.<br>
Aukaisi parahan arkun,<br>
kannen kirjo kimmahutti:<br>
löysi kuusi kultavyötä,<br>
seitsemän sinihametta;<br>
ne on päällensä pukevi,<br>
varrellensa valmistavi.<br>
Pani kullat kulmillensa,<br>
hopeat hivuksillensa,<br>
sinisilkit silmillensä,<br>
punalangat päänsä päälle.<br>
Läksi siitä astumahan<br>
ahon poikki, toisen pitkin;<br>
vieri soita, vieri maita,<br>
vieri synkkiä saloja.<br>
Itse lauloi mennessänsä,<br>
virkki vieriellessänsä:<br>
"Syäntäni tuimelevi,<br>
päätäni kivistelevi.<br>
Eikä tuima tuimemmasti,<br>
kipeämmästi kivistä,<br>
jotta, koito, kuolisinki,<br>
katkeaisinki, katala,<br>
näiltä suurilta suruilta,<br>
ape'ilta miel'aloilta.<br>
"Jo oisi minulla aika<br>
näiltä ilmoilta eritä,<br>
aikani Manalle mennä,<br>
ikä tulla Tuonelahan:<br>
ei mua isoni itke,<br>
ei emo pane pahaksi,<br>
ei kastu sisaren kasvot,<br>
veikon silmät vettä vuoa,<br>
vaikka vierisin vetehen,<br>
kaatuisin kalamerehen<br>
alle aaltojen syvien,<br>
päälle mustien murien."<br>
Astui päivän, astui toisen,<br>
päivänäpä kolmantena<br>
ennätti meri etehen,<br>
ruokoranta vastahansa:<br>
tuohon yöhyt yllättävi,<br>
pimeä piättelevi.<br>
Siinä itki impi illan,<br>
kaikerteli kaiken yötä<br>
rannalla vesikivellä,<br>
laajalla lahen perällä.<br>
Aamulla ani varahin<br>
katsoi tuonne niemen päähän:<br>
kolme oli neittä niemen päässä ...<br>
ne on merta kylpemässä!<br>
Aino neiti neljänneksi,<br>
vitsan varpa viienneksi!<br>
Heitti paitansa pajulle,<br>
hamehensa haapaselle,<br>
sukkansa sulalle maalle,<br>
kenkänsä vesikivelle,<br>
helmet hietarantaselle,<br>
sormukset somerikolle.<br>
Kivi oli kirjava selällä,<br>
paasi kullan paistavainen:<br>
kiistasi kivellen uia,<br>
tahtoi paaelle paeta.<br>
Sitte sinne saatuansa<br>
asetaiksen istumahan<br>
kirjavaiselle kivelle,<br>
paistavalle paaterelle:<br>
kilahti kivi vetehen,<br>
paasi pohjahan pakeni,<br>
neitonen kiven keralla,<br>
Aino paaen palleassa.<br>
Siihenpä kana katosi,<br>
siihen kuoli impi rukka.<br>
Sanoi kerran kuollessansa,<br>
virkki vielä vierressänsä:<br>
"Menin merta kylpemähän,<br>
sainp' on uimahan selälle;<br>
sinne mä, kana, katosin,<br>
lintu, kuolin liian surman:<br>
elköhön minun isoni<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
vetäkö ve'en kaloja<br>
tältä suurelta selältä!<br>
"Läksin rannalle pesohon,<br>
menin merta kylpemähän;<br>
sinne mä, kana, katosin,<br>
lintu, kuolin liian surman:<br>
elköhön minun emoni<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
panko vettä taikinahan<br>
laajalta kotilahelta!<br>
"Läksin rannalle pesohon,<br>
menin merta kylpemähän;<br>
sinne mä, kana, katosin,<br>
lintu, kuolin liian surman:<br>
elköhönp' on veikkoseni<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
juottako sotaoritta<br>
rannalta merelliseltä!<br>
"Läksin rannalle pesohon,<br>
menin merta kylpemähän;<br>
sinne mä, kana, katosin,<br>
lintu, kuolin liian surman:<br>
elköhönp' on siskoseni<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
peskö tästä silmiänsä<br>
kotilahen laiturilta!<br>
Mikäli meren vesiä,<br>
sikäli minun veriä;<br>
mikäli meren kaloja,<br>
sikäli minun lihoja;<br>
mikä rannalla risuja,<br>
se on kurjan kylkiluita;<br>
mikä rannan heinäsiä,<br>
se hivusta hierottua."<br>
Se oli surma nuoren neien,<br>
loppu kaunihin kanasen...<br>
Kukas nyt sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon?<br>
Karhu sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan!<br>
Ei karhu sanoa saata:<br>
lehmikarjahan katosi.<br>
Kukas sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon?<br>
Susi sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan!<br>
Ei susi sanoa saata:<br>
lammaskarjahan katosi.<br>
Kukas sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon?<br>
Repo sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan!<br>
Ei repo sanoa saata:<br>
hanhikarjahan katosi.<br>
Kukas sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon?<br>
Jänö sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan!<br>
Jänis varman vastaeli:<br>
"Sana ei miehe'en katoa!"<br>
Läksi jänis juoksemahan,<br>
pitkäkorva piippomahan,<br>
vääräsääri vääntämähän,<br>
ristisuu ripottamahan<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon.<br>
Juoksi saunan kynnykselle;<br>
kyykistäikse kynnykselle:<br>
sauna täynnä neitosia,<br>
vasta käessä vastoavat:<br>
"Saitko, kiero, keittimiksi,<br>
paltsasilmä, paistimiksi,<br>
isännällen iltaseksi,<br>
emännällen eineheksi,<br>
tyttären välipaloiksi,<br>
pojan puolipäiväseksi?"<br>
Jänis saattavi sanoa,<br>
kehräsilmä kerskaella:<br>
"Liepä lempo lähtenynnä<br>
kattiloihin kiehumahan!<br>
Läksin sanan saatantahan,<br>
kielikerran kerrontahan:<br>
jop' on kaunis kaatununna,<br>
tinarinta riutununna,<br>
sortunna hopeasolki,<br>
vyö vaski valahtanunna:<br>
mennyt lietohon merehen,<br>
alle aavojen syvien,<br>
sisareksi siikasille,<br>
veikoksi ve'en kaloille."<br>
Emo tuosta itkemähän,<br>
kyynelvierus vieremähän.<br>
Sai siitä sanelemahan,<br>
vaivainen valittamahan:<br>
"Elkätte, emot poloiset,<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
tuuitelko tyttäriä,<br>
lapsianne liekutelko<br>
vastoin mieltä miehelähän,<br>
niinkuin mie, emo poloinen,<br>
tuuittelin tyttöjäni,<br>
kasvatin kanasiani!"<br>
Emo itki, kyynel vieri:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
sinisistä silmistänsä<br>
poloisille poskillensa.<br>
Vieri kyynel, vieri toinen:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
poloisilta poskipäiltä<br>
ripe'ille rinnoillensa.<br>
Vieri kyynel, vieri toinen:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
ripe'iltä rinnoiltansa<br>
hienoisille helmoillensa.<br>
Vieri kyynel, vieri toinen:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
hienoisilta helmoiltansa<br>
punasuille sukkasille.<br>
Vieri kyynel, vieri toinen:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
punasuilta sukkasilta<br>
kultakengän kautosille.<br>
Vieri kyynel, vieri toinen:<br>
vieri vetrehet vetensä<br>
kultakengän kautosilta<br>
maahan alle jalkojensa;<br>
vieri maahan maan hyväksi,<br>
vetehen ve'en hyväksi.<br>
Ve'et maahan tultuansa<br>
alkoivat jokena juosta:<br>
kasvoipa jokea kolme<br>
itkemistänsä vesistä,<br>
läpi päänsä lähtemistä,<br>
alta kulman kulkemista.<br>
Kasvoipa joka jokehen<br>
kolme koskea tulista,<br>
joka kosken kuohumalle<br>
kolme luotoa kohosi,<br>
joka luo'on partahalle<br>
kunnas kultainen yleni;<br>
kunki kunnahan kukulle<br>
kasvoi kolme koivahaista,<br>
kunki koivun latvasehen<br>
kolme kullaista käkeä.<br>
Sai käköset kukkumahan.<br>
Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!"<br>
Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!"<br>
Kolmas kukkui: "auvon, auvon!"<br>
Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!"<br>
Sep' on kukkui kuuta kolme<br>
lemmettömälle tytölle,<br>
meressä makoavalle.<br>
Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!"<br>
Sep' on kukkui kuusi kuuta<br>
sulholle sulottomalle,<br>
ikävissä istuvalle.<br>
Kuka kukkui: "auvon, auvon!"<br>
Se kukkui ikänsä kaiken<br>
auvottomalle emolle,<br>
iän päivät itkevälle.<br>
Niin emo sanoiksi virkki<br>
kuunnellessansa käkeä:<br>
"Elköhön emo poloinen<br>
kauan kuunnelko käkeä!<br>
Kun käki kukahtelevi,<br>
niin syän sykähtelevi,<br>
itku silmähän tulevi,<br>
ve'et poskille valuvi,<br>
hereämmät herne-aarta,<br>
paksummat pavun jyveä:<br>
kyynärän ikä kuluvi,<br>
vaaksan varsi vanhenevi,<br>
koko ruumis runnahtavi<br>
kuultua kevätkäkösen."<br>



<hr/>
<h3 id="5">Viides runo</h3>


Jo oli sanoma saatu,<br>
viety viesti tuonnemmaksi<br>
neien nuoren nukkumasta,<br>
kaunihin katoamasta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tuo tuosta pahoin pahastui:<br>
itki illat, itki aamut,<br>
yöhyet enemmin itki,<br>
kun oli kaunis kaatununna,<br>
neitonen nukahtanunna,<br>
mennyt lietohon merehen,<br>
alle aaltojen syvien.<br>
Astui huollen, huokaellen,<br>
syämellä synkeällä<br>
rannalle meren sinisen.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sano nyt, Untamo, unesi,<br>
maku'usi, maan venyjä:<br>
missä Ahtola asuvi,<br>
neiot Vellamon venyvi?"<br>
Sanoipa Untamo unensa,<br>
maku'unsa maan venyjä:<br>
"Tuolla Ahtola asuvi,<br>
neiot Vellamon venyvi.<br>
Nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen<br>
alla aaltojen syvien,<br>
päällä mustien mutien.<br>
"Siellä Ahtola asuvi,<br>
neiot Vellamon venyvi<br>
pikkuisessa pirttisessä,<br>
kamarissa kaitaisessa,<br>
kiven kirjavan kylessä,<br>
paaen paksun kainalossa."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
vetihe venesijoille.<br>
Silmeävi siimojansa,<br>
katselevi onkiansa;<br>
otti ongen taskuhunsa,<br>
väkärauan väskyhynsä.<br>
Soutoa melastelevi,<br>
päähän saaren saauttavi,<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen.<br>
Siin' oli ongella olija,<br>
aina siimalla asuja,<br>
käeksellä kääntelijä.<br>
Laski launihin merelle,<br>
ongitteli, orhitteli:<br>
vapa vaskinen vapisi,<br>
hope'inen siima siukui,<br>
nuora kultainen kulisi.<br>
Jo päivänä muutamana,<br>
huomenna moniahana<br>
kala otti onkehensa,<br>
taimen takrarautahansa.<br>
Sen veti venosehensa,<br>
talui talkapohjahansa.<br>
Katselevi, kääntelevi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onp' on tuo kala kalanen,<br>
kun en tuota tunnekana!<br>
Sileähk' on siikaseksi,<br>
kuleahka kuujaseksi,<br>
haleahka haukiseksi,<br>
evätöin emäkalaksi;<br>
ihala imehnoksiki,<br>
päärivatoin neitoseksi,<br>
vyötöin veen on tyttöseksi,<br>
korvitoin kotikanaksi:<br>
luopuisin meriloheksi,<br>
syvän aallon ahveneksi."<br>
Vyöll' on veitsi Väinämöisen,<br>
pää hopea huotrasessa.<br>
Veti veitsen viereltänsä,<br>
huotrastansa pää hopean<br>
kalan palstoin pannaksensa,<br>
lohen leikkaellaksensa<br>
aamuisiksi atrioiksi,<br>
murkinaisiksi muruiksi,<br>
lohisiksi lounahiksi,<br>
iltaruoiksi isoiksi.<br>
Alkoi lohta leikkaella,<br>
veitsen viilteä kaloa:<br>
lohi loimahti merehen,<br>
kala kirjo kimmeltihe<br>
pohjasta punaisen purren,<br>
venehestä Väinämöisen.<br>
Äsken päätänsä ylenti,<br>
oikeata olkapäätä<br>
vihurilla viiennellä,<br>
kupahalla kuuennella;<br>
nosti kättä oikeata,<br>
näytti jalkoa vasenta<br>
seitsemännellä selällä,<br>
yheksännen aallon päällä.<br>
Sieltä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Oi sie vanha Väinämöinen!<br>
En ollut minä tuleva<br>
lohi leikkaellaksesi,<br>
kala palstoin pannaksesi,<br>
aamuisiksi atrioiksi,<br>
murkinaisiksi muruiksi,<br>
lohisiksi lounahiksi,<br>
iltaruoiksi isoiksi."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Miksi sie olit tuleva?"<br>
"Olinpa minä tuleva<br>
kainaloiseksi kanaksi,<br>
ikuiseksi istujaksi,<br>
polviseksi puolisoksi,<br>
sijasi levittäjäksi,<br>
päänalaisen laskijaksi,<br>
pirtin pienen pyyhkijäksi,<br>
lattian lakaisijaksi,<br>
tulen tuojaksi tupahan,<br>
valkean virittäjäksi,<br>
leivän paksun paistajaksi,<br>
mesileivän leipojaksi,<br>
olutkannun kantajaksi,<br>
atrian asettajaksi.<br>
"En ollut merilohia,<br>
syvän aallon ahvenia:<br>
olin kapo, neiti nuori,<br>
sisar nuoren Joukahaisen,<br>
kuta pyyit kuun ikäsi,<br>
puhki polvesi halasit.<br>
"Ohoh, sinua, ukko utra,<br>
vähämieli Väinämöinen,<br>
kun et tuntenut piteä<br>
Vellamon vetistä neittä,<br>
ahon lasta ainokaista!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen<br>
alla päin, pahoilla mielin:<br>
"Oi on sisar Joukahaisen!<br>
Toki tullos toinen kerta!"<br>
Eip' on toiste tullutkana,<br>
ei toiste sinä ikänä:<br>
jo vetihe, vierähtihe,<br>
ve'en kalvosta katosi<br>
kiven kirjavan sisähän,<br>
maksankarvaisen malohon.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuo on tuossa arvelevi,<br>
miten olla, kuin eleä.<br>
Jo kutaisi sulkkunuotan,<br>
veti vettä ristin rastin,<br>
salmen pitkin, toisen poikki;<br>
veti vienoja vesiä,<br>
lohiluotojen lomia,<br>
noita Väinölän vesiä,<br>
Kalevalan kannaksia,<br>
synkkiä syväntehiä,<br>
suuria selän napoja,<br>
Joukolan jokivesiä,<br>
Lapin lahtirantasia.<br>
Sai kyllin kaloja muita,<br>
kaikkia ve'en kaloja,<br>
ei saanut sitä kalaista,<br>
mitä mielensä pitävi:<br>
Vellamon vetistä neittä,<br>
ahon lasta ainokaista.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh, hullu, hulluuttani,<br>
vähämieli, miehuuttani!<br>
Olipa minulla mieltä,<br>
ajatusta annettuna,<br>
syäntä suurta survottuna,<br>
oli ennen aikoinansa.<br>
Vaanpa nyt tätä nykyä,<br>
tällä inhalla iällä,<br>
puuttuvalla polveksella<br>
kaikki on mieli melkeässä,<br>
ajatukset arvoisessa,<br>
kaikki toimi toisialla.<br>
"Kuta vuotin kuun ikäni,<br>
kuta puolen polveani,<br>
Vellamon vetistä neittä,<br>
veen on viimeistä tytärtä<br>
ikuiseksi ystäväksi,<br>
polviseksi puolisoksi,<br>
se osasi onkeheni,<br>
vierähti venoseheni:<br>
minä en tuntenut piteä,<br>
en kotihin korjaella,<br>
laskin jälle lainehisin,<br>
alle aaltojen syvien!"<br>
Meni matkoa vähäisen,<br>
astui huollen, huokaellen;<br>
kulkevi kotia kohti.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kukkui muinaiset käkeni,<br>
entiset ilokäkeni,<br>
kukkui ennen illoin, aamuin,<br>
kerran keskipäivälläki:<br>
mikä nyt sorti suuren äänen,<br>
äänen kaunihin kaotti?<br>
Suru sorti suuren äänen,<br>
huoli armahan alenti;<br>
sill' ei kuulu kukkuvaksi,<br>
päivän laskun laulavaksi<br>
minun iltani iloksi,<br>
huomeneni huopeheksi.<br>
"Enkä nyt tuota tieäkänä<br>
miten olla, kuin eleä,<br>
tällä ilmalla asua,<br>
näillä mailla matkaella.<br>
Oisiko emo elossa,<br>
vanhempani valvehella,<br>
sepä saattaisi sanoa,<br>
miten pystössä pysyä,<br>
murehisin murtumatta,<br>
huolihin katoamatta<br>
näissä päivissä pahoissa,<br>
ape'issa miel'aloissa!"<br>
Emo hauasta havasi,<br>
alta aallon vastaeli:<br>
"Viel' onpi emo elossa,<br>
vanhempasi valvehella,<br>
joka saattavi sanoa,<br>
miten olla oikeana,<br>
murehisin murtumatta,<br>
huolihin katoamatta<br>
niissä päivissä pahoissa,<br>
ape'issa miel'aloissa:<br>
mene Pohjan tyttärihin!<br>
Siell' on tyttäret somemmat,<br>
neiet kahta kaunihimmat,<br>
viittä, kuutta virkeämmät,<br>
ei Joukon jorottaria,<br>
Lapin lapsilönttäreitä.<br>
"Sieltä naios, poikaseni,<br>
paras Pohjan tyttäristä,<br>
jok' on sievä silmiltänsä,<br>
kaunis katsannoisiltansa,<br>
aina joutuisa jalalta<br>
sekä liukas liikunnolta!"<br>



<hr/>
<h3 id="6">Kuudes runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
lähteäksensä käkesi<br>
tuonne kylmähän kylähän,<br>
pimeähän Pohjolahan.<br>
Otti olkisen orihin,<br>
hernevartisen hevosen,<br>
pisti suitset kullan suuhun,<br>
päitsensä hopean päähän:<br>
itse istuvi selälle,<br>
löihe reisin ratsahille.<br>
Ajoa hyryttelevi,<br>
matkoansa mittelevi<br>
orihilla olkisella,<br>
hernevarrella hevolla.<br>
Ajoi Väinölän ahoja,<br>
Kalevalan kankahia:<br>
hepo juoksi, matka joutui,<br>
koti jääpi, tie lyheni.<br>
Jo ajoi meren selälle,<br>
ulapalle aukealle<br>
kapioisen kastumatta,<br>
vuohisen vajoumatta.<br>
Olipa nuori Joukahainen,<br>
laiha poika lappalainen.<br>
Piti viikoista vihoa,<br>
ylen kauaista kaetta<br>
kera vanhan Väinämöisen,<br>
päälle laulajan ikuisen.<br>
Laativi tulisen jousen,<br>
jalon kaaren kaunistavi:<br>
kaaren rauasta rakenti,<br>
vaskesta selän valavi;<br>
noita on kullalla kuvaili,<br>
hopealla huolitteli.<br>
Mistä siihen nauhan saapi,<br>
kusta jäntehen tapasi?<br>
Hiien hirven suoniloista,<br>
Lemmon liinanuorasista!<br>
Sai kaaren kanineheksi,<br>
jousen varsin valmihiksi.<br>
Kaari on kaunihin näköinen,<br>
jousi jonki maksavainen:<br>
hevonen selällä seisoi,<br>
varsa juoksi vartta myöten,<br>
kapo kaarella makasi,<br>
jänö jäntimen sijassa.<br>
Vuoli piiliä pinosen,<br>
kolmisulkia kokosen:<br>
varret tammesta vanuvi,<br>
päät tekevi tervaksesta.<br>
Minkä saapi valmihiksi,<br>
sen sitte sulittelevi<br>
pääskyn pienillä sulilla,<br>
varpusen vivustimilla.<br>
Karkaeli nuoliansa,<br>
puretteli piiliänsä<br>
maon mustissa mujuissa,<br>
käärmehen kähyverissä.<br>
Sai vasamat valmihiksi,<br>
jousen jänniteltäväksi.<br>
Siitä vuotti Väinämöistä,<br>
saavaksi suvantolaista;<br>
vuotti illan, vuotti aamun,<br>
vuotti kerran keskipäivän.<br>
Viikon vuotti Väinämöistä,<br>
viikon vuotti, ei väsynyt,<br>
istuellen ikkunoissa,<br>
valvoen vajojen päissä,<br>
kuunnellen kujan perällä,<br>
vahtaellen vainiolla,<br>
viini nuolia selässä,<br>
hyvä kaari kainalossa.<br>
Vuotteli ulompanaki,<br>
talon toisen tuolla puolla:<br>
nenässä tulisen niemen,<br>
tulikaiskun kainalossa,<br>
korvalla tulisen kosken,<br>
pyhän virran viertimellä.<br>
Niin päivänä muutamana,<br>
huomenna moniahana<br>
loi silmänsä luotehelle,<br>
käänti päätä päivän alle;<br>
keksi mustasen merellä,<br>
sinerväisen lainehilla:<br>
"Onko se iässä pilvi,<br>
päivän koite koillisessa?"<br>
Ei ollut iässä pilvi,<br>
päivän koite koillisessa:<br>
oli vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
matkoava Pohjolahan,<br>
kulkeva Pimentolahan<br>
orihilla olkisella,<br>
hernevarrella hevolla.<br>
Tuop' on nuori Joukahainen,<br>
laiha poika lappalainen,<br>
jou'utti tulisen jousen,<br>
koppoi kaaren kaunihimman<br>
pään varalle Väinämöisen,<br>
surmaksi suvantolaisen.<br>
Ennätti emo kysyä,<br>
vanhempansa tutkaella:<br>
"Kellen jousta jouahutat,<br>
kaarta rauta rauahutat?"<br>
Tuop' on nuori Joukahainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuohon jousta jouahutan,<br>
kaarta rauta rauahutan:<br>
pään varalle Väinämöisen,<br>
surmaksi suvantolaisen.<br>
Ammun vanhan Väinämöisen,<br>
lasken laulajan ikuisen<br>
läpi syämen, maksan kautta,<br>
halki hartiolihojen."<br>
Emo kielti ampumasta,<br>
emo kielti ja epäsi:<br>
"Elä ammu Väinämöistä,<br>
kaota kalevalaista!<br>
Väinö on sukua suurta:<br>
lankoni sisaren poika.<br>
"Ampuisitko Väinämöisen,<br>
kaataisit kalevalaisen,<br>
ilo ilmalta katoisi,<br>
laulu maalta lankeaisi.<br>
Ilo on ilmalla parempi,<br>
laulu maalla laatuisampi,<br>
kuin onpi Manalan mailla,<br>
noilla Tuonelan tuvilla."<br>
Tuossa nuori Joukahainen<br>
jo vähän ajattelevi,<br>
pikkuisen piättelevi:<br>
käsi käski ampumahan,<br>
käsi käski, toinen kielti,<br>
sormet suoniset pakotti.<br>
Virkki viimeinki sanoiksi,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kaotkohot jos kahesti<br>
kaikki ilmaiset ilomme,<br>
kaikki laulut langetkohot!<br>
Varsin ammun, en varanne."<br>
Jännitti tulisen jousen,<br>
veti vaskisen vekaran<br>
vasten polvea vasenta,<br>
jalan alta oikeansa.<br>
Veti viinestä vasaman,<br>
sulan kolmikoipisesta,<br>
otti nuolen orhe'imman,<br>
valitsi parahan varren;<br>
tuon on juonelle asetti,<br>
liitti liinajäntehelle.<br>
Oikaisi tulisen jousen<br>
olallehen oikealle,<br>
asetaiksen ampumahan,<br>
ampumahan Väinämöistä.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Iske nyt, koivuinen sakara,<br>
petäjäinen selkä, lyö'ös,<br>
jänne liina, lippaellos!<br>
Min käsi alentanehe,<br>
sen nuoli ylentäköhön;<br>
min käsi ylentänehe,<br>
sen nuoli alentakohon!"<br>
Lekahutti liipaisinta,<br>
ampui nuolen ensimäisen:<br>
se meni kovan ylätse,<br>
päältä pään on taivahalle,<br>
pilvihin pirajavihin,<br>
hattaroihin pyörivihin.<br>
Toki ampui, ei totellut.<br>
Ampui toisen nuoliansa:<br>
se meni kovan alatse,<br>
alaisehen maa-emähän;<br>
tahtoi maa manalle mennä,<br>
hietaharju halkiella.<br>
Ampui kohta kolmannenki:<br>
kävi kohti kolmannesti,<br>
sapsohon sinisen hirven<br>
alta vanhan Väinämöisen;<br>
ampui olkisen orihin,<br>
hernevartisen hevosen<br>
läpi länkiluun lihoista,<br>
kautta kainalon vasemman.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
sormin suistuvi sulahan,<br>
käsin kääntyi lainehesen,<br>
kourin kuohu'un kohahti<br>
selästä sinisen hirven,<br>
hernevartisen hevosen.<br>
Nousi siitä suuri tuuli,<br>
aalto ankara merellä;<br>
kantoi vanhan Väinämöisen,<br>
uitteli ulomma maasta<br>
noille väljille vesille,<br>
ulapoille auke'ille.<br>
Siinä nuori Joukahainen<br>
itse kielin kerskaeli:<br>
"Et sinä, vanha Väinämöinen,<br>
enämpi elävin silmin<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
astu Väinölän ahoja,<br>
Kalevalan kankahia!<br>
"Kupli nyt siellä kuusi vuotta,<br>
seuro seitsemän kesyttä,<br>
karehi kaheksan vuotta<br>
noilla väljillä vesillä,<br>
lake'illa lainehilla:<br>
vuotta kuusi kuusipuuna,<br>
seitsemän petäjäpuuna,<br>
kannon pölkkynä kaheksan!"<br>
Siitä pistihe sisälle.<br>
Sai emo kysyneheksi:<br>
"Joko ammuit Väinämöisen,<br>
kaotit Kalevan poian?"<br>
Tuop' on nuori Joukahainen<br>
sanan vastahan sanovi:<br>
"Jo nyt ammuin Väinämöisen<br>
ja kaaoin kalevalaisen,<br>
loin on merta luutimahan,<br>
lainetta lakaisemahan.<br>
Tuohon lietohon merehen,<br>
aivan aaltojen sekahan<br>
sortui ukko sormillehen,<br>
kääntyi kämmenyisillehen;<br>
siitä kyykertyi kylelle,<br>
selällehen seisottihe<br>
meren aaltojen ajella,<br>
meren tyrskyn tyyräellä."<br>
Tuon emo sanoiksi virkki:<br>
"Pahoin teit sinä poloinen,<br>
kun on ammuit Väinämöisen,<br>
kaotit kalevalaisen,<br>
Suvantolan suuren miehen,<br>
Kalevalan kaunihimman!"<br>



<hr/>
<h3 id="7">Seitsemäs runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
uipi aavoja syviä;<br>
kulki kuusisna hakona,<br>
petäjäisnä pehkiönä<br>
kuusi päiveä kesäistä,<br>
kuusi yötä järkiähän,<br>
eessänsä vesi vetelä,<br>
takanansa taivas selvä.<br>
Uip' on vielä yötä kaksi,<br>
kaksi päiveä pisintä.<br>
Niin yönä yheksäntenä,<br>
kaheksannen päivän päästä<br>
toki tuskaksi tulevi,<br>
painuvi pakolliseksi.<br>
Kun ei ole kynttä varpahissa<br>
eikä sormissa niveltä.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Voi minä poloinen poika,<br>
voi poika polon-alainen,<br>
kun läksin omilta mailta,<br>
elomailta entisiltä<br>
iäkseni ilman alle,<br>
kuuksi päiväksi kululle,<br>
tuulten tuuiteltavaksi,<br>
aaltojen ajeltavaksi<br>
näillä väljillä vesillä,<br>
ulapoilla auke'illa!<br>
Vilu on täällä ollakseni,<br>
vaiva värjätelläkseni,<br>
aina aalloissa asua,<br>
veen selällä seurustella.<br>
"Enkä tuota tieäkänä,<br>
miten olla, kuin eleä<br>
tällä inhalla iällä,<br>
katovalla kannikalla:<br>
tuulehenko teen tupani,<br>
vetehenkö pirtin veistän?<br>
"Teen mä tuulehen tupani:<br>
ei ole tuulessa tukea;<br>
veistän pirttini vetehen:<br>
vesi viepi veistokseni."<br>
Lenti lintunen Lapista,<br>
kokkolintu koillisesta.<br>
Ei ole kokko suuren suuri<br>
eikä kokko pienen pieni:<br>
yksi siipi vettä viisti,<br>
toinen taivasta lakaisi,<br>
pursto merta pyyhätteli,<br>
nokka luotoja lotaisi.<br>
Lenteleikse, liiteleikse,<br>
katseleikse, käänteleikse.<br>
Näki vanhan Väinämöisen<br>
selällä meren sinisen:<br>
"Mit' olet meressä, miesi,<br>
uros, aaltojen seassa?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sit' olen meressä miesi,<br>
uros aaltojen varassa:<br>
läksin neittä Pohjolasta,<br>
impeä Pimentolasta.<br>
"Ajoa karautime<br>
suloa meryttä myöten.<br>
Niin päivänä muutamana,<br>
huomenna moniahana<br>
tulin Luotolan lahelle,<br>
Joukolan jokivesille:<br>
hepo alta ammuttihin,<br>
itseäni mielittihin.<br>
"Siitä vierähin vetehen,<br>
sorruin sormin lainehesen<br>
tuulen tuuiteltavaksi,<br>
aaltojen ajeltavaksi.<br>
"Tulipa tuuli luotehesta,<br>
iästä iso vihuri;<br>
se mun kauas kannatteli,<br>
uitteli ulomma maasta.<br>
Mont' olen päiveä pälynnyt,<br>
monta yötä uiksennellut<br>
näitä väljiä vesiä,<br>
ulapoita auke'ita;<br>
enk' on tuota tunnekana,<br>
arvoa, älyäkänä,<br>
kumpi kuoloksi tulevi,<br>
kumpi ennen ennättävi:<br>
nälkähänkö nääntyminen,<br>
vai vetehen vaipuminen."<br>
Sanoi kokko, ilman lintu:<br>
"Ellös olko milläskänä!<br>
Seisotaite selkähäni,<br>
nouse kynkkäluun nenille!<br>
Mie sinun merestä kannan,<br>
minne mielesi tekevi.<br>
Vielä muistan muunki päivän,<br>
arvoan ajan paremman,<br>
kun ajoit Kalevan kasken,<br>
Osmolan salon sivallit:<br>
heitit koivun kasvamahan,<br>
puun sorean seisomahan<br>
linnuille lepeämiksi,<br>
itselleni istumiksi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
kohottavi kokkoansa;<br>
mies on nousevi merestä,<br>
uros aallosta ajaikse,<br>
siiville sijoitteleikse,<br>
kokon kynkkäluun nenille.<br>
Tuop' on kokko, ilman lintu,<br>
kantoi vanhan Väinämöisen,<br>
viepi tuulen tietä myöten,<br>
ahavan ratoa myöten<br>
Pohjan pitkähän perähän,<br>
summahan Sariolahan.<br>
Siihen heitti Väinämöisen,<br>
itse ilmahan kohosi.<br>
Siinä itki Väinämöinen,<br>
siinä itki ja urisi<br>
rannalla merellisellä,<br>
nimen tietämättömällä,<br>
sata haavoa sivulla,<br>
tuhat tuulen pieksemätä,<br>
partaki pahoin kulunut,<br>
tukka mennyt tuuhakaksi.<br>
Itki yötä kaksi, kolme,<br>
saman verran päiviäki;<br>
eikä tiennyt tietä käyä,<br>
outo, matkoa osannut<br>
palataksensa kotihin,<br>
mennä maille tuttaville,<br>
noille syntymäsijoille,<br>
elomaillen entisille.<br>
Pohjan piika pikkarainen,<br>
vaimo valkeanverinen,<br>
teki liiton päivän kanssa,<br>
päivän kanssa, kuun keralla<br>
yhen ajan noustaksensa<br>
ja yhen havataksensa:<br>
itse ennen ennätteli,<br>
ennen kuuta, aurinkoa,<br>
kukonki kurahtamatta,<br>
kanan lapsen laulamatta.<br>
Viisi villoa keritsi,<br>
kuusi lammasta savitsi,<br>
villat saatteli saraksi,<br>
kaikki vatvoi vaattehiksi<br>
ennen päivän nousemista,<br>
auringon ylenemistä.<br>
Pesi siitä pitkät pöyät,<br>
laajat lattiat lakaisi<br>
vastasella varpaisella,<br>
luutasella lehtisellä.<br>
Ammueli rikkasensa<br>
vaskisehen vakkasehen;<br>
vei ne ulos usta myöten,<br>
pellolle pihoa myöten,<br>
perimäisen pellon päähän,<br>
alimaisen aian suuhun.<br>
Seisattelihe rikoille,<br>
kuuntelihe, kääntelihe:<br>
kuulevi mereltä itkun,<br>
poikki joen juorotuksen.<br>
Juosten joutuvi takaisin,<br>
pian pirttihin menevi;<br>
sanoi tuonne saatuansa,<br>
toimitteli tultuansa:<br>
"Kuulin mie mereltä itkun,<br>
poikki joen juorotuksen."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
pian pistihe pihalle,<br>
vierähti veräjän suuhun;<br>
siinä korvin kuunteleikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei ole itku lapsen itku<br>
eikä vaimojen valitus;<br>
itku on partasuun urohon,<br>
jouhileuan juorottama."<br>
Työnnälti venon vesille,<br>
kolmilaian lainehille;<br>
itse loihe soutamahan.<br>
Sekä souti jotta joutui:<br>
souti luoksi Väinämöisen,<br>
luoksi itkevän urohon.<br>
Siinä itki Väinämöinen,<br>
urisi Uvannon sulho<br>
pahalla pajupurolla,<br>
tiheällä tuomikolla:<br>
suu liikkui, järisi parta,<br>
vaan ei leuka lonkaellut.<br>
Sanoi Pohjolan emäntä,<br>
puhutteli, lausutteli:<br>
"Ohoh sinua, ukko utra!<br>
Jo olet maalla vierahalla."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
päätänsä kohottelevi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo ma tuon itseki tieän:<br>
olen maalla vierahalla,<br>
tuiki tuntemattomalla.<br>
Maallani olin parempi,<br>
kotonani korkeampi."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Saisiko sanoakseni,<br>
oisiko lupa kysyä,<br>
mi sinä olet miehiäsi<br>
ja kuka urohiasi?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mainittihinpa minua,<br>
arveltihin aikoinansa<br>
illoilla iloitsijaksi,<br>
joka laakson laulajaksi<br>
noilla Väinölän ahoilla,<br>
Kalevalan kankahilla.<br>
Mi jo lienenki katala,<br>
tuskin tunnen itsekänä."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Nouse jo norosta, miesi,<br>
uros, uuelle uralle,<br>
haikeasi haastamahan,<br>
satuja sanelemahan!"<br>
Otti miehen itkemästä,<br>
urohon urisemasta;<br>
saattoi siitä purtehensa,<br>
istutti venon perähän.<br>
Itse airoille asettui,<br>
soutimille suorittihe;<br>
souti poikki Pohjolahan,<br>
viepi vierahan tupahan.<br>
Syötteli nälästynehen,<br>
kastunehen kuivaeli;<br>
siitä viikon hierelevi,<br>
hierelevi, hautelevi:<br>
teki miehen terveheksi,<br>
urohon paranneheksi.<br>
Kysytteli, lausutteli,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Mitä itkit, Väinämöinen,<br>
uikutit, uvantolainen,<br>
tuolla paikalla pahalla,<br>
rannalla meryttä vasten?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onpa syytä itkeäni,<br>
vaivoja valittoani!<br>
Kauan oon meriä uinut,<br>
lapioinnut lainehia<br>
noilla väljillä vesillä,<br>
ulapoilla auke'illa.<br>
"Tuota itken tuon ikäni,<br>
puhki polveni murehin,<br>
kun ma uin omilta mailta,<br>
tulin mailta tuttavilta<br>
näille ouoille oville,<br>
veräjille vierahille.<br>
Kaikki täällä puut purevi,<br>
kaikki havut hakkoavi,<br>
joka koivu koikkoavi,<br>
joka leppä leikkoavi:<br>
yks' on tuuli tuttuani,<br>
päivä ennen nähtyäni<br>
näillä mailla vierahilla,<br>
äkkiouoilla ovilla."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
siitä tuon sanoiksi saatti:<br>
"Elä itke, Väinämöinen,<br>
uikuta, uvantolainen!<br>
Hyvä tääll' on ollaksesi,<br>
armas aikaellaksesi,<br>
syöä lohta luotaselta,<br>
sivulta sianlihoa."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kylkehen kyläinen syönti<br>
hyvissäki vierahissa;<br>
mies on maallansa parempi,<br>
kotonansa korkeampi.<br>
Soisipa sula Jumala,<br>
antaisipa armoluoja:<br>
pääsisin omille maille,<br>
elomaillen entisille!<br>
Parempi omalla maalla<br>
vetonenki virsun alta,<br>
kuin on maalla vierahalla<br>
kultamaljasta metonen."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Niin mitä minullen annat,<br>
kun saatan omille maille,<br>
oman peltosi perille,<br>
kotisaunan saapuville?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Mitäpä kysyt minulta,<br>
jos saatat omille maille,<br>
oman peltoni perille,<br>
oman käen kukkumille,<br>
oman linnun laulamille!<br>
Otatko kultia kypärin,<br>
hope'ita huovallisen?"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ohoh viisas Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen!<br>
En kysele kultiasi,<br>
halaja hope'itasi:<br>
kullat on lasten kukkasia,<br>
hopeat hevon helyjä.<br>
Taiatko takoa sammon,<br>
kirjokannen kalkutella<br>
joutsenen kynän nenästä,<br>
maholehmän maitosesta,<br>
yhen ohrasen jyvästä,<br>
yhen uuhen villasesta,<br>
niin annan tytön sinulle,<br>
panen neien palkastasi,<br>
saatan sun omille maille,<br>
oman linnun laulamille,<br>
oman kukon kuulumille,<br>
oman peltosi perille."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Taia en sampoa takoa,<br>
kirjokantta kirjoitella.<br>
Saata mie omille maille:<br>
työnnän seppo Ilmarisen,<br>
joka samposi takovi,<br>
kirjokannet kalkuttavi,<br>
neitosi lepyttelevi,<br>
tyttäresi tyy'yttävi.<br>
"Se on seppo sen mokoma,<br>
ylen taitava takoja,<br>
jok' on taivoa takonut,<br>
ilman kantta kalkutellut:<br>
ei tunnu vasaran jälki<br>
eikä pihtien pitämät."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sille työnnän tyttäreni,<br>
sille lapseni lupoan,<br>
joka sampuen takovi,<br>
kannen kirjo kirjoittavi<br>
joutsenen kynän nenästä,<br>
maholehmän maitosesta,<br>
yhen ohrasen jyvästä,<br>
yhen uuhen untuvasta."<br>
Pani varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen;<br>
saattoi vanhan Väinämöisen,<br>
istutti oron rekehen.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Elä päätäsi ylennä,<br>
kohottele kokkoasi,<br>
kun ei uupune oronen,<br>
tahi ei ilta ennättäne:<br>
josp' on päätäsi ylennät,<br>
kohottelet kokkoasi,<br>
jo toki tuho tulevi,<br>
paha päivä päälle saapi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
löi orosen juoksemahan,<br>
harjan liina liikkumahan.<br>
Ajoa karittelevi<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta.<br>



<hr/>
<h3 id="8">Kahdeksas runo</h3>


Tuo oli kaunis Pohjan neiti,<br>
maan kuulu, ve'en valio.<br>
Istui ilman vempelellä,<br>
taivon kaarella kajotti<br>
pukehissa puhta'issa,<br>
valke'issa vaattehissa;<br>
kultakangasta kutovi,<br>
hope'ista huolittavi<br>
kultaisesta sukkulasta,<br>
pirralla hope'isella.<br>
Suihki sukkula piossa,<br>
käämi käessä kääperöitsi,<br>
niiet vaskiset vatisi,<br>
hope'inen pirta piukki<br>
neien kangasta kutoissa,<br>
hope'ista huolittaissa.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
ajoa karittelevi<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta.<br>
Ajoi matkoa palasen,<br>
pikkaraisen piirrätteli:<br>
kuuli sukkulan surinan<br>
ylähältä päänsä päältä.<br>
Tuossa päätänsä kohotti,<br>
katsahtavi taivahalle:<br>
kaari on kaunis taivahalla,<br>
neiti kaaren kannikalla,<br>
kultakangasta kutovi,<br>
hope'ista helkyttävi.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
heti seisatti hevosen.<br>
Tuossa tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Tule, neiti, korjahani,<br>
laskeite rekoseheni!"<br>
Neiti tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja kysyvi:<br>
"Miksi neittä korjahasi,<br>
tyttöä rekosehesi?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuop' on tuohon vastaeli:<br>
"Siksi neittä korjahani,<br>
tyttöä rekoseheni:<br>
mesileivän leipojaksi,<br>
oluen osoajaksi,<br>
joka lautsan laulajaksi,<br>
ikkunan iloitsijaksi<br>
noilla Väinölän tiloilla,<br>
Kalevalan kartanoilla."<br>
Neiti tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Kun kävin mataramaalla,<br>
keikuin keltakankahalla<br>
eilen iltamyöhäsellä,<br>
aletessa aurinkoisen,<br>
lintu lauleli lehossa,<br>
kyntörastas raksutteli:<br>
lauleli tytärten mielen<br>
ja lauloi miniän mielen.<br>
"Mie tuota sanelemahan,<br>
linnulta kyselemähän:<br>
'Oi sie kyntörastahainen!<br>
Laula korvin kuullakseni:<br>
kumman on parempi olla,<br>
kumman olla kuuluisampi,<br>
tyttärenkö taattolassa<br>
vai miniän miehelässä?'<br>
"Tiainenpa tieon antoi,<br>
kyntörastas raksahutti:<br>
'Valkea kesäinen päivä,<br>
neitivalta valkeampi;<br>
vilu on rauta pakkasessa,<br>
vilumpi miniävalta.<br>
Niin on neiti taattolassa,<br>
kuin marja hyvällä maalla,<br>
niin miniä miehelässä,<br>
kuin on koira kahlehissa.<br>
Harvoin saapi orja lemmen,<br>
ei miniä milloinkana.'"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tyhjiä tiaisen virret,<br>
rastahaisen raksutukset!<br>
Lapsi on tytär kotona,<br>
vasta on neiti naituansa.<br>
Tule, neiti, korjahani,<br>
laskeite rekoseheni!<br>
En ole mitätön miesi,<br>
uros muita untelompi."<br>
Neiti taiten vastaeli,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sitte sun mieheksi sanoisin,<br>
urohoksi arveleisin,<br>
jospa jouhen halkaiseisit<br>
veitsellä kärettömällä,<br>
munan solmuhun vetäisit<br>
solmun tuntumattomaksi."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
jouhen halki halkaisevi<br>
veitsellä kärettömällä,<br>
aivan tutkaimettomalla;<br>
munan solmuhun vetävi<br>
solmun tuntumattomaksi.<br>
Käski neittä korjahansa,<br>
tyttöä rekosehensa.<br>
Neiti taiten vastaeli:<br>
"Ehkäpä tulen sinulle,<br>
kun kiskot kivestä tuohta,<br>
säret jäästä aiaksia<br>
ilman palan pakkumatta,<br>
pilkkehen pirahtamatta."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
ei tuosta kovin hätäile:<br>
kiskoipa kivestä tuohta,<br>
särki jäästä aiaksia<br>
ilman palan pakkumatta,<br>
pilkkehen pirahtamatta.<br>
Kutsui neittä korjahansa,<br>
tyttöä rekosehensa.<br>
Neiti taiten vastoavi,<br>
sanovi sanalla tuolla:<br>
"Sillenpä minä menisin,<br>
kenp' on veistäisi venosen<br>
kehrävarteni muruista,<br>
kalpimeni kappaleista,<br>
työntäisi venon vesille,<br>
uuen laivan lainehille<br>
ilman polven polkematta,<br>
ilman kouran koskematta,<br>
käsivarren kääntämättä,<br>
olkapään ojentamatta."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Liene ei maassa, maailmassa,<br>
koko ilman kannen alla<br>
mointa laivan laatijata,<br>
vertoani veistäjätä."<br>
Otti värttinän muruja,<br>
kehrävarren kiertimiä;<br>
läksi veistohon venosen,<br>
satalauan laittelohon<br>
vuorelle teräksiselle,<br>
rautaiselle kalliolle.<br>
Veikaten venettä veisti,<br>
purtta puista uhkaellen.<br>
Veisti päivän, veisti toisen,<br>
veisti kohta kolmannenki:<br>
ei kirves kivehen koske,<br>
kasa ei kalka kalliohon.<br>
Niin päivällä kolmannella<br>
Hiisi pontta pyörähytti,<br>
Lempo tempasi tereä,<br>
Paha vartta vaapahutti.<br>
Kävipä kivehen kirves,<br>
kasa kalkkoi kalliohon;<br>
kirves kilpistyi kivestä,<br>
terä liuskahti liha'an,<br>
polvehen pojan pätöisen,<br>
varpahasen Väinämöisen.<br>
Sen Lempo lihoille liitti,<br>
Hiisi suonille sovitti:<br>
veri pääsi vuotamahan,<br>
hurme huppelehtamahan.<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki,<br>
noin on lausui ja pakisi:<br>
"Oi sie kirves kikkanokka,<br>
tasaterä tapparainen!<br>
Luulitko puuta purrehesi,<br>
honkoa hotaisnehesi,<br>
petäjätä pannehesi,<br>
koivua kohannehesi,<br>
kun sa lipsahit liha'an,<br>
solahutit suonilleni?"<br>
Loihe siitä loitsimahan,<br>
sai itse sanelemahan.<br>
Luki synnyt syitä myöten,<br>
luottehet lomia myöten,<br>
mutt' ei muista muutamia<br>
rauan suuria sanoja,<br>
joista salpa saataisihin,<br>
luja lukko tuotaisihin<br>
noille rauan ratkomille,<br>
suu sinervän silpomille.<br>
Jo veri jokena juoksi,<br>
hurme koskena kohisi:<br>
peitti maassa marjan varret,<br>
kanervaiset kankahalla.<br>
Eik' ollut sitä mätästä,<br>
jok' ei tullut tulvillehen<br>
noita liikoja veriä,<br>
hurmehia huurovia<br>
polvesta pojan totisen,<br>
varpahasta Väinämöisen.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
ketti villoja kiveltä,<br>
otti suolta sammalia,<br>
maasta mättähän repäisi<br>
tukkeheksi tuiman reiän,<br>
paikaksi pahan veräjän;<br>
ei vääjä vähäistäkänä,<br>
pikkuistakana piätä.<br>
Jopa tuskaksi tulevi,<br>
läylemmäksi lankeavi.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse itkuhun hyräytyi;<br>
pani varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen,<br>
siitä reuoikse rekehen,<br>
kohennaikse korjahansa.<br>
Laski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmisvyöllä;<br>
virkku juoksi, matka joutui,<br>
reki vieri, tie lyheni.<br>
Jo kohta kylä tulevi:<br>
kolme tietä kohtoavi.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
ajavi alinta tietä<br>
alimaisehen talohon.<br>
Yli kynnyksen kysyvi:<br>
"Oisiko talossa tässä<br>
rauan raannan katsojata,<br>
uron tuskan tuntijata,<br>
vammojen vakittajata?"<br>
Olipa lapsi lattialla,<br>
poika pieni pankon päässä.<br>
Tuop' on tuohon vastoavi:<br>
"Ei ole talossa tässä<br>
rauan raannan katsojata,<br>
uron tuskan tuntijata,<br>
kivun kiinniottajata,<br>
vammojen vakittajata;<br>
onpi toisessa talossa:<br>
aja toisehen talohon!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
laski virkkua vitsalla,<br>
ajoa suhuttelevi.<br>
Ajoi matkoa palasen,<br>
keskimäistä tietä myöten<br>
keskimäisehen talohon.<br>
Kysyi kynnyksen takoa,<br>
anoi alta ikkunaisen:<br>
"Oisiko talossa tässä<br>
rauan raannan katsojata,<br>
salpoa verisatehen,<br>
suonikosken sortajata?"<br>
Akka oli vanha vaipan alla,<br>
kielipalku pankon päässä.<br>
Akka varsin vastaeli,<br>
hammas kolmi kolkkaeli:<br>
"Ei ole talossa tässä<br>
rauan raannan katsojata,<br>
verisynnyn tietäjätä,<br>
kivun kiinniottajata;<br>
onpi toisessa talossa:<br>
aja toisehen talohon!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
laski virkkua vitsalla,<br>
ajoa suhuttelevi.<br>
Ajoi matkoa palasen,<br>
ylimäistä tietä myöten<br>
ylimäisehen talohon.<br>
Yli kynnyksen kysyvi,<br>
lausui lakkapuun takoa:<br>
"Oisiko talossa tässä<br>
rauan raannan katsojata,<br>
tämän tulvan tukkijata,<br>
veren summan sulkijata?"<br>
Ukko oli uunilla asuva,<br>
halliparta harjun alla.<br>
Ukko uunilta urahti,<br>
halliparta paukutteli:<br>
"On sulettu suuremmatki,<br>
jalommatki jaksettuna<br>
Luojan kolmella sanalla,<br>
syvän synnyn säätämällä:<br>
joet suista, järvet päistä,<br>
virrat niskalta vihaiset,<br>
lahet niemien nenistä,<br>
kannakset kape'immilta."<br>



<hr/>
<h3 id="9">Yhdeksäs runo</h3>


Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse korjasta kohosi,<br>
nousi reestä nostamatta,<br>
yleni ylentämättä;<br>
tuosta pirttihin tulevi,<br>
alle kattojen ajaikse.<br>
Tuoahan hopeatuoppi,<br>
kultakannu kannetahan:<br>
ei veä vähäistäkänä,<br>
pikkuistakana piätä<br>
verta vanhan Väinämöisen,<br>
hurmetta jalon urohon.<br>
Ukko uunilta urahti,<br>
halliparta paukutteli:<br>
"Mi sinä lienet miehiäsi<br>
ja kuka urohiasi?<br>
Verta on seitsemän venettä,<br>
kantokorvoa kaheksan<br>
sun, poloinen, polvestasi<br>
lattialle laskettuna!<br>
Muut on muistaisin sanaset,<br>
vaan en arvoa alusta,<br>
mist' on rauta syntynynnä,<br>
kasvanunna koito kuona."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Itse tieän rauan synnyn,<br>
arvoan alun teräksen:<br>
ilma on emoja ensin,<br>
vesi vanhin veljeksiä,<br>
rauta nuorin veljeksiä,<br>
tuli kerran keskimäinen.<br>
"Tuo Ukko, ylinen luoja,<br>
itse ilmojen jumala,<br>
ilmasta ve'en eroitti,<br>
veestä maati manterehen.<br>
Rauta on raukka syntymättä,<br>
syntymättä, kasvamatta.<br>
"Ukko, ilmoinen jumala,<br>
hieroi kahta kämmentänsä,<br>
mykelti molempiansa<br>
vasemmassa polven päässä.<br>
Siitä syntyi kolme neittä,<br>
koko kolme luonnotarta<br>
rauan ruostehen emoiksi,<br>
suu sinervän siittäjiksi.<br>
"Neiet käyä notkutteli,<br>
astui immet pilven äärtä<br>
utarilla uhkuvilla,<br>
nännillä pakottavilla.<br>
Lypsit maalle maitojansa,<br>
uhkutit utariansa;<br>
lypsit maille, lypsit soille,<br>
lypsit vienoille vesille.<br>
"Yksi lypsi mustan maion:<br>
vanhimpainen neitosia;<br>
toinen valkean valutti:<br>
keskimäinen neitosia;<br>
kolmas puikutti punaisen:<br>
nuorimpainen neitosia.<br>
"Ku on lypsi mustan maion,<br>
siitä syntyi meltorauta;<br>
ku on valkean valutti,<br>
siit' on tehtynä teräkset;<br>
ku on puikutti punaisen,<br>
siit' on saatu rääkyrauta.<br>
"Olipa aikoa vähäinen.<br>
Rauta tahteli tavata<br>
vanhempata veikkoansa,<br>
käyä tulta tuntemahan.<br>
"Tuli tuhmaksi rupesi,<br>
kasvoi aivan kauheaksi:<br>
oli polttoa poloisen,<br>
rauta raukan, veikkosensa.<br>
"Rauta pääsi piilemähän,<br>
piilemähän, säilymähän<br>
tuon tuiman tulen käsistä,<br>
suusta valkean vihaisen.<br>
"Siitä sitte rauta piili,<br>
sekä piili jotta säilyi<br>
heiluvassa hettehessä,<br>
läikkyvässä lähtehessä,<br>
suurimmalla suon selällä,<br>
tuiman tunturin laella,<br>
jossa joutsenet munivat,<br>
hanhi poiat hautelevi.<br>
"Rauta suossa soikottavi,<br>
veteläisessä venyvi;<br>
piili vuoen, piili toisen,<br>
piili kohta kolmannenki<br>
kahen kantosen välissä,<br>
koivun kolmen juuren alla.<br>
Ei toki pakohon pääsnyt<br>
tulen tuimista käsistä;<br>
piti tulla toisen kerran,<br>
lähteä tulen tuville<br>
astalaksi tehtäessä,<br>
miekaksi taottaessa.<br>
"Susi juoksi suota myöten,<br>
karhu kangasta samosi;<br>
suo liikkui suen jälessä,<br>
kangas karhun kämmenissä:<br>
siihen nousi rautaruoste<br>
ja kasvoi teräskaranko<br>
suen sorkkien sijoille,<br>
karhun kannan kaivamille.<br>
"Syntyi seppo Ilmarinen,<br>
sekä syntyi jotta kasvoi.<br>
Se syntyi sysimäellä,<br>
kasvoi hiilikankahalla<br>
vaskinen vasara käessä,<br>
pihet pikkuiset piossa.<br>
"Yöllä syntyi Ilmarinen,<br>
päivällä pajasen laati.<br>
Etsi paikkoa pajalle,<br>
levitystä lietsimille.<br>
Näki suota salmekkehen,<br>
maata märkeä vähäisen,<br>
läksi tuota katsomahan,<br>
likeltä tähyämähän:<br>
tuohon painoi palkehensa,<br>
tuohon ahjonsa asetti.<br>
"Jo joutui suen jälille,<br>
karhun kantapään sijoille;<br>
näki rautaiset orahat,<br>
teräksiset tierottimet<br>
suen suurilla jälillä,<br>
karhun kämmenen tiloilla.<br>
"Sanovi sanalla tuolla:<br>
'Voi sinua, rauta raukka,<br>
kun olet kurjassa tilassa,<br>
alahaisessa asussa,<br>
suolla sorkissa sutosen,<br>
aina karhun askelissa!'<br>
"Arvelee, ajattelevi:<br>
'Mitä tuostaki tulisi,<br>
josp' on tunkisin tulehen,<br>
ahjohon asettelisin?'<br>
"Rauta raukka säpsähtihe,<br>
säpsähtihe, säikähtihe,<br>
kun kuuli tulen sanomat,<br>
tulen tuimat maininnaiset.<br>
"Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
'Ellös olko milläskänä!<br>
Tuli ei polta tuttuansa,<br>
herjaele heimoansa.<br>
Kun tulet tulen tuville,<br>
valkean varustimille,<br>
siellä kasvat kaunihiksi,<br>
ylenet ylen ehoksi:<br>
miesten miekoiksi hyviksi,<br>
naisten nauhan päättimiksi.'<br>
"Senp' on päivyen perästä<br>
rauta suosta sotkettihin,<br>
vetelästä vellottihin,<br>
tuotihin sepon pajahan.<br>
"Tuon seppo tulehen tunki,<br>
alle ahjonsa ajeli.<br>
Lietsoi kerran, lietsoi toisen,<br>
lietsoi kerran kolmannenki:<br>
rauta vellinä viruvi,<br>
kuonana kohaelevi,<br>
venyi vehnäisnä tahasna,<br>
rukihisna taikinana<br>
sepon suurissa tulissa,<br>
ilmivalkean väessä.<br>
"Siinä huuti rauta raukka:<br>
'Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Ota pois minua täältä<br>
tuskista tulen punaisen!'<br>
"Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
'Jos otan sinun tulesta,<br>
ehkä kasvat kauheaksi,<br>
kovin raivoksi rupeat,<br>
vielä veistät veljeäsi,<br>
lastuat emosi lasta.'<br>
"Siinä vannoi rauta raukka,<br>
vannoi vaikean valansa<br>
ahjolla, alasimella,<br>
vasaroilla, valkkamilla;<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
'Onpa puuta purrakseni,<br>
kiven syäntä syöäkseni,<br>
etten veistä veikkoani,<br>
lastua emoni lasta.<br>
Parempi on ollakseni,<br>
eleäkseni ehompi<br>
kulkijalla kumppalina,<br>
käyvällä käsiasenna,<br>
kuin syöä omaa sukua,<br>
heimoani herjaella.'<br>
"Silloin seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
rauan tempasi tulesta,<br>
asetti alasimelle;<br>
rakentavi raukeaksi,<br>
tekevi teräkaluiksi,<br>
keihä'iksi, kirvehiksi,<br>
kaikenlaisiksi kaluiksi.<br>
"Viel' oli pikkuista vajalla,<br>
rauta raukka tarpehessa:<br>
eipä kiehu rauan kieli,<br>
ei sukeu suu teräksen,<br>
rauta ei kasva karkeaksi<br>
ilman veessä kastumatta.<br>
"Siitä seppo Ilmarinen<br>
itse tuota arvelevi.<br>
Laati pikkuisen poroa,<br>
lipeäistä liuotteli<br>
teräksenteko-mujuiksi,<br>
rauankarkaisu-vesiksi.<br>
"Koitti seppo kielellänsä,<br>
hyvin maistoi mielellänsä;<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
'Ei nämät hyvät minulle<br>
teräksenteko-vesiksi,<br>
rautojen rakentomaiksi.'<br>
"Mehiläinen maasta nousi,<br>
sinisiipi mättähästä.<br>
Lentelevi, liitelevi<br>
ympäri sepon pajoa.<br>
"Niin seppo sanoiksi virkki:<br>
'Mehiläinen, mies kepeä!<br>
Tuo simoa siivessäsi,<br>
kanna mettä kielessäsi<br>
kuuen kukkasen nenästä,<br>
seitsemän on heinän päästä<br>
teräksille tehtäville,<br>
rauoille rakettaville!'<br>
"Herhiläinen, Hiien lintu,<br>
katselevi, kuuntelevi,<br>
katseli katon rajasta,<br>
alta tuohen tuijotteli<br>
rautoja rakettavia,<br>
teräksiä tehtäviä.<br>
"Lenteä hyrähtelevi;<br>
viskoi Hiien hirmuloita,<br>
kantoi käärmehen kähyjä,<br>
maon mustia mujuja,<br>
kusiaisen kutkelmoita,<br>
sammakon salavihoja<br>
teräksenteko-mujuihin,<br>
rauankarkaisu-vetehen.<br>
"Itse seppo Ilmarinen,<br>
takoja alinomainen,<br>
luulevi, ajattelevi<br>
mehiläisen tulleheksi,<br>
tuon on mettä tuoneheksi,<br>
kantaneheksi simoa.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
'Kas nämät hyvät minulle<br>
teräksenteko-vesiksi,<br>
rautojen rakentamiksi!'<br>
"Siihen tempasi teräksen,<br>
siihen kasti rauta raukan<br>
pois tulesta tuotaessa,<br>
ahjosta otettaessa.<br>
"Sai siitä teräs pahaksi,<br>
rauta raivoksi rupesi,<br>
petti, vaivainen, valansa,<br>
söi kuin koira kunniansa:<br>
veisti, raukka, veljeänsä,<br>
sukuansa suin piteli,<br>
veren päästi vuotamahan,<br>
hurmehen hurahtamahan."<br>
Ukko uunilta urahti,<br>
parta lauloi, pää järähti:<br>
"Jo nyt tieän rauan synnyn,<br>
tajuan tavat teräksen.<br>
"Ohoh sinua, rauta raukka,<br>
rauta raukka, koito kuona,<br>
teräs tenhon-päivällinen!<br>
Siitäkö sinä sikesit,<br>
siitä kasvoit kauheaksi,<br>
ylen suureksi sukesit?<br>
"Et sä silloin suuri ollut<br>
etkä suuri etkä pieni,<br>
et kovin koreakana<br>
etkä äijältä äkäinen,<br>
kun sa maitona makasit,<br>
rieskasena riuottelit<br>
nuoren neitosen nisissä,<br>
kasvoit immen kainalossa<br>
pitkän pilven rannan päällä,<br>
alla taivahan tasaisen.<br>
"Etkä silloin suuri ollut,<br>
et ollut suuri etkä pieni,<br>
kun sa liejuna lepäsit,<br>
seisoit selvänä vetenä<br>
suurimmalla suon selällä,<br>
tuiman tunturin laella,<br>
muutuit tuolla maan muraksi,<br>
ruostemullaksi rupesit.<br>
"Etkä silloin suuri ollut,<br>
et ollut suuri etkä pieni,<br>
kun sua hirvet suolla hieroi,<br>
peurat pieksi kankahalla,<br>
susi sotki sorkillansa,<br>
karhu kämmenyisillänsä.<br>
"Etkä silloin suuri ollut,<br>
et ollut suuri etkä pieni,<br>
kun sa suosta sotkettihin,<br>
maan muasta muokattihin,<br>
vietihin sepon pajahan,<br>
alle ahjon Ilmarisen.<br>
"Etkä silloin suuri ollut,<br>
et ollut suuri etkä pieni,<br>
kun sa kuonana kohisit,<br>
läikyit lämminnä vetenä<br>
tuimissa tulisijoissa,<br>
vannoit vaikean valasi<br>
ahjolla, alasimella,<br>
vasaroilla, valkkamilla,<br>
sepon seisontasijoilla,<br>
takehinta-tanterilla.<br>
"Joko nyt suureksi sukenit,<br>
äreäksi ärtelihit,<br>
rikoit, vaivainen, valasi,<br>
söit kuin koira kunniasi,<br>
kun sa syrjit syntyäsi,<br>
sukuasi suin pitelit?<br>
"Ku käski pahalle työlle,<br>
kenp' on kehnolle kehoitti?<br>
Isosiko vai emosi<br>
vaiko vanhin veljiäsi<br>
vai nuorin sisariasi<br>
vaiko muu sukusi suuri?<br>
"Ei isosi, ei emosi<br>
eikä vanhin veljiäsi,<br>
ei nuorin sisariasi<br>
eikä muu sukusi suuri:<br>
itse teit tihua työtä,<br>
katkoit kalmankarvallista.<br>
"Tule nyt työsi tuntemahan,<br>
pahasi parantamahan,<br>
ennenkuin sanon emolle,<br>
vanhemmallesi valitan!<br>
Enemp' on emolla työtä,<br>
vaiva suuri vanhemmalla,<br>
kun poika pahoin tekevi,<br>
lapsi tuhmin turmelevi.<br>
"Piäty, veri, vuotamasta,<br>
hurme, huppelehtamasta,<br>
päälleni päräjämästä,<br>
riuskumasta rinnoilleni!<br>
Veri, seiso kuni seinä,<br>
asu, hurme, kuni aita,<br>
kuin miekka meressä seiso,<br>
saraheinä sammalessa,<br>
paasi pellon pientaressa,<br>
kivi koskessa kovassa!<br>
"Vaan jos mieli laatinevi<br>
liikkua lipeämmästi,<br>
niin sä liikkuos lihassa<br>
sekä luissa luistaellos!<br>
Sisässä sinun parempi,<br>
alla kalvon kaunihimpi,<br>
suonissa sorottamassa<br>
sekä luissa luistamassa,<br>
kuin on maahan vuotamassa,<br>
rikoille ripajamassa.<br>
"Et sä, maito, maahan joua,<br>
nurmehen, veri viatoin,<br>
miesten hempu, heinikkohon,<br>
kumpuhun, urosten kulta.<br>
Syämessä sinun sijasi,<br>
alla keuhkon kellarisi;<br>
sinne siirräite välehen,<br>
sinne juoskos joutuisasti!<br>
Et ole joki juoksemahan<br>
etkä lampi laskemahan,<br>
suohete solottamahan,<br>
venelotti vuotamahan.<br>
"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta,<br>
punainen, putoamasta!<br>
Kun et tyy'y, niin tyrehy!<br>
Tyytyi ennen Tyrjän koski,<br>
joki Tuonelan tyrehtyi,<br>
meri kuivi, taivas kuivi<br>
sinä suurna poutavuonna,<br>
tulivuonna voimatoinna.<br>
"Jos et tuostana totelle,<br>
viel' on muita muistetahan,<br>
uuet keinot keksitähän:<br>
huuan Hiiestä patoa,<br>
jolla verta keitetähän,<br>
hurmetta varistetahan,<br>
ilman tilkan tippumatta,<br>
punaisen putoamatta,<br>
veren maahan vuotamatta,<br>
hurmehen hurajamatta.<br>
"Kun ei lie minussa miestä,<br>
urosta Ukon pojassa<br>
tämän tulvan tukkijaksi,<br>
suonikosken sortajaksi,<br>
onp' on taatto taivahinen,<br>
pilven-päällinen jumala,<br>
joka miehistä pätevi,<br>
urohista kelpoavi<br>
veren suuta sulkemahan,<br>
tulevata tukkimahan.<br>
"Oi Ukko, ylinen luoja,<br>
taivahallinen jumala!<br>
Tule tänne tarvittaissa,<br>
käy tänne kutsuttaessa!<br>
Tunge turpea kätesi,<br>
paina paksu peukalosi<br>
tukkeheksi tuiman reiän,<br>
paikaksi pahan veräjän!<br>
Veä päälle lemmen lehti,<br>
kultalumme luikahuta<br>
veren tielle telkkimeksi,<br>
tulevalle tukkeheksi,<br>
jottei parsku parralleni,<br>
valu vaaterievuilleni!"<br>
Sillä sulki suun vereltä,<br>
tien on telkki hurmehelta.<br>
Pani poikansa pajahan<br>
tekemähän voitehia<br>
noista heinän helpehistä,<br>
tuhatlatvan tutkaimista,<br>
me'en maahan vuotajista,<br>
simatilkan tippujista.<br>
Poikanen meni pajahan,<br>
läksi voitehen tekohon;<br>
tuli tammi vastahansa.<br>
Kysytteli tammeltansa:<br>
"Onko mettä oksillasi,<br>
alla kuoresi simoa?"<br>
Tammi taiten vastoavi:<br>
"Päivänäpä eilisenä<br>
sima tippui oksilleni,<br>
mesi latvalle rapatti<br>
pilvistä pirisevistä,<br>
hattaroista haihtuvista."<br>
Otti tammen lastuloita,<br>
puun murskan murenemia;<br>
otti heiniä hyviä,<br>
ruohoja monennäköjä,<br>
joit' ei nähä näillä mailla<br>
kaikin paikoin kasvaviksi.<br>
Panevi pa'an tulelle,<br>
laitti keiton kiehumahan<br>
täynnä tammen kuoriloita,<br>
heiniä hyvännäköjä.<br>
Pata kiehui paukutteli<br>
kokonaista kolme yötä,<br>
kolme päiveä keväistä.<br>
Siitä katsoi voitehia,<br>
onko voitehet vakaiset,<br>
katsehet alinomaiset.<br>
Ei ole voitehet vakaiset,<br>
katsehet alinomaiset.<br>
Pani heiniä lisäksi,<br>
ruohoa monennäöistä,<br>
kut oli tuotu toisialta,<br>
sa'an taipalen takoa<br>
yheksältä loitsijalta,<br>
kaheksalta katsojalta.<br>
Keitti vielä yötä kolme,<br>
ynnähän yheksän yötä.<br>
Nostavi pa'an tulelta,<br>
katselevi voitehia,<br>
onko voitehet vakaiset,<br>
katsehet alinomaiset.<br>
Olipa haapa haaraniekka,<br>
kasvoi pellon pientarella.<br>
Tuon murha murenti poikki,<br>
kaikki kahtia hajotti;<br>
voiti niillä voitehilla,<br>
katsoi niillä katsehilla.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kun lie näissä voitehissa<br>
vian päälle vietävätä,<br>
vammoille valettavata,<br>
haapa, yhtehen paratkos<br>
ehommaksi entistäsi!"<br>
Haapa yhtehen parani<br>
ehommaksi entistänsä,<br>
kasvoi päältä kaunihiksi,<br>
alta aivan terveheksi.<br>
Siitä koitti voitehia,<br>
katselevi katsehia,<br>
koitteli kiven koloihin,<br>
paasien pakahtumihin:<br>
jo kivet kivihin tarttui,<br>
paaet paatehen rupesi.<br>
Tuli poikanen pajasta<br>
tekemästä voitehia,<br>
rasvoja rakentamasta;<br>
ne työnti ukon kätehen:<br>
"Siin' on voitehet vakaiset,<br>
katsehet alinomaiset,<br>
vaikka vuoret voitelisit,<br>
kaikki kalliot yheksi."<br>
Koki ukko kielellänsä,<br>
maistoi suullansa sulalla,<br>
tunsi katsehet hyviksi,<br>
voitehet vaka'isiksi.<br>
Siitä voiti Väinämöistä,<br>
pahoin-tullutta paranti,<br>
voiti alta, voiti päältä,<br>
kerta keskeä sivalti.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"En liiku omin lihoini,<br>
liikun Luojani lihoilla,<br>
en väiky omin väkini,<br>
väikyn väellä kaikkivallan,<br>
en puhu omalla suulla,<br>
puhelen Jumalan suulla.<br>
Josp' on mulla suu suloinen,<br>
suloisempi suu Jumalan,<br>
jospa on kaunoinen käteni,<br>
käsi Luojan kaunihimpi."<br>
Kun oli voie päälle pantu,<br>
nuot on katsehet vakaiset,<br>
murti se puolipyörryksihin,<br>
Väinämöisen väännyksihin:<br>
lyökse sinne, lyökse tänne,<br>
vaan ei löytänyt lepoa.<br>
Niin ukko kipuja kiisti,<br>
työnti tuosta tuskapäitä<br>
keskelle Kipumäkeä,<br>
Kipuvuoren kukkulalle<br>
kiviä kivistämähän,<br>
paasia pakottamahan.<br>
Tukun silkkiä sivalti,<br>
senpä leikkeli levyiksi,<br>
senp' on katkoi kappaleiksi,<br>
sitehiksi suoritteli.<br>
Sitoi niillä silkillänsä,<br>
kapaloivi kaunoisilla<br>
polvea pojan pätöisen,<br>
varpahia Väinämöisen.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Siteheksi Luojan silkki,<br>
Luojan kaapu katteheksi<br>
tälle polvelle hyvälle,<br>
vakaisille varpahille!<br>
Katso nyt, kaunoinen Jumala,<br>
varjele, vakainen Luoja,<br>
jottei vietäisi vioille,<br>
vammoille veällettäisi!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
jo tunsi avun totisen.<br>
Pian pääsi terveheksi;<br>
liha kasvoi kaunihiksi,<br>
alta aivan terveheksi,<br>
keskeä kivuttomaksi,<br>
vieriltä viattomaksi,<br>
päältä päärmehettömäksi,<br>
ehommaksi entistänsä,<br>
paremmaksi tuonoistansa.<br>
Jo nyt jaksoi jalka käyä,<br>
polvi polkea kykeni;<br>
ei nuuru nimeksikänä<br>
vaikerra vähäistäkänä.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
siirti silmänsä ylemmä,<br>
katsahtavi kaunihisti<br>
päälle pään on taivosehen;<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tuoltapa aina armot käyvät,<br>
turvat tuttavat tulevat<br>
ylähältä taivahasta,<br>
luota Luojan kaikkivallan.<br>
"Ole nyt kiitetty, Jumala,<br>
ylistetty, Luoja, yksin,<br>
kun annoit avun minulle,<br>
tuotit turvan tuttavasti<br>
noissa tuskissa kovissa,<br>
terän rauan raatamissa!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
vielä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Elkätte, etinen kansa,<br>
kansa vasta kasvavainen,<br>
veikaten venettä tehkö,<br>
uhkaellen kaartakana!<br>
Jumalass' on juoksun määrä,<br>
Luojassa lopun asetus,<br>
ei uron osoannassa,<br>
vallassa väkevänkänä."<br>



<hr/>
<h3 id="10">Kymmenes runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
otti ruskean orihin,<br>
pani varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen;<br>
itse reuoikse rekehen,<br>
kohennaikse korjahansa.<br>
Laski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmisvyöllä;<br>
virkku juoksi, matka joutui,<br>
reki vieri, tie lyheni,<br>
jalas koivuinen kolasi,<br>
vemmel piukki pihlajainen.<br>
Ajavi karettelevi.<br>
Ajoi soita, ajoi maita,<br>
ajoi aavoja ahoja.<br>
Kulki päivän, kulki toisen,<br>
niin päivällä kolmannella<br>
tuli pitkän sillan päähän,<br>
Kalevalan kankahalle,<br>
Osmon pellon pientarelle.<br>
Siinä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Syö, susi, unennäkijä,<br>
tapa, tauti, lappalainen!<br>
Sanoi ei saavani kotihin<br>
enämpi elävin silmin<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
näille Väinölän ahoille,<br>
Kalevalan kankahille."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laulelevi, taitelevi:<br>
lauloi kuusen kukkalatvan,<br>
kukkalatvan, kultalehvän;<br>
latvan työnti taivahalle,<br>
puhki pilvien kohotti,<br>
lehvät ilmoille levitti,<br>
halki taivahan hajotti.<br>
Laulelevi, taitelevi:<br>
lauloi kuun kumottamahan<br>
kultalatva-kuusosehen,<br>
lauloi oksillen otavan.<br>
Ajavi karettelevi<br>
kohti kullaista kotia,<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin,<br>
kun oli seppo Ilmarisen,<br>
takojan iän-ikuisen,<br>
luvannut lunastimeksi,<br>
oman päänsä päästimeksi<br>
pimeähän Pohjolahan,<br>
summahan Sariolahan.<br>
Jop' on seisottui oronen<br>
Osmon uuen pellon päähän.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
päätä korjasta kohotti:<br>
kuuluvi pajasta pauke,<br>
hilke hiilihuonehesta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse pistihe pajahan.<br>
Siell' on seppo Ilmarinen:<br>
takoa taputtelevi.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Oi sie vanha Väinämöinen!<br>
Miss' olet viikon viipynynnä,<br>
kaiken aikasi asunut?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tuoll' olen viikon viipynynnä,<br>
kaiken aikani elellyt<br>
pimeässä Pohjolassa,<br>
summassa Sariolassa,<br>
liukunut Lapin lauilla,<br>
tietomiesten tienohilla."<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi sie vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen!<br>
Mitä lausut matkoiltasi<br>
tultua kotituville?"<br>
Virkki vanha Väinämöinen:<br>
"Äijä on mulla lausumista:<br>
onp' on neiti Pohjolassa,<br>
impi kylmässä kylässä,<br>
jok' ei suostu sulhosihin,<br>
mielly miehi'in hyvihin.<br>
Kiitti puoli Pohjan maata,<br>
kun onpi kovin korea:<br>
kuuhut paistoi kulmaluilta,<br>
päivä rinnoilta risotti,<br>
otavainen olkapäiltä,<br>
seitsentähtinen selältä.<br>
"Sinä, seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
lähe neittä noutamahan,<br>
päätä kassa katsomahan!<br>
Kun saatat takoa sammon,<br>
kirjokannen kirjaella,<br>
niin saat neion palkastasi,<br>
työstäsi tytön ihanan."<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Ohoh vanha Väinämöinen!<br>
Joko sie minun lupasit<br>
pimeähän Pohjolahan<br>
oman pääsi päästimeksi,<br>
itsesi lunastimeksi?<br>
En sinä pitkänä ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
lähe Pohjolan tuville,<br>
Sariolan salvoksille,<br>
miesten syöjille sijoille,<br>
urosten upottajille."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Viel' on kumma toinen kumma:<br>
onp' on kuusi kukkalatva,<br>
kukkalatva, kultalehvä<br>
Osmon pellon pientarella;<br>
kuuhut latvassa kumotti,<br>
oksilla otava seisoi."<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"En usko toeksi tuota,<br>
kun en käyne katsomahan,<br>
nähne näillä silmilläni."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Kun et usko kuitenkana,<br>
lähtekämme katsomahan,<br>
onko totta vai valetta!"<br>
Lähettihin katsomahan<br>
tuota kuusta kukkapäätä,<br>
yksi vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen.<br>
Sitte tuonne tultuansa<br>
Osmon pellon pientarelle<br>
seppo seisovi likellä,<br>
uutta kuusta kummeksivi,<br>
kun oli oksilla otava,<br>
kuuhut kuusen latvasessa.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Nyt sinä, seppo veikkoseni,<br>
nouse kuuta noutamahan,<br>
otavaista ottamahan<br>
kultalatva-kuusosesta!"<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
nousi puuhun korkealle,<br>
ylähäksi taivahalle,<br>
nousi kuuta noutamahan,<br>
otavaista ottamahan<br>
kultalatva-kuusosesta.<br>
Virkki kuusi kukkalatva,<br>
lausui lakkapää petäjä:<br>
"Voipa miestä mieletöintä,<br>
äkkioutoa urosta!<br>
Nousit, outo, oksilleni,<br>
lapsen-mieli, latvahani<br>
kuvakuun on nouantahan,<br>
valetähtyen varahan!"<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
lauloa hyrähtelevi:<br>
lauloi tuulen tuppurihin,<br>
ilman raivohon rakenti;<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Ota, tuuli, purtehesi,<br>
ahava, venosehesi<br>
vieä vieretelläksesi<br>
pimeähän Pohjolahan!"<br>
Nousi tuuli tuppurihin,<br>
ilma raivohon rakentui,<br>
otti seppo Ilmarisen<br>
vieä viiletelläksensä<br>
pimeähän Pohjolahan,<br>
summahan Sariolahan.<br>
Siinä seppo Ilmarinen<br>
jopa kulki jotta joutui!<br>
Kulki tuulen tietä myöten,<br>
ahavan ratoa myöten,<br>
yli kuun, alatse päivän,<br>
otavaisten olkapäitse;<br>
päätyi Pohjolan pihalle,<br>
Sariolan saunatielle,<br>
eikä häntä koirat kuullut<br>
eikä haukkujat havainnut.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas<br>
tuop' on päätyvi pihalle.<br>
Itse ennätti sanoa:<br>
"Mi sinä lienet miehiäsi<br>
ja kuka urohiasi?<br>
Tulit tänne tuulen tietä,<br>
ahavan rekiratoa,<br>
eikä koirat kohti hauku,<br>
villahännät virkkaele!"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"En mä tänne tullutkana<br>
kylän koirien kuluiksi,<br>
villahäntien vihoiksi,<br>
näillen ouoillen oville,<br>
veräjille vierahille."<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
tutkaeli tullehelta:<br>
"Oletko tullut tuntemahan,<br>
kuulemahan, tietämähän<br>
tuota seppo Ilmarista,<br>
takojata taitavinta?<br>
Jo on viikon vuotettuna<br>
sekä kauan kaivattuna<br>
näille Pohjolan perille<br>
uuen sammon laaintahan."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Lienen tullut tuntemahan<br>
tuon on seppo Ilmarisen,<br>
kun olen itse Ilmarinen,<br>
itse taitava takoja."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
pian pistihe tupahan,<br>
sanovi sanalla tuolla:<br>
"Neityeni nuorempani,<br>
lapseni vakavimpani!<br>
Pane nyt päällesi parasta,<br>
varrellesi valke'inta,<br>
hempe'intä helmoillesi,<br>
ripe'intä rinnoillesi,<br>
kaulallesi kaunihinta,<br>
kukke'inta kulmillesi,<br>
poskesi punottamahan,<br>
näköpääsi näyttämähän!<br>
Jo on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
saanut sammon laaintahan,<br>
kirjokannen kirjantahan."<br>
Tuop' on kaunis Pohjan tytti,<br>
maan kuulu, ve'en valio,<br>
otti vaattehet valitut,<br>
pukehensa puhtahimmat;<br>
viitiseikse, vaatiseikse,<br>
pääsomihin suoritseikse,<br>
vaskipantoihin paneikse,<br>
kultavöihin kummitseikse.<br>
Tuli aitasta tupahan,<br>
kaapsahellen kartanolta<br>
silmistänsä sirkeänä,<br>
korvistansa korkeana,<br>
kaunihina kasvoiltansa,<br>
poskilta punehtivana;<br>
kullat riippui rinnan päällä,<br>
pään päällä hopeat huohti.<br>
Itse Pohjolan emäntä<br>
käytti seppo Ilmarisen<br>
noissa Pohjolan tuvissa,<br>
Sariolan salvoksissa;<br>
siellä syötti syöneheksi,<br>
juotti miehen juoneheksi,<br>
apatti ani hyväksi.<br>
Sai tuosta sanelemahan:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen!<br>
Saatatko takoa sammon,<br>
kirjokannen kirjaella<br>
joutsenen kynän nenästä,<br>
maholehmän maitosesta,<br>
ohran pienestä jyvästä,<br>
kesäuuhen untuvasta,<br>
niin saat neion palkastasi,<br>
työstäsi tytön ihanan."<br>
Silloin seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Saattanen takoa sammon,<br>
kirjokannen kalkutella<br>
joutsenen kynän nenästä,<br>
maholehmän maitosesta,<br>
ohran pienestä jyvästä,<br>
kesäuuhen untuvasta,<br>
kun olen taivoa takonut,<br>
ilman kantta kalkuttanut<br>
ilman alkusen alutta,<br>
riporihman tehtyisettä."<br>
Läksi sammon laaintahan,<br>
kirjokannen kirjontahan.<br>
Kysyi paikalta pajoa,<br>
kaipasi sepinkaluja:<br>
ei ole paikalla pajoa,<br>
ei pajoa, ei paletta,<br>
ahjoa, alasintana,<br>
vasarata, varttakana!<br>
Silloin seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Akatp' on epäelköhöt,<br>
herjat kesken heittäköhöt,<br>
eip' on mies pahempikana,<br>
uros untelompikana!"<br>
Etsi ahjollen alusta,<br>
leveyttä lietsehelle<br>
noilla mailla, mantereilla,<br>
Pohjan peltojen perillä.<br>
Etsi päivän, etsi toisen.<br>
Jo päivänä kolmantena<br>
tuli kirjava kivonen,<br>
vahatukko vastahansa.<br>
Tuohon seppo seisottihe,<br>
takoja tulen rakenti;<br>
päivän laati palkehia,<br>
toisen ahjoa asetti.<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
tunki ainehet tulehen,<br>
takehensa alle ahjon;<br>
otti orjat lietsomahan,<br>
väkipuolet vääntämähän.<br>
Orjat lietsoi löyhytteli,<br>
väkipuolet väännätteli<br>
kolme päiveä kesäistä<br>
ja kolme kesäistä yötä:<br>
kivet kasvoi kantapäihin,<br>
vahat varvasten sijoille.<br>
Niin päivänä ensimäisnä<br>
itse seppo Ilmarinen<br>
kallistihe katsomahan<br>
ahjonsa alaista puolta,<br>
mitä tullehe tulesta,<br>
selvinnehe valkeasta.<br>
Jousi tungeikse tulesta,<br>
kaasi kulta kuumoksesta,<br>
kaari kulta, pää hopea,<br>
varsi vasken-kirjavainen.<br>
On jousi hyvän näköinen,<br>
vaan onpi pahan tapainen:<br>
joka päivä pään kysyvi,<br>
parahana kaksi päätä.<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
ei tuota kovin ihastu:<br>
kaaren katkaisi kaheksi,<br>
siitä tunkevi tulehen;<br>
laitti orjat lietsomahan,<br>
väkipuolet vääntämähän.<br>
Jop' on päivänä jälestä<br>
itse seppo Ilmarinen<br>
kallistihe katsomahan<br>
ahjonsa alaista puolta:<br>
veno tungeikse tulesta,<br>
punapursi kuumoksesta,<br>
kokat kullan kirjaeltu,<br>
hangat vaskesta valettu.<br>
On veno hyvän näköinen,<br>
ei ole hyvän tapainen:<br>
suotta lähtisi sotahan,<br>
tarpehetta tappelohon.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
ei ihastu tuotakana:<br>
venon murskaksi murenti,<br>
tunkevi tulisijahan;<br>
laitti orjat lietsomahan,<br>
väkipuolet vääntämähän.<br>
Jo päivänä kolmantena<br>
itse seppo Ilmarinen<br>
kallistihe katsomahan<br>
ahjonsa alaista puolta:<br>
hieho tungeikse tulesta,<br>
sarvi kulta kuumoksesta,<br>
otsassa otavan tähti,<br>
päässä päivän pyöryläinen.<br>
On hieho hyvän näköinen,<br>
ei ole hyvän tapainen:<br>
metsässä makaelevi,<br>
maion maahan kaatelevi.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
ei ihastu tuotakana:<br>
lehmän leikkeli paloiksi,<br>
siitä tunkevi tulehen;<br>
laitti orjat lietsomahan,<br>
väkipuolet vääntämähän.<br>
Jo päivänä neljäntenä<br>
itse seppo Ilmarinen<br>
kallistihe katsomahan<br>
ahjonsa alaista puolta:<br>
aura tungeikse tulesta,<br>
terä kulta kuumoksesta,<br>
terä kulta, vaski varsi,<br>
hopeata ponnen päässä.<br>
On aura hyvän näköinen,<br>
ei ole hyvän tapainen:<br>
kylän pellot kyntelevi,<br>
vainiot vakoelevi.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
ei ihastu tuotakana:<br>
auran katkaisi kaheksi,<br>
alle ahjonsa ajavi.<br>
Laittoi tuulet lietsomahan,<br>
väkipuuskat vääntämähän.<br>
Lietsoi tuulet löyhytteli:<br>
itä lietsoi, lietsoi länsi,<br>
etelä enemmän lietsoi,<br>
pohjanen kovin porotti.<br>
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,<br>
lietsoi kohta kolmannenki:<br>
tuli tuiski ikkunasta,<br>
säkehet ovesta säykkyi,<br>
tomu nousi taivahalle,<br>
savu pilvihin sakeni.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
päivän kolmannen perästä<br>
kallistihe katsomahan<br>
ahjonsa alaista puolta:<br>
näki sammon syntyväksi,<br>
kirjokannen kasvavaksi.<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takoa taputtelevi,<br>
lyöä lynnähyttelevi.<br>
Takoi sammon taitavasti:<br>
laitahan on jauhomyllyn,<br>
toisehen on suolamyllyn,<br>
rahamyllyn kolmantehen.<br>
Siitä jauhoi uusi sampo,<br>
kirjokansi kiikutteli,<br>
jauhoi purnun puhtehessa:<br>
yhen purnun syötäviä,<br>
toisen jauhoi myötäviä,<br>
kolmannen kotipitoja.<br>
Niin ihastui Pohjan akka;<br>
saattoi sitte sammon suuren<br>
Pohjolan kivimäkehen,<br>
vaaran vaskisen sisähän<br>
yheksän lukon ta'aksi.<br>
Siihen juuret juurrutteli<br>
yheksän sylen syvähän:<br>
juuren juurti maaemähän,<br>
toisen vesiviertehesen,<br>
kolmannen kotimäkehen.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
tyttöä anelemahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Joko nyt minulle neiti,<br>
kun sai sampo valmihiksi,<br>
kirjokansi kaunihiksi?"<br>
Tuop' on kaunis Pohjan tyttö<br>
itse noin sanoiksi virkki:<br>
"Kukapa tässä toisna vuonna,<br>
kenpä kolmanna kesänä<br>
käkiä kukutteleisi,<br>
lintusia laulattaisi,<br>
jos minä menisin muunne,<br>
saisin, marja, muille maille!<br>
"Jos tämä kana katoisi,<br>
tämä hanhi hairahtaisi,<br>
eksyisi emosen tuoma,<br>
punapuola pois menisi,<br>
kaikkipa käet katoisi,<br>
ilolinnut liikahtaisi<br>
tämän kunnahan kukuilta,<br>
tämän harjun hartehilta.<br>
"Enkä joua ilmankana,<br>
pääse en neitipäiviltäni,<br>
noilta töiltä tehtäviltä,<br>
kesäisiltä kiirehiltä:<br>
marjat on maalla poimimatta,<br>
lahen rannat laulamatta,<br>
astumattani ahoset,<br>
lehot leikin lyömättäni."<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin<br>
jo tuossa ajattelevi,<br>
pitkin päätänsä pitävi,<br>
miten kulkea kotihin,<br>
tulla maille tuttaville<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta.<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Mit' olet pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin?<br>
Laatisiko mieli mennä<br>
elomaillen entisille?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Sinne mieleni tekisi<br>
kotihini kuolemahan,<br>
maalleni masenemahan."<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
syötti miehen, juotti miehen,<br>
istutti perähän purren<br>
melan vaskisen varahan;<br>
virkki tuulen tuulemahan,<br>
pohjasen puhaltamahan.<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
matkasi omille maille<br>
ylitse meren sinisen.<br>
Kulki päivän, kulki toisen;<br>
päivälläpä kolmannella<br>
jo tuli kotihin seppo,<br>
noille syntymäsijoille.<br>
Kysyi vanha Väinämöinen<br>
Ilmariselta sepolta:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen!<br>
Joko laait uuen sammon,<br>
kirjokannen kirjaelit?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen,<br>
itse laatija pakisi:<br>
"Jopa jauhoi uusi sampo,<br>
kirjokansi kiikutteli,<br>
jauhoi purnun puhtehessa:<br>
yhen purnun syötäviä,<br>
toisen jauhoi myötäviä,<br>
kolmannen pi'eltäviä."<br>



<hr/>
<h3 id="11">Yhdestoista runo</h3>


Aika on Ahtia sanoa,<br>
veitikkätä vieretellä.<br>
Ahti poika Saarelainen,<br>
tuo on lieto Lemmin poika,<br>
kasvoi koissa korkeassa<br>
luona armahan emonsa<br>
laajimman lahen perällä,<br>
Kaukoniemen kainalossa.<br>
Kaloin siinä Kauko kasvoi,<br>
Ahti ahvenin yleni.<br>
Tuli mies mitä parahin,<br>
puhkesi punaverinen,<br>
joka päästänsä pätevi,<br>
kohastansa kelpoavi;<br>
vaan tuli vähän vialle,<br>
tavoiltansa turmiolle:<br>
ain' oli naisissa eläjä,<br>
yli öitä öitsilöissä,<br>
noien impien iloissa,<br>
kassapäien karkeloissa.<br>
Kylli oli Saaren neiti,<br>
Saaren neiti, Saaren kukka.<br>
Kasvoi koissa korkeassa,<br>
yleni ylen ehossa,<br>
istuen ison majoilla,<br>
peräpenkin notkumilla.<br>
Kauan kasvoi, kauas kuului:<br>
kaukoa tuli kosijat<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunoisehen kartanohon.<br>
Kosi Päivä poiallehen:<br>
eip' on mennyt Päivälähän<br>
Päivän luona paistamahan<br>
kesäisillä kiirehillä.<br>
Kosi Kuuhut poiallehen:<br>
eip' on mennyt Kuutolahan<br>
Kuun luona kumottamahan,<br>
kehät ilman kiertämähän.<br>
Kosi Tähti poiallehen:<br>
eip' on mennyt Tähtelähän<br>
pitkin öitä pilkkimähän<br>
talvisilla taivahilla.<br>
Tulevi Virosta sulhot,<br>
toiset tuolta Inkereltä:<br>
eip' on neiti mennytkänä;<br>
itse vasten vastaeli:<br>
"Suotta kultanne kuluvi,<br>
hopeanne hoikkenevi!<br>
En lähe minä Virohon,<br>
en lähe, lupoakana,<br>
Viron vettä soutamahan,<br>
saarellista sauvomahan,<br>
syömähän Viron kaloja,<br>
Viron lientä lippomahan.<br>
"Enkä lähe Inkerelle,<br>
penkerelle, pänkerelle;<br>
siell' on nälkä, kaiken nälkä:<br>
puun nälkä, pärehen nälkä,<br>
ve'en nälkä, vehnän nälkä,<br>
rukihisen leivän nälkä."<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
lähteäksensä lupasi<br>
Saaren kukkoa kosihin,<br>
tuota mointa morsianta,<br>
kaunokaista kassapäätä.<br>
Emo kielteä käkesi,<br>
varoitteli vaimo vanha:<br>
"Ellös menkö, poikaseni,<br>
parempihin itseäsi!<br>
Ei suattane sinua<br>
Saaren suurehen sukuhun."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
virkki kaunis Kaukomieli:<br>
"Jos en ole koiltani korea,<br>
su'ultani aivan suuri,<br>
mie valitsen varrellani,<br>
otan muilla muo'oillani."<br>
Aina kieltävi emonsa<br>
lähtemästä Lemminkäistä<br>
Saaren suurehen sukuhun,<br>
laajahan lajiperähän:<br>
"Siellä piiat pilkkoavat,<br>
naiset nauravat sinua."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kyllä hää'än naisten naurun,<br>
soppityrskyt tyttärien:<br>
potkaisen pojan povehen,<br>
käsikannon kainalohon;<br>
siin' on pää hyvänki pilkan,<br>
parahanki parjauksen."<br>
Emo tuon sanoiksi virkki:<br>
"Voi poloinen, päiviäni!<br>
Nauraisitko Saaren naiset,<br>
pitäisit pyhäiset piiat,<br>
niin siitä tora tulisi,<br>
sota suuri lankeaisi!<br>
Saisi kaikki Saaren sulhot,<br>
sata miestä miekkoinensa<br>
päällesi sinun, poloisen,<br>
yksinäisen ympärille."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen<br>
varoituksista emonsa!<br>
Ottavi hyvän orosen,<br>
valjasti valion varsan;<br>
ajavi karittelevi<br>
Saaren kuuluhun kylähän<br>
Saaren kukkoa kosihin,<br>
Saaren mointa morsianta.<br>
Nauroi naiset Lemminkäistä,<br>
piiat pisti pilkkojansa,<br>
kun ajoi kummasti kujalle,<br>
kamalasti kartanolle:<br>
ajoi korjansa kumohon,<br>
veräjähän vierähytti.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"En ole tuota ennen nähnyt,<br>
en ole nähnyt enkä kuullut<br>
naisen nauravan minulle,<br>
piian pilkkoja suannut."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onko saarella sijoa,<br>
maata Saaren manterella,<br>
minun leikki lyöäkseni,<br>
tanner tanhuellakseni<br>
Saaren impien iloissa,<br>
kassapäien karkeloissa?"<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet vastoavat:<br>
"Onp' on Saarella sijoa,<br>
maata Saaren manterella,<br>
sinun leikki lyöäksesi,<br>
tanner tanhuellaksesi<br>
karjalaisna kaskimailla,<br>
paimenpoikana palolla:<br>
lapset on laihat Saaren mailla,<br>
lihavat hevosen varsat."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Palkkasihe paimeneksi:<br>
kävi päivät paimenessa,<br>
yöt on impien iloissa,<br>
noien neitojen kisoissa,<br>
kassapäien karkeloissa.<br>
Sillä lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
jopa hääti naisen naurun,<br>
piätteli piian pilkan.<br>
Ei ollut sitä tytärtä,<br>
piikoa pyhintäkänä,<br>
kuta hän ei kosketellut,<br>
jonk' ei vieressä venynyt.<br>
Yksi on impi kaikkinensa<br>
Saaren suuressa su'ussa,<br>
jok' ei suostu sulhasihin,<br>
mielly miehi'in hyvihin:<br>
se oli Kyllikki korea,<br>
Saaren kukka kaunokainen.<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
sa'at saappahat kulutti,<br>
sa'at airot poikki souti<br>
tuota neittä saaessansa,<br>
Kyllikkiä pyytessänsä.<br>
Kyllikki, korea neiti,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mitä, kehno, kierteletki,<br>
rannan raukuja, ajelet,<br>
täältä tyttöjä kyselet,<br>
tinavöitä tieustelet?<br>
En mä tästä ennen joua,<br>
kuin kiven kuluksi jauhan,<br>
pieksän petkelen periksi,<br>
huhmaren sukuksi survon.<br>
"Enkä huoli huitukoille,<br>
huitukoille, haitukoille;<br>
mie tahon tasaisen varren<br>
tasaiselle varrelleni,<br>
tahon muo'on muhkeamman<br>
muhke'ille muo'oilleni<br>
sekä kasvon kaunihimman<br>
kaunihille kasvoilleni."<br>
Oli aikoa vähäisen,<br>
kului tuskin puoli kuuta.<br>
Jo päivänä muutamana,<br>
iltana moniahana<br>
neitoset kisaelevi,<br>
kaunokaiset karkelevi<br>
mannerpuolella saloa<br>
kaunihilla kankahalla;<br>
Kyllikki ylinnä muita,<br>
Saaren kukka kuuluisinna.<br>
Tuli veitikkä verevä,<br>
ajoi lieto Lemminkäinen<br>
orihillansa omalla,<br>
valitulla varsallansa<br>
keskelle kisaketoa,<br>
kaunokaisten karkeloa;<br>
reutoi Kyllikin rekehen,<br>
koppoi neien korjahansa,<br>
tuon asetti taljallensa,<br>
liitti liistehyisillensä.<br>
Laski ruoskalla hevoista,<br>
nauskahutti nauhasella,<br>
siitä läksi liukumahan.<br>
Lähtiessänsä sanovi:<br>
"Elkätte minua, immet,<br>
ilmi antako ikänä,<br>
minun täällä käyneheni,<br>
täältä neien vieneheni!<br>
"Jos ette totelle tuosta,<br>
niin teille paha paneikse:<br>
laulan sulhonne sotahan,<br>
nuoret miehet miekan alle,<br>
ettei kuulla kuuna päänä,<br>
nähä ilmoisna ikänä<br>
kujasilla kulkemassa,<br>
ahoilla ajelemassa."<br>
Kyllä Kyllikki valitti,<br>
Saaren kukka kuikutteli:<br>
"Päästä jo minua poies,<br>
laske lasta vallallensa,<br>
kotihinsa kulkemahan<br>
luoksi itkevän emonsa!<br>
"Jos et laskea luvanne<br>
kotihini kulkemahan,<br>
viel' on viisi veljeäni,<br>
seitsemän setäni lasta<br>
jänön jälen polkijaksi,<br>
neien pään perilliseksi."<br>
Kun ei pääsnyt kuitenkana,<br>
itse itkulle hyräytyi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Joutenpa, poloinen, synnyin,<br>
jouten synnyin, jouten kasvoin,<br>
jouten aikani elelin;<br>
jo nyt sainki joutavalle<br>
miehelle mitättömälle,<br>
suojihin soankävijän,<br>
aina tuiman tappelijan!"<br>
Virkki lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Kyllikki, syänkäpyni,<br>
minun maire marjueni!<br>
Ellös olko milläkänä!<br>
En sua pahoin pitäne:<br>
sylissäni syöessäni,<br>
käsissäni käyessäni,<br>
sivullani seistessäni,<br>
vieressä venyessäni.<br>
"Mitäpä sinä sureksit,<br>
mitä huollen huokaelet?<br>
Tuotako sinä sureksit,<br>
tuota huollen huokaelet,<br>
lehmityyttä, leivätyyttä<br>
ja kaiken elon vähyyttä?<br>
"Ellös olko milläkänä!<br>
Mont' on lehmeä minulla,<br>
monta maion antajata:<br>
yks' on suolla Muurikkinen,<br>
toinen mäellä Mansikkinen,<br>
kolmas Puolukka palolla.<br>
Ne on syömättä soreat,<br>
katsomatta kaunokaiset;<br>
ei ole illoin kytkemistä<br>
eikä aamuin laskemista,<br>
heinävihkon heittämistä,<br>
suolan, suuruksen surua.<br>
"Vaiko tuotaki surisit,<br>
tuota huollen huokoaisit,<br>
ettei oo sukuni suuri,<br>
kovin korkea kotini?<br>
"Jos en oo su'ulta suuri<br>
enkä korkea ko'ilta,<br>
on mulla tulinen miekka,<br>
säkenevä säilärauta.<br>
Se onpi sukua suurta,<br>
laajoa lajipereä:<br>
onp' on Hiiessä hiottu,<br>
jumaloissa kirkastettu.<br>
Sillä suurennan sukuni,<br>
laajennan lajini kaiken,<br>
miekalla tuliterällä,<br>
säilällä säkenevällä."<br>
Neiti parka huokoaikse,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi on Ahti, Lemmin poika!<br>
Jos tahot minuista neittä<br>
ikuiseksi puolisoksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi,<br>
sie vanno valat ikuiset<br>
et sotia käyäksesi<br>
kullankana tarpehella,<br>
hopeankana halulla!"<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Vannon mie valat ikuiset<br>
en sotia käyäkseni<br>
kullankana tarpehella,<br>
hopeankana halulla.<br>
Sie itse valasi vanno<br>
et kyliä käyäksesi<br>
hyvänki hypyn halulla,<br>
tanhujuoksun tarpehella!"<br>
Siitä vannoivat valansa,<br>
laativat ikilupansa<br>
eessä julkisen Jumalan,<br>
alla kasvon kaikkivallan,<br>
ei Ahin sotia käyä<br>
eikä Kyllikin kyleä.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
veti virkkua vitsalla,<br>
löi oritta ohjaksella.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jää hyvästi, Saaren nurmet,<br>
kuusen juuret, tervaskannot,<br>
joit' olen kesän kävellyt,<br>
talvet kaiket tallaellut,<br>
piileskellen pilviöillä,<br>
paeten pahalla säällä,<br>
tätä pyytä pyytessäni,<br>
allia ajellessani!"<br>
Ajoa hypittelevi:<br>
jo kohta koti näkyvi.<br>
Neiti tuon sanoiksi virkki<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Tupa tuolla tuulottavi,<br>
nälkäraunio näkyvi.<br>
Kenen onpi tuo tupanen,<br>
kenen koti kunnottoman?"<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Elä sie sure tuvista,<br>
huokaele huonehista!<br>
Tuvat toiset tehtänehe,<br>
paremmaiset pantanehe<br>
hirve'istä hirsiköistä,<br>
parahista parsikoista."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
jo kohta kotihin saapi<br>
luoksi armahan emonsa,<br>
tykö valtavanhempansa.<br>
Emo tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Viikon viivyit, poikaseni,<br>
viikon mailla vierahilla."<br>
Lausui lieto Lemminkäinen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Piti naiset naurellani,<br>
kostoa pyhäiset piiat<br>
piännästä pitkän pilkan,<br>
naurannoistansa minulle.<br>
Sain parahan korjahani,<br>
tuon asetin taljalleni,<br>
liitin liistehyisilleni,<br>
alle viltin vierähytin.<br>
Sillä maksoin naisten naurun,<br>
piikojen ilopiännän.<br>
"Oi emoni, kantajani,<br>
äitini, ylentäjäni!<br>
Mitä läksin, senpä sainki,<br>
kuta pyysin, sen tapasin.<br>
Pane nyt patjasi parahat,<br>
pehme'immät päänalaiset,<br>
maatani omalla maalla<br>
nuoren neiteni keralla!"<br>
Emo tuon sanoiksi virkkoi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Ole nyt kiitetty, Jumala,<br>
ylistetty, Luoja, yksin,<br>
kun annoit miniän mulle,<br>
toit hyvän tulen puhujan,<br>
oivan kankahan kutojan,<br>
aivan kenstin kehreäjän,<br>
pulskin poukkujen pesijän,<br>
vaattehien valkaisijan!<br>
"Itse kiitä onneasi!<br>
Hyvän sait, hyvän tapasit,<br>
hyvän Luojasi lupasi,<br>
hyvän antoi armollinen:<br>
puhas on pulmonen lumella,<br>
puhtahampi puolellasi;<br>
valkea merellä vaahti,<br>
valkeampi vallassasi;<br>
sorea merellä sorsa,<br>
soreampi suojassasi;<br>
kirkas tähti taivahalla,<br>
kirkkahampi kihloissasi.<br>
"Laai nyt lattiat laveat,<br>
hanki ikkunat isommat,<br>
seisottele seinät uuet,<br>
tee koko tupa parempi,<br>
kynnykset tuvan etehen,<br>
uuet ukset kynnykselle,<br>
nuoren neien saatuasi,<br>
kaunihin katsottuasi,<br>
paremmaisen itseäsi,<br>
sukuasi suuremmaisen!"<br>



<hr/>
<h3 id="12">Kahdestoista runo</h3>


Siitä Ahti Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis kaukolainen,<br>
aina aikoja eleli<br>
nuoren neitosen keralla;<br>
ei itse sotia käynyt<br>
eikä Kyllikki kyleä.<br>
Niin päivänä muutamana,<br>
huomenna moniahana<br>
itse Ahti Lemminkäinen<br>
lähtevi kalankutuhun;<br>
tullut ei illaksi kotihin,<br>
ensi yöksi ennättänyt.<br>
Jo meni Kyllikki kylähän,<br>
noien neitojen kisahan.<br>
Kenpä saattavi sanoman,<br>
kenpä kielen kantelevi?<br>
Ainikki sisar Ahilla;<br>
sep' on saattavi sanoman,<br>
sepä kielen kantelevi:<br>
"Armas Ahti veikkoseni!<br>
Jo kävi Kyllikki kylässä,<br>
veräjillä vierahilla,<br>
kylän neitojen kisassa,<br>
kassapäien karkelossa."<br>
Ahti poika, aino poika,<br>
itse lieto Lemminkäinen<br>
tuosta suuttui, tuosta syäntyi,<br>
tuosta viikoksi vihastui.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi emoni, vaimo vanha!<br>
Jospa paitani pesisit<br>
mustan käärmehen mujuissa,<br>
kiirehesti kuivoaisit,<br>
mun sotahan mennäkseni<br>
Pohjan poikien tulille,<br>
Lapin lasten tanterille:<br>
jo kävi Kyllikki kylässä,<br>
veräjillä vierahilla,<br>
noien neitojen kisassa,<br>
kassapäien karkelossa."<br>
Kyllä Kyllikki sanovi,<br>
nainen ensin ennättävi:<br>
"Ohoh armas Ahtiseni!<br>
Ellös lähtekö sotahan!<br>
Näin mä unta maatessani,<br>
sike'in levätessäni:<br>
tuli ahjona ajeli,<br>
valkea välähtelihe<br>
aivan ikkunan alatse,<br>
periseinän penkeretse;<br>
siitä tuiskahti tupahan,<br>
koskena kohahtelihe<br>
siltalauoista lakehen,<br>
ikkunasta akkunahan."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"En usko unia naisten<br>
enkä vaimojen valoja.<br>
Oi emoni, kantajani!<br>
Tuo tänne sotisopani,<br>
kanna vainovaatteheni!<br>
Mieleni minun tekevi<br>
juomahan soan olutta,<br>
soan mettä maistamahan."<br>
Tuon emo sanoiksi virkki:<br>
"Oi on Ahti poikaseni!<br>
Ellös lähtekö sotahan!<br>
On meillä oloista koissa<br>
leppäisessä lekkerissä<br>
tapin tammisen takana;<br>
tuon sinulle juoaksesi,<br>
josp' on joisit kaiken päivän."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"En huoli koto-oloista!<br>
Ennen juon joesta vettä<br>
melan tervaisen terältä:<br>
makeamp' on juoakseni,<br>
kuin kaikki kotoiset kaljat.<br>
Tuo tänne sotisopani,<br>
kanna vainovaatteheni!<br>
Lähen Pohjolan tuville,<br>
Lapin lasten tanterille<br>
kultia kyselemähän,<br>
hope'ita haastamahan."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Ohoh Ahti poikaseni!<br>
Onp' on kultia ko'issa,<br>
hope'ita aitassamme.<br>
Vasta päänä eilisenä,<br>
aamulla ani varahin<br>
kynti orja kyisen pellon,<br>
käärmehisen käännätteli;<br>
nosti aura arkun kannen,<br>
perä penningin ylenti:<br>
siihen on salvattu satoja,<br>
tuhansia tukkueltu.<br>
Arkun aittahan ehätin,<br>
panin aitan parven päähän."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"En huoli kotieloista!<br>
Jos markan soasta saanen,<br>
parempana tuon pitelen,<br>
kuin kaikki kotoiset kullat,<br>
auran nostamat hopeat.<br>
Tuo tänne sotisopani,<br>
kanna vainovaatteheni!<br>
Lähen Pohjolan sotahan,<br>
Lapin lasten tappelohon.<br>
"Mieleni minun tekevi,<br>
aivoni ajattelevi<br>
itse korvin kuullakseni,<br>
nähä näillä silmilläni,<br>
onko neittä Pohjolassa,<br>
piikoa Pimentolassa,<br>
jok' ei suostu sulhosihin,<br>
mielly miehi'in hyvihin."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Ohoh Ahti poikaseni!<br>
Sull' on Kyllikki ko'issa,<br>
kotinainen korkeampi!<br>
Kamala on kaksi naista<br>
yhen miehen vuotehella."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Kyllikki on kylänkävijä:<br>
juoskohon joka kisassa,<br>
maatkohon joka majassa,<br>
kylän impien iloissa,<br>
kassapäien karkeloissa!"<br>
Emo kielteä käkesi,<br>
varoitteli vaimo vanha:<br>
"Ellös vainen, poikueni,<br>
menkö Pohjolan tuville<br>
ilman tieon tietämättä,<br>
ilman taion taitamatta,<br>
Pohjan poikien tulille,<br>
Lapin lasten tanterille!<br>
Siellä lappi laulanevi,<br>
tunkenevi turjalainen<br>
suin sytehen, päin savehen,<br>
kypenihin kyynäsvarsin,<br>
kourin kuumihin poroihin,<br>
palavihin paateroihin."<br>
Niin sanovi Lemminkäinen:<br>
"Jo minua noiat noitui,<br>
noiat noitui, kyyt kiroili;<br>
koki kolme lappalaista<br>
yhtenä kesäisnä yönä,<br>
alasti alakivellä,<br>
ilman vyöttä, vaattehitta,<br>
rikorihman kiertämättä:<br>
senpä hyötyivät minusta,<br>
sen verran, katalat, saivat,<br>
min kirves kivestä saapi,<br>
napakaira kalliosta,<br>
järky jäästä iljanesta,<br>
Tuoni tyhjästä tuvasta.<br>
"Toisinpa oli uhattu,<br>
toisinpa kävi kätehen.<br>
Mielivät minua panna,<br>
uhkasivat uuvutella<br>
soille sotkuportahiksi,<br>
silloiksi likasijoille,<br>
panna leuan liettehesen,<br>
parran paikkahan paha'an.<br>
Vaan minäpä, mies mokoma,<br>
en tuossa kovin hätäillyt;<br>
itse loime loitsijaksi,<br>
sain itse sanelijaksi:<br>
lauloin noiat nuolinensa,<br>
ampujat asehinensa,<br>
velhot veitsirautoinensa,<br>
tietäjät teräksinensä<br>
Tuonen koskehen kovahan,<br>
kinahmehen kauheahan,<br>
alle koprun korke'imman,<br>
alle pyörtehen pahimman.<br>
Siellä noiat nukkukohot,<br>
siellä maatkohot katehet,<br>
kunnes heinä kasvanevi<br>
läpi pään, läpi kypärin,<br>
läpi noian olkapäien,<br>
halki hartialihojen<br>
noialta makoavalta,<br>
katehelta nukkuvalta!"<br>
Ainapa emo epäsi<br>
lähtemästä Lemminkäistä;<br>
emo kielti poikoansa,<br>
nainen miestänsä epäsi:<br>
"Ellös vainen menkökänä<br>
tuonne kylmähän kylähän,<br>
pimeähän Pohjolahan!<br>
Tuho ainaki tulevi,<br>
tuho poikoa pätöistä,<br>
hukka lieto Lemminkäistä.<br>
Jos sanot sa'alla suulla,<br>
enp' on tuota uskokana:<br>
ei sinussa laulajata<br>
Pohjan poikien sekahan,<br>
etkä tunne kieltä Turjan,<br>
maha et lausua lapiksi."<br>
silloin lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
oli päätänsä sukiva,<br>
hapsiansa harjoava.<br>
Suan seinähän sivalti,<br>
harjan paiskoi patsahasen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Silloin on hukka Lemminkäistä,<br>
tuho poikoa pätöistä,<br>
kun suka verin valuvi,<br>
harja hurmehin loruvi."<br>
Läksi lieto Lemminkäinen<br>
pimeähän Pohjolahan<br>
vastoin kieltoa emonsa,<br>
varoitusta vanhempansa.<br>
Hyöteleikse, vyöteleikse,<br>
rautapaitoihin paneikse,<br>
teräsvöihin telkitäikse.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mies on luustossa lujempi,<br>
rautapaiassa parempi,<br>
teräsvyössä tenhoisampi<br>
noien noitien sekahan,<br>
jottei huoli huonommista,<br>
hätäile hyviäkänä."<br>
Otti miekkansa omansa,<br>
tempasi tuliteränsä,<br>
jok' oli Hiiessä hiottu,<br>
jumaloissa kuuraeltu;<br>
tuon sivullehen sitovi,<br>
tunki tuppihuotrasehen.<br>
Missä mies varaeleikse,<br>
uros tuima turveleikse?<br>
Jo vähin varaeleikse,<br>
tuossa tuima turveleikse:<br>
oven suussa orren alla,<br>
pirtin pihtipuolisessa,<br>
pihalla kujasen suussa,<br>
veräjissä viimeisissä.<br>
Siinä mies varaelihe<br>
vaimollisesta väestä;<br>
ei ole ne varat väkevät<br>
eikä turvat luotettavat,<br>
niin vielä varoitteleikse<br>
urohoisesta väestä<br>
tien kahen jaka'imessa,<br>
sinisen kiven selässä,<br>
hettehillä heiluvilla,<br>
läikkyvillä lähtehillä,<br>
kosken kopruilla kovilla,<br>
ve'en vankan vääntehessä.<br>
Tuossa lieto Lemminkäinen<br>
itse lausui ja saneli:<br>
"Ylös maasta, miekkamiehet,<br>
mannun-aikaiset urohot,<br>
kaivoloista, kalpamiehet,<br>
jokiloista, jousimiehet!<br>
Nouse, metsä, miehinesi,<br>
korpi kaikki, kansoinesi,<br>
vuoren ukko, voiminesi,<br>
vesihiisi, hirmuinesi,<br>
väkinesi, veen emäntä,<br>
ve'en vanhin, valtoinesi,<br>
neitoset, joka norosta,<br>
hienohelmat, hettehistä<br>
miehen ainoan avuksi,<br>
pojan kuulun kumppaliksi,<br>
jottei pysty noian nuolet<br>
eikä tietäjän teräkset<br>
eikä velhon veitsirauat,<br>
ei asehet ampumiehen!<br>
"Kun ei tuosta kyllä liene,<br>
vielä muistan muunki keinon:<br>
ylemmäksi huokoaime<br>
tuolle taivahan Ukolle,<br>
joka pilviä pitävi,<br>
hattaroita hallitsevi.<br>
"Oi Ukko, ylijumala,<br>
taatto vanha taivahinen,<br>
puhki pilvien puhuja,<br>
halki ilman haastelija!<br>
Tuo mulle tulinen miekka<br>
tulisen tupen sisässä,<br>
jolla haittoja hajotan,<br>
jolla riitsin rikkehiä,<br>
kaa'an maalliset katehet,<br>
ve'elliset velhot voitan<br>
etiseltä ilmaltani,<br>
takaiselta puoleltani,<br>
päältä pääni, viereltäni,<br>
kupehelta kummaltani,<br>
- kaa'an noiat nuolihinsa,<br>
velhot veitsirautoihinsa,<br>
tietäjät teräksihinsä,<br>
pahat miehet miekkoihinsa!"<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
varsan viiasta vihelti,<br>
kulokosta kultaharjan;<br>
pisti varsan valjahisin,<br>
puikkoihin tulipunaisen.<br>
Itse istuikse rekehen,<br>
kohautti korjahansa,<br>
laski virkkua vitsalla,<br>
karkutti kariperällä.<br>
Virkku juoksi, matka joutui,<br>
reki vieri, tie lyheni,<br>
hope'inen hiekka helkki,<br>
kangas kultainen kumisi.<br>
Kulki päivän, kulki toisen,<br>
kulki kohta kolmannenki.<br>
Päivänäpä kolmantena<br>
kylä vastahan tulevi.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
ajavi karittelevi<br>
vierimäistä tietä myöten<br>
vierimäisehen talohon.<br>
Yli kynnyksen kysyvi,<br>
lausui lakkapuun takoa:<br>
"Oisiko talossa tässä<br>
rinnukseni riisujata,<br>
aisani alentajata,<br>
luokin lonkahuttajata?"<br>
Lausui lapsi lattialta,<br>
poika portahan nenältä:<br>
"Ei ole talossa tässä<br>
rinnuksesi riisujata,<br>
aisasi alentajata,<br>
luokin lonkahuttajata."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Laski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmisvyöllä;<br>
ajavi karittelevi<br>
keskimäistä tietä myöten<br>
keskimäisehen talohon.<br>
Yli kynnyksen kysyvi,<br>
lausuvi lakan takoa:<br>
"Oisiko talossa tässä<br>
ottajata ohjaksien,<br>
rinnuksien riistojata,<br>
rahkehien raastajata?"<br>
Kiisti akka kiukahalta,<br>
kielipalko pankon päästä:<br>
"Kyllä saat talosta tästä<br>
ottajia ohjaksesi,<br>
rinnuksesi riisujia,<br>
aisasi alentajia:<br>
onp' on kyllä kymmeniä,<br>
saat jos tahtonet satoja,<br>
jotka sulle kyyin saavat,<br>
antavat ajohevosen,<br>
kotihisi, konnan, mennä,<br>
maahasi, pahan, paeta,<br>
isäntäsi istumille,<br>
emäntäsi astumille,<br>
veljesi veräjän suulle,<br>
sisaresi sillan päähän<br>
ennen päivän päätymistä,<br>
auringon alenemista."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oisi akka ammuttava,<br>
koukkuleuka kolkattava."<br>
Laski virkun vieremähän;<br>
ajavi suhuttelevi<br>
ylimäistä tietä myöten<br>
ylimäisehen talohon.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
lähetessänsä taloa<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Sule, Hiisi, haukun suuta,<br>
Lempo, koiran leukaluuta,<br>
laita sulku suun etehen,<br>
haitta hammasten välihin,<br>
ettei ennen ääntä päästä<br>
miehen mentyä sivutse!"<br>
Niin pihalle tultuansa<br>
lyöpi maata ruoskallansa:<br>
utu nousi ruoskan tiestä,<br>
mies pieni u'un seassa;<br>
sepä riisui rinnuksia,<br>
sepä aisoja alenti.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
itse korvin kuuntelevi<br>
kenenkänä keksimättä,<br>
kunkana havaitsematta:<br>
kuuli ulkoa runoja,<br>
läpi sammalen sanoja,<br>
läpi seinän soittajoita,<br>
läpi lauan laulajoita.<br>
Katsahti tupahan tuosta,<br>
pilkisteli piilokkali:<br>
tupa oli täynnä tuntijoita,<br>
autsat täynnä laulajoita,<br>
sivuseinät soittajoita,<br>
ovensuu osoavia,<br>
peripenkki tietäjiä,<br>
karsina karehtijoita;<br>
lauloivat Lapin runoja,<br>
Hiien virttä vinguttivat.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
tohti toisiksi ruveta,<br>
ruohti muuksi muutellaita;<br>
meni nurkasta tupahan,<br>
sai sisähän salvoimesta.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Hyvä on laulu loppuvasta,<br>
lyhyestä virsi kaunis;<br>
miel' on jäämähän parempi<br>
kuin on kesken katkemahan."<br>
Itse Pohjolan emäntä<br>
liikkui sillan liitoksella,<br>
laahoi keskilattialla.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Olipa tässä ennen koira,<br>
rakki rauankarvallinen,<br>
lihan syöjä, luun purija,<br>
veren uuelta vetäjä.<br>
Mi lienetki miehiäsi,<br>
ku ollet urohiasi,<br>
kun tulit tähän tupahan,<br>
sait sisähän salvoksehen<br>
ilman koiran kuulematta,<br>
haukkujan havaitsematta?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"En mä tänne tullutkana<br>
taioittani, tieoittani,<br>
mahittani, maltittani,<br>
ilman innotta isoni,<br>
varuksitta vanhempani,<br>
koiriesi syötäväksi,<br>
haukkujen hakattavaksi.<br>
"Pesipä emo minua,<br>
pesi piennä hutjukkana,<br>
kolmasti kesäisnä yönä,<br>
yheksästi syksy-yönä,<br>
joka tielle tietäjäksi,<br>
joka maalle malttajaksi,<br>
kotonani laulajaksi,<br>
ulkona osoajaksi."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
jop' on loihe loitsijaksi,<br>
laikahtihe laulajaksi:<br>
tulta iski turkin helmat,<br>
valoi silmät valkeata<br>
Lemminkäisen laulaessa,<br>
laulaessa, lausiessa.<br>
Lauloi laulajat parahat<br>
pahimmiksi laulajiksi;<br>
kivet suuhun syrjin syösti,<br>
paaet lappehin lateli<br>
parahille laulajille,<br>
taitavimmille runoille.<br>
Niin lauloi mokomat miehet<br>
minkä minne, kunka kunne:<br>
ahoille vesattomille,<br>
maille kyntämättömille,<br>
lampihin kalattomihin,<br>
aivan ahvenettomihin,<br>
Rutjan koskehen kovahan,<br>
palavahan pyörtehesen,<br>
virran alle vaahtipäiksi,<br>
kosken keskelle kiviksi,<br>
tulena palelemahan,<br>
säkehinä säykkymähän.<br>
Sinne lieto Lemminkäinen<br>
lauloi miehet miekkoinensa,<br>
urohot asehinensa;<br>
lauloi nuoret, lauloi vanhat,<br>
lauloi kerran keskilaaun;<br>
yhen heitti laulamatta:<br>
karjapaimenen pahaisen,<br>
ukko vanhan umpisilmän.<br>
Märkähattu karjanpaimen,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi sie lieto Lemmin poika!<br>
Lauloit nuoret, lauloit vanhat,<br>
lauloit kerran keskilaaun:<br>
niin miks' et minua laula?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Siksi en sinuhun koske,<br>
kun olet katsoa katala,<br>
kurja koskemaisittani.<br>
Vielä miesnä nuorempana,<br>
karjanpaimenna pahaisna<br>
turmelit emosi tuoman,<br>
sisaresi siuvahutit;<br>
kaikki herjasit hevoset,<br>
tamman varsat vaivuttelit<br>
suon selillä, maan navoilla,<br>
ve'en liivan liikkumilla."<br>
Märkähattu karjanpaimen<br>
tuosta suuttui ja vihastui.<br>
Meni ulos usta myöten,<br>
pellolle pihoa myöten;<br>
juoksi Tuonelan joelle,<br>
pyhän virran pyörtehelle.<br>
Siellä katsoi Kaukomieltä,<br>
vuottelevi Lemminkäistä<br>
Pohjasta paloavaksi,<br>
kotihinsa kulkevaksi.<br>



<hr/>
<h3 id="13">Kolmastoista runo</h3>


Siitä lieto Lemminkäinen<br>
sanoi Pohjolan akalle:<br>
"Anna nyt, akka, piikojasi,<br>
tuopa tänne tyttöjäsi,<br>
paras parvesta minulle,<br>
pisin piikajoukostasi!"<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Anna en sulle piikojani<br>
nkä työnnä tyttöjäni,<br>
en parasta, en pahinta,<br>
en pisintä, en lyhintä:<br>
sull' on ennen naitu nainen,<br>
ennen juohettu emäntä."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Kytken Kyllikin kylähän,<br>
kylän kynnysportahille,<br>
veräjille vierahille;<br>
täältä saan paremman naisen.<br>
Tuo nyt tänne tyttäresi,<br>
impiparvesta ihanin,<br>
kassapäistä kaunokaisin!"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Enpä anna tyttöäni<br>
miehille mitättömille,<br>
urohille joutaville.<br>
Äsken tyttöjä anele,<br>
kuulustele kukkapäitä,<br>
kun sa hiihät Hiien hirven<br>
Hiien peltojen periltä!"<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
kengitteli keihojansa,<br>
jännitteli jousiansa,<br>
vasamoitansa varusti.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo oisi keihäs kengitetty,<br>
kaikki valmihit vasamat,<br>
jousi jäntehen varassa,<br>
ei lyly lykittävänä,<br>
kalhu kannan lyötävänä."<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
arvelee, ajattelevi,<br>
mistäpä sivakat saisi,<br>
kusta suksia sukusen.<br>
Kävi Kaupin kartanohon,<br>
päätyi Lyylikin pajahan:<br>
"Oi on viisas vuojelainen,<br>
kaunis Kauppi lappalainen!<br>
Tee mulle sukeat sukset,<br>
kalhut kaunoiset kaverra,<br>
joilla hiihän Hiien hirven<br>
Hiien peltojen periltä!"<br>
Lyylikki sanan sanovi,<br>
Kauppi kielin kerkiävi:<br>
"Suotta lähet, Lemminkäinen,<br>
Hiien hirveä ajohon:<br>
saat palan lahoa puuta,<br>
senki suurella surulla."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tee lyly lykittäväksi,<br>
kalhu kalpoeltavaksi!<br>
Lähen hirven hiihäntähän<br>
Hiien peltojen periltä."<br>
Lyylikki, lylyjen seppä,<br>
Kauppi, kalhujen tekijä,<br>
sykysyn lylyä laati,<br>
talven kalhua kaverti,<br>
päivän vuoli sauvan vartta,<br>
toisen sompoa sovitti.<br>
Sai lyly lykittäväksi,<br>
kalhu kannan lyötäväksi,<br>
sauvan varret valmihiksi,<br>
sompaset sovitetuksi.<br>
Saukon maksoi sauvan varsi,<br>
sompa ruskean reposen.<br>
Voiti voilla suksiansa,<br>
talmasi poron talilla;<br>
itse tuossa arvelevi,<br>
sanovi sanalla tuolla:<br>
"Liekö tässä nuorisossa,<br>
kansassa kasuavassa<br>
tuon lylyni lykkijäistä,<br>
kalhun kannan potkijaista?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
virkki veitikkä verevä:<br>
"Kyll' on tässä nuorisossa,<br>
kansassa kasuavassa<br>
tuon lylysi lykkijäistä,<br>
kalhun kannan potkijaista."<br>
Viinen selkähän sitaisi,<br>
olallensa uuen jousen,<br>
sauvan survaisi kätehen;<br>
läksi lylyn lykkimähän,<br>
kalhun kannan potkimahan.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Eip' on ilmalla Jumalan,<br>
tämän taivon kannen alla<br>
löytyne sitä metsässä<br>
jalan neljän juoksevata,<br>
kut' ei näillä yllätetä,<br>
kaunihisti kannateta<br>
kalhuilla Kalevan poian,<br>
liukoimilla Lemminkäisen."<br>
Päätyi hiiet kuulemassa,<br>
juuttahat tähyämässä.<br>
Hiiet hirveä rakenti,<br>
juuttahat poroa laati:<br>
pään panevi pökkelöstä,<br>
sarvet raian haarukasta,<br>
jalat rannan raippasista,<br>
sääret suolta seipähistä,<br>
selän aian aiaksesta,<br>
suonet kuivista kuloista,<br>
silmät lammin pulpukoista,<br>
korvat lammin lumpehista,<br>
ketun kuusen koskuesta,<br>
muun lihan lahosta puusta.<br>
Hiisi neuvoi hirveänsä,<br>
porollensa suin puheli:<br>
"Nyt sie juokse, hiitten hirvi,<br>
jalkoa, jalo tevana,<br>
poron poikimasijoille,<br>
Lapin lasten tanterille!<br>
Hiihätä hikehen miestä,<br>
Lemminkäistä liiatenki!"<br>
Siitä juoksi hiitten hirvi,<br>
poropeura poimetteli<br>
Pohjan aittojen alatse,<br>
Lapin lasten tanteritse:<br>
potkaisi koasta korvon,<br>
kaatoi kattilat tulelta,<br>
lihat tuhkahan tuherti,<br>
liemet lietehen levitti.<br>
Nousi melkoinen meteli<br>
Lapin lasten tanterilla:<br>
Lapin koirat haukkumahan,<br>
Lapin lapset itkemähän,<br>
Lapin naiset nauramahan,<br>
muu väki murajamahan!<br>
Itse lieto Lemminkäinen<br>
ain' oli hirven hiihännässä.<br>
Hiihti soita, hiihti maita,<br>
hiihti aukkoja ahoja:<br>
tuli suihki suksiloista,<br>
savu sauvojen nenistä;<br>
eikä nähnyt hirveänsä,<br>
eip' on nähnyt eikä kuullut.<br>
Liukui linnat, liukui lannat,<br>
liukui maat meren-takaiset;<br>
hiihti kaikki Hiien korvet,<br>
kaikki Kalman kankahatki,<br>
hiihti Surman suun e'etse,<br>
Kalman kartanon perätse.<br>
Surma jo suutansa avavi,<br>
Kalma päätä kallistavi<br>
ottoaksensa urosta,<br>
nielläksensä Lemminkäistä:<br>
ei tarkoin tavannutkana,<br>
ennättänyt ensinkänä.<br>
Viel' oli liuska liukumatta,<br>
korven kolkka koskematta<br>
Pohjan pitkässä perässä,<br>
Lapin maassa laukeassa.<br>
Läksi senki liukumahan,<br>
korven kolkan koskemahan.<br>
Niin perille päästessänsä<br>
kuuli melkoisen metelin<br>
Pohjan pitkästä perästä,<br>
Lapin lasten tanterilta:<br>
kuuli koirat haukkuvaksi,<br>
Lapin lapset itkeväksi,<br>
Lapin naiset nauravaksi,<br>
muun Lapin murajavaksi.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
heti tuonne hiihtämähän<br>
koiran haukuntasijoille,<br>
Lapin lasten tanterille.<br>
Sanoi sinne saatuansa,<br>
tutkaeli tultuansa:<br>
"Mitä täällä naiset nauroi,<br>
naiset nauroi, lapset itki,<br>
väki vanha vaikeroitsi,<br>
kuta haukkui hallikoirat?"<br>
"Sitä täällä naiset nauroi,<br>
naiset nauroi, lapset itki,<br>
väki vanha vaikerteli,<br>
sitä haukkui hallikoirat:<br>
juoksi tästä hiitten hirvi,<br>
silosorkka sorkutteli;<br>
potkaisi koasta korvon,<br>
kaatoi kattilat tulelta,<br>
selin keitot keikahutti,<br>
vellit lietehen levitti."<br>
Siitä veitikkä verevä,<br>
tuo on lieto Lemminkäinen,<br>
lykkäsi lylyn lumelle,<br>
kuni kyyn kulon-alaisen,<br>
solahutti suopetäjän,<br>
kuni käärmehen elävän;<br>
itse virkki vierressänsä,<br>
sanoi sauvakätteheltä:<br>
"Mi lienee Lapissa miestä,<br>
kaikki hirven kannantahan;<br>
mi lienee Lapissa naista,<br>
kaikki kattilan pesohon;<br>
mi lienee Lapissa lasta,<br>
kaikki lastun poimintahan;<br>
mi Lapilla kattiloa,<br>
kaikki hirven keitäntähän!"<br>
Kiinnistihe, jännistihe,<br>
potkaisihe, ponnistihe.<br>
Ensi kerran potkaisihe<br>
silmän siintämättömähän,<br>
kerran toisen kuopaisihe<br>
korvan kuulemattomahan,<br>
kolmannen kohenteleikse<br>
lautasille hiitten hirven.<br>
Otti vaajan vaahterisen,<br>
raksin koivuisen rapasi,<br>
jolla kytki hiitten hirven<br>
tarhan tammisen sisähän:<br>
"Siinä seiso, hiitten hirvi,<br>
poropeura, poimettele!"<br>
Selkeä silittelevi,<br>
taljoa taputtelevi:<br>
"Oisi tuossa ollakseni,<br>
sopisipa maatakseni<br>
nuoren neitosen keralla,<br>
kanssa kasvavan kanasen!"<br>
Siitä kiihtyi Hiien hirvi,<br>
poropeura potkimahan,<br>
itse virkki, noin sanovi:<br>
"Lempo saakohon sinulle<br>
nuorin nei'in maataksesi,<br>
tyttärin elelläksesi!"<br>
Ponnistihe, jännistihe:<br>
raksin koivuisen revitti,<br>
rikkoi vaajan vaahterisen,<br>
tarhan tammisen hajotti.<br>
Siitä sai samoamahan,<br>
läksi hirvi hippomahan,<br>
vasten soita, vasten maita,<br>
vasten varvikkomäkeä<br>
silmän siintämättömihin,<br>
korvan kuulemattomihin.<br>
Siinä veitikkä verevä<br>
jopa suuttui jotta syäntyi,<br>
kovin suuttui ja vihastui.<br>
Hiihti hirveä jälestä;<br>
niin kun kerran potkaisevi,<br>
lysmätti lyly lävestä,<br>
sortui suksi pälkähästä,<br>
kalhu taittui kannan tiestä,<br>
keihäs kenkimäsijoilta,<br>
sauva somman suoverosta.<br>
Itse juoksi Hiien hirvi,<br>
jottei päätänä näkynnä.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
alla päin, pahoilla mielin<br>
kalujansa katselevi.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Elköhön sinä ikänä<br>
menkö toinen miehiämme<br>
uhalla metsän ajohon,<br>
Hiien hirven hiihäntähän,<br>
kuin menin minä, poloinen!<br>
Hävitin hyvät sivakat,<br>
sauvan kaunihin kaotin,<br>
kiihke'immän keihojani!"<br>



<hr/>
<h3 id="14">Neljästoista runo</h3>


Siitä lieto Lemminkäinen<br>
arveli, ajattelihe,<br>
kulle syylle sylveäisi,<br>
kulle laskisi laulle:<br>
heittäisikö Hiien hirvet,<br>
itse kulkisi kotihin,<br>
vai vielä yritteleisi,<br>
hiihteleisi hiljallehen<br>
mieliksi metsän emännän,<br>
salon impien iloksi.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Oi Ukko, ylijumala<br>
tahi taatto taivahinen!<br>
Tee nyt mulle suorat sukset,<br>
kepeäiset kalhuttimet,<br>
joilla hiihteä hivitän<br>
poikki soien, poikki maien,<br>
hiihän kohti Hiien maita,<br>
poikki Pohjan kankahista<br>
Hiien hirven käytäville,<br>
poropeuran polkemille!<br>
"Lähen nyt miehistä metsälle,<br>
urohista ulkotöille<br>
Tapiolan tietä myöten,<br>
Tapion talojen kautta.<br>
Terve, vuoret, terve, vaarat,<br>
terve, kuusikot kumeat,<br>
terve, haavikot haleat,<br>
terve, tervehyttäjänne!<br>
"Miesty, metsä, kostu, korpi,<br>
taivu, ainoinen Tapio!<br>
Saata miestä saarekselle,<br>
sille kummulle kuleta,<br>
jost' on saalis saatavana,<br>
erän toimi tuotavana!<br>
"Nyyrikki, Tapion poika,<br>
mies puhas, punakypärä!<br>
Veistä pilkut pitkin maita,<br>
rastit vaaroihin rakenna,<br>
jotta tunnen, tuhma, käyä,<br>
äkkiouto, tien osoan<br>
etsiessäni ereä,<br>
antia anellessani!<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
puhas muori, muoto kaunis!<br>
Pane kulta kulkemahan,<br>
hopea vaeltamahan<br>
miehen etsivän etehen,<br>
anelijan askelille!<br>
"Ota kultaiset avaimet<br>
renkahalta reieltäsi,<br>
aukaise Tapion aitta,<br>
metsän linna liikahuta<br>
minun pyytöpäivinäni,<br>
eränetso-aikoinani!<br>
"Kunp' on et kehanne itse,<br>
niin on pistä piikojasi,<br>
pane palkkalaisiasi,<br>
käske käskyn kuulijoita!<br>
Et emäntä lienekänä,<br>
jos et piikoa pitäne,<br>
sata piikoa pitäne,<br>
tuhat käskyn kuulijata,<br>
karjan kaiken kaitsijata,<br>
viitsijätä viljan kaiken.<br>
"Metsän piika pikkarainen,<br>
simasuu Tapion neiti!<br>
Soitellos metinen pilli,<br>
simapilli piiperoita<br>
korvallen ehon emännän,<br>
mieluisan metsän emännän,<br>
jotta kuulisi välehen,<br>
nousisi makoamasta,<br>
kun ei kuule kumminkana,<br>
ei hava'a harvoinkana,<br>
vaikka ainoisin anelen,<br>
kielen kullan kuikuttelen!"<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
ajan kaiken annitoinna<br>
hiihti soita, hiihti maita,<br>
hiihti korpia kovia,<br>
Jumalan sysimäkiä,<br>
Hiien hiilikankahia.<br>
Hiihti päivän, hiihti toisen.<br>
Jo päivänä kolmantena<br>
meni suurelle mäelle,<br>
nousi suurelle kivelle,<br>
loi silmänsä luotehesen,<br>
poikki soien pohjosehen:<br>
Tapion talot näkyivät,<br>
ukset kulta kuumottivat<br>
poikki suosta, pohjosesta,<br>
alta vaaran, varvikosta.<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen<br>
heti luoksi luontelihe,<br>
lähelle lähentelihe,<br>
alle ikkunan Tapion.<br>
Kuuristihe katsomahan<br>
kuuennesta ikkunasta:<br>
siellä antajat asuivat<br>
ja viruivat viljan eukot<br>
aivan arkivaattehissa,<br>
ryysyissä ryvennehissä.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Mintähen, metsän emäntä,<br>
asut arkivaattehissa,<br>
riihiryysyissä rypeät,<br>
kovin musta muo'oltasi,<br>
katsannaltasi kamala,<br>
ilkeä imertimiltä,<br>
rungolta ruman näköinen?<br>
"Kun ennen kävin metsässä,<br>
kolm' oli linnoa metsässä:<br>
yksi puinen, toinen luinen,<br>
kolmansi kivinen linna;<br>
kuus' oli kultaikkunoa<br>
kunki linnan kulmanteella.<br>
Katsahin sisähän noista<br>
seinän alla seistessäni:<br>
Tapion talon isäntä,<br>
Tapion talon emäntä,<br>
Tellervo, Tapion neiti,<br>
kanssa muu Tapion kansa,<br>
kaikki kullassa kuhisi,<br>
hopeassa horjeksihe.<br>
Itsensä metsän emännän,<br>
ehtoisan metsän emännän,<br>
käet oli kullankäärehissä,<br>
sormet kullansormuksissa,<br>
pää kullanpätinehissä,<br>
tukat kullansuortuvissa,<br>
korvat kullankoltuskoissa,<br>
kaula helmissä hyvissä.<br>
"Oi mielu metsän emäntä,<br>
Metsolan metinen muori!<br>
Heitä poies heinäkengät,<br>
kaskivirsusi karista,<br>
riisu riihiryökälehet,<br>
arkipaitasi alenna!<br>
Lyöte lykkyvaattehisin,<br>
antipaitoihin paneite<br>
minun metsipäivinäni,<br>
eränetso-aikoinani!<br>
Ikävä minun tulevi,<br>
ikävä tulettelevi<br>
tätä tyhjänä-oloa,<br>
ajan kaiken annituutta,<br>
kun et anna aioinkana,<br>
harvoinkana hoivauta.<br>
Ikävä ilotoin ilta,<br>
pitkä päivä saalihitoin.<br>
"Metsän ukko halliparta,<br>
havuhattu, naavaturkki!<br>
Pane nyt metsät palttinoihin,<br>
salot verkahan vetäise,<br>
haavat kaikki haljakkoihin,<br>
lepät lempivaattehisin!<br>
Hope'ihin hongat laita,<br>
kuuset kultihin rakenna,<br>
vanhat hongat vaskivöille,<br>
petäjät hopeavöille,<br>
koivut kultakukkasihin,<br>
kannot kultakalkkaroihin!<br>
Pane, kuinp' on muinaiselta,<br>
parempina päivinäsi:<br>
kuuna paistoi kuusen oksat,<br>
päivänä petäjän latvat,<br>
metsä haiskahti me'elle,<br>
simalle salo sininen,<br>
ahovieret viertehelle,<br>
suovieret sulalle voille.<br>
"Metsän tyttö, mielineiti,<br>
Tuulikki, tytär Tapion!<br>
Aja vilja vieremille,<br>
auke'immille ahoille!<br>
Kun lie jäykkä juoksullehen<br>
eli laiska laukallehen,<br>
ota vitsa viiakosta,<br>
koivu korven notkelmosta,<br>
jolla kutkutat kuvetta<br>
sekä kaivat kainaloita!<br>
Anna juosta joutuisasti,<br>
vikevästi viiletellä,<br>
miehen etsivän etehen,<br>
aina käyvän askelille!<br>
"Kun vilja uralle saapi,<br>
tupita uroa myöten!<br>
Pane kaksi kämmentäsi<br>
kahen puolen kaiteheksi,<br>
jottei vilja vieprahtaisi,<br>
tiepuolehen poikeltaisi!<br>
Josp' on vilja vieprahtavi,<br>
tiepuolehen poikeltavi,<br>
tielle korvista kohenna,<br>
saata sarvista uralle!<br>
"Hako on tiellä poikkipuolin:<br>
sepä syrjähän syseä;<br>
puita maalla matkallansa:<br>
ne on katkaise kaheksi!<br>
"Aita vastahan tulevi:<br>
kaa'a aita kallellehen<br>
viieltä vitsasväliltä,<br>
seitsemältä seipähältä!<br>
"Joki joutuvi etehen,<br>
puro tielle poikkipuolin:<br>
silkki sillaksi sivalla,<br>
punaverka portahaksi!<br>
Saata poikki salmistaki,<br>
vetele vesien poikki,<br>
poikki Pohjolan joesta,<br>
yli kosken kuohuloista!<br>
"Tapion talon isäntä,<br>
Tapion talon emäntä,<br>
metsän ukko halliparta,<br>
metsän kultainen kuningas!<br>
Mimerkki, metsän emäntä,<br>
metsän armas antimuori,<br>
siniviitta viian eukko,<br>
punasukka suon emäntä!<br>
Tule jo kullan muuttelohon,<br>
hopean vajehtelohon!<br>
Minun on kullat kuun-ikuiset,<br>
päivän-polviset hopeat,<br>
käeten soasta käymät,<br>
uhotellen tappelosta;<br>
ne kuluvat kukkarossa,<br>
tummentuvat tuhniossa,<br>
kun ei oo kullan muuttajata,<br>
hopean vajehtajata."<br>
Niinp' on lieto Lemminkäinen<br>
viikon hiihteä hivutti,<br>
lauloi virret viian päässä,<br>
kolmet korven kainalossa:<br>
miellytti metsän emännän,<br>
itsenki metsän isännän,<br>
ihastutti immet kaikki,<br>
taivutti Tapion neiet.<br>
Juoksuttivat, jou'uttivat<br>
Hiien hirven kätköstänsä,<br>
takoa Tapion vaaran,<br>
Hiien linnan liepehiltä<br>
miehen etsijän etehen,<br>
sanelijan saataville.<br>
Itse lieto Lemminkäinen<br>
jopa lämsänsä lähetti<br>
Hiien hirven hartioille,<br>
kaulalle kamelivarsan,<br>
jottei potkinut pahasti<br>
selkeä silittäessä.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Salon herra, maan isäntä,<br>
kaunis kankahan eläjä!<br>
Mielikki, metsän emäntä,<br>
metsän armas antimuori!<br>
Tule nyt kullat ottamahan,<br>
hopeat valitsemahan!<br>
Pane maalle palttinasi,<br>
lempiliinasi levitä<br>
alle kullan kuumottavan,<br>
alle huohtavan hopean,<br>
tuon on maahan tippumatta,<br>
rikkoihin rivestymättä!"<br>
Läksi siitä Pohjolahan;<br>
sanoi tuonne tultuansa:<br>
"Jo nyt hiihin Hiien hirven<br>
Hiien peltojen periltä.<br>
Anna, akka, tyttöäsi,<br>
mulle nuorta morsianta!"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
tuop' on tuohon vastaeli:<br>
"Äsken annan tyttäreni<br>
sekä nuoren morsiamen,<br>
kun sa suistat suuren ruunan,<br>
Hiien ruskean hevosen,<br>
Hiien varsan vaahtileuan<br>
Hiien nurmien periltä."<br>
Silloin lieto Lemminkäinen<br>
otti kultaohjaksensa,<br>
hope'isen marhaminnan;<br>
lähtevi hevon hakuhun,<br>
kuloharjan kuuntelohon<br>
Hiien nurmien periltä.<br>
Astua taputtelevi,<br>
käyä kulleroittelevi<br>
vihannalle vainiolle,<br>
pyhän pellon pientarelle.<br>
Siellä etsivi hevosta,<br>
kulokasta kuuntelevi<br>
suvikunnan suitset vyöllä,<br>
varsan valjahat olalla.<br>
Etsi päivän, etsi toisen,<br>
niin päivänä kolmantena<br>
nousi suurelle mäelle,<br>
kiipesi kiven selälle;<br>
iski silmänsä itähän,<br>
käänti päätä päivän alle:<br>
näki hiekalla hevosen,<br>
kuloharkan kuusikolla;<br>
senpä tukka tulta tuiski,<br>
harja suihkivi savua.<br>
Niin sanovi Lemminkäinen:<br>
"Oi Ukko ylijumala,<br>
Ukko, pilvien pitäjä,<br>
hattarojen hallitsija!<br>
Taivas auoksi avaos,<br>
ilma kaikki ikkunoiksi!<br>
Sa'a rautaiset rakehet,<br>
laske jäiset jäähyttimet<br>
harjalle hyvän hevosen,<br>
Hiien laukin lautasille!"<br>
Tuo Ukko, ylinen luoja,<br>
pilven-päällinen jumala,<br>
ilman riehoiksi revitti,<br>
taivon kannen kahtaloksi;<br>
satoi hyytä, satoi jäätä,<br>
satoi rauaista raetta,<br>
pienemmät hevosen päätä,<br>
päätä ihmisen isommat,<br>
harjalle hyvän hevosen,<br>
Hiien laukin lautasille.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
kävi luota katsomahan,<br>
likeltä tähyämähän.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Hiitolan hyvä hevonen,<br>
vuoren varsa vaahtileuka!<br>
Tuo nyt kultaturpoasi,<br>
pistä päätäsi hopea<br>
kultaisihin koltuskoihin,<br>
hope'isihin helyihin!<br>
En sua pahoin pitäne,<br>
aivan anke'in ajane:<br>
ajan tietä pikkuruisen,<br>
matkoa ani vähäisen,<br>
tuonne Pohjolan tuville,<br>
ankaran anopin luoksi.<br>
Minkä siimalla sivallan<br>
eli vitsalla vetelen,<br>
senpä silkillä sivallan,<br>
veran äärellä vetelen."<br>
Hiien ruskea hevonen,<br>
Hiien varsa vaahtileuka<br>
tunki kultaturpoansa,<br>
pisti päätänsä hopea<br>
kultaisihin koltuskoihin,<br>
hope'isihin helyihin.<br>
Niinpä lieto Lemminkäinen<br>
jopa suisti suuren ruunan,<br>
pisti suitset kullan suuhun,<br>
päitsensä hopean päähän;<br>
hyppäsi hyvän selälle,<br>
Hiien laukin lautasille.<br>
Veti virkkua vitsalla,<br>
paiskasi pajun vesalla.<br>
Ajoi matkoa vähäisen,<br>
tuuritteli tunturia<br>
pohjoispuolelle mäkeä,<br>
lumivaaran kukkuroa:<br>
tuli Pohjolan tuville.<br>
Meni pirttihin pihalta,<br>
sanoi tuonne tultuansa,<br>
Pohjolahan päästyänsä:<br>
"Jopa suistin suuren ruunan,<br>
Hiien varsan valjastelin<br>
vihannalta vainiolta,<br>
pyhän pellon pientarelta,<br>
sekä hiihin Hiien hirven<br>
Hiien peltojen periltä.<br>
Anna jo, akka, tyttöäsi,<br>
mulle nuorta morsianta!"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Äsken annan tyttäreni<br>
sekä nuoren morsiamen,<br>
kun ammut joutsenen joesta,<br>
virrasta vihannan linnun,<br>
Tuonen mustasta joesta,<br>
pyhän virran pyörtehestä<br>
yhellä yrittämällä,<br>
yhen nuolen nostamalta."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
läksi joutsenen joruhun,<br>
pitkäkaulan katselohon<br>
Tuonen mustasta joesta,<br>
Manalan alantehesta.<br>
Astua lykyttelevi,<br>
käyä kälkähyttelevi<br>
tuonne Tuonelan joelle,<br>
pyhän virran pyörtehelle,<br>
jalo jousi olkapäällä,<br>
viini nuolia selässä.<br>
Märkähattu karjanpaimen,<br>
ukko Pohjolan sokea,<br>
tuop' on Tuonelan joella,<br>
pyhän virran pyörtehellä;<br>
katselevi, kääntelevi<br>
tulevaksi Lemminkäistä.<br>
Jo päivänä muutamana<br>
näki lieto Lemminkäisen<br>
saavaksi, läheneväksi<br>
tuonne Tuonelan joelle,<br>
vierehen vihaisen kosken,<br>
pyhän virran pyörtehelle.<br>
Vesikyyn ve'estä nosti,<br>
umpiputken lainehista,<br>
syöksi miehen syämen kautta,<br>
läpi maksan Lemminkäisen,<br>
kautta kainalon vasemman<br>
oikeahan olkapäähän.<br>
Jopa lieto Lemminkäinen<br>
tunsi koskevan kovasti.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sen mä tein pahinta työtä,<br>
kun en muistanut kysyä<br>
emoltani, kantajalta,<br>
kaiketi sanaista kaksi,<br>
kovin äijä, kun on kolme,<br>
miten olla, kuin eleä<br>
näinä päivinä pahoina:<br>
en tieä vesun vikoja,<br>
umpiputken ailuhia.<br>
"Oi emoni, kantajani,<br>
vaivan nähnyt vaalijani!<br>
Tietäisitkö, tuntisitko,<br>
miss' on poikasi poloinen,<br>
tokipa rientäen tulisit,<br>
avukseni ennättäisit;<br>
päästäisit pojan poloisen<br>
tältä tieltä kuolemasta,<br>
nuorena nukahtamasta,<br>
verevänä vieremästä."<br>
Siitä Pohjolan sokea<br>
märkähattu karjanpaimen<br>
syöksi lieto Lemminkäisen,<br>
kaotti Kalevan poian<br>
Tuonen mustahan jokehen,<br>
pahimpahan pyörtehesen.<br>
Meni lieto Lemminkäinen,<br>
meni koskessa kolisten,<br>
myötävirrassa vilisten<br>
tuonne Tuonelan tuville.<br>
Tuo verinen Tuonen poika<br>
iski miestä miekallansa,<br>
kavahutti kalvallansa.<br>
Löi on kerran leimahutti<br>
miehen viieksi muruksi,<br>
kaheksaksi kappaleksi;<br>
heitti Tuonelan jokehen,<br>
Manalan alusvesille:<br>
"Viru siinä se ikäsi<br>
jousinesi, nuolinesi!<br>
Ammu joutsenet joelta,<br>
vesilinnut viertehiltä!"<br>
Se oli loppu Lemminkäisen,<br>
kuolo ankaran kosijan<br>
Tuonen mustassa joessa,<br>
Manalan alantehessa.<br>



<hr/>
<h3 id="15">Viidestoista runo</h3>


Äiti lieto Lemminkäisen<br>
aina koissa arvelevi:<br>
"Minne on saanut Lemminkäinen,<br>
kunne Kaukoni kaonnut,<br>
kun ei kuulu jo tulevan<br>
matkoiltansa maailmassa?"<br>
Ei tieä emo poloinen<br>
eikä kantaja katala,<br>
missä liikkuvi lihansa,<br>
vierevi oma verensä,<br>
kävikö käpymäkeä,<br>
kanervaista kangasmaata,<br>
vai meni meren selällä,<br>
lakkipäillä lainehilla,<br>
vaiko suuressa soassa,<br>
kapinassa kauheassa,<br>
joss' on verta säärivarsi,<br>
polven korkeus punaista.<br>
Kyllikki, korea nainen,<br>
katseleikse, käänteleikse<br>
koissa lieto Lemminkäisen,<br>
Kaukomielen kartanossa.<br>
Katsoi illalla sukoa,<br>
huomenella harjoansa;<br>
niin päivänä muutamana,<br>
huomenna moniahana<br>
jo veri suasta vuoti,<br>
hurme harjasta norahti.<br>
Kyllikki, korea nainen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo nyt on mennyt mies minulta,<br>
kaunis Kaukoni kaonnut<br>
matkoille majattomille,<br>
teille tietämättömille:<br>
veri jo vuotavi suasta,<br>
hurme harjasta noruvi!"<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
itse katsovi sukoa;<br>
itse itkulle apeutui:<br>
"Voi, poloisen, päiviäni,<br>
angervoisen, aikojani!<br>
Jo nyt on poikani, poloisen,<br>
jopa, laiton, lapsueni<br>
saanut päiville pahoille!<br>
Tuho on poikoa pätöistä,<br>
hukka lieto Lemminkäistä:<br>
jo suka verin valuvi,<br>
harja hurmehin noruvi!"<br>
Kourin helmansa kokosi,<br>
käsivarsin vaattehensa.<br>
Pian juoksi matkan pitkän,<br>
sekä juoksi jotta joutui:<br>
mäet mätkyi mennessänsä,<br>
norot nousi, vaarat vaipui,<br>
ylähäiset maat aleni,<br>
alahaiset maat yleni.<br>
Tuli Pohjolan tuville.<br>
Kysytteli poikoansa,<br>
kysytteli, lausutteli:<br>
"Oi sie Pohjolan emäntä!<br>
Kunne saatoit Lemminkäisen,<br>
minne poikani menetit?"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
tuop' on tuohon vastaeli:<br>
"Enpä tieä poikoasi,<br>
kunne kulki ja katosi.<br>
Istutin oron rekehen,<br>
korjahan kovan tulisen;<br>
oisko uhkuhun uponnut,<br>
meren jäälle jähmettynyt<br>
vai saanut sutosen suuhun,<br>
karhun kauhean kitahan?"<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Jo vainen valehtelitki!<br>
Susi ei syö minun sukua,<br>
karhu ei kaa'a Lemminkäistä:<br>
sormin sortavi sutoset,<br>
käsin karhut kaatelevi.<br>
Kunp' on et sanone tuota,<br>
kunne saatoit Lemminkäisen,<br>
rikon uksen uuen riihen,<br>
taitan sampuen sarahat."<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Syötin miehen syöneheksi,<br>
juotin miehen juoneheksi,<br>
apatin alanenäksi;<br>
istutin venon perähän,<br>
laitoin kosket laskemahan.<br>
Enkä tuota tunnekana,<br>
kunne sai katala raukka,<br>
koskihinko kuohuvihin,<br>
virtoihin vipajavihin."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Jo vainen valehtelitki!<br>
Sano tarkkoja tosia,<br>
valehia viimeisiä,<br>
kunne saatoit Lemminkäisen,<br>
kaotit kalevalaisen,<br>
taikka surmasi tulevi,<br>
kuolemasi kohtoavi!"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Jospa jo sanon toenki:<br>
panin hirvet hiihtämähän,<br>
jalopeurat jaksamahan,<br>
ruunat suuret suistamahan,<br>
varsat valjastuttamahan;<br>
laitoin joutsenen hakuhun,<br>
pyhän linnun pyyäntähän.<br>
Nyt en tuota tunnekana,<br>
mi on tullunna tuhoksi,<br>
esteheksi ennättännä,<br>
kun ei kuulu jo tulevan<br>
morsianta pyytämähän,<br>
tyttöä anelemahan."<br>
Emo etsi eksynyttä,<br>
kaonnutta kaipoavi.<br>
Juoksi suuret suot sutena,<br>
kulki korvet kontiona,<br>
ve'et saukkona samosi,<br>
maat käveli mauriaisna,<br>
neuliaisna niemen reunat,<br>
jäniksenä järven rannat.<br>
Kivet syrjähän sytäsi,<br>
kannot käänti kallellehen,<br>
risut siirti tien sivuhun,<br>
haot potki portahiksi.<br>
Viikon etsi eksynyttä,<br>
viikon etsi, eipä löyä.<br>
Kysyi puilta poikoansa,<br>
kaipasi kaonnuttansa.<br>
Puu puheli, honka huokui,<br>
tammi taiten vastaeli:<br>
"On huolta itsestäniki<br>
huolimatta poiastasi,<br>
kun olen koville luotu,<br>
pantu päiville pahoille:<br>
pinopuiksi pilkkumahan,<br>
haloiksi hakattamahan,<br>
riutumahan riihipuiksi,<br>
kaskipuiksi kaatumahan."<br>
Viikon etsi eksynyttä,<br>
viikon etsi eikä löyä.<br>
Tiehyt vastahan tulevi;<br>
niin tielle kumarteleikse:<br>
"Oi tiehyt, Jumalan luoma!<br>
Etkö nähnyt poikoani,<br>
kullaista omenatani,<br>
hope'ista sauvoani?"<br>
Tiehyt taiten vastaeli<br>
sekä lausui ja pakisi:<br>
"On huolta itsestäniki<br>
huolimatta poiastasi,<br>
kun olen koville luotu,<br>
pantu päiville pahoille:<br>
joka koiran juostavaksi,<br>
ratsahan ajeltavaksi,<br>
kovan kengän käytäväksi,<br>
kannan karskuteltavaksi."<br>
Viikon etsi eksynyttä,<br>
viikon etsi, eipä löyä.<br>
Kuuhut vastahan tulevi;<br>
niin kuulle kumarteleikse:<br>
"Kuu kulta, Jumalan luoma!<br>
Etkö nähnyt poikoani,<br>
kullaista omenatani,<br>
hope'ista sauvoani?"<br>
Tuo kuuhut, Jumalan luoma,<br>
taiten kyllä vastaeli:<br>
"On huolta itsestäniki<br>
huolimatta poiastasi,<br>
kun olen koville luotu,<br>
pantu päiville pahoille:<br>
yksin öitä kulkemahan,<br>
pakkasella paistamahan,<br>
talvet tarkoin valvomahan,<br>
kesäksi katoamahan."<br>
Viikon etsi eksynyttä,<br>
viikon etsi eikä löyä.<br>
Päivyt vastahan tulevi;<br>
päivälle kumarteleikse:<br>
"Oi päivyt, Jumalan luoma!<br>
Etkö nähnyt poikoani,<br>
kullaista omenatani,<br>
hope'ista sauvoani?"<br>
Jopa päivyt jonki tiesi,<br>
arvaeli aurinkoinen:<br>
"Jo on poikasi, poloisen,<br>
kaotettu, kuoletettu<br>
Tuonen mustahan jokehen,<br>
Manalan ikivetehen:<br>
mennyt koskia kolisten,<br>
myötävirtoja vilisten<br>
tuonne Tuonelan perille,<br>
Manalan alantehille."<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
itse itkulle hyräytyi.<br>
Meni seppojen pajahan:<br>
"Oi sie seppo Ilmarinen!<br>
Taoit ennen, taoit eilen,<br>
taopa tänäki päänä!<br>
Varta vaskinen harava,<br>
piitä piihin rautaisihin;<br>
piit tao satoa syltä,<br>
varsi viittä valmistellos!"<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
vartti vaskisen haravan,<br>
piitti piillä rautaisilla;<br>
piit takoi satoa syltä,<br>
varren viittä valmisteli.<br>
Itse äiti Lemminkäisen<br>
saapi rautaisen haravan,<br>
lenti Tuonelan joelle.<br>
Päiveä rukoelevi:<br>
"Oi päivyt, Jumalan luoma,<br>
luoma Luojan valkeamme!<br>
Paista hetki heltehesti,<br>
toinen himmesti hiosta,<br>
kolmansi koko terältä:<br>
nukuttele nuiva kansa,<br>
väsytä väki Manalan,<br>
Tuonen valta vaivuttele!"<br>
Tuo päivyt, Jumalan luoma,<br>
luoma Luojan aurinkoinen,<br>
lenti koivun konkelolle,<br>
lepän lengolle lehahti.<br>
Paistoi hetken heltehesti,<br>
toisen himmesti hiosti,<br>
kolmannen koko terältä:<br>
nukutteli nuivan joukon,<br>
väsytti väen Manalan,<br>
nuoret miehet miekoillehen,<br>
vanhat vasten sauvojansa,<br>
keski-iän keihä'ille.<br>
Siitä lenti lepsahutti<br>
päälle taivahan tasaisen<br>
entisellensä sijalle,<br>
majallensa muinaiselle.<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
otti rautaisen haravan;<br>
haravoipi poikoansa<br>
koskesta kohisevasta,<br>
virrasta vilisevästä.<br>
Haravoipi eikä löyä.<br>
Siitä siirtihen alemma:<br>
meni myötänsä merehen,<br>
sukkarihmasta sulahan,<br>
vyötäröistä veen sisähän.<br>
Haravoipi poikoansa<br>
pitkin Tuonelan jokea,<br>
vetelevi vastavirran.<br>
Veti kerran, tuosta toisen:<br>
saapi paian poikoansa,<br>
paian mieliksi pahoiksi;<br>
veti vielä kerran toisen:<br>
sai sukat, hatun tapasi,<br>
sukat suureksi suruksi,<br>
hatun mieliharmiksensa.<br>
Astui siitäkin alemma,<br>
Manalan alantehelle.<br>
Veti kerran pitkin vettä,<br>
kerran toisen poikki vettä,<br>
kolmannen vitahan vettä.<br>
Kerrallapa kolmannella<br>
elotukku sai etehen<br>
haravahan rautaisehen.<br>
Elotukku ei se ollut:<br>
olipa lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
puuttunut haravan piihin<br>
sormesta nimettömästä,<br>
vasemmasta varpahasta.<br>
Nousi lieto Lemminkäinen,<br>
kohosi Kalevan poika<br>
haravassa vaskisessa<br>
päälle selvien vesien;<br>
vaan oli pikkuista vajalla:<br>
yhtä kättä, puolta päätä,<br>
paljo muita muskuloita,<br>
siihen henkeä lisäksi.<br>
Emo tuossa arvelevi,<br>
itse itkien sanovi:<br>
"Vieläkö tästä mies tulisi,<br>
uros uusi toimeaisi?"<br>
Päätyi korppi kuulemahan.<br>
Tuop' on tuohon vastoavi:<br>
"Ei ole miestä mennehessä<br>
eikä tuiki tullehessa:<br>
jo silt' on siika silmät syönyt,<br>
hauki hartiat halaisnut.<br>
Sie päästä merehen miestä,<br>
työnnä Tuonelan jokehen!<br>
Ehkä turskaksi tulisi,<br>
valahaksi vahvistuisi."<br>
Tuop' on äiti Lemminkäisen<br>
eipä työnnä poikoansa.<br>
Vetelevi vielä kerran<br>
haravalla vaskisella<br>
pitkin Tuonelan jokea,<br>
sekä pitkin jotta poikki:<br>
saapi kättä, saapi päätä,<br>
saapi puolen selkäluuta,<br>
toisen puolen kylkiluuta,<br>
monta muuta muskulata.<br>
Niistä poikoa rakenti,<br>
laati lieto Lemminkäistä.<br>
Liitteli lihat lihoihin,<br>
luut on luihin luikahutti,<br>
jäsenet jäsenihinsä,<br>
suonet suonten sortumihin.<br>
Itse suonia siteli,<br>
päitä suonten solmieli,<br>
suonilankoa lukevi<br>
sanoen sanalla tuolla:<br>
"Sorea on suonten vaimo<br>
Suonetar, sorea vaimo,<br>
soma suonten kehreäjä<br>
sorealla kehrinpuulla,<br>
vaskisella värttinällä,<br>
rautaisella rattahalla!<br>
Tule tänne tarvittaissa,<br>
käy tänne kutsuttaessa,<br>
suonisykkyrä sylissä,<br>
kalvokääri kainalossa<br>
suonia sitelemähän,<br>
päitä suonten solmimahan<br>
haavoissa halennehissa,<br>
rei'issä revennehissä!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
onp' on impi ilman päällä<br>
venehellä vaskisella,<br>
purrella punaperällä.<br>
Tule, impi, ilman päältä,<br>
neiti, taivahan navalta!<br>
Soua suonista venettä,<br>
jäsenistä järkyttele,<br>
soua luun lomia myöten,<br>
jäsenten rakoja myöten!<br>
"Sijallensa suonet laita,<br>
asemellensa aseta:<br>
suutatusten suuret suonet,<br>
valtasuonet vastatusten,<br>
limitysten liutasuonet,<br>
pienet suonet pääksytysten!<br>
"Siit' ota utuinen neula,<br>
sulkkuniitti neulan päässä!<br>
Ompele utuisin neuloin,<br>
tinaneuloin tikkaele,<br>
päitä suonten solmiele,<br>
silkkinauhoilla sitele!<br>
"Kun ei tuosta kyllä liene<br>
itse ilmoinen jumala,<br>
valjastele varsojasi,<br>
rakentele ratsujasi!<br>
Aja kirjakorjinesi<br>
läpi luun, läpi jäsenen,<br>
läpi liikkumalihojen,<br>
läpi suonten soljuvaisten!<br>
Liitä luu lihoa myöten,<br>
suoni suonen päätä myöten,<br>
luo hopea luun lomahan,<br>
kulta suonen sortumahan!<br>
"Mist' on kalvo katkennunna,<br>
siihen kalvo kasvattele,<br>
mistä suonta sortununna,<br>
siihen suonta solmiele,<br>
kusta verta veihlähtännä,<br>
siihen verta vierettele;<br>
kusta luu luhoksi mennyt,<br>
siihen luuta luikahuta,<br>
kusta liikkunna lihoa,<br>
siihen liittele lihoa,<br>
sijallensa siunaele,<br>
asemellensa aseta:<br>
luu luuhun, liha liha'an,<br>
jäsenet jäsenihinsä!"<br>
Sillä äiti Lemminkäisen<br>
loi miehen, uron sukesi<br>
entisillehen eloille,<br>
muinaisille muo'oillensa.<br>
Sai suonet lukeneheksi,<br>
päät suonten si'elleheksi,<br>
ei miestä sanalliseksi,<br>
lasta lausehelliseksi.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Mistä nyt voie saatanehe,<br>
simatilkka tuotanehe,<br>
jolla voian voipunutta,<br>
pahoin-tullutta parannan,<br>
jotta mies sanoille saisi,<br>
vierähtäisi virsillehen?<br>
"Mehiläinen, meiän lintu,<br>
metsän kukkien kuningas!<br>
Lähe nyt mettä noutamahan,<br>
simoa tavottamahan<br>
mieluisasta Metsolasta,<br>
tarkasta Tapiolasta,<br>
monen kukkasen kuvusta,<br>
monen heinän helpehestä<br>
kipehille voitehiksi,<br>
pahoille parantehiksi!"<br>
Mehiläinen, liukas lintu,<br>
jopa lenti löyhäytti<br>
mieluisahan Metsolahan,<br>
tarkkahan Tapiolahan.<br>
Nokki kukkia keolta,<br>
keitti mettä kielellänsä<br>
kuuen kukkasen nenästä,<br>
sa'an heinän helpehestä.<br>
Niin tulla tuhuttelevi,<br>
käyä käärämöittelevi,<br>
kaikki siipensä simassa,<br>
sulkansa sulassa meessä.<br>
Itse äiti Lemminkäisen<br>
otti noita voitehia,<br>
niillä voiti voipunutta,<br>
pahoin-tullutta paranti:<br>
ei tullut apua noista,<br>
saanut miehelle sanoja.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mehiläinen, lintuseni!<br>
Lennä tuonne toisialle,<br>
ylitse meren yheksän<br>
saarehen selällisehen,<br>
metisehen manterehen,<br>
Tuurin uutehen tupahan,<br>
Palvoisen laettomahan!<br>
Siell' on mettä mieluhista,<br>
siellä voietta hyveä,<br>
joka suonihin sopivi,<br>
jäsenihin kelpoavi.<br>
Tuop' on niitä voitehia,<br>
kanna niitä katsehia<br>
vian päälle pannakseni,<br>
vammoille valellakseni!"<br>
Mehiläinen, mies kepeä,<br>
taasen lenti liihytteli<br>
ylitse meren yheksän,<br>
meri-puolen kymmenettä.<br>
Lenti päivän, lenti toisen,<br>
lenti kohta kolmannenki,<br>
ruokosella istumatta,<br>
lehellä levähtämättä,<br>
saarehen selällisehen,<br>
metisehen manterehen,<br>
korvalle tulisen kosken,<br>
pyhän virran pyörtehelle.<br>
Siellä mettä keitettihin,<br>
rasvoja rakennettihin,<br>
pikkuisissa pottiloissa,<br>
kaunoisissa kattiloissa,<br>
peukalon mahuttavissa,<br>
sormenpään sovittavissa.<br>
Mehiläinen, mies kepeä,<br>
saip' on niitä voitehia.<br>
Vähän aikoa kuluvi,<br>
pikkuisen pirahtelevi:<br>
jo tulla turahtelevi,<br>
saa'a saaveroittelevi,<br>
kuusi kuppia sylissä,<br>
seitsemän selän takana,<br>
ne on täynnä voitehia,<br>
täynnä rasvoja hyviä.<br>
Itse äiti Lemminkäisen<br>
voiti noilla voitehilla,<br>
yheksillä voitehilla,<br>
kaheksilla katsehilla:<br>
ei vielä apua saanut,<br>
tok' ei tuostana tavannut.<br>
Niin sanoi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Mehiläinen, ilman lintu!<br>
Lennä tuonne kolmas kerta<br>
ylähäksi taivosehen,<br>
päälle taivosen yheksän!<br>
Siell' on viljalta simoa,<br>
siellä mettä mielin määrin,<br>
joilla ennen Luoja loitsi,<br>
puheli puhas Jumala,<br>
voiti Luoja lapsiansa<br>
pahan vallan vammaksissa.<br>
Kasta siipesi simassa,<br>
sulkasi sulassa meessä,<br>
tuo simoa siivessäsi,<br>
kanna mettä kaapussasi<br>
kipehille voitehiksi,<br>
vammoille valantehiksi!"<br>
Mehiläinen, mielilintu,<br>
hänpä tuon sanoiksi saatti:<br>
"Mitenkä mä sinne pääsen,<br>
minä mies vähäväkinen!"<br>
"Hyvä on sinne päästäksesi,<br>
kaunis kaapsahellaksesi:<br>
yli kuun, alatse päivän,<br>
toivon tähtien välitse.<br>
Lennät päivän löyhyttelet<br>
kuutamoisen kulmaluille,<br>
siitä toisen siuottelet<br>
otavaisen olkapäille,<br>
kolmannen kohotteleihet<br>
seitsentähtisen selälle;<br>
siit' on matkoa palanen,<br>
pikkarainen piiramata<br>
perille pyhän Jumalan,<br>
asunnoille autuahan."<br>
Mehiläinen maasta nousi,<br>
simasiipi mättähältä;<br>
jopa lenti löyhytteli,<br>
pienin siivin siuotteli.<br>
Lenti kuun keheä myöten,<br>
päivän päärmettä samosi,<br>
otavaisten olkapäitse,<br>
seitsentähtyen selitse:<br>
lenti Luojan kellarihin,<br>
kamarihin kaikkivallan.<br>
Siellä voietta tehä'än,<br>
rasvoja rakennetahan<br>
hope'isissa paoissa,<br>
kultaisissa kattiloissa:<br>
mettä kiehui keskimaissa,<br>
laioilla suloa voita,<br>
simoa suvinenässä,<br>
päässä pohja rasvasia.<br>
Mehiläinen, ilman lintu,<br>
sai siitä simoja kyllin,<br>
metosia mielin määrin.<br>
Oli aikoa vähäinen:<br>
jo tulla tuhuttelevi,<br>
saa'a käärähyttelevi<br>
sata sarvea sylissä,<br>
tuhat muuta muhkurata;<br>
missä mettä, kussa vettä,<br>
kussa voietta parasta.<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
otti suuhunsa omahan,<br>
noita koitti kielellänsä,<br>
hyvin maistoi mielellänsä:<br>
"Nämät on niitä voitehia,<br>
kaikkivallan katsehia,<br>
joillapa Jumala voiti,<br>
Luoja vammoja valeli."<br>
Siitä voiti voipunutta,<br>
pahoin-tullutta paranti.<br>
Voiti luun lomia myöten,<br>
jäsenten rakoja myöten,<br>
voiti alta, voiti päältä,<br>
kerran keskeä sivalti.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Nouse pois makoamasta,<br>
ylene uneksimasta<br>
näiltä paikoilta pahoilta,<br>
kovan onnen vuotehelta!"<br>
Nousi mies makoamasta,<br>
heräsi uneksimasta.<br>
Jop' on saattavi sanoa,<br>
itse kielin kertoella:<br>
"Viikon, utra, uinaelin,<br>
kauan, malkio, makasin!<br>
Makasin unen makean,<br>
sikeäisen siuvattelin."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Oisit maannut kauemminki,<br>
vielä viikomman venynyt<br>
ilman äitittä pahatta,<br>
katalatta kantajatta.<br>
"Sano nyt, poikani poloinen,<br>
kerro korvin kuullakseni:<br>
mi sinun Manalle saattoi,<br>
työnti Tuonelan jokehen?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
vastaeli äitillensä:<br>
"Märkähattu karjanpaimen,<br>
Untamolan umpisilmä,<br>
se minun Manalle saattoi,<br>
työnti Tuonelan jokehen.<br>
Vesikyyn ve'estä nosti,<br>
lapokyyn on lainehesta<br>
vasten vaivaista minua;<br>
enkä tuota tiennytkänä,<br>
en tiennyt vesun vihoa,<br>
umpiputken ailuhia."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Voipa miestä mieletöintä!<br>
Kehuit noiat noituvasi,<br>
lappalaiset laulavasi:<br>
et tieä vesun vihoa,<br>
umpiputken ailuhia!<br>
Veestä on vesusen synty,<br>
umpiputken lainehista,<br>
allin aivoista hyvistä,<br>
meripääskyn pään sisästä.<br>
Sylki Syöjätär vesille,<br>
laski laatan lainehille;<br>
vesi sen pitkäksi venytti,<br>
päivä paistoi pehmeäksi.<br>
Siitä tuuli tuuitteli,<br>
ve'en henki heilutteli,<br>
aallot rannalle ajeli,<br>
tyrsky maalle tyyräeli."<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
tuuitteli tuttuansa<br>
entisillehen eville,<br>
muinaisille muo'oillensa,<br>
pikkuista paremmaksiki,<br>
ehommaksi entistänsä.<br>
Kysyi siitä poialtansa,<br>
jos oli mitä vajoa.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Viel' olen äijeä vajoa:<br>
tuollapa syämykseni,<br>
tuolla tuntoni makaapi<br>
noissa Pohjan neitosissa,<br>
kaunoisissa kassapäissä.<br>
Homekorva Pohjan eukko<br>
eip' on anna tyttöänsä<br>
ilman allin ampumatta,<br>
joutsenen osoamatta<br>
tuosta Tuonelan joesta,<br>
pyhän virran pyörtehestä."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Heitä herjät joutsenesi,<br>
anna allien asua<br>
Tuonen mustassa joessa,<br>
palavissa pyörtehissä!<br>
Sie lähe kotiperille<br>
kanssa äitisi katalan!<br>
Vielä kiitä onneasi,<br>
julkista Jumalatasi,<br>
kun antoi avun totisen,<br>
vielä henkihin herätti<br>
Tuonen tieltä tiettävältä,<br>
Manalan majan periltä!<br>
En minä mitänä voisi,<br>
en mitänä itsestäni,<br>
ilman armotta Jumalan,<br>
toimetta totisen Luojan."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
jo kohta kotia läksi<br>
kanssa armahan emonsa,<br>
kera valtavanhempansa.<br>
Sinne nyt Kaukoni kaotan,<br>
heitän lieto Lemminkäisen<br>
virrestäni viikommaksi.<br>
Väännän virteni välehen,<br>
lasken laulun toisa'alle,<br>
työnnän uuelle uralle.<br>



<hr/>
<h3 id="16">Kuudestoista runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
oli veistävä venoista,<br>
uutta purtta puuhoava<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen.<br>
Puita puuttui purren seppä,<br>
lautoja venon tekijä.<br>
Kenpä puuta etsimähän,<br>
tammea tavoittamahan<br>
Väinämöiselle venoksi,<br>
laulajalle pohjapuuksi?<br>
Pellervoinen, pellon poika,<br>
Sampsa poika pikkarainen,<br>
sep' on puuta etsimähän,<br>
tammea tavoittamahan<br>
Väinämöiselle venoksi,<br>
laulajalle pohjapuuksi!<br>
Käypi tietä, astelevi<br>
koillisille maailmoille.<br>
Meni mäen, menevi toisen,<br>
kulki kohta kolmannenki,<br>
kirves kultainen olalla,<br>
vaskivarsi kirvehessä.<br>
Yhtyi haapa vastahansa,<br>
sylen kolmen korkeuinen.<br>
Tahtoi haapoa tavata,<br>
puia puuta kirvehellä.<br>
Haapa haastaen sanovi,<br>
itse kielin kerkiävi:<br>
"Mitä, mies, tahot minusta,<br>
kuta kuitenki hala'at?"<br>
Sampsa poika Pellervoinen,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tuotapa tahon sinusta,<br>
tuota etsin ja hala'an:<br>
Väinämöiselle venettä,<br>
laulajalle purren puuta."<br>
Haapa haastoi kummemmasti,<br>
sataoksainen osasi:<br>
"Vuotava veno minusta<br>
ja pursi putoavainen!<br>
Minä olen ontelo tyveltä:<br>
kolmasti tänä kesänä<br>
toukka söi syämyeni,<br>
mato juureni makasi."<br>
Sampsa poika Pellervoinen<br>
siitä eistyvi etemmä;<br>
astua ajattelevi<br>
maailmoille pohjaisille.<br>
Tuli honka vastahansa,<br>
sylen kuuen korkeuinen.<br>
Iski puuta kirvehellä,<br>
kolahutti kuokallansa,<br>
kysytteli, lausutteli:<br>
"Oisiko sinusta, honka,<br>
Väinämöiselle venoksi,<br>
laulajalle laivapuuksi?"<br>
Honka vastata hotaisi,<br>
itse äänehen ärähti:<br>
"Ei minusta purtta tulle,<br>
kuuen kaaren kantajata!<br>
Mie olen honka huolainniekka;<br>
kolmasti tänä kesänä<br>
korppi koikkui latvallani,<br>
varis vaakkui oksillani."<br>
Sampsa poika Pellervoinen<br>
aina eistyvi etemmä;<br>
astua ajattelevi<br>
suvisille maailmoille.<br>
Tuli tammi vastahansa,<br>
ympäri yheksän syltä.<br>
Kysytteli, lausutteli:<br>
"Tulisko sinusta, tammi,<br>
emeä erävenehen,<br>
sotapurren pohjapuuta?"<br>
Tammi taiten vastaeli,<br>
osaeli puu omena:<br>
"On vainen minussa puuta<br>
emäksi yhen venosen,<br>
enk' ole hoikka huolainniekka<br>
enkä ontelo sisältä.<br>
Kolmasti tänä kesänä,<br>
tänä suurena suvena<br>
päivyt kierti keskipuuta,<br>
kuuhut latvalla kumotti,<br>
käet kukkui oksillani,<br>
linnut lehvillä lepäsi."<br>
Sampsa poika Pellervoinen<br>
otti kirvehen olalta,<br>
iski puuta kirvehellä,<br>
tammea tasaterällä;<br>
pian taisi tammen kaata,<br>
puun sorean sorrutella.<br>
Ensin laski latvan poikki,<br>
tyven tyynni halkaisevi.<br>
Veisti siitä pohjapuita,<br>
lautoja epälukuisin<br>
laulajalle laivaksiksi,<br>
Väinämöiselle venoksi.<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
teki tieolla venettä,<br>
laati purtta laulamalla<br>
yhen tammen taittumista,<br>
puun murskan murenemista.<br>
Lauloi virren: pohjan puutti,<br>
lauloi toisen: liitti laian;<br>
lauloi kohta kolmannenki<br>
hankoja hakatessansa,<br>
päitä kaaren päätellessä,<br>
liitellessänsä limiä.<br>
Kaaritettua venosen,<br>
liitettyä laian liitot<br>
uupui kolmea sanoa<br>
panemilla parraspuien,<br>
kokkien kohentimilla,<br>
peräpään on päättimillä.<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi poloinen, päiviäni!<br>
Ei saanut veno vesille,<br>
uusi laiva lainehille!"<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
mistäpä sanoja saisi,<br>
loisi lempiluottehia;<br>
pääskyjenkö päälaelta,<br>
joutsenkarjan juonen päästä,<br>
hanhilauman hartioilta?<br>
Läksi saamahan sanoja.<br>
Tuhoi joukon joutsenia,<br>
harkun hanhia hävitti,<br>
päättömästi pääskysiä:<br>
ei saanut sanoakana,<br>
ei sanoa eikä puolta.<br>
Arvelee, ajattelevi:<br>
"Tuoll' oisi sata sanoa<br>
kesäpeuran kielen alla,<br>
suussa valkean oravan."<br>
Läksi saamahan sanoja,<br>
ongelmoita ottamahan.<br>
Pellon peuroja levitti,<br>
oravia suuren orren:<br>
sai siitä sanoja paljo,<br>
ne kaikki avuttomia.<br>
Arvelee, ajattelevi:<br>
"Tuolta saan sa'an sanoja,<br>
tuolta Tuonelan ko'ista,<br>
Manalan ikimajasta."<br>
Läksi Tuonelta sanoja,<br>
Manalalta mahtiloita.<br>
Astua taputtelevi;<br>
kävi viikon vitsikkoa,<br>
viikon toisen tuomikkoa,<br>
kolmannen katajikkoa:<br>
jo näkyi Manalan saari,<br>
Tuonen kumpu kuumottavi.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
jo huhuta huikahutti<br>
tuossa Tuonelan joessa,<br>
Manalan alantehessa:<br>
"Tuo venettä, Tuonen tytti,<br>
lauttoa, Manalan lapsi,<br>
yli salmen saa'akseni,<br>
joen poikki päästäkseni!"<br>
Lyhykäinen Tuonen tytti,<br>
matala Manalan neiti,<br>
tuo oli poukkujen pesijä,<br>
räpähien räimyttäjä<br>
Tuonen mustassa joessa,<br>
Manalan alusve'essä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Vene täältä tuotanehe,<br>
kuni syy sanottanehe,<br>
mi sinun Manalle saattoi<br>
ilman tauin tappamatta,<br>
ottamatta oivan surman,<br>
muun surman musertamatta."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuoni minun tänne tuotti,<br>
Mana mailtani veteli."<br>
Lyhykäinen Tuonen tytti,<br>
matala Manalan neiti,<br>
tuonpa hän sanoiksi virkki:<br>
"Jopa keksin kielastajan!<br>
Kunp' on Tuoni tänne toisi,<br>
Mana mailta siirteleisi,<br>
Tuoni toisi tullessansa,<br>
Manalainen matkassansa<br>
Tuonen hattu hartioilla,<br>
Manan kintahat käessä.<br>
Sano totta, Väinämöinen:<br>
mi sinun Manalle saattoi?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
jo tuossa sanoiksi virkki:<br>
"Rauta mun Manalle saattoi,<br>
teräs tempoi Tuonelahan."<br>
Lyhykäinen Tuonen tytti,<br>
matala Manalan neiti,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuosta tunnen kielastajan!<br>
Kun rauta Manalle saisi,<br>
teräs toisi Tuonelahan,<br>
verin vaattehet valuisi,<br>
hurmehen hurahteleisi.<br>
Sano totta, Väinämöinen,<br>
sano totta toinen kerta!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vesi sai minun Manalle,<br>
aalto toi on Tuonelahan."<br>
Lyhykäinen Tuonen tytti,<br>
matala Manalan neiti,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ymmärrän valehtelijan!<br>
Jos vesi Manalle saisi,<br>
aalto toisi Tuonelahan,<br>
vesin vaattehet valuisi,<br>
helmasi herahteleisi.<br>
Sano tarkkoja tosia:<br>
mi sinun Manalle saattoi?"<br>
Tuossa vanha Väinämöinen<br>
vielä kerran kielastavi:<br>
"Tuli toi mun Tuonelahan,<br>
valkea Manalle saattoi."<br>
Lyhykäinen Tuonen tytti,<br>
matala Manalan neiti,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Arvoan valehtelijan!<br>
Jos tuli Manalle toisi,<br>
valkeainen Tuonelahan,<br>
oisi kutrit kärventynnä,<br>
partaki pahoin palanut.<br>
"Oi sie vanha Väinämöinen!<br>
Jos tahot venettä täältä,<br>
sano tarkkoja tosia,<br>
valehia viimeisiä,<br>
mitenkä tulit Manalle<br>
ilman tauin tappamatta,<br>
ottamatta oivan surman,<br>
muun surman murentamatta!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Jos vähän valehtelinki,<br>
kerran toisen kielastelin,<br>
toki ma sanon toetki.<br>
Te'in tieolla venettä,<br>
laain purtta laulamalla.<br>
Lauloin päivän, lauloin toisen,<br>
niin päivällä kolmannella<br>
rikkoihe reki runoilta,<br>
jalas taittui lausehilta:<br>
läksin Tuonelta oroa,<br>
Manalalta vääntiätä<br>
rekosen rakentoani,<br>
laulukorjan laatiani.<br>
Tuopa nyt venoista tänne,<br>
laita mulle lauttoasi<br>
yli salmen saa'akseni,<br>
joen poikki päästäkseni!"<br>
Kyllä Tuonetar toruvi,<br>
Manan neiti riitelevi:<br>
"Oi on, hullu, hulluuttasi,<br>
mies on, mielesi vähyyttä!<br>
Tulet syyttä Tuonelahan,<br>
tauitta Manan majoille!<br>
Parempi sinun olisi<br>
palata omille maille:<br>
äijä on tänne tullehia,<br>
ei paljo palannehia."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Akka tieltä kääntyköhön,<br>
eip' on mies pahempikana,<br>
uros untelompikana!<br>
Tuo venettä, Tuonen tytti,<br>
lauttoa, Manalan lapsi!"<br>
Vei venehen Tuonen tytti;<br>
sillä vanhan Väinämöisen<br>
yli salmen saattelevi,<br>
joen poikki päästelevi.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Voi sinua, Väinämöinen!<br>
Läksit surmatta Manalle,<br>
kuolematta Tuonelahan!"<br>
Tuonetar, hyvä emäntä,<br>
Manalatar, vaimo vanha,<br>
toip' on tuopilla olutta,<br>
kantoi kaksikorvaisella;<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Juop' on, vanha Väinämöinen!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
katsoi pitkin tuoppiansa:<br>
sammakot kuti sisällä,<br>
maot laioilla lateli.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"En mä tänne tullutkana<br>
juomahan Manalan maljat,<br>
Tuonen tuopit lakkimahan:<br>
juopuvat oluen juojat,<br>
kannun appajat katoovat."<br>
Sanoi Tuonelan emäntä:<br>
"Oi on vanha Väinämöinen!<br>
Mitä sie tulit Manalle,<br>
kuta Tuonelan tuville<br>
ennen Tuonen tahtomatta,<br>
Manan mailta kutsumatta?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Veistäessäni venoista,<br>
uutta purtta puuhatessa<br>
uuvuin kolmea sanoa<br>
peripäätä päätellessä,<br>
kokkoa kohottaessa.<br>
Kun en noita saanutkana,<br>
mailta, ilmoilta tavannut,<br>
piti tulla Tuonelahan,<br>
lähteä Manan majoille<br>
saamahan sanoja noita,<br>
ongelmoita oppimahan."<br>
Tuopa Tuonelan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei Tuoni sanoja anna,<br>
Mana mahtia jakele!<br>
Etkä täältä pääsnekänä<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
kotihisi kulkemahan,<br>
maillesi matelemahan."<br>
Uuvutti unehen miehen,<br>
pani maata matkalaisen<br>
Tuonen taljavuotehelle.<br>
Siinä mies makaelevi,<br>
uros unta ottelevi:<br>
mies makasi, vaate valvoi.<br>
Oli akka Tuonelassa,<br>
akka vanha käykkäleuka,<br>
rautarihman kehreäjä,<br>
vaskilankojen valaja.<br>
Kehräsi sataisen nuotan,<br>
tuhantisen tuuritteli<br>
yönä yhtenä kesäisnä<br>
yhellä vesikivellä.<br>
Oli ukko Tuonelassa;<br>
se on ukko kolmisormi,<br>
rautaverkkojen kutoja,<br>
vaskinuotan valmistaja.<br>
Se kutoi sataisen nuotan,<br>
tuhantisen tuikutteli<br>
samana kesäisnä yönä<br>
samalla vesikivellä.<br>
Tuonen poika koukkusormi,<br>
koukkusormi, rautanäppi,<br>
se veti sataisen nuotan<br>
poikki Tuonelan joesta,<br>
sekä poikki jotta pitkin,<br>
jotta vieläkin vitahan,<br>
jottei päästä Väinämöisen,<br>
selvitä uvantolaisen<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
tuolta Tuonelan ko'ista,<br>
Manalan ikimajoista.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Joko lie tuhoni tullut,<br>
hätäpäivä päälle pääsnyt<br>
näillä Tuonelan tuvilla,<br>
Manalan majantehilla?"<br>
Pian muuksi muuttelihe,<br>
ruton toiseksi rupesi:<br>
meni mustana merehen,<br>
saarvana sara'ikkohon;<br>
matoi rautaisna matona,<br>
kulki kyisnä käärmehenä<br>
poikki Tuonelan joesta,<br>
läpi Tuonen verkkoloista.<br>
Tuonen poika koukkusormi,<br>
koukkusormi, rautanäppi,<br>
kävi aamulla varahin<br>
verkkojansa katsomahan:<br>
sa'an saapi taimenia,<br>
tuhat emon alvehia,<br>
eip' on saanut Väinämöistä,<br>
ukkoa uvantolaista.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
Tuonelasta tultuansa<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Elköhön hyvä Jumala,<br>
elköhön sitä suetko,<br>
itse-mennyttä Manalle,<br>
Tuonelahan tunkeinutta!<br>
Äijä on sinne saanehia,<br>
vähä tuolta tullehia,<br>
tuolta Tuonelan ko'ista,<br>
Manalan ikimajoista."<br>
Vielä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin lateli<br>
nuorisolle nousevalle,<br>
kansalle ylenevälle:<br>
"Elkätte, imeisen lapset,<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
tehkö syytä syyttömälle,<br>
vikoa viattomalle!<br>
Pahoin palkka maksetahan<br>
tuolla Tuonelan ko'issa:<br>
sija on siellä syyllisillä,<br>
vuotehet viallisilla,<br>
alus kuumista kivistä,<br>
palavoista paateroista,<br>
peitto kyistä, käärmehistä,<br>
Tuonen toukista ku'ottu."<br>



<hr/>
<h3 id="17">Seitsemästoista runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen,<br>
kun ei saanunna sanoja<br>
tuolta Tuonelan ko'ista,<br>
Manalan ikimajoista,<br>
ain' yhä ajattelevi,<br>
pitkin päätänsä pitävi,<br>
mistäpä sanoja saisi,<br>
loisi lempiluottehia.<br>
Paimen vastahan tulevi;<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Saat tuolta sata sanoa,<br>
tuhat virren tutkelmusta<br>
suusta Antero Vipusen,<br>
vatsasta varaväkevän.<br>
Vaan se on sinne mentävätä,<br>
polku poimeteltavata,<br>
ei ole matkoa hyveä,<br>
ei aivan pahintakana:<br>
yks' on juoni juostaksesi<br>
naisten neulojen neniä,<br>
tuosta toinen käyäksesi<br>
miehen miekan tutkaimia,<br>
kolmas koikutellaksesi<br>
uron tapparan teriä."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
toki mietti mennäksensä.<br>
Painuvi sepän pajahan,<br>
sanovi sanalla tuolla:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Taos rautaiset talukset,<br>
tao rautarukkahiset,<br>
paita rautainen rakenna!<br>
Laai rautainen korento,<br>
teräksinen tienaellos:<br>
pane syämehen teräkset,<br>
veä päälle melto rauta!<br>
Lähen saamahan sanoja,<br>
ongelmoita ottamahan<br>
vatsasta varaväkevän,<br>
suusta Antero Vipusen."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Viikon on Vipunen kuollut,<br>
kauan Antero kaonnut<br>
vipunsa virittämästä,<br>
ahtamasta ansatiensä;<br>
et sieltä sanoa saane,<br>
et sanoa puoltakana."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
toki läksi, ei totellut.<br>
Astui päivän helkytteli<br>
naisten neulojen neniä,<br>
astui toisen torkutteli<br>
miesten miekan tutkaimia,<br>
kolmannenki koikutteli<br>
uron tapparan teriä.<br>
Itse virsikäs Vipunen,<br>
mies vanha varaväkevä,<br>
tuo viruvi virsinensä,<br>
luottehinensa lojuvi;<br>
haapa kasvoi hartioilla,<br>
koivu kulmilla yleni,<br>
leppä leukaluun nenässä,<br>
pajupehko parran päällä,<br>
otsalla oravikuusi,<br>
havuhonka hampahilla.<br>
Jo tulevi Väinämöinen.<br>
Veti miekan, riitsi rauan<br>
huotrasta huveksisesta,<br>
vyöstä vennon-selkäisestä;<br>
kaatoi haavan hartioilta,<br>
koivut kulmilta kukisti,<br>
leuoilta lepät leveät,<br>
pajupehkot parran päältä,<br>
otsalta oravikuuset,<br>
havuhongat hampahilta.<br>
Syösti rautaisen korennon<br>
suuhun Antero Vipusen,<br>
ikenihin irjuvihin,<br>
leukoihin lotisevihin.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Nouse pois, inehmon orja,<br>
maan alla makoamasta,<br>
viikon unta ottamasta!"<br>
Tuop' on virsikäs Vipunen<br>
heti herkesi unesta.<br>
Tunsi koskevan kovasti,<br>
kipeästi kiusaisevan:<br>
puri rautaisen korennon,<br>
puri päältä mellon rauan;<br>
ei tiennyt terästä purra,<br>
ei syöä syäntä rauan.<br>
Tuossa vanhan Väinämöisen,<br>
suun ohella seistessänsä,<br>
jalka toinen torkahtavi,<br>
vasen jalka vaapahtavi<br>
suuhun Antero Vipusen,<br>
leukaluulle luikahutti.<br>
Heti virsikäs Vipunen<br>
avoi suunsa suuremmaksi,<br>
leukapielensä levitti,<br>
- nieli miehen miekkoinensa,<br>
kulahutti kulkkuhunsa<br>
tuon on vanhan Väinämöisen.<br>
Siinä virsikäs Vipunen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo olen jotaki syönyt,<br>
syönyt uuhta, syönyt vuohta,<br>
syönyt lehmeä mahoa,<br>
syönyt karjua sikoa:<br>
en ole vielä mointa syönyt,<br>
en tämän palan makuista!"<br>
Itse vanha Väinämöinen,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo taisi tuhoni tulla,<br>
hätäpäivä hämmenteä<br>
tämän hiien hinkalossa,<br>
tämän kalman karsinassa."<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
miten olla, kuin eleä.<br>
Veitsi on vyöllä Väinämöisen,<br>
pää visainen veitsessänsä;<br>
tuosta hän teki venosen,<br>
teki tieolla venosen.<br>
Soutelevi, luitelevi<br>
suolen päästä suolen päähän,<br>
souteli joka solukan,<br>
joka supun suikerteli.<br>
Vanha virsikäs Vipunen<br>
ei tuosta totella ollut.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
löihen itsensä sepoksi,<br>
rakentihe rautioksi;<br>
painoi paitansa pajaksi,<br>
hiat paian palkehiksi,<br>
turkkinsa tuhottimeksi,<br>
housut hormiksi rakenti,<br>
sukat hormin suulliseksi,<br>
polvensa alasimeksi,<br>
vasaraksi kyynäspäänsä.<br>
Takoa taputtelevi,<br>
lyöä lynnähyttelevi;<br>
takoi yön lepeämättä,<br>
päivän pouahuttamatta<br>
vatsassa varaväkevän,<br>
mahtipontisen povessa.<br>
Silloin virsikäs Vipunen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mi sinä lienet miehiäsi<br>
ja kuka urohiasi?<br>
Jo olen syönyt saan urosta,<br>
tuhonnut tuhannen miestä,<br>
enpä liene mointa syönyt:<br>
syet suuhuni tulevat,<br>
kekälehet kielelleni,<br>
rauan kuonat kulkkuhuni!<br>
"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,<br>
maan paha, pakenemahan,<br>
ennenkuin emosi etsin,<br>
haen valtavanhempasi!<br>
Jos sanon minä emolle,<br>
virkan, vierin vanhemmalle,<br>
enemp' on emolla työtä,<br>
vaiva suuri vanhemmalla,<br>
kun poika pahoin tekevi,<br>
lapsi anke'in asuvi.<br>
"En nyt tuota tunnekana<br>
enkä arvoa alusta,<br>
mist' olet, hiisi, hingannunna,<br>
kusta, turma, tänne tullut<br>
puremahan, jäytämähän,<br>
syömähän, kaluamahan.<br>
Oletko tauti Luojan luoma,<br>
surma säätämä Jumalan,<br>
vain olet teko tekemä,<br>
toisen tuoma, toisen luoma,<br>
pantu tänne palkan eestä,<br>
rakettu rahan nenästä?<br>
"Ollet tauti Luojan luoma,<br>
surma säätämä Jumalan,<br>
niinp' on luome Luojahani,<br>
heitäime Jumalahani:<br>
ei Herra hyveä heitä,<br>
Luoja ei kaunista kaota.<br>
"Kun lienet teko tekemä,<br>
pulma toisen pungastama,<br>
kyllä saan sukusi tietä,<br>
löyän synnyntäsijasi!<br>
"Tuolta ennen pulmat puuttui,<br>
tuolta taikeat tapahtui:<br>
tietomiesten tienohilta,<br>
laulumiesten laitumilta,<br>
konnien kotisijoilta,<br>
taikurien tanterilta;<br>
tuolta Kalman kankahilta,<br>
maasta manteren sisästä,<br>
miehen kuollehen ko'ista,<br>
kaonnehen kartanosta;<br>
mullista muhajavista,<br>
maista liikuteltavista,<br>
somerilta pyöriviltä,<br>
hiekoilta heliseviltä;<br>
notkoilta noroperiltä,<br>
soilta sammalettomilta,<br>
here'istä hettehistä,<br>
läikkyvistä lähtehistä;<br>
metsän hiien hinkalosta,<br>
viien vuoren vinkalosta,<br>
vaaran vaskisen laelta,<br>
kuparisen kukkulalta;<br>
kuusista kuhisevista,<br>
hongista hohisevista,<br>
latvasta lahon petäjän,<br>
mätäpäistä mäntylöistä;<br>
revon rääyntäsijoilta,<br>
hirven hiihtokankahilta,<br>
kontion kivikolosta,<br>
karhun louhikammiosta;<br>
Pohjan pitkästä perästä,<br>
Lapin maasta laukeasta,<br>
ahoilta vesattomilta,<br>
mailta kyntämättömiltä;<br>
suurilta sotakeoilta,<br>
miehentappo-tanterilta,<br>
ruohoista rohisevista,<br>
hurmehista huuruvista;<br>
suurilta meren seliltä,<br>
ulapoilta auke'ilta,<br>
meren mustista mu'ista,<br>
tuhannen sylen syvästä;<br>
virroista vihisevistä,<br>
palavoista pyörtehistä,<br>
Rutjan koskesta kovasta,<br>
ve'en vankan vääntehestä;<br>
takaisesta taivahasta,<br>
poutapilvien periltä,<br>
ahavan ajeloteiltä,<br>
tuulen tuutimasijoilta.<br>
"Sieltäkö sinäki puutuit,<br>
sieltä, taikea, tapahuit<br>
syämehen syyttömähän,<br>
vatsahan viattomahan,<br>
syömähän, kaluamahan,<br>
puremahan, louhtamahan?<br>
"Himmene nyt, Hiien hurtta,<br>
raukea, Manalan rakki,<br>
lähe pois kohusta, konna,<br>
maan kamala, maksoistani,<br>
syömästä syänkäpyä,<br>
pernoani pehkomasta,<br>
vatsoa vanuttamasta,<br>
keuhkoloita kiertämästä,<br>
napoa navertamasta,<br>
ohimoita ottamasta,<br>
selkäluita luistamasta,<br>
sivuja sivertämästä!<br>
"Jos ei minussa miestä liene,<br>
niin panen parempiani<br>
tämän pulman purkajaksi,<br>
kauhean kaottajaksi.<br>
"Nostan maasta mannun eukot,<br>
pellosta peri-isännät,<br>
kaikki maasta miekkamiehet,<br>
hiekasta hevoisurohot<br>
väekseni, voimakseni,<br>
tuekseni, turvakseni<br>
tässä työssä työlähässä,<br>
tässä tuskassa kovassa.<br>
"Kun ei tuostana totelle,<br>
vääjänne väheäkänä,<br>
nouse, metsä, miehinesi,<br>
katajikko, kansoinesi,<br>
petäikkö, perehinesi,<br>
umpilampi, lapsinesi,<br>
sata miestä miekallista,<br>
tuhat rauaista urosta<br>
tätä hiittä hieromahan,<br>
juutasta rutistamahan!<br>
"Kun ei tuostana totelle,<br>
vääjänne väheäkänä,<br>
nouse veestä, veen emäntä,<br>
sinilakki, lainehista,<br>
hienohelma, hettehestä,<br>
puhasmuotoinen, muasta<br>
väeksi vähän urohon,<br>
miehen pienen miehuueksi,<br>
jottei minua syyttä syöä<br>
eikä tauitta tapeta!<br>
"Kun ei tuostana totelle,<br>
vääjänne väheäkänä,<br>
kave eukko, luonnon tytti,<br>
kave kultainen korea,<br>
jok' olet vanhin vaimoloita,<br>
ensin emä itselöitä,<br>
käy nyt tuskat tuntemahan,<br>
hätäpäivät häätämähän,<br>
tämä jakso jaksamahan,<br>
puutunnainen purkamahan!<br>
"Ja kun ei sitä totelle,<br>
välttäne väheäkänä,<br>
ukko taivahan-napainen,<br>
remupilven-reunahinen,<br>
tule tänne tarvittaissa,<br>
ajaite anottaessa,<br>
työt kehnot kerittämähän,<br>
rikkonaiset riisumahan<br>
miekalla tuliterällä,<br>
säilällä säkehisellä!<br>
"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,<br>
maan paha, pakenemahan!<br>
Ei täällä sinun sijoa<br>
sijankana tarpehella.<br>
Muunne muuttaos majasi,<br>
etemmä elosijasi,<br>
isäntäsi istumille,<br>
emäntäsi astumille!<br>
"Sitte sinne tultuasi,<br>
matkan päähän päästyäsi,<br>
tekijäsi tienohille,<br>
laittajasi laitumille,<br>
laai tunnus tultuasi,<br>
salamerkki saatuasi,<br>
jyskä kuin ukon jyrynen,<br>
välkä kuin tulen välähys!<br>
Potkaise pihalta portti,<br>
laske lauta ikkunasta,<br>
siitä siirräite sisähän,<br>
lennä tupruna tupahan!<br>
Ota kiinni kinterestä,<br>
kai'immasta kantapäästä,<br>
isännät perisopesta,<br>
emännät ovisopesta!<br>
Isännältä silmä kaiva,<br>
emännältä pää murota,<br>
sormet koukkuhun koverra,<br>
väännä päätä väärällehen!<br>
"Jos siitä vähän tulisi,<br>
lennä kukkona kujalle,<br>
kanan lasna kartanolle,<br>
rinnoin rikkatunkiolle!<br>
Sorra soimelta hevonen,<br>
navetasta sarvinauta,<br>
sarvet sontahan sovita,<br>
häntä laske lattialle,<br>
silmät käännä kellellehen,<br>
niskat ruttohon rutaise!<br>
"Oletko tauti tuulen tuoma,<br>
tuulen tuoma, vuon ajama,<br>
ahavaisen antelema,<br>
vilun ilman viehättämä,<br>
mene tuulen tietä myöten,<br>
ahavan rekiratoja,<br>
ilman puussa istumatta,<br>
lepässä lepeämättä<br>
vaaran vaskisen laelle,<br>
kuparisen kukkulalle,<br>
siellä tuulen tuuitella,<br>
ahavaisen akkiloia!<br>
"Lienet tullut taivahalta,<br>
poutapilvien periltä,<br>
nouse taasen taivahalle,<br>
tuonne ilmoille ylene,<br>
pilvihin pirisevihin,<br>
tähtihin tärisevihin,<br>
tulena palelemahan,<br>
säkehinä säikkymähän<br>
auringon ajelemilla,<br>
kuun kehyen kiertämillä!<br>
"Lienet, vieno, veen vetämä,<br>
meren aaltojen ajama,<br>
niin, vieno, vetehen mennös,<br>
alle aaltojen ajaite,<br>
mutalinnan liepehille,<br>
vesiharjun hartehille,<br>
siellä aaltojen ajella,<br>
ve'en synkän sylkytellä!<br>
"Lienet Kalman kankahalta,<br>
ikimennehen majoilta,<br>
toki koitellos kotia,<br>
noille Kalman kartanoille,<br>
multihin muhajavihin,<br>
maihin liikuteltavihin,<br>
johon on kansa kaatununna,<br>
väki vahva vääntynynnä!<br>
"Kun liet, tuhma, tuolta tullut,<br>
metsän hiien hinkalosta,<br>
petäjäisistä pesistä,<br>
honkaisista huonehista,<br>
niin sinne sinun manoan<br>
metsän hiien hinkalohon,<br>
honkaisihin huonehisin,<br>
petäjäisihin pesihin,<br>
sini siellä ollaksesi,<br>
kunnes lattiat lahovat,<br>
seinähirret sienettyvät,<br>
laki päältä laukeavi.<br>
"Ja tuonne sinun manoan,<br>
tuonne kehnoa kehoitan<br>
ukkokontion kotihin,<br>
akkakarhun kartanohon,<br>
notkoille noroperille,<br>
soille räykymättömille,<br>
heiluvihin hettehisin,<br>
läilyvihin lähtehisin,<br>
lampihin kalattomihin,<br>
aivan ahvenettomihin.<br>
"Et siellä sijoa saane,<br>
niin tuonne sinun manoan<br>
Pohjan pitkähän perähän,<br>
Lapin maahan laukeahan,<br>
ahoille vesattomille,<br>
maille kyntämättömille,<br>
kuss' ei kuuta, aurinkoa<br>
eikä päiveä iässä.<br>
Siell' on onni ollaksesi,<br>
lempi liehaellaksesi:<br>
hirvet on puihin hirtettynä,<br>
jalot peurat jaksettuna<br>
syöä miehen nälkähisen,<br>
haukata halun-alaisen.<br>
"Ja tuonne sinun manoan,<br>
tuonne käsken ja kehoitan<br>
Rutjan koskehen kovahan,<br>
palavahan pyörtehesen,<br>
johon puut pä'in putoovat,<br>
perin vierivät petäjät,<br>
tyvin syösten suuret hongat,<br>
latvoin lakkapäät petäjät.<br>
Ui siellä, paha pakana,<br>
kosken kuohuja kovia,<br>
ve'et väljät väännättele,<br>
ve'et ahtahat asuile!<br>
"Et siellä sijoa saane,<br>
niin tuonne sinun manoan<br>
Tuonen mustahan jokehen,<br>
Manalan ikipurohon,<br>
jost' et pääse päivinäsi,<br>
selviä sinä ikänä,<br>
kun en pääsne päästämähän,<br>
kerinne kerittämähän<br>
yheksällä oinahalla,<br>
yhen uuhen kantamalla,<br>
yheksällä härkäsellä,<br>
yhen lehmäsen vasoilla,<br>
yheksän oron keralla,<br>
yhen tamman varsasilla.<br>
"Josp' on kyytiä kysynet,<br>
anonet ajohevoista,<br>
kyllä mä sulle kyyin laitan<br>
ja annan ajohevosen:<br>
Hiiess' on hyvä hevonen,<br>
punatukka tunturissa,<br>
jonka turpa tulta tuiski,<br>
nenä varsin valkeata,<br>
kaikki on rautaiset kapiot,<br>
teräksiset temmottimet;<br>
ne jaksaa mäkehen mennä,<br>
nousta notkon penkerehen<br>
hyvällä hypittäjällä,<br>
ajajalla ankaralla.<br>
"Kun ei siitä kyllin liene,<br>
saaos Hiien hiihtoneuvot,<br>
Lemmon leppäiset sivakat,<br>
pahalaisen paksu sauva,<br>
joilla hiihät Hiien maita,<br>
Lemmon lehtoja samoat,<br>
hilpotellen Hiien maita,<br>
pahan maita paipotellen!<br>
Kivi on tiellä poikkipuolin:<br>
se poikki porahtakohon,<br>
hako tiellä pitkin puolin:<br>
tuo kaheksi katketkohon,<br>
uros tiellä pystyn puolin:<br>
sep' on laitahan lähetä!<br>
"Lähe nyt, liika, liikkumahan,<br>
mies paha, pakenemahan<br>
ennen päivän nousemista,<br>
koi-jumalan koittamista,<br>
auringon ylenemistä,<br>
kukon äänen kuulumista!<br>
Nyt on liian liikeaika<br>
ja pahan pakenoaika,<br>
kuutamainen kulkeasi,<br>
valkea vaeltoasi.<br>
"Kun et vääjänne välehen,<br>
eronne, emotoin rakki,<br>
saan minä kokolta kourat,<br>
veren juojalta vekarat,<br>
linnulta lihan pitimet,<br>
havukalta haarottimet,<br>
joilla konnat kouristelen,<br>
ilkeät iki asetan<br>
pään pärisemättömäksi,<br>
hengen huokumattomaksi.<br>
"Luopui ennen luotu lempo,<br>
eksyipä emollinenki<br>
tullessa Jumalan tunnin,<br>
avun Luojan auetessa:<br>
etkö sie, emotoin, eksy,<br>
luovu, luonnotoin sikiä,<br>
haihu, koira haltiatoin,<br>
erkane, emotoin rakki,<br>
tämän tunnin tutkaimella,<br>
tämän kuuhuen kululla?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
silloin tuon sanoiksi virkki:<br>
"Hyvä tääll' on ollakseni,<br>
armas aikaellakseni:<br>
maksat leiväksi pätevi,<br>
marut maksan särpimeksi,<br>
keuhkot käypi keitokseksi,<br>
rasvat ruoiksi hyviksi.<br>
"Asetan alasimeni<br>
syvemmin syänlihoille,<br>
painan paljani lujemmin<br>
paikoille pahemmillenki,<br>
ettet pääse päivinäsi,<br>
selviä sinä ikänä,<br>
kun en saa sanoja kuulla,<br>
luoa lempiluottehia,<br>
kuulla kyllältä sanoja,<br>
tuhansia tutkelmoita.<br>
Ei sanat salahan joua<br>
eikä luottehet lovehen;<br>
mahti ei joua maan rakohon,<br>
vaikka mahtajat menevät."<br>
Silloin virsikäs Vipunen,<br>
tuo vanha varaväkevä,<br>
jonk' oli suussa suuri tieto,<br>
mahti ponnetoin povessa,<br>
aukaisi sanaisen arkun,<br>
virsilippahan levitti<br>
lauloaksensa hyviä,<br>
parahia pannaksensa,<br>
noita syntyjä syviä,<br>
ajan alkuluottehia,<br>
joit' ei laula kaikki lapset,<br>
ymmärrä yhet urohot<br>
tällä inhalla iällä,<br>
katovalla kannikalla.<br>
Lauloi synnyt syitä myöten,<br>
luottehet lomia myöten,<br>
kuinka Luojansa luvalla,<br>
kaikkivallan vaatimalla<br>
itsestänsä ilma syntyi,<br>
ilmasta vesi erosi,<br>
veestä manner maatelihe,<br>
manterelle kasvut kaikki.<br>
Lauloi kuun kuvoannasta,<br>
auringon asetannasta,<br>
ilman pielten pistännästä,<br>
taivosen tähytännästä.<br>
Siinä virsikäs Vipunen<br>
kyllä lauloi ja osasi!<br>
Ei ole kuultu eikä nähty<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
parempata laulajata,<br>
tarkempata taitajata:<br>
suu se syyteli sanoja,<br>
kieli laski lausehia,<br>
kuin on sälkö sääriänsä,<br>
ratsu jalkoja jaloja.<br>
Lauloi päivät pääksytysten,<br>
yhytysten yöt saneli:<br>
päätyi päivä kuulemahan,<br>
kuu kulta tähyämähän;<br>
aallot seisottui selällä,<br>
lainehet lahen perällä;<br>
puuttui virrat vieremästä,<br>
Rutjan koski kuohumasta,<br>
vuotamasta Vuoksen koski,<br>
joki Juortanin pysähtyi.<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
kun oli sanoja kuullut,<br>
saanut kylliksi sanoja,<br>
luonut lempiluottehia,<br>
rupeavi lähtemähän<br>
suusta Antero Vipusen,<br>
vatsasta varaväkevän,<br>
mahtipontisen povesta.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Oi sie Antero Vipunen!<br>
Ava suusi suuremmaksi,<br>
leukapielesi levitä,<br>
pääsisin mahasta maalle,<br>
kotihini kulkemahan!"<br>
Siinä virsikäs Vipunen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mont' olen syönyt, monta juonut,<br>
tuhonnut tuhatlukuja;<br>
moint' en vielä konsa syönyt,<br>
kuin söin vanhan Väinämöisen!<br>
Hyvin laait tultuasi,<br>
teet paremmin, kun paloat."<br>
Siitä Antero Vipunen<br>
irvisti ikeniänsä,<br>
avoi suunsa suuremmaksi,<br>
leukapielensä levitti.<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
läksi suusta suuritieon,<br>
vatsasta varaväkevän,<br>
mahtipontisen povesta;<br>
luiskahtavi poies suusta,<br>
kaapsahtavi kankahalle,<br>
kuin on kultainen orava<br>
tahi näätä kultarinta.<br>
Läksi siitä astumahan;<br>
tuli sepponsa pajahan.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Joko sait sanoja kuulla,<br>
luoa lempiluottehia,<br>
miten laita lasketahan,<br>
perilaita liitetähän,<br>
kokkapuut kohennetahan?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo nyt sain sa'an sanoja,<br>
tuhansia tutkelmoita,<br>
sain sanat salasta ilmi,<br>
julki luottehet lovesta."<br>
Niin meni venonsa luoksi,<br>
tieokkaille tehtahille.<br>
Sai venonen valmihiksi,<br>
laian liitto liitetyksi,<br>
peripäähyt päätetyksi,<br>
kokkapuut kohotetuksi:<br>
veno syntyi veistämättä,<br>
laiva lastun ottamatta.<br>



<hr/>
<h3 id="18">Kahdeksastoista runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
arveli, ajattelihe<br>
mennä neittä kosjomahan,<br>
päätä kassa katsomahan<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta,<br>
Pohjan kuulua tytärtä,<br>
Pohjan mointa morsianta.<br>
Pani haahen haljakkahan,<br>
punaisehen pursipuolen,<br>
kokat kullalla kuvasi,<br>
hopealla holvaeli.<br>
Niin huomenna muutamana,<br>
aamulla ani varahin<br>
lykkäsi venon vesille,<br>
satalauan lainehille<br>
kuorikiskoilta teloilta,<br>
mäntyisiltä järkälöiltä.<br>
Nosti päälle purjepuunsa,<br>
veti puuhun purjehia:<br>
veti purjehen punaisen,<br>
toisen purjehen sinisen;<br>
itse laivahan laseikse,<br>
aluksehen asteleikse.<br>
Läksi merta laskemahan,<br>
sinistä sirottamahan.<br>
Siinä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Tule nyt purtehen, Jumala,<br>
aluksehen, armollinen,<br>
väeksi vähän urohon,<br>
miehen pienen miehuueksi<br>
noilla väljillä vesillä,<br>
lake'illa lainehilla!<br>
"Tuuittele, tuuli, purtta,<br>
aalto, laivoa ajele<br>
ilman sormin soutamatta,<br>
ve'en kieron rikkomatta,<br>
väljille meren selille,<br>
ulapalle aukealle!"<br>
Annikki hyväniminen,<br>
yön tytti, hämärän neiti,<br>
pitkän puhtehen pitäjä,<br>
aamun valvoja varainen,<br>
joutui sotkut sotkemassa,<br>
vaattehet viruttamassa<br>
päässä portahan punaisen,<br>
laajan laiturin laella,<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen.<br>
Katselevi, kääntelevi<br>
ympäri ihalat ilmat,<br>
päänsä päälle taivahalle,<br>
rannatse meriä myöten:<br>
ylähällä päivä paistoi,<br>
alahalla aallot välkkyi.<br>
Loip' on silmänsä selälle,<br>
käänti päätä päivän alle<br>
suitse Suomelan joesta,<br>
päitse Väinölän vesistä:<br>
keksi mustasen merellä,<br>
sinervöisen lainehilla.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Mi olet merellä musta,<br>
ku sinervä lainehilla?<br>
Kun sa ollet hanhikarja<br>
tahi armas alliparvi,<br>
niin sä lentohon lemaha<br>
ylähäksi taivahalle!<br>
"Kun ollet lohinen luoto<br>
tahi muu kalainen karja,<br>
niin sä uimahan pulaha,<br>
veäite ve'en sisähän!<br>
"Olisit kivinen luoto<br>
tahikka vesihakonen,<br>
aalto päällesi ajaisi,<br>
vesi päälle vierähtäisi."<br>
Vene vierivi lähemmä,<br>
uusi pursi purjehtivi<br>
nenätse utuisen niemen,<br>
päitse saaren terhenisen.<br>
Annikki hyväniminen<br>
jo tunsi venon tulevan,<br>
satalauan laiehtivan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Lienet veikkoni venonen<br>
elikkä isoni pursi,<br>
niin koe kohin kotia,<br>
käänny päin omille maille,<br>
nenin näihin valkamoihin,<br>
perin muille valkamoille!<br>
Lienet pursi ventovieras,<br>
ulommaksi uiksennellos,<br>
vastoin muita valkamoita,<br>
perin näihin valkamoihin!"<br>
Ei ollut veno kotoinen<br>
eikä pursi ventovieras:<br>
olipa pursi Väinämöisen,<br>
laiva laulajan ikuisen.<br>
Jo luoksi lähentelihe,<br>
pakinoille painatteli,<br>
sanan vieä, toisen tuoa,<br>
kolmannen kovin puhua.<br>
Annikki hyväniminen,<br>
yön tytti, hämärän neiti,<br>
purrelta kyselemähän:<br>
"Kunne läksit, Väinämöinen,<br>
suorihit, suvannon sulho,<br>
maan valio, valmistihit?"<br>
Tuop' on vanha Väinämöinen<br>
puhelevi purrestansa:<br>
"Läksin lohta pyytämähän,<br>
kuujoa kuettamahan<br>
Tuonen mustasta joesta,<br>
syvästä saraojasta."<br>
Annikki hyväniminen,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Elä tyhjiä valehi,<br>
tunnen mie kalanku'unki!<br>
Toisinpa isoni ennen,<br>
toisin valtavanhempani<br>
läksi lohta pyytämähän,<br>
taimenta tavottamahan:<br>
oli verkkoja venonen,<br>
laivan täysi laskimia,<br>
siinä nuotat, siinä nuorat,<br>
siinä tarpoimet sivulla,<br>
atra'imet alla teljon,<br>
pitkät sauvoimet perässä.<br>
Kunne läksit, Väinämöinen,<br>
ulkosit, uvantolainen?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Läksin hanhien hakuhun,<br>
kirjasiipien kisahan,<br>
kuolasuien korjelohon<br>
Saksan salmilta syviltä,<br>
ulapoilta auke'ilta."<br>
Annikki hyväniminen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tunnen mie toen puhujan<br>
ekä keksin kielastajan!<br>
Toisinpa isoni ennen,<br>
toisin valtavanhempani<br>
läksi hanhien ajohon,<br>
punasuien puujelohon:<br>
jousi oli suuri jäntehessä,<br>
vetehessä kaari kaunis,<br>
koira musta kahlehissa,<br>
kahle kaarehen siottu;<br>
rakki juoksi rannan teitä,<br>
pennut kiiteli kiviä.<br>
Sano totta, Väinämöinen:<br>
kunne kuitenki käkesit?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Entä jos minä menisin<br>
noihin suurihin sotihin,<br>
tasapäihin tappeloihin,<br>
joss' on verta säärivarsi,<br>
polven korkeus punaista?"<br>
Aina Annikki sanovi,<br>
tinarinta riukuttavi:<br>
"Tunnen mie soanki käynnin!<br>
Kun ennen isoni läksi<br>
noihin suurihin sotihin,<br>
tasapäihin tappeloihin,<br>
sata miest' oli soutamassa,<br>
tuhat ilman istumassa,<br>
nenin jousia nenässä,<br>
terin miekat teljopuilla.<br>
Sano jo toet totiset,<br>
valehettomat, vakaiset:<br>
kunne läksit, Väinämöinen,<br>
suorihit, suvantolainen?"<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tule, tytti, purteheni,<br>
neitonen, venoseheni,<br>
niin sanon toet totiset,<br>
valehettomat, vakaiset!"<br>
Annikki sanan sanovi,<br>
tinarinta riuvahutti:<br>
"Tuuli sulle purtehesi,<br>
ahava venosehesi!<br>
Käännän purtesi kumohon,<br>
alas keulan keikahutan,<br>
jos en saa tosia kuulla,<br>
kunne lähteä käkesit,<br>
kuulla tarkkoja tosia,<br>
valehia viimeisiä."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Toki ma sanon toetki,<br>
jos vähän valehtelinki:<br>
läksin neittä kosjomahan,<br>
impeä anelemahan<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta,<br>
miehen syöjästä sijasta,<br>
urohon upottajasta."<br>
Annikki hyväniminen,<br>
yön tytti, hämärän neito,<br>
kun tunsi toet totiset,<br>
valehettomat, vakaiset,<br>
heitti hunnut huuhtomatta,<br>
vaattehet viruttamatta<br>
laajan laiturin laelle,<br>
päähän portahan punaisen.<br>
Käsin vaali vaattehensa,<br>
kourin helmansa kokosi,<br>
siitä sai samoamahan,<br>
heti joutui juoksemahan;<br>
tulevi sepon kotihin,<br>
itse astuvi pajahan.<br>
Tuo oli seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takoi rautaista rahia,<br>
hope'ista huolitteli,<br>
kyynärä kyventä päässä,<br>
syli syttä hartioilla.<br>
Astui Annikki ovelle,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen!<br>
Taos mulle sukkulainen,<br>
tao sormukset soreat,<br>
kahet, kolmet korvakullat,<br>
viiet, kuuet vyöllisvitjat,<br>
niin sanon toet totiset,<br>
valehettomat, vakaiset!"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Kun sanot hyvät sanomat,<br>
taon sulle sukkulaisen,<br>
taon sormukset soreat,<br>
taon ristin rinnoillesi,<br>
päällispankasi parannan;<br>
sanonet pahat sanomat,<br>
rikki murran muinaisetki,<br>
tungen päältäsi tulehen,<br>
alle ahjoni ajelen."<br>
Annikki hyvänimikkö,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Muistat sa mokomin naia,<br>
jonka muinen kihlaelit,<br>
varoittelit vaimoksesi!<br>
"Takoa yhä taputat,<br>
ajan kaiken kalkuttelet;<br>
kesän kengität hevoista,<br>
talven rautoja rakennat,<br>
yön kohennat korjiasi,<br>
päivän laait laitioita<br>
kulkeaksesi kosihin,<br>
päästäksesi Pohjolahan:<br>
jo nyt vievät viekkahammat,<br>
etevämmät ennättävät,<br>
ottavat sinun omasi,<br>
anastavat armahasi,<br>
vuosin kaksin katsomasi,<br>
kolmin vuosin kosjomasi.<br>
Jo menevi Väinämöinen<br>
selässä meren sinisen<br>
kokan kultaisen kuvussa,<br>
melan vaskisen varassa<br>
pimeähän Pohjolahan,<br>
summahan Sariolahan."<br>
Tunkihe sepolle tuska,<br>
rautiolle raskas tunti:<br>
kirposi pihet piosta,<br>
vasara käestä vaipui.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Annikki sisarueni!<br>
Taon sulle sukkulaisen,<br>
taon sormukset soreat,<br>
kahet, kolmet korvaskullat,<br>
viiet, kuuet vyöllisvitjat:<br>
lämmitä kyly metinen,<br>
saustuta simainen sauna<br>
hienoisilla halkosilla,<br>
pienillä pirastehilla!<br>
Laai pikkuisen poroa,<br>
lipeäistä liuvahuta,<br>
millä päätäni pesisin,<br>
varruttani valkoaisin<br>
sykysyisistä sysistä,<br>
taonnoista talvisista!"<br>
Annikki hyvänimikkö<br>
lämmitti saloa saunan<br>
puilla tuulen taittamilla,<br>
Ukon ilman iskemillä.<br>
Kivet koskesta kokosi,<br>
saattoi löylyn lyötäviksi,<br>
ve'et lemmen lähtehestä,<br>
heraisesta hettehestä.<br>
Taittoi vastan varvikosta,<br>
lempivastasen lehosta,<br>
hauteli metisen vastan<br>
metisen kiven nenässä.<br>
Laati piimäistä poroa,<br>
ytelmäistä saipuata,<br>
saipuata säihkyväistä,<br>
säihkyväistä, suihkuvaista,<br>
sulhon pään pesettimeksi,<br>
vartalon valattimeksi.<br>
Itse seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takoi neien tarpehia,<br>
päällispankoja paranti<br>
yhen kylyn joutuessa,<br>
yhen saunan saapuessa;<br>
ne työnti tytön kätehen.<br>
Tyttö tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo nyt saunan saustuttelin,<br>
lämmitin kylyn utuisen,<br>
hauoin vastat valmihiksi,<br>
lempivastat liehautin.<br>
Kylve, veikko, kyllältäsi,<br>
vala vettä vallaltasi,<br>
pese pääsi pellaviksi,<br>
silmäsi lumisiruiksi!"<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
kävi itse kylpemähän<br>
sekä kylpi kylläksensä,<br>
valelihe valkeaksi;<br>
pesi silmät sirkeäksi,<br>
silmäkulmat kukkeaksi,<br>
kaulansa kananmuniksi,<br>
koko varren valkeaksi.<br>
Tuli saunasta tupahan,<br>
- tuli tuntemattomana,<br>
kasvot vallan kaunihina,<br>
poskipäät punertavina.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Annikki sisarueni!<br>
Tuo nyt paita palttinainen,<br>
kanna vaattehet vakaiset,<br>
millä vartta valmistelen<br>
sulhoseksi suoritessa!"<br>
Annikki hyväniminen<br>
toip' on paian palttinaisen<br>
hipiälle hiettömälle,<br>
iholle alastomalle;<br>
siitä kaatiot kapoiset,<br>
nuo emosen ompelemat,<br>
sivuille syettömille,<br>
luien tuntumattomille.<br>
Toi siitä sukat sulavat,<br>
emon impenä kutomat,<br>
säärille säsyttömille,<br>
luuttomille pohke'ille;<br>
siitä kengät kelvolliset,<br>
Saksan saappahat parahat<br>
päälle sukkien sulien,<br>
emon neinnä neulomien.<br>
Haki haljakan sinisen,<br>
alta maksankarvallisen,<br>
päälle paian palttinaisen,<br>
tuon on aivan aivinaisen;<br>
siihen sarkakauhtanaisen,<br>
veroin neljin vieritetyn,<br>
päälle haljakan sinisen,<br>
tuon on uuen uutukaisen;<br>
tuhatnyplän uuen turkin,<br>
saoin kaunoin kaunistetun,<br>
päälle sarkakauhtanaisen,<br>
tuon veralla vierittämän;<br>
vielä vyön on vyöhyställe,<br>
kultakirjan kussakkaisen,<br>
emon impenä kutoman,<br>
kassapäänä kaikuttaman;<br>
siitä kirjakintahaiset,<br>
kultasuiset sormikkahat,<br>
Lapin lapsien latomat,<br>
kätösille kaunihille;<br>
siitä pystyisen kypärin<br>
kultaisille kutrisille,<br>
tuon isonsa ostamaisen,<br>
sulhaismiesnä suorittaman.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
vaatettihe, valmistihe,<br>
pukihe, somistelihe.<br>
Sanoi sitte orjallensa:<br>
"Valjasta nyt viljo varsa<br>
kirjokorjasen etehen<br>
lähteäkseni ajohon,<br>
mennäkseni Pohjolahan!"<br>
Orja tuon sanoiksi virkki:<br>
"On meillä oroista kuusi,<br>
kauran syöpeä hepoa.<br>
Minkä noista valjastaisin?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Sie ota paras oronen:<br>
pistä varsa valjahisin,<br>
ruskea re'en etehen!<br>
Pane kuusi kukkulaista,<br>
seitsemän siniotusta<br>
vempelille viekumahan,<br>
rahkehille raukumahan,<br>
jotta kaunot katsahtaisi,<br>
impyet ihasteleisi!<br>
Kanna tuohon karhun talja<br>
päällä istuellakseni,<br>
tuopa toinen, turskan talja<br>
kirjokorjan katteheksi!"<br>
Tuo orja alinomainen,<br>
rahan pantu palkkalainen<br>
pisti varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen.<br>
Pani kuusi kukkulaista,<br>
seitsemän siniotusta<br>
vempelille viekumahan,<br>
rahkehille raukumahan.<br>
Kantoi tuohon karhun taljan<br>
istuaksensa isännän,<br>
toip' on toisen, turskan taljan<br>
kirjokorjan katteheksi.<br>
Itse seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
Ukkoa rukoelevi,<br>
Pauannetta palvoavi:<br>
"Laske, Ukko, uutta lunta,<br>
visko hienoa vitiä,<br>
lunta korjan luikutella,<br>
vitiä re'en vilata!"<br>
Laskip' Ukko uutta lunta,<br>
viskoi hienoista vitiä;<br>
se katti kanervan varret,<br>
peitti maalta marjan varret.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
istuikse teräsrekehen;<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Lähe nyt, onni, ohjilleni,<br>
Jumala rekoseheni!<br>
Onni ei taita ohjaksia,<br>
Jumala ei riko rekeä."<br>
Otti ohjakset kätehen,<br>
siiman toisehen sivalti,<br>
heitti siimalla hevoista,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Lähe nyt, laukki, laskemahan,<br>
liinaharja, liikkumahan!"<br>
Ajavi hypittelevi<br>
meren hietaharjuloita,<br>
simasalmien sivutse,<br>
leppäharjun hartioitse.<br>
Ajoi rannat raksutellen,<br>
rannan hiekat helskytellen:<br>
somer silmille sirisi,<br>
meri parskui parmahille.<br>
Ajoi päivän, ajoi toisen,<br>
kohta kolmannen ajavi;<br>
jo päivänä kolmantena<br>
yllättävi Väinämöisen.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Oi on vanha Väinämöinen!<br>
Tehkämme sula sovinto,<br>
jos on kiistoin kihlonemme,<br>
kiistoin käynemme kosissa:<br>
ei neittä väellä vieä,<br>
vastoin mieltä miehelähän."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Teen minä sulan sovinnon:<br>
ei neittä väellä vieä,<br>
vastoin mieltä miehelähän.<br>
Sille neiti antaminen,<br>
kelle mielensä tekevi,<br>
pitämättä pitkän kaihon,<br>
vihan viikon kantamatta."<br>
Ajoivat e'elle siitä<br>
matkoansa kumpainenki:<br>
pursi juoksi, ranta roikki,<br>
oro juoksi, maa jämäsi.<br>
Kului aikoa vähäisen,<br>
pirahteli pikkaraisen.<br>
Jopa haukkui hallikoira,<br>
linnan lukki luskutteli<br>
pimeässä Pohjolassa,<br>
sangassa Sariolassa;<br>
hiisti ensin hiljemmältä,<br>
harviammalta murahti<br>
perän lyöen pientarehen,<br>
hännän maahan torkutellen.<br>
Sanoi Pohjolan isäntä:<br>
"Käyös, tyttö, katsomahan,<br>
mitä haukkui hallikoira,<br>
luppakorva luikutteli!"<br>
Tytti taiten vastaeli:<br>
"En joua, isäni kulta:<br>
suur' on läävä läänittävä,<br>
karja suuri katsottava,<br>
paasi paksu jauhettava,<br>
jauhot hienot seulottavat;<br>
paasi paksu, jauhot hienot,<br>
jauhaja vähäväkinen."<br>
Hiljan haukkui linnan hiisi,<br>
harvoin harmio mureksi.<br>
Sanoi Pohjolan isäntä:<br>
"Käyös, akka, katsomahan,<br>
mitä haukkuvi halikka,<br>
linnan luppa luikuttavi!"<br>
Akka tuon sanoiksi virkki:<br>
"En joua, käkeäkänä:<br>
pere on suuri syötettävä,<br>
murkinainen suorittava,<br>
leipä paksu leivottava,<br>
taikina taputettava;<br>
leipä paksu, jauhot pienet,<br>
leipoja vähäväkinen."<br>
Sanoi Pohjolan isäntä:<br>
"Ainap' on akoilla kiire,<br>
aina työtä tyttärillä,<br>
pankollaki paistuessa,<br>
vuotehellaki venyissä.<br>
Mene, poika, katsomahan!"<br>
Poika tuon sanoiksi virkki:<br>
"Min' en joua katsomahan:<br>
kirves on tylsä tahkottava,<br>
pölkky paksu leikattava,<br>
pino suuri pilkottava,<br>
halko hieno latjattava;<br>
pino suuri, halko hieno,<br>
pilkkoja vähäväkinen."<br>
Aina haukkui linnan hakki,<br>
linnan lukki luksutteli,<br>
peni julma juhmutteli,<br>
saaren vartio valitti<br>
perän peltohon sysäten,<br>
hännän kääten käppyrähän.<br>
Sanoi Pohjolan isäntä:<br>
"Ei halli valetta hauku,<br>
ikipuol' ei ilman virka,<br>
ei se honkihin horise."<br>
Kävi itse katsomahan.<br>
Astuvi pihalta poikki<br>
pellolle perimäiselle,<br>
ta'immalle tanhualle.<br>
Katsoi koiran suuta myöten,<br>
nenävartta valvatteli<br>
tuulikunnahan kukutse,<br>
leppäharjun hartioitse.<br>
Jo näki toen totisen,<br>
mitä haukkui hallikoira,<br>
maan valio vaikutteli,<br>
villahäntä vieretteli:<br>
purjehti veno punainen<br>
selän puolen Lemmenlahta,<br>
kirjokorja kiitelevi<br>
maapuolen Simasaloa.<br>
Itse Pohjolan isäntä<br>
pian pirttihin menevi,<br>
alle kattojen ajaikse;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo tulevi vierahia<br>
selällä meren sinisen:<br>
ajetahan kirjokorjin<br>
tuon puolen Simasaloa,<br>
lasketahan laivoin suurin<br>
tämän puolen Lemmenlahta."<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Mistä arpa saatanehe<br>
tulevista vierahista?<br>
Oi on pieni piikaseni!<br>
Pane pihlajat tulehen,<br>
puu valio valkeahan!<br>
Kun on verta vuotanevi,<br>
niin silloin sota tulevi;<br>
kunp' on vettä vuotanevi,<br>
aina rauhassa elämme."<br>
Pohjan piika pikkarainen,<br>
neiti nöyrä, käskyläinen,<br>
pisti pihlajat tulehen,<br>
puun valion valkeahan;<br>
eip' on verta vuoakana,<br>
eip' on verta eikä vettä:<br>
läksi mettä vuotamahan,<br>
simoa sirettämähän.<br>
Virkkoi Suovakko sopesta,<br>
akka vanha vaipan alta:<br>
"Puu kun mettä vuotanevi,<br>
simoa sirettänevi,<br>
niin mi saapi vierahia,<br>
se on suuri sulhaiskansa."<br>
Siitä Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka, Pohjan tyttö<br>
pian pistihe pihalle,<br>
kaapsahtihe kartanolle<br>
luoen silmänsä selälle,<br>
kääten päätä päivän alle.<br>
Näki tuolta tuon tulevan,<br>
uuen purren purjehtivan,<br>
satalauan laiehtivan<br>
selän puolen Lemmenlahta;<br>
haaksi paistoi haljakalle,<br>
punaiselle pursipuoli;<br>
mies puhas perässä purren<br>
melan vaskisen varassa.<br>
Näki juoksevan orosen,<br>
vierevän reki punaisen,<br>
kirjokorjan kiiättävän<br>
maapuolen Simasaloa,<br>
kuusin kultaisin käkösin<br>
vempelellä kukkumassa,<br>
seitsemin siniotuksin<br>
rahkehella laulamassa;<br>
mies rehevä reen perässä,<br>
uros selvä ohjaksissa.<br>
Sanoi Pohjolan emäntä,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kummallenp' on mielit mennä,<br>
kun tulevat tahtomahan<br>
ikuiseksi ystäväksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi?<br>
"Ken se haahella tulevi,<br>
laskevi veno punaisin<br>
selän puolen Lemmenlahta,<br>
se on vanha Väinämöinen:<br>
tuopi laivalla eloa,<br>
aluksella aartehia.<br>
"Ken se korjalla ajavi,<br>
kirjavalla kiiättävi<br>
maapuolen Simasaloa,<br>
se on seppo Ilmarinen:<br>
tuopi tyhjeä valetta,<br>
korjan täyen luottehia.<br>
"Kunpa tullahan tupahan,<br>
tuop' on tuopilla simoa,<br>
kanna kaksikorvaisella;<br>
työnnä tuoppi sen kätehen,<br>
kellen on mieli mennäksesi!<br>
Anna Väinölän ukolle,<br>
ku tuo haahella hyvyyttä,<br>
aluksella aartehia!"<br>
Tuop' on kaunis Pohjan tyttö,<br>
tuo osasi noin sanoa:<br>
"Oi on maammo, kantajani,<br>
oi emo, ylentäjäni!<br>
En mene osan hyvyylle<br>
enkä miehen mielevyylle,<br>
menenp' on otsan hyvyylle,<br>
varren kaiken kauneuulle.<br>
Eikä neittä ennenkänä<br>
ei ole myötynä eloihin;<br>
neiti on ilman antaminen<br>
Ilmariselle sepolle,<br>
ku on sampuen takonut,<br>
kirjokannen kalkutellut."<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Ohoh lasta lampahutta!<br>
Menet seppo Ilmarille,<br>
vaahtiotsalle varaksi,<br>
sepon hurstin huuhtojaksi,<br>
sepon pään pesettimeksi!"<br>
Tyttö tuohon vastoavi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mene en Väinölän ukolle,<br>
ikivanhalle varaksi:<br>
vaiva vanhasta tulisi,<br>
ikävä iällisestä."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
oli eellä ennättäjä.<br>
Ajoi purtensa punaisen,<br>
laski haahen haljakkaisen<br>
teloille teräksisille,<br>
vaskisille valkamoille;<br>
itse tungeikse tupahan,<br>
alle kattojen ajaikse.<br>
Siinä lausui lattialta,<br>
oven suusta, alta orren,<br>
sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tuletko minulle, neiti,<br>
ikuiseksi ystäväksi,<br>
polviseksi puolisoksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi?"<br>
Tuopa kaunis Pohjan tytti<br>
itse ennätti sanoa:<br>
"Joko sie venosen veistit,<br>
joko laait laivan suuren<br>
kehrävarteni muruista,<br>
kalpimeni kappaleista?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Jo laain hyvänki laivan,<br>
veistin ankaran venosen,<br>
jok' on tuulessa tukeva<br>
ja varava vastasäällä<br>
halki aaltojen ajella,<br>
selät vetten seurustella:<br>
kuplina kohotteleikse,<br>
lumpehina luikahaikse<br>
poikki Pohjolan vesien,<br>
lakkipäien lainehien."<br>
Tuopa kaunis Pohjan tytti<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En kiitä meristä miestä,<br>
aallonlaskija-urosta:<br>
tuuli vie merellä mielen,<br>
aivot särkevi ahava.<br>
Enkä taia tullakana,<br>
en tulla minä sinulle<br>
ikuiseksi ystäväksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi,<br>
sun sijan levittäjäksi,<br>
päänalaisen laskijaksi."<br>



<hr/>
<h3 id="19">Yhdeksästoista runo</h3>


Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
itse tungeikse tupahan,<br>
kaivaikse katoksen alle.<br>
Tuotihin simoa tuoppi,<br>
mettä kannu kannettihin<br>
seppo Ilmarin kätehen.<br>
Seppo tuon sanoiksi virkki:<br>
"En ennen sinä ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
juone näitä juomisia,<br>
kuin ma saan nähä omani,<br>
onko valmis valvattini,<br>
valmis valvateltavani."<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vaiv' on suuri valvatissa,<br>
vaiva valvateltavassa:<br>
jalk' on kesken kenkimistä,<br>
toinen vieläki kesempi.<br>
Äsken on valmis valvattisi,<br>
oike'in otettavasi,<br>
kun sa kynnät kyisen pellon,<br>
käärmehisen käännättelet<br>
ilman auran astumatta,<br>
vaarnojen värisemättä.<br>
Senpä Hiisi ennen kynti,<br>
Lempo varsinki vakoili<br>
vaarnasilla vaskisilla,<br>
auralla tuliterällä;<br>
oma poikani poloinen<br>
heitti kesken kyntämättä."<br>
Silloin seppo Ilmarinen<br>
meni neitonsa tupahan.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Yön tyttö, hämärän neito!<br>
Muistatko ajan mokoman,<br>
kun kuvasin uuen sammon,<br>
kirjokannen kalkuttelin?<br>
Sie vannoit ikivalasi<br>
eessä julkisen Jumalan,<br>
alla kasvon kaikkivallan,<br>
tullaksesi toivottelit mulle,<br>
miehelle hyvälle,<br>
ikuiseksi ystäväksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi:<br>
nyt ei äiti annakana,<br>
työnnä mulle tyttöänsä<br>
kyntämättä kyisen pellon,<br>
käärmehisen kääntämättä."<br>
Antoi morsian apua,<br>
työnti neito neuvokkia:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen!<br>
Aura kultainen kuvoa,<br>
hope'inen huolittele!<br>
Sillä kynnät kyisen pellon,<br>
käärmehisen käännättelet."<br>
Tuop' on seppo Ilmarinen<br>
kullan ahjohon asetti,<br>
hopeansa lietsimehen,<br>
tuosta aurasen takovi.<br>
Takoi rautaiset talukset,<br>
teräksiset säärystimet,<br>
ne on päällensä pukevi,<br>
säärillensä säätelevi;<br>
rautapaitahan paneikse,<br>
teräsvöihin vyöteleikse,<br>
otti rautarukkasensa,<br>
nouti kintahat kiviset.<br>
Sai siitä tulisen ruunan,<br>
valjasti hyvän hevosen,<br>
läksi pellon kynnäntähän,<br>
vainion vakoantahan.<br>
Näki päitä pyöriviä,<br>
raivoja ratisevia.<br>
Sanovi sanalla tuolla:<br>
"Hoi mato, Jumalan luoma!<br>
Kuka nosti nokkoasi,<br>
kenpä käski ja kehoitti<br>
päätä pystössä piteä,<br>
kaulan vartta kankeata?<br>
Pois nyt tieltä poikellaite,<br>
tungeite kulohon, kurja,<br>
alas kursohon kuoite,<br>
heilauta heinikkohon!<br>
Josp' on tuolta pääsi nostat,<br>
Ukko pääsi särkenevi<br>
nuolilla teräsnenillä,<br>
rakehilla rautaisilla."<br>
Siitä kynti kyisen pellon,<br>
akoeli maan matoisen,<br>
nosti kyitä kynnökselle,<br>
käärmehiä käännökselle.<br>
Sanoi tuolta tultuansa:<br>
"Jo nyt kynnin kyisen pellon,<br>
vakoelin maan matoisen,<br>
käärmehisen käännättelin.<br>
Joko tyttö työnnetähän,<br>
annetahan ainoiseni?"<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Äsken neiti annetahan,<br>
tyttö täältä työnnetähän,<br>
kun sa tuonet Tuonen karhun,<br>
suistanet suen Manalan<br>
tuolta Tuonelan salosta,<br>
Manalan majan periltä;<br>
sata on saanut suistamahan,<br>
tullut ei yhtänä takaisin."<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
meni neitonsa tupahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Työ minulle määrättihin:<br>
suistoa suet Manalan,<br>
Tuonen karhut tuoakseni<br>
tuolta Tuonelan salosta,<br>
Manalan majan periltä."<br>
Antoi morsian apua,<br>
työnti neito neuvokkia:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen!<br>
Teräksestä tehkös suitset,<br>
päitset rauasta rakenna<br>
yhellä vesikivellä,<br>
kolmen kosken kuohumilla!<br>
Niillä tuonet Tuonen karhut,<br>
suistanet suet Manalan."<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
akoja iän-ikuinen,<br>
teräksestä suitti suitset,<br>
päitset rauasta rakenti<br>
yhellä vesikivellä,<br>
kolmen kosken kuohumilla.<br>
Kävi siitä suistamahan;<br>
itse noin sanoiksi virkki:<br>
"Ututyttö Terhenetär!<br>
Seulo seulalla utua,<br>
terhenistä tepsuttele<br>
viljan vierimäsijoille,<br>
jottei kuule kulkevaksi<br>
eik' on eestäni pakene!"<br>
Sai sutosen suitsi-suuhun,<br>
karhun rautakahlehesen<br>
tuolta Tuonen kankahalta,<br>
sinisen salon sisästä.<br>
Sanoi tuolta tultuansa:<br>
"Anna, akka, tyttäresi!<br>
Jo olen tuonut Tuonen karhun,<br>
suistanut suen Manalan."<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Äsken alli annetahan,<br>
sinisotka suoritahan,<br>
kun saat suuren suomuhauin,<br>
liikkuvan kalan lihavan,<br>
tuolta Tuonelan joesta,<br>
Manalan alantehesta<br>
ilman nuotan nostamatta,<br>
käsiverkon kääntämättä.<br>
Sata on saanut pyytämähän,<br>
tullut ei yhtänä takaisin."<br>
Jopa tuskiksi tulevi,<br>
läylemmäksi lankeavi.<br>
Meni neitonsa tupahan,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Työ minulle määrättihin<br>
aina entistä parempi:<br>
saa'a suuri suomuhauki,<br>
liikkuva kala lihava,<br>
Tuonen mustasta joesta,<br>
Manalan ikipurosta<br>
verkotoinna, nuotatoinna,<br>
ilman muutta pyy'yksettä."<br>
Antoi morsian apua,<br>
työnti neito neuvokkia:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Ellös olko milläskänä!<br>
Taop' on tulinen kokko,<br>
vaakalintu valke'inen!<br>
Sillä saanet suuren hauin,<br>
liikkuvan kalan lihavan,<br>
Tuonen mustasta joesta,<br>
Manalan alantehesta."<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takovi kokon tulisen,<br>
vaakalinnun valke'isen;<br>
kourat rauasta kuvasi,<br>
teräksestä temmottimet,<br>
siiviksi venehen vieret.<br>
Itse siiville yleni,<br>
selkähän sijoittelihe,<br>
kokon kynkkäluun nenille.<br>
Siitä neuvoi kokkoansa,<br>
vaakalintua varoitti:<br>
"Kokkoseni, lintuseni!<br>
Menes lennä, kunne käsken:<br>
Tuonen mustalle joelle,<br>
Manalan alantehelle!<br>
Iske suuri suomuhauki,<br>
liikkuva kala lihava!"<br>
Tuo kokko, komea lintu,<br>
lenteä lekuttelevi;<br>
lenti hauin pyyäntähän,<br>
hirmuhampahan hakuhun,<br>
tuonne Tuonelan joelle,<br>
Manalan alantehelle.<br>
Yksi siipi vettä viisti,<br>
toinen taivasta tapasi,<br>
kourat merta kuopaeli,<br>
nokka luotoja lotaisi.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
lähtevi haroamahan<br>
tuota Tuonelan jokea,<br>
kokko luona vahtimahan.<br>
Vetehinen veestä nousi,<br>
koppoi kiinni Ilmarisen.<br>
Kokko niskahan kohahti,<br>
Vetehisen päätä väänti,<br>
polki päätä pohjemmaksi,<br>
kohti mustia mutia.<br>
Jo tulevi Tuonen hauki,<br>
ve'en koira vengottavi.<br>
Ei ole hauki pienen pieni<br>
eikä hauki suuren suuri:<br>
kieli kahta kirvesvartta,<br>
hampahat haravan varren,<br>
kita kolmen kosken verta,<br>
selkä seitsemän venehen.<br>
Tahtoi seppoa tavata,<br>
syöä seppo Ilmarisen.<br>
Tuli kokko kouotellen,<br>
isketellen ilman lintu.<br>
Eik' ole kokko pienen pieni<br>
eikä aivan suuren suuri:<br>
suu sen on satoa syltä,<br>
kita kuusi koskellista,<br>
kieli kuutta keihäsvartta,<br>
kynnet viittä viikatetta.<br>
Keksi suuren suomuhauin,<br>
liikkuvan kalan lihavan,<br>
iskevi kaloa tuota,<br>
vasten suomuja sukaisi.<br>
Silloin suuri suomuhauki,<br>
liikkuja kala lihava,<br>
painavi kokon kynimen<br>
alle selvien vesien.<br>
Niin kokko kohotteleikse,<br>
ilmahan ylenteleikse:<br>
nosti mustia muria<br>
päälle selvien vesien.<br>
Liiteleikse, laateleikse;<br>
toki toisesti kokevi.<br>
Yhen iski kynsiänsä<br>
hauin hirmun hartioihin,<br>
ve'en koiran koukkuluihin;<br>
toisen iski kynsiänsä<br>
vuorehen teräksisehen,<br>
rautaisehen kalliohon.<br>
Kilpestyi kivestä kynsi,<br>
kalpistihe kalliosta:<br>
jo hauki sukeltelihe,<br>
ve'en venkale vetihe<br>
kynsistä kokon kynimen,<br>
vaakalinnun varpahista,<br>
- jälet kynnen kylkiluilla,<br>
halennehet hartioilla.<br>
Siitä kokko rautakoura<br>
kivastihe vielä kerran;<br>
siivet välkkyi valkeana,<br>
silmät selvänä tulena:<br>
saip' on hauin kynsihinsä,<br>
ve'en koiran kourihinsa.<br>
Nosti suuren suomuhauin,<br>
ve'en venkalan veälti<br>
alta aaltojen syvien<br>
päälle selvien vesien.<br>
Niinp' on kokko rautakoura<br>
kerrallansa kolmannella<br>
toki saapi Tuonen hauin,<br>
liikkuvan kalan lihavan,<br>
tuosta Tuonelan joesta,<br>
Manalan alantehesta:<br>
ei vesi ve'elle tullut<br>
hauin suuren suomuloista,<br>
ilma ei ilmalle hajaisnut<br>
kokon suuren höyhenistä.<br>
Siitä kokko rautakoura<br>
kantoi suuren suomuhauin<br>
oksalle omenatammen,<br>
päähän lakkapään petäjän.<br>
Siinä maisteli makua,<br>
viilti halki hauin vatsan,<br>
riipoeli rintapäätä,<br>
pään on varsin poikki pahkoi.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Oi sinua, kurja kokko!<br>
Mikä lienet lintujasi,<br>
ku ollet otuksiasi,<br>
kun nyt maistelit makua,<br>
viillit halki hauin vatsan,<br>
kanssa riivoit rintapäätä,<br>
pään on varsin poikki pahkoit!"<br>
Tuop' on kokko rautakoura<br>
siitä syäntyi lentämähän.<br>
Ylös ilmahan kohosi<br>
pitkän pilven rannan päälle:<br>
pilvet liikkui, taivot naukui,<br>
ilman kannet kallistihe,<br>
katkesi Ukolta kaari,<br>
kuulta sarviset sakarat.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
itse kantoi pään kaloa<br>
anopille antehiksi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuoss' onpi ikuinen tuoli<br>
hyvän Pohjolan tupahan."<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Jo nyt kynnin kyiset pellot,<br>
vakoelin maat matoiset,<br>
suistelin suet Manalan,<br>
Tuonen karhut kahlestutin;<br>
sain on suuren suomuhauin,<br>
liikkuvan kalan lihavan,<br>
tuosta Tuonelan joesta,<br>
Manalan alantehesta.<br>
Joko nyt neiti annetahan,<br>
tyttö täältä työnnetähän?"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Pahoinpa sinäki laait,<br>
kun sa päätä poikki pahkoit,<br>
laskit halki hauin vatsan,<br>
vielä riivoit rintapäätä,<br>
kanssa maistelit makua."<br>
Silloin seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei saalis viatta saa'a<br>
paikoilta paremmiltana,<br>
saati Tuonelan joesta,<br>
Manalan alantehesta.<br>
Joko on valmis valvattini,<br>
valmis valvateltavani?"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä,<br>
itse lausui ja nimesi:<br>
"Jo on valmis valvattisi,<br>
valmis valvateltavasi!<br>
Annettava on alliseni,<br>
sorsaseni suorittava<br>
Ilmariselle sepolle<br>
ikuiseksi istujaksi,<br>
polviseksi puolisoksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi."<br>
Olipa lapsi lattialla.<br>
Lauloi lapsi lattialta:<br>
"Jo tuli tuville näille<br>
liika lintu linnahamme.<br>
Lenti kokko koillisesta,<br>
halki taivahan havukka;<br>
siipi iski ilman äärtä,<br>
toinen lainetta lakaisi,<br>
pursto merta pyyhätteli,<br>
päähyt taivoa tapasi.<br>
Katseleikse, käänteleikse,<br>
liiteleikse, laateleikse;<br>
liiti miesten linnan päälle,<br>
nokalla kolistelevi;<br>
miesten linna rautakatto:<br>
ei siihen sisälle pääsnyt.<br>
"Katseleikse, käänteleikse,<br>
liiteleikse, laateleikse.<br>
Liiti naisten linnan päälle,<br>
nokalla kolistelevi;<br>
naisten linna vaskikatto:<br>
ei siihen sisälle pääsnyt.<br>
"Katseleikse, käänteleikse,<br>
liiteleikse, laateleikse.<br>
Liiti neitten linnan päälle,<br>
nokalla kolistelevi;<br>
neitten linna liinakatto:<br>
jo siihen sisälle pääsi!<br>
"Liiti linnan patsahalle,<br>
siitä laskihe laelle;<br>
liikahutti linnan lauan,<br>
istui linnan ikkunalle,<br>
seinälle selinäsulka,<br>
satasulka salvoimelle.<br>
"Katselevi kassapäitä,<br>
tukkapäitä tunnusteli,<br>
neitiparvesta parasta,<br>
kassapäistä kaunihinta,<br>
hele'intä helmipäistä,<br>
kukkapäistä kuuluisinta.<br>
"Siitä kokko kouraisevi,<br>
havulintu haivertavi:<br>
iski parvesta parahan,<br>
sorsajoukosta somimman,<br>
hele'immän, hempe'immän,<br>
verevimmän, valke'imman.<br>
Senpä iski ilman lintu,<br>
kynsi pitkä piirrällytti,<br>
ku oli pysty pään piolta<br>
sekä varrelta valittu,<br>
sulkasiltahan sulavin,<br>
hienukaisin höyheniltä."<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mistä tiesit, teltamoinen,<br>
kuulit, kultainen omena,<br>
tämän neien kasvavaksi,<br>
tukan liina liikkuvaksi?<br>
Huohtiko hopeat neien,<br>
neien kullat sinne kuului,<br>
sinne paistoi meiän päivät,<br>
meiän kuuhuet kumotti?"<br>
Lausui lapsi lattialta,<br>
vasta kasvava karehti:<br>
"Siitä tiesi teltamoinen,<br>
onnen myyrä tien osasi<br>
neien kuuluhun kotihin,<br>
kaunihisen kartanohon:<br>
hyvä oli isosta huuto<br>
laivan suuren laskennalta,<br>
emosta sitäi parempi<br>
leivän paksun paistannalta,<br>
vehnäleivän leivonnalta,<br>
vierahan ravitsennalta.<br>
"Siitä tiesi teltamoinen,<br>
äkkioutoinen älysi<br>
neien nuoren nousneheksi,<br>
impyen ylenneheksi:<br>
kun kävi pihatse kerran,<br>
astui aittojen alatse<br>
varsin aamulla varahin,<br>
aivan aika-huomenessa,<br>
noki nousi nuoraisesti,<br>
savu paksusti pakeni<br>
neien kuulusta ko'ista,<br>
kasvavaisen kartanosta;<br>
neiti oli itse jauhamassa,<br>
kivenpuussa kiikkumassa:<br>
kivenpuu käkenä kukkui,<br>
laklana kiven lapatta,<br>
kiven siili sirkkusena,<br>
kivi helmenä heläsi.<br>
"Kävi siitä toisen kerran,<br>
astui pellon pientaretse:<br>
neiti oli mataramaalla,<br>
keikkui keltakankahilla,<br>
paineli punapatoja,<br>
keitti keltakattiloita.<br>
"Kävi kerran kolmannenki<br>
neien akkunan alatse,<br>
kuuli neitosen kutovan,<br>
pirta käessä piukkoavan:<br>
sukkulainen suikahteli<br>
kuin kärppä kiven kolossa,<br>
pirkaeli pirran pii'it<br>
kuin on tikka puun kylessä,<br>
käärilauta käännähteli<br>
kuin orava oksapuussa."<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kutti, kutti, neitoseni!<br>
Enkö jo sanonut aina:<br>
elä kuusissa kukahu,<br>
elä laula laksoloissa,<br>
näytä kaulan kaarevuutta,<br>
käsivarren valkeutta,<br>
ripeyttä rinnan nuoren,<br>
muun on muo'on muhkeutta!<br>
"Kaiken syystä syyättelin,<br>
keikutin tämän kesosen,<br>
jop' on kerkeän keväimen,<br>
jopa toisen toukoaian:<br>
laatiomme piilopirtti,<br>
pienet piiloikkunaiset,<br>
neien kangasta kutoa,<br>
neljin niisin niukutella,<br>
ettei kuule Suomen sulhot,<br>
Suomen sulhot, maan kosijat!"<br>
Lausui lapsi lattialta,<br>
kaksiviikkoinen kajahui:<br>
"Helppo on hepo salata,<br>
sorajouhi suojaella,<br>
paha on neitonen salata,<br>
hivus pitkä piilotella.<br>
Laatisit kivisen linnan<br>
keskelle meren seläistä<br>
siellä piikoja pi'ellä,<br>
kanojasi kasvatella,<br>
eip' on piile piiat siellä,<br>
eipä impyet ylene,<br>
ettei pääse suuret sulhot,<br>
suuret sulhot, maan kosijat,<br>
miehet pystyisin kypärin,<br>
heposet teräskape'in."<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
alla päin, pahoilla mielin<br>
kotihinsa kulkiessa<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi minua, mies kuluista,<br>
kun en tuota tuntenunna,<br>
naia nuorella iällä,<br>
etsiä elon ajalla!<br>
Kaikkiansa se katuvi,<br>
joka nuorta naimistansa,<br>
lasna lapsen saamistansa,<br>
pienenä perehtimistä."<br>
Siinä kielti Väinämöinen,<br>
epäsi suvantolainen<br>
vanhan nuorta noutamasta,<br>
kaunista käkeämästä;<br>
kielti uimasta uhalla,<br>
veikan vettä soutamasta,<br>
kilvoin neittä kosjomasta<br>
toisen, nuoremman keralla.<br>



<hr/>
<h3 id="20">Kahdeskymmenes runo</h3>


Mitä nyt laulamme lajia,<br>
kuta virttä vieretämme?<br>
Tuota laulamme lajia,<br>
tuota virttä vieretämme:<br>
noita Pohjolan pitoja,<br>
jumalisten juominkia.<br>
Viikon häitä hankittihin,<br>
valmistettihin varoja<br>
noilla Pohjolan tuvilla,<br>
Sariolan salvoksilla.<br>
Mitä tuohon tuotettihin<br>
ja kuta veätettihin,<br>
Pohjan pitkihin pitoihin,<br>
suuren joukon juominkihin<br>
rahvahan ravitsemiksi,<br>
joukon suuren syöttämiksi?<br>
Kasvoi härkä Karjalassa,<br>
sonni Suomessa lihosi;<br>
ei ollut suuri eikä pieni,<br>
olihan oikea vasikka!<br>
Hämehessä häntä häilyi,<br>
pää keikkui Kemijoella;<br>
sata syltä sarvet pitkät,<br>
puoltatoista turpa paksu.<br>
Viikon kärppä kääntelihe<br>
yhen kytkyen sijalla;<br>
päivän lenti pääskyläinen<br>
härän sarvien väliä,<br>
hätäisesti päähän pääsi<br>
keskenä levähtämättä.<br>
Kuun juoksi kesäorava<br>
häpähältä hännän päähän<br>
eikä päähän pääsnytkänä,<br>
ensi kuussa ennättänyt.<br>
Sepä vallatoin vasikka,<br>
sonni suuri suomalainen,<br>
Karjalasta kaimattihin<br>
Pohjan pellon pientarelle.<br>
Sata miestä sarviloista,<br>
tuhat turvasta piteli<br>
härkeä taluttaessa,<br>
Pohjolahan tuotaessa.<br>
Härkä käyä källeröitti<br>
Sariolan salmen suussa,<br>
syöpi heinät hettehestä,<br>
selkä pilviä siveli.<br>
Eikä ollut iskijätä,<br>
maan kamalan kaatajata<br>
Pohjan poikien lu'ussa,<br>
koko suuressa su'ussa,<br>
nuorisossa nousevassa<br>
eikä varsin vanhastossa.<br>
Tulipa ukko ulkomainen,<br>
Virokannas karjalainen.<br>
Hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Malta, malta, härkä parka,<br>
kun tulen kurikan kanssa,<br>
kamahutan kangellani<br>
sun, katala, kallohosi:<br>
tok' et toisena kesänä<br>
kovin käännä kärseäsi,<br>
tölläytä turpoasi<br>
tämän pellon pientarella,<br>
Sariolan salmen suussa!"<br>
Läksi ukko iskemähän,<br>
Virokannas koskemahan,<br>
Palvoinen pitelemähän.<br>
Härkä päätä häiläytti,<br>
mustat silmänsä mulisti:<br>
ukko kuusehen kavahti,<br>
Virokannas vitsikkohon,<br>
Palvoinen pajun sekahan!<br>
Etsittihin iskijätä,<br>
sonnin suuren sortajata<br>
kaunihista Karjalasta,<br>
Suomen suurilta tiloilta,<br>
vienosta Venäjän maasta,<br>
Ruotsin maasta rohkeasta,<br>
Lapin laajoilta periltä,<br>
Turjan maasta mahtavasta;<br>
etsittihin Tuonelasta,<br>
Manalasta, maanki alta.<br>
Etsittihin, eipä löytty,<br>
haettihin, ei havaittu.<br>
Etsittihin iskijätä,<br>
katsottihin kaatajata<br>
selvältä meren selältä,<br>
lake'ilta lainehilta.<br>
Mies musta merestä nousi,<br>
uros umpilainehista,<br>
aivan selvältä selältä,<br>
ulapalta aukealta.<br>
Ei tuo ollut suurimpia<br>
eikä aivan pienimpiä:<br>
alle maljan maata mahtui,<br>
alle seulan seisomahan.<br>
Se oli ukko rautakoura,<br>
rauankarva katsannolta;<br>
päässä paatinen kypärä,<br>
jaloissa kiviset kengät,<br>
veitsi kultainen käessä,<br>
varsi vasken-kirjavainen.<br>
Saip' on siitä iskijänsä,<br>
tapasipa tappajansa,<br>
Suomen sonni sortajansa,<br>
maan kamala kaatajansa.<br>
Heti kun näki eränsä,<br>
ruhtoi niskahan rutosti:<br>
sorti sonnin polvillensa,<br>
kylen maahan kyykähytti.<br>
Saiko paljo saalihiksi?<br>
Saanut ei paljo saalihiksi:<br>
sata saavia lihoa,<br>
sata syltä makkarata,<br>
verta seitsemän venettä,<br>
kuuta kuusi tynnyriä<br>
noihin Pohjolan pitoihin,<br>
Sariolan syöminkihin.<br>
Tupa oli tehty Pohjolassa,<br>
tupa laitto, pirtti suuri,<br>
sivulta yheksän syltä,<br>
päästä seitsentä leveä.<br>
Kukko kun laessa lauloi,<br>
ei sen ääni maahan kuulu;<br>
penin haukunta perässä<br>
ei kuulu ovehen asti.<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
liikkui sillan liitoksella,<br>
laahoi keskilattialla.<br>
Arvelee, ajattelevi:<br>
"Mistäpä olutta saamme,<br>
taarit taiten laittelemme<br>
näille häille hankkimille,<br>
pioille pi'ettäville?<br>
En tieä tekoa taarin<br>
enkä syntyä olosen."<br>
Olipa ukko uunin päällä.<br>
Lausui ukko uunin päältä:<br>
"Ohrasta oluen synty,<br>
humalasta julkijuoman,<br>
vaikk' ei tuo ve'että synny<br>
eikä tuimatta tuletta.<br>
"Humala, Remusen poika,<br>
piennä maahan pistettihin,<br>
kyynä maahan kynnettihin,<br>
viholaisna viskottihin<br>
vierehen Kalevan kaivon,<br>
Osmon pellon penkerehen.<br>
Siitä nousi nuori taimi,<br>
yleni vihanta virpi;<br>
nousi puuhun pienoisehen,<br>
kohen latvoa kohosi.<br>
"Onnen ukko ohran kylvi<br>
Osmon uuen pellon päähän.<br>
Ohra kasvoi kaunihisti,<br>
yleni ylen hyvästi<br>
Osmon uuen pellon päässä,<br>
kaskessa pojan Kalevan.<br>
"Oli aikoa vähäisen,<br>
jo huuhui humala puusta,<br>
ohra lausui pellon päästä,<br>
vesi kaivosta Kalevan:<br>
'Milloin yhtehen yhymme,<br>
konsa toinen toisihimme?<br>
Yksin on elo ikävä,<br>
kahen, kolmen kaunoisampi.'<br>
"Osmotar, oluen seppä,<br>
Kapo, kaljojen tekijä,<br>
otti ohrasen jyviä,<br>
kuusi ohrasen jyveä,<br>
seitsemän humalan päätä,<br>
vettä kauhoa kaheksan;<br>
niin pani pa'an tulelle,<br>
laittoi keiton kiehumahan.<br>
Keitti ohraista olutta<br>
kerkeän kesäisen päivän<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen,<br>
puisen uuen uurtehesen,<br>
korvon koivuisen sisähän.<br>
"Sai oluen panneheksi,<br>
ei saanut hapanneheksi.<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
'Mitä tuohon tuotanehe<br>
ja kuta katsottanehe<br>
oluelle happaimeksi,<br>
kaljalle kohottimeksi?'<br>
"Kalevalatar, kaunis neiti,<br>
se on sormilta sorea,<br>
aina liukas liikunnolta,<br>
aina kengältä kepeä,<br>
liikkui sillan liitoksella,<br>
keikkui keskilattialla<br>
yhtä, toista toimitellen<br>
kahen kattilan kesellä.<br>
Näki puikon lattialla:<br>
poimi puikon lattialta.<br>
"Katselevi, kääntelevi:<br>
'Mitä tuostaki tulisi<br>
Kavon kaunihin käsissä,<br>
hyvän immen hyppysissä,<br>
jos kannan Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin?'<br>
"Kantoipa Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
Kapo kaksin kämmeninsä,<br>
hykerti käsin molemmin<br>
molempihin reisihinsä:<br>
syntyi valkea orava.<br>
"Noin se neuvoi poikoansa,<br>
oravaistansa opasti:<br>
'Oravainen, kummun kulta,<br>
kummun kukka, maan ihana!<br>
Juokse tuonne, kunne käsken,<br>
kunne käsken ja kehoitan:<br>
mieluisahan Metsolahan,<br>
tarkkahan Tapiolahan!<br>
Nouse puuhun pienoisehen,<br>
taiten tarhalatvaisehen,<br>
jottei kokko kouraiseisi<br>
eikä iskis' ilman lintu!<br>
Tuo'os kuusesta käpyjä,<br>
petäjästä helpehiä,<br>
ne kanna Kavon kätehen,<br>
oluehen Osmottaren!'<br>
"Osasi orava juosta,<br>
pöyhtöhäntä pyörähellä,<br>
pian juosta matkan pitkän,<br>
välehen välit samota,<br>
salon poikki, toisen pitkin,<br>
kolmannen vähän vitahan<br>
mieluisahan Metsolahan,<br>
tarkkahan Tapiolahan.<br>
"Näki kolme korpikuusta,<br>
neljä pienoista petäätä;<br>
nousi kuusehen norolla,<br>
petäjähän kankahalla.<br>
Eikä kokko kouraisnunna,<br>
iskenynnä ilman lintu.<br>
"Katkoi kuusesta käpyjä,<br>
petäjästä päitä lehvän.<br>
Kävyt kätki kynsihinsä,<br>
kääräisi käpälihinsä;<br>
ne kantoi Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
"Kapo pisti kaljahansa,<br>
Osmotar oluehensa:<br>
eip' ota olut hapata,<br>
juoma nuori noustaksensa.<br>
"Osmotar, oluen seppä,<br>
Kapo, kaljojen tekijä,<br>
ainakin ajattelevi:<br>
'Mitä tuohon tuotanehe<br>
oluelle happaimeksi,<br>
kaljalle kohottimeksi?'<br>
"Kalevatar, kaunis neiti,<br>
se on sormilta sorea,<br>
aina liukas liikunnolta,<br>
aina kengältä kepeä,<br>
liikkui sillan liitoksella,<br>
keikkui keskilattialla<br>
yhtä, toista toimitellen<br>
kahen kattilan kesellä.<br>
Näki lastun lattialla:<br>
poimi lastun lattialta.<br>
"Katselevi, kääntelevi:<br>
'Mitä tuostaki tulisi<br>
Kavon kaunihin käsissä,<br>
hyvän immen hyppysissä,<br>
jos kannan Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin?'<br>
"Kantoipa Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
Kapo kaksin kämmeninsä,<br>
hykerti käsin molemmin<br>
molempihin reisihinsä:<br>
syntyi näätä kultarinta.<br>
"Niin se neuvoi nääteänsä,<br>
orpolastansa opasti:<br>
'Näätäseni, lintuseni,<br>
rahankarva kaunoiseni!<br>
Mene tuonne, kunne käsken,<br>
kunne käsken ja kehoitan:<br>
kontion kivikololle,<br>
metsän karhun kartanolle,<br>
jossa karhut tappelevat,<br>
kontiot kovin elävät!<br>
Kourin hiivoa kokoa,<br>
käsin vaahtea valuta,<br>
se kanna Kavon kätehen,<br>
tuo olallen Osmottaren!'<br>
"Jopa taisi näätä juosta,<br>
rinta kulta riehätellä.<br>
Pian juoksi matkan pitkän,<br>
välehen välit samosi,<br>
joen poikki, toisen pitkin,<br>
kolmannen vähän vitahan<br>
kontion kivikololle,<br>
karhun louhikammiolle.<br>
Siellä karhut tappelevat,<br>
kontiot kovin elävät<br>
rautaisella kalliolla,<br>
vuorella teräksisellä.<br>
"Valui vaahti karhun suusta,<br>
hiiva hirveän kiasta:<br>
käsin vaahtea valutti,<br>
kourin hiivoa kokosi;<br>
sen kantoi Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
"Osmotar oluehensa,<br>
Kapo kaatoi kaljahansa:<br>
ei ota olut hapata,<br>
mehu miesten puurakoia.<br>
"Osmotar, oluen seppä,<br>
Kapo, kaljojen tekijä,<br>
ainakin ajattelevi:<br>
'Mitä tuohon tuotanehe<br>
oluelle happaimeksi,<br>
kaljalle kohottimeksi?'<br>
"Kalevatar, kaunis neiti,<br>
tyttö sormilta sorea,<br>
aina liukas liikunnolta,<br>
aina kengältä kepeä,<br>
liikkui sillan liitoksella,<br>
keikkui keskilattialla<br>
yhtä, toista toimitellen<br>
kahen kattilan välillä.<br>
Näki maassa palkoheinän:<br>
poimi maasta palkoheinän.<br>
"Katselevi, kääntelevi:<br>
'Mitä tuostaki tulisi<br>
Kavon kaunihin käsissä,<br>
hyvän immen hyppysissä,<br>
jos kannan Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin?'<br>
"Kantoipa Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
Kapo kaksin kämmeninsä,<br>
hykerti käsin molemmin<br>
molempihin reisihinsä:<br>
mehiläinen siitä syntyi.<br>
"Niin se neuvoi lintuansa,<br>
mehiläistänsä opasti:<br>
'Mehiläinen, lintu liukas,<br>
nurmen kukkien kuningas!<br>
Lennä tuonne, kunne käsken,<br>
kunne käsken ja kehoitan:<br>
saarelle selälliselle,<br>
luo'olle merelliselle!<br>
Siell' on neiti nukkununna,<br>
vyö vaski valahtanunna,<br>
sivulla simainen heinä,<br>
mesiheinä helmassansa.<br>
Tuo simoa siivessäsi,<br>
kanna mettä kaavussasi<br>
heleästä heinän päästä,<br>
kukan kultaisen kuvusta;<br>
se kanna Kavon kätehen,<br>
tuo olallen Osmottaren!'<br>
"Mehiläinen, lintu liukas,<br>
jopa lenti jotta joutui.<br>
Pian lenti matkan pitkän,<br>
välehen välit lyhenti,<br>
meren poikki, toisen pitkin,<br>
kolmannen vähän vitahan<br>
saarehen selällisehen,<br>
luotohon merellisehen.<br>
Näki neien nukkunehen,<br>
tinarinnan riutunehen<br>
nurmelle nimettömälle,<br>
mesipellon pientarelle,<br>
kupehella kultaheinä,<br>
vyöllänsä hopeaheinä.<br>
"Kasti siipensä simahan,<br>
sulkansa mesi sulahan<br>
helevässä heinän päässä,<br>
kukan kultaisen nenässä;<br>
sen kantoi Kavon kätehen,<br>
hyvän immen hyppysihin.<br>
"Osmotar oluehensa,<br>
Kapo pisti kaljahansa:<br>
siit' otti olut hapata,<br>
siitä nousi nuori juoma<br>
puisen uuen uurtehessa,<br>
korvon koivuisen sisässä;<br>
kuohui korvien tasalle,<br>
ärjyi päällen äyrähien,<br>
tahtoi maahan tyyräellä,<br>
lattialle lasketella.<br>
"Oli aikoa vähäisen,<br>
pirahteli pikkaraisen.<br>
Joutui juomahan urohot,<br>
Lemminkäinen liiatenki:<br>
juopui Ahti, juopui Kauko,<br>
juopui veitikkä verevä<br>
oluelta Osmottaren,<br>
kaljalta Kalevattaren.<br>
"Osmotar, oluen seppä,<br>
Kapo, kaljojen tekijä,<br>
hän tuossa sanoiksi virkki:<br>
'Voi, poloinen, päiviäni,<br>
kun panin pahan oluen,<br>
tavattoman taarin laitoin:<br>
ulos korvosta kohosi,<br>
lattialle lainehtivi!'<br>
"Punalintu puusta lauloi,<br>
rastas räystähän rajalta:<br>
'Ei ole pahaoloinen,<br>
on juoma hyväoloinen,<br>
tynnyrihin tyhjettävä,<br>
kellarihin käytettävä<br>
tynnyrissä tammisessa,<br>
vaskivannetten sisässä.'<br>
"Se oli oluen synty,<br>
kalevaisten kaljan alku;<br>
siitä sai hyvän nimensä,<br>
siitä kuulun kunniansa,<br>
kun oli hyväoloinen,<br>
hyvä juoma hurskahille:<br>
pani naiset naurusuulle,<br>
miehet mielelle hyvälle,<br>
hurskahat iloitsemahan,<br>
hullut huppeloitsemahan."<br>
Siitä Pohjolan emäntä,<br>
kun kuuli oluen synnyn,<br>
koki vettä suuren korvon,<br>
uuen puisen puolellensa,<br>
siihen ohria oloksi<br>
ja paljo humalan päitä.<br>
Alkoi keitteä olutta,<br>
väkivettä väännätellä<br>
uuen puisen uurtehessa,<br>
korvon koivuisen sisässä.<br>
Kuut kiviä kuumettihin,<br>
kesät vettä keitettihin,<br>
salot puita poltettihin,<br>
kaivot vettä kannettihin:<br>
jo salot saristui puista,<br>
veet väheni lähtehistä<br>
olosia pantaessa,<br>
kaljoja kyhättäessä<br>
Pohjan pitkiksi pioiksi,<br>
hyvän joukon juomingiksi.<br>
Savu saarella palavi,<br>
tuli niemen tutkaimella.<br>
Nousipa savu sakea,<br>
auer ilmahan ajoihe<br>
tuimilta tulisijoilta,<br>
varavilta valke'ilta:<br>
täytti puolen Pohjan maata,<br>
kaiken Karjalan sokisti.<br>
Kansa kaikki katsahtavi,<br>
katsahtavi, kaivahtavi:<br>
"Mistäpä savunen saapi,<br>
auer ilmahan ajaikse?<br>
Pienikö soan savuksi,<br>
suuri paimosen paloksi."<br>
Tuop' on äiti Lemminkäisen<br>
aivan aamulla varahin<br>
läksi vettä lähteheltä;<br>
näkevi savun sakean<br>
pohjoisilla maailmoilla.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Nuo onpi soan savuja,<br>
varsin vainovalke'ita!"<br>
Itse Ahti Saarelainen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
katseleikse, käänteleikse.<br>
Arvelee, ajattelevi:<br>
"Josp' on kaalan katsomahan,<br>
likeltä tähystämähän,<br>
mistä tuo savunen saapi,<br>
auer ilman täyttelevi,<br>
oisiko soan savuja,<br>
noita vainovalke'ita."<br>
Kaaloi Kauko katsomahan<br>
savun syntymäsijoa:<br>
ei ollut soan tulia<br>
eikä vainovalke'ita;<br>
olipa oluttulia,<br>
kaljankeitto-valke'ita<br>
Sariolan salmen suulla,<br>
niemen kaiskun kainalossa.<br>
Siinä Kauko katselevi ...<br>
Silmä karsas Kaukon päässä,<br>
silmä karsas, toinen kiero,<br>
suu vähiten väärällänsä.<br>
Virkki viimein katsellessa,<br>
poikki salmesta sanovi:<br>
"Oi armas anoppiseni,<br>
Pohjan ehtoisa emäntä!<br>
Laitapa oluet oivat,<br>
keitä kaljat kelvolliset<br>
juotavaksi joukon suuren,<br>
Lemminkäisen liiatenki<br>
noissa häissänsä omissa<br>
kera nuoren tyttäresi!"<br>
Sai olonen valmihiksi,<br>
mehu miesten juotavaksi.<br>
Pantihin olut punainen,<br>
kalja kaunis käytettihin<br>
maan alle makoamahan<br>
kivisessä kellarissa,<br>
tammisessa tynnyrissä,<br>
tapin vaskisen takana.<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
laittoi keitot kiehumahan,<br>
kattilat kamuamahan,<br>
riehtilät remuamahan.<br>
Leipoi siitä leivät suuret,<br>
suuret talkkunat taputti<br>
hyvän rahvahan varaksi,<br>
joukon suuren syötäviksi<br>
Pohjan pitkissä pioissa,<br>
Sariolan juomingissa.<br>
Saipa leivät leivotuksi,<br>
talkkunat taputetuksi.<br>
Kului aikoa vähäisen,<br>
pirahteli pikkaraisen:<br>
olut tykki tynnyrissä,<br>
kalja keikkui kellarissa:<br>
"Kun nyt juojani tulisi,<br>
lakkijani laittauisi,<br>
kunnollinen kukkujani,<br>
laaullinen laulajani!"<br>
Etsittihin laulajata,<br>
laaullista laulajata,<br>
kunnollista kukkujata,<br>
kaunista karehtijata:<br>
lohi on tuotu laulajaksi,<br>
hauki kunnon kukkujaksi.<br>
Ei lohessa laulajata,<br>
hauissa karehtijata:<br>
lohen on leuat longallahan,<br>
hauin hampahat hajalla.<br>
Etsittihin laulajata,<br>
laaullista laulajata,<br>
kunnollista kukkujata,<br>
kaunista karehtijata:<br>
lapsi on tuotu laulajaksi,<br>
poika kunnon kukkujaksi.<br>
Ei lapsessa laulajata,<br>
kuolasuussa kukkujata:<br>
lapsen kiel' on kimmeltynnä,<br>
kielen kanta kammeltunna.<br>
Uhkasi olut punainen,<br>
noitueli nuori juoma<br>
nassakassa tammisessa,<br>
tapin vaskisen takana:<br>
"Kun et laita laulajata,<br>
laaullista laulajata,<br>
kunnollista kukkujata,<br>
kaunista karehtijata,<br>
potkin poikki vanteheni,<br>
ulos pohjani porotan!"<br>
Silloin Pohjolan emäntä<br>
pani kutsut kulkemahan,<br>
airuhut vaeltamahan.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh piika pikkarainen,<br>
orjani alinomainen!<br>
Kutsu rahvasta kokohon,<br>
miesten joukko juominkihin!<br>
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,<br>
sokeatki, vaivaisetki,<br>
rammatki, rekirujotki!<br>
Sokeat venehin soua,<br>
rammat ratsahin ajele,<br>
rujot re'in remmätellös!<br>
"Kutsu kaikki Pohjan kansa<br>
ja kaikki Kalevan kansa,<br>
kutsu vanha Väinämöinen<br>
lailliseksi laulajaksi!<br>
Elä kutsu Kaukomieltä,<br>
tuota Ahti Saarelaista!"<br>
Tuop' on piika pikkarainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Miks' en kutsu Kaukomieltä,<br>
yhtä Ahti Saarelaista?"<br>
Tuop' on Pohjolan emäntä<br>
sanan vastaten sanovi:<br>
"Siks' et kutsu Kaukomieltä,<br>
tuota lieto Lemminkäistä,<br>
kun on kaikitse toraisa,<br>
aivan tarkka tappelija;<br>
tehnyt on häissäki häpeät,<br>
pitoloissa pillat suuret,<br>
nauranut pyhäiset piiat<br>
pyhäisissä vaattehissa."<br>
Tuop' on piika pikkarainen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mistä tieän Kaukomielen,<br>
jotta heitän kutsumatta?<br>
En tunne Ahin kotia,<br>
Kaukomielen kartanoa."<br>
Sanoi Pohjolan emäntä,<br>
itse lausui ja nimesi:<br>
"Hyvin tunnet Kaukomielen,<br>
tuon on Ahti Saarelaisen:<br>
Ahti saarella asuvi,<br>
veitikkä vesien luona,<br>
laajimman lahen sivulla,<br>
Kaukoniemen kainalossa."<br>
Tuop' on piika pikkarainen,<br>
raataja rahan-alainen,<br>
kantoi kutsut kuusialle,<br>
keruhut kaheksialle.<br>
Kutsui kaiken Pohjan kansan<br>
ja kaiken Kalevan kansan,<br>
nuotki hoikat huonemiehet,<br>
kaitakauhtanat kasakat.<br>
Yks' on aino Ahti poika,<br>
- senp' on heitti kutsumatta.<br>



<hr/>
<h3 id="21">Yhdeskolmatta runo</h3>


Tuop' on Pohjolan emäntä,<br>
Sariolan vaimo vanha,<br>
oli ulkona olija,<br>
askareillansa asuja.<br>
Kuului suolta ruoskan roiske,<br>
rannalta re'en ratina.<br>
Loi silmänsä luotehelle,<br>
käänti päätä päivän alle,<br>
arvelee, ajattelevi:<br>
"Mi tämä väki väjyvi<br>
minun, raukan, rannoilleni?<br>
Suurtako sotaväkeä?"<br>
Kaaloi tuota katsomahan,<br>
likeltä tähyämähän:<br>
ei ollut sotaväkeä;<br>
oli suuri sulhaiskansa,<br>
vävy keskellä väkeä,<br>
hyvän rahvahan raossa.<br>
Itse Pohjolan emäntä,<br>
Sariolan vaimo vanha,<br>
kun tunsi vävyn tulevan,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Luulin tuulen tuulevaksi,<br>
pinon pystyn viereväksi,<br>
meren rannan roikkivaksi,<br>
someren karehtivaksi.<br>
Kaaloin tuota katsomahan,<br>
likeltä tähyämähän;<br>
eipä tuuli tuullutkana,<br>
pino pysty vierrytkänä,<br>
meren ranta rauennunna,<br>
someret karehtinunna:<br>
vävyni väki tulevi,<br>
saoin kaksin käänteleikse!<br>
"Mistä mä vävyni tunnen,<br>
vävyni väen seasta?<br>
Tuttu on vävy väestä,<br>
tuttu tuomi muista puista,<br>
tammi virpivarpasista,<br>
kuuhut taivahan tähistä.<br>
"Vävy on mustalla orolla,<br>
niinkuin syövällä suella,<br>
kantavalla kaarnehella,<br>
lentävällä lievehellä;<br>
kuusi kultasirkkulaista<br>
vempelellä kukkumassa,<br>
seitsemän siniotusta<br>
rahkehella laulamassa."<br>
Kuuluvi kumu kujasta,<br>
aisan kalke kaivotieltä:<br>
jo vävy pihalle saapi,<br>
vävyn kansa kartanolle.<br>
Vävy on keskellä väkeä,<br>
hyvän rahvahan raossa,<br>
ei ole varsin eellimäisnä<br>
eikä aivan jälkimäisnä.<br>
"Pois, pojat, ulos, urohot,<br>
pihalle, pitimmät miehet,<br>
rinnuksia riistamahan,<br>
rahkehia raastamahan,<br>
aisoja alentamahan,<br>
tuomahan vävy tupahan!"<br>
Juoksevi vävyn oronen,<br>
kirjokorja kiiättävi<br>
pitkin appelan pihoa.<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Oi sie orja, palkkalainen,<br>
kylän kaunoinen kasakka!<br>
Ottaos vävyn oronen,<br>
lasketellos laukkiotsa<br>
vaskisista valjahista,<br>
tinaisista rinnuksista,<br>
rahaisista rahkehista,<br>
vesaisista vempelistä!<br>
Viekösi vävyn oronen,<br>
talutellos taitavasti<br>
sulkkuisista suitsiloista,<br>
päitsistä hopeapäistä<br>
piehtaroille pehme'ille,<br>
tasaiselle tanterelle,<br>
vienolle vitilumelle,<br>
maalle maionkarvaiselle!<br>
"Juottaos vävyni varsa<br>
lähisestä lähtehestä,<br>
joka seisovi sulana,<br>
heraisena herhettävi<br>
alla kullan kuusen juuren,<br>
alla pensivän petäjän!<br>
"Apata vävyni varsa<br>
koropasta kultaisesta,<br>
vaskisesta vakkasesta<br>
pestyin ohrin, lestyin leivin,<br>
keitetyin kesäisin vehnin,<br>
survotuin suvirukihin!<br>
"Vie siitä vävyn oronen<br>
soimelle sopimmaiselle,<br>
ylimäiselle sijalle,<br>
ta'impahan tanhuahan!<br>
Sito'os vävyn oronen<br>
kultaisista koltsasista<br>
rautaisehen renkaisehen,<br>
patvisehen patsaisehen!<br>
Pankosi vävyn orolle<br>
kappa kauroja etehen,<br>
toinen heinän helpehiä,<br>
kolmas ruumenen muruja!<br>
"Sukios vävyn oronen<br>
mursunluisella sualla,<br>
jottei karva katkeaisi,<br>
sorajouhi sorkahtaisi!<br>
Kattaos vävyn oronen<br>
loimella hope'isella,<br>
kuomikolla kultaisella,<br>
vanumalla vaskisella!<br>
"Kylän poiat, kyyhkyläiset!<br>
Viekätte vävy tupahan,<br>
hivuksin hatuttomana,<br>
käen kintahattomana!<br>
"Vuotas katselen vävyä,<br>
jos sopii vävy tupahan<br>
ilman uksen ottamatta,<br>
pihtipuolen purkamatta,<br>
kamanan korottamatta,<br>
kynnyksen alentamatta,<br>
soppiseinän sortamatta,<br>
multahirren muuttamatta!<br>
"Ei mahu vävy tupahan,<br>
hyvä lahja laipiohon<br>
ilman uksen ottamatta,<br>
pihtipuolen purkamatta,<br>
kamanan korottamatta,<br>
kynnyksen alentamatta,<br>
soppiseinän sortamatta,<br>
multahirren muuttamatta:<br>
vävy on päätänsä pitempi,<br>
korvallista korkeampi.<br>
"Kamanat kohottukohot<br>
lakin päästä laskematta,<br>
kynnykset alentukohot<br>
kengän kannan koskematta,<br>
pihtipuolet välttyköhöt,<br>
ovet ilman auetkohot<br>
tullessa vävyn tupahan,<br>
astuessa aimo miehen!<br>
"Kiitos kaunoisen Jumalan,<br>
jo saapi vävy sisähän!<br>
Vuotas katsahan tupoa,<br>
silmeän tuvan sisähän,<br>
onko täällä pöyät pesty,<br>
lavitsat vesin valeltu,<br>
siivottu sileät sillat,<br>
lautalattiat la'aistu!<br>
"Katselen tätä tupoa<br>
- enkä tuota tunnekana,<br>
mistä puist' on pirtti tehty,<br>
mistä suoja tänne saatu,<br>
kusta seinät seisotettu<br>
sekä lattiat laottu.<br>
"Sivuseinä on siilin luista,<br>
periseinä peuran luista,<br>
oviseinä osman luista,<br>
kamana karitsan luista.<br>
"Orret on omenapuista,<br>
patsas puista patviloista,<br>
luaslauat lumpehista,<br>
laki lahnan suomuksista.<br>
"Rahi on rauasta rakettu,<br>
lautsat Saksan laahkoloista,<br>
pöytä kullan kirjoiteltu,<br>
silta silkillä silattu.<br>
"Uuni vaskesta valettu,<br>
pankko paasista hyvistä,<br>
kiukoa meren kivistä,<br>
karsina Kalevan puista."<br>
Sulho tungeikse tupahan,<br>
alle kattojen ajaikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Terve tänneki, Jumala,<br>
alle kuulun kurkihirren,<br>
alle kaunihin katoksen!"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Terve, terve tultuasi<br>
tänne pienehen tupahan,<br>
matalaisehen majahan,<br>
honkaisehen huonehesen,<br>
petäjäisehen pesähän!<br>
"Ohoh orjapiikaseni,<br>
kylän pantu palkkalainen!<br>
Tuopa tulta tuohen päässä,<br>
temmo tervaksen nenässä<br>
katsellakseni vävyä,<br>
nähäkseni sulhon silmät,<br>
sinisetkö vai punaiset<br>
vaiko vaatevalkeuiset!"<br>
Orjapiika pikkarainen,<br>
kylän pantu palkkalainen,<br>
toip' on tulta tuohosessa,<br>
tempoi tulta tervaksessa.<br>
"Tuli on tuohinen rämäkkä,<br>
savu musta tervaksinen,<br>
vävyn silmät saastuttaisi,<br>
mustuttais' ihanan muo'on:<br>
tuopa tulta tuohuksella,<br>
vahasella valkeaista!"<br>
Orjapiika pikkarainen,<br>
kylän pantu palkkalainen,<br>
toip' on tulta tuohuksella,<br>
vahasella valkeaista.<br>
Valkea savu vahainen,<br>
tuli kirkas tuohuksinen,<br>
valotti vävyltä silmät,<br>
kirkasti vävyltä kasvot.<br>
"Jo näen vävyni silmät:<br>
ei siniset, ei punaiset<br>
eikä vaatevalkeuiset;<br>
meren on vaahen valkeuiset,<br>
meren ruo'on ruskeuiset,<br>
meren kaislan kauneuiset.<br>
"Kylän poiat, kyyhkyläiset!<br>
Viekätte tätä vävyä<br>
isoimmille istuimille,<br>
ylimäisille sijoille,<br>
selin seineä sinistä,<br>
pä'in pöyteä punaista,<br>
kohin kutsuvierahia,<br>
rinnoin rahvahan remua!"<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
syötti, juotti vierahia,<br>
syötti suin sulassa voissa,<br>
kourin kuorekokkaroissa<br>
noita kutsuvierahia,<br>
vävyänsä liiatenki.<br>
Olipa lohta luotasilla,<br>
sivulla sianlihoa,<br>
kupit kukkuraisillansa,<br>
va'it varpelaitehilla<br>
syöä kutsuvierahien<br>
ja vävysen liiatenki.<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"Oi sie piika pikkarainen!<br>
Tuop' on tuopilla olutta,<br>
kanna kaksikorvaisella<br>
noille kutsuvierahille,<br>
vävylleni liiatenki!"<br>
Tuop' on piika pikkarainen,<br>
raataja rahan-alainen,<br>
antoi tuopin totta tehä,<br>
viisivantehen vikoa,<br>
huuhtoa humalan parrat,<br>
vaahen parrat valkoella<br>
noilta kutsuvierahilta<br>
ja vävyltä liiatenki.<br>
Mitä nyt olut osasi,<br>
virkki viisivantehinen,<br>
kun oli luona laulajansa,<br>
kunnollinen kukkujansa?<br>
Olipa vanha Väinämöinen,<br>
virren ponsi polvu'inen,<br>
laaullisna laulajana,<br>
parahana taitajana.<br>
Ensin ottavi olutta,<br>
siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Olukkainen, juomukkainen!<br>
Elä miestä jouten juota!<br>
Laita miehet laulamahan,<br>
kultasuut on kukkumahan!<br>
Isännät imehtelevät,<br>
emännät ajattelevat:<br>
joko on laulut lauennehet,<br>
ilokielet kirvonnehet,<br>
vai panin pahan oluen,<br>
juoksuttelin juoman kehnon,<br>
kun ei laula laulajamme,<br>
hyreksi hyvät runomme,<br>
kuku kultavierahamme,<br>
iloitse ilokäkemme?<br>
"Kukas tässä kukkunevi,<br>
kenpä kielin laulanevi<br>
näissä Pohjolan pioissa,<br>
Sariolan juomingissa?<br>
Eipä tässä lautsat laula,<br>
kun ei lautsan istujaiset,<br>
lattiat ei lausahtele,<br>
kun ei lattian kävijät;<br>
eikä ikkunat iloitse,<br>
kun ei ikkunan isännät,<br>
eikä pöykä pöyän ääret,<br>
kun ei pöyän äärelliset,<br>
ei ne reppänät remuile,<br>
kun ei reppänän alaiset."<br>
Oli lapsi lattialla,<br>
maitoparta pankon päässä.<br>
Lausui lapsi lattialta,<br>
poika pankolta pakisi:<br>
"En ole iso iältä,<br>
vahva varren kasvannolta,<br>
vaan kuitenki kaikitenki,<br>
jos ei muut lihavat laula,<br>
miehet paksummat pajaha,<br>
verevämmät vierettele,<br>
niin mä laulan, laiha poika,<br>
poika kuiva, kuikuttelen;<br>
laulan laihoilta lihoilta,<br>
kupehilta kuuttomilta<br>
tämän iltamme iloksi,<br>
päivän kuulun kunniaksi."<br>
Olipa ukko uunin päällä.<br>
Tuopa tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei ole lasten laululoista,<br>
kurjien kujerteloista:<br>
valehia lasten laulut,<br>
tyhjiä tytärten virret!<br>
Anna virsi viisahalle,<br>
laulu lautsan istujalle!"<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Onko tässä nuorisossa,<br>
koko suuressa su'ussa,<br>
ken panisi käen kätehen,<br>
ha'an toisehen hakahan<br>
ja saisi sanelemahan,<br>
laikahtaisi laulamahan<br>
päivän päätyvän iloksi,<br>
illan kuulun kunniaksi?"<br>
Sanoi ukko uunin päältä:<br>
"Ei ole tässä ennen kuultu,<br>
ei ole kuultu eikä nähty<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
parempata laulajata,<br>
tarkempata taitajata,<br>
kuin mitä minä kujerrin,<br>
lauleskelin lapsempana,<br>
laulelin lahen vesillä,<br>
kajahtelin kankahilla,<br>
kukkuelin kuusikoilla,<br>
sanelin salometsillä.<br>
"Ääni oli suuri ja sorea,<br>
säveleni sangen kaunis:<br>
se silloin jokena juoksi,<br>
vesivirtana vilisi,<br>
kulki kuin lyly lumella,<br>
purjelaiva lainehilla.<br>
Vaan en nyt sanoa saata,<br>
tuot' en tarkoin tunnekana,<br>
mikä sorti suuren äänen,<br>
äänen armahan alenti:<br>
ei se nyt jokena juokse,<br>
lainehina lailattele,<br>
on kuin karhi kannostossa,<br>
hangella havupetäjä,<br>
reki rannan hiekkasilla,<br>
vene kuivilla kivillä."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kun ei toista tullekana<br>
kerallani laulamahan,<br>
yksin lähtenen runoille,<br>
laikahtanen laulamahan:<br>
kun olen luotu laulajaksi,<br>
sattunut sanelijaksi,<br>
en kysy kylästä tietä,<br>
päätä virren vierahalta."<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
virren ponsi polvu'inen,<br>
istuihen ilon teolle,<br>
laulutyölle työntelihe,<br>
ilovirret vieressänsä,<br>
saatavillansa sanaset.<br>
Lauloi vanha Väinämöinen,<br>
sekä lauloi jotta taitoi:<br>
ei sanat sanoihin puutu,<br>
virret veisaten vähene;<br>
ennen kalliot kiviä,<br>
umpilammit lumpehia.<br>
Siinä lauloi Väinämöinen,<br>
pitkin iltoa iloitsi.<br>
Naiset kaikki naurusuulla,<br>
miehet mielellä hyvällä<br>
kuuntelivat, kummeksivat<br>
Väinämöisen väännätystä,<br>
kun oli kumma kuulijanki,<br>
ime ilmankin olijan.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
virkki virtensä lopulla:<br>
"Mitäpä minusta onpi<br>
laulajaksi, taitajaksi!<br>
En minä mitänä saata,<br>
en kuhunkana kykene.<br>
Oisi Luoja laulamassa,<br>
suin sulin sanelemassa!<br>
Luoja laulun lauleleisi,<br>
lauleleisi, taiteleisi.<br>
"Laulaisi meret mesiksi,<br>
meren hiekat hernehiksi,<br>
meren mullat maltahiksi,<br>
suoloiksi meren someret,<br>
lehot laajat leipämaiksi,<br>
ahovieret vehnämaiksi,<br>
mäet mämmikakkaroiksi,<br>
kalliot kananmuniksi.<br>
"Lauleleisi, taiteleisi,<br>
saneleisi, saatteleisi,<br>
laulaisi tähän talohon<br>
läävät täysi lähtemiä,<br>
kujat täysi kukkapäitä,<br>
ahot maion antajia,<br>
sata sarven kantajata,<br>
tuhat tuojoa utaren.<br>
"Lauleleisi, taiteleisi,<br>
saneleisi, saatteleisi<br>
isännille ilvesturkit,<br>
emännille verkaviitat,<br>
tyttärille ummiskengät,<br>
pojille punaiset paiat.<br>
"Annap' ainaki, Jumala,<br>
toisteki, totinen Luoja,<br>
näin näissä elettäväksi,<br>
toiste toimieltavaksi<br>
näissä Pohjolan pioissa,<br>
Sariolan juomingissa,<br>
oloset jokena juosta,<br>
me'et virtana vilata<br>
näissä Pohjolan tuvissa,<br>
Sariolan salvoksissa,<br>
jotta päivin lauleltaisi,<br>
illoin tehtäisi iloa<br>
iällä tämän isännän,<br>
elinajalla emännän!<br>
"Pankohon Jumala palkan,<br>
Luoja koston kostakohon<br>
isännälle pöyän päähän,<br>
emännällen aittahansa,<br>
pojillen apajaveelle,<br>
kangaspuihin tyttärille,<br>
jottei konsana katuisi,<br>
vuonna toisna voikahtaisi<br>
näitä pitkiä pitoja,<br>
suuren joukon juominkia!"<br>



<hr/>
<h3 id="22">Kahdeskolmatta runo</h3>


Kun oli kyllin häitä juotu,<br>
pi'etty pitoja noita,<br>
häitä Pohjolan tuvilla,<br>
pitoja Pimentolassa,<br>
sanoi Pohjolan emäntä<br>
Ilmariselle, vävylle:<br>
"Mit' istut, isosukuinen,<br>
maan valio, valvattelet?<br>
Istutko ison hyvyyttä<br>
vai emonko armautta<br>
vaiko pirtin valkeutta,<br>
naimakansan kauneutta?<br>
"Et istu ison hyvyyttä,<br>
et emosen armautta<br>
etkä pirtin puhtautta,<br>
naimakansan kauneutta:<br>
istut impesi hyvyyttä,<br>
neien nuoren armautta,<br>
valvattisi valkeutta,<br>
kassapääsi kauneutta.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Vuotit viikon, vuota vielä!<br>
Ei ole valmis valvattisi,<br>
suorinut ikisopusi:<br>
puol' on päätä palmikolla,<br>
puoli palmikoitsematta.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Vuotit viikon, vuota vielä!<br>
Ei ole valmis valvattisi,<br>
suorinut ikisopusi:<br>
yks' on hiema hiemoitettu,<br>
toinen hiemoiteltavana.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Viikon vuotit, vuota vielä!<br>
Ei ole valmis valvattisi,<br>
suorinut ikisopusi:<br>
vast' on jalka kengitetty,<br>
toinen kengiteltävänä.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Viikon vuotit, vuota vielä!<br>
Ei ole valmis valvattisi,<br>
suorinut ikisopusi:<br>
käsi on toinen kinnastettu,<br>
toinen kinnasteltavana.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Viikon vuotit, et väsynyt:<br>
valmis on nyt valvattisi,<br>
suoriunut sorsasesi.<br>
"Mene jo myöten, myöty neiti,<br>
kanssa, kaupattu kananen!<br>
Jo nyt on liittosi likellä,<br>
kovin läsnä lähtöaika,<br>
kun on viejä vieressäsi,<br>
ottajaisesi ovilla:<br>
oro suitsia purevi,<br>
reki neittä vuottelevi.<br>
"Oltua rakas rahoihin,<br>
käpäs kättä antamahan,<br>
kiivas kihlan ottelohon,<br>
sormuksen sovittelohon,<br>
ole nyt rakas rekehen,<br>
kiivas kirjokorjasehen,<br>
käpäs käymähän kylähän<br>
sekä sievä lähtemähän!<br>
"Etpä äijän, nuori neiti,<br>
kahen puolesi katsellut,<br>
yli pääsi ymmärrellyt,<br>
jos te'it ka'utun kaupan,<br>
iän kaiken itkemisen,<br>
vuoet voikerrehtamisen,<br>
kun läksit isosi koista,<br>
siirryit syntymäsijoilta,<br>
luota ehtoisen emosi,<br>
kantajasi kartanoilta.<br>
"Mi oli sinun eleä<br>
näillä taattosi tiloilla!<br>
Kasvoit kukkana kujilla,<br>
ahomailla mansikkana.<br>
Nousit voille vuotehelta,<br>
maioille makoamasta,<br>
venymästä vehnäsille,<br>
pettäjäisille pehusta.<br>
Kun et voinut voita syöä,<br>
silpaisit sianlihoa.<br>
"Ei ollut huolta ollenkana,<br>
ajatusta aioinkana:<br>
annoit huolla honkasien,<br>
ajatella aiaksien,<br>
surra suolla suopetäjän,<br>
kangaskoivun kankahalla.<br>
Itse liehuit lehtyisenä,<br>
perhosena pyörähtelit,<br>
marjana emosi mailla,<br>
vaapukkana vainiolla.<br>
"Lähet nyt talosta tästä,<br>
menet toisehen talohon,<br>
toisehen emon alahan,<br>
perehesen vierahasen.<br>
Toisin siellä, toisin täällä,<br>
toisin toisessa talossa!<br>
Toisin siellä torvet soivat,<br>
toisin ukset ulvaisevat,<br>
toisin vierevät veräjät,<br>
sanovat saranarauat.<br>
"Et osaa ovissa käyä,<br>
veräjissä vieretellä<br>
talon tyttären tavalla;<br>
et tunne puhua tulta<br>
etkä liettä lämmitteä<br>
talon miehen mieltä myöten.<br>
"Niinkö luulit, neito nuori,<br>
niinkö tiesit jotta luulit,<br>
luulit yöksi lähteväsi,<br>
päivällä paloavasi?<br>
Etpä yöksi lähtenynnä,<br>
etkä yöksi, et kaheksi:<br>
jopa jou'uit viikommaksi,<br>
kuuksi päiväksi katosit,<br>
iäksi ison majoilta,<br>
elinajaksi emosi.<br>
Askelt' on piha pitempi,<br>
kynnys hirttä korkeampi<br>
sinun toiste tullessasi,<br>
kerran kertaellessasi."<br>
Neito parka huokaeli,<br>
huokaeli, henkäeli;<br>
suru syämelle panihe,<br>
vesi silmille vetihe.<br>
Itse tuon sanoiksi saatti:<br>
"Noinpa tiesin, noinpa luulin,<br>
noinpa arvelin ikäni,<br>
sanoin kaiken kasvinaian:<br>
et sä, neiti, neiti olle<br>
oman vanhemman varassa,<br>
oman taaton tanterilla,<br>
vanhan maammosi majoilla.<br>
Äskenpä olisit neiti<br>
miehelähän mennessäsi,<br>
kuin oisi jalka kynnyksellä,<br>
toinen korjassa kosijan:<br>
oisit päätäsi pitempi,<br>
korvallista korkeampi.<br>
"Tuota toivoin tuon ikäni,<br>
katsoin kaiken kasvinaian<br>
- vuotin kuin hyveä vuotta,<br>
katsoin kuin kesän tuloa.<br>
Jo nyt on toivoni toeksi,<br>
lähtöni lähemmä saanut;<br>
jop' on jalka kynnyksellä,<br>
toinen korjassa kosijan.<br>
Enkä tuota tunnekana,<br>
mikä muutti multa mielen:<br>
en lähe ilolla mielin<br>
enkä riemulla eriä<br>
tästä kullasta ko'ista,<br>
iän nuoren istumasta,<br>
näiltä kasvinkartanoilta,<br>
ison saamilta eloilta;<br>
lähen, hoikka, huolissani,<br>
ikävissäni eriän,<br>
kuin syksyisen yön sylihin,<br>
kevä'isen kierän päälle,<br>
jälen jäällä tuntumatta,<br>
jalan iskun iljangolla.<br>
"Miten lieki mieli muien,<br>
mieli muien morsianten?<br>
Tok' ei muut muretta tunne,<br>
kanna kaihoista syäntä,<br>
kuin kannan minä katala,<br>
kannan mustoa muretta,<br>
syäntä syen näköistä,<br>
huolta hiilenkarvallista.<br>
"Niin on mieli miekkoisien,<br>
autuaallisten ajatus,<br>
kuin keväinen päivännousu,<br>
kevätaamun aurinkoinen.<br>
Mitenpä minunki mieli,<br>
minun synkeä sisuni?<br>
On kuin laaka lammin ranta,<br>
kuin pimeä pilven ranta,<br>
kuin syksyinen yö pimeä,<br>
talvinen on päivä musta;<br>
viel' on mustempi sitäki,<br>
synkeämpi syksy-yötä."<br>
Olipa akka, askarvaimo,<br>
talon ainoinen asuja.<br>
Hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kutti, kutti, neiti nuori!<br>
Etkö muista, kuin sanelin,<br>
sanelin saoinki kerroin:<br>
elä sulho'on ihastu,<br>
elä sulhon suumalohon,<br>
luota silmänluontehesen,<br>
katso jalkoihin jaloihin!<br>
Sulovasti suun pitävi,<br>
silmät luopi luopuisasti,<br>
vaikka lempo leukaluissa,<br>
surma suussansa asuisi.<br>
"Noinpa aina neittä neuvoin,<br>
orpanaistani opastin:<br>
kun tulevi suuret sulhot,<br>
suuret sulhot, maan kosijat,<br>
sinä vastahan sanele<br>
ja puhele puoleltasi,<br>
sanele sanalla tuolla,<br>
lausu tuolla lausehella:<br>
'Ei minusta ollekana,<br>
ollekana, lienekänä<br>
miniäksi vietävätä,<br>
orjaksi otettavata.<br>
Ei neiti minun näköinen<br>
osaa orjana eleä,<br>
muista ei mukihin mennä,<br>
olla aina alla kynsin.<br>
Toinen kun sanan sanoisi,<br>
minä kaksi vastoaisin;<br>
kun tulisi tukkahani,<br>
hairahtaisi hapsihini,<br>
tukastani tuivertaisin,<br>
hapsistani haivertaisin.'<br>
"Et sinä sitä totellut,<br>
et kuullut minun sanoa.<br>
Käeten kävit tulehen,<br>
tieten tervan keittehesen;<br>
riensihit revon rekehen,<br>
läksit karhun kantasille,<br>
revon reessänsä veteä,<br>
karhun kauas kannatella,<br>
ikiorjaksi isännän,<br>
aikaorjaksi anopin.<br>
"Läksit kouluhun kotoa,<br>
piinahan ison pihoilta.<br>
Kova on koulu käyäksesi,<br>
piina pitkä ollaksesi:<br>
siell' on ohjat ostettuna,<br>
varustettu vankirauat,<br>
ei ketänä muuta vasten,<br>
vasten on vaivaista sinua.<br>
"Kohta saat kokea, koito,<br>
kokea, kovaosainen,<br>
apen luista leukaluuta,<br>
anopin kivistä kieltä,<br>
ky'yn kylmiä sanoja,<br>
naon niskan-nakkeloita.<br>
"Kuules, neiti, kuin sanelen,<br>
kuin sanelen, kuin puhelen!<br>
Olit kukkana kotona,<br>
ilona ison pihoilla:<br>
iso kutsui kuutamaksi,<br>
emo päivänpaisteheksi,<br>
veikkosi vesivaloksi,<br>
siskosi siniveraksi.<br>
Menet toisehen talohon,<br>
vierahan emän alahan:<br>
ei vieras emosen verta,<br>
vaimo toinen tuojan verta!<br>
Harvoin vieras siivoin sinkui,<br>
harvoin oike'in opetti:<br>
appi haukkuvi havuiksi,<br>
anoppisi ahkioksi,<br>
kyty kynnysportahiksi,<br>
nato naisien pahoiksi.<br>
"Äsken sie hyvä olisit,<br>
äsken kerta kelpoaisit:<br>
utuna ulos menisit,<br>
savuna pihalle saisit,<br>
lehtisenä lenteleisit,<br>
kipunoina kiiättäisit.<br>
"Et ole lintu lentäjäksi<br>
etkä lehti liehujaksi,<br>
et kipuna kiitäjäksi,<br>
savu saajaksi pihalle.<br>
"Voi neiti, sisarueni!<br>
Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit!<br>
Vaihoit armahan isosi<br>
appehen ani paha'an,<br>
vaihoit ehtoisen emosi<br>
anoppihin ankarahan!<br>
Vaihoit viljon veljyesi<br>
kyyttäniskahan kytyhyn,<br>
vaihoit siskosi siveän<br>
naljasilmähän natohon!<br>
Vaihoit liinavuotehesi<br>
nokisihin nuotioihin,<br>
vaihoit valkeat vetesi<br>
likaisihin lietehisin,<br>
vaihoit hiekkarantasesi<br>
mustihin muraperihin!<br>
Vaihoit armahat ahosi<br>
kanervikkokankahisin,<br>
vaihoit marjaiset mäkesi<br>
kaskikantoihin kovihin!<br>
"Niinkö luulit, neito nuori,<br>
niinkö, kasvava kananen:<br>
huolet loppui, työt väheni<br>
tämän illan istumilla,<br>
maata sinne vietäväsi,<br>
unille otettavasi?<br>
"Eip' on maata vieäkänä,<br>
unille otetakana:<br>
vasta valvoa pitävi,<br>
vasta huolta hoivatahan,<br>
ajatusta annetahan,<br>
pannahan pahoa mieltä.<br>
"Kunis huiskit hunnutoinna,<br>
sinis huiskit huoletoinna:<br>
kunis liikuit liinatoinna,<br>
liikuit liioitta suruitta.<br>
Äsken huntu huolta tuopi,<br>
palttina pahoa mieltä,<br>
liina liikoja suruja,<br>
pellava perättömiä.<br>
"Mikäs neitosen kotona!<br>
Niin neito ison kotona,<br>
kuin kuningas linnassansa,<br>
yhtä miekkoa vajoa.<br>
Toisin tuon miniä raukan!<br>
Niin miniä miehelässä,<br>
kuin vanki Venäehellä,<br>
yhtä vahtia vajoa.<br>
"Teki työtä työn ajalla,<br>
väänti hartian väellä,<br>
hipiä hi'en väessä,<br>
otsa vaahen valkeassa.<br>
Kun tulevi toinen aika,<br>
niin tulehen tuomitahan,<br>
ajetahan ahjoksehen,<br>
sen kätehen käsketähän.<br>
"Piteä hänen pitäisi,<br>
piteä, piloisen piian,<br>
lohen mieli, kiiskin kieli,<br>
lammin ahvenen ajatus,<br>
suu sären, salakan vatsa,<br>
meriteiren tieto saa'a.<br>
"Eipä tieä yksikänä,<br>
ymmärrä yheksänkänä<br>
emon tuomista tytöistä,<br>
vanhempansa vaalimista,<br>
mistä syöjä syntynevi,<br>
kaluaja kasvanevi,<br>
lihan syöjä, luun purija,<br>
tukan tuulelle jakaja,<br>
hapsien hajottelija,<br>
ahavalle anneksija.<br>
"Itke, itke, neiti nuori!<br>
Kun itket, hyvinkin itke!<br>
Itke kourin kyynelesi,<br>
kahmaloin haluvetesi,<br>
pisaret ison pihoille,<br>
lammit taaton lattioille,<br>
itke tulville tupanen,<br>
siltalauat lainehille!<br>
Kun et itke itkettäissä,<br>
itket toiste tullessasi,<br>
kun tulet ison kotihin,<br>
kun löyät isosi vanhan<br>
saunahan savuttunehen<br>
kuiva vasta kainalossa.<br>
"Itke, itke, neiti nuori!<br>
Kun itket, hyvinkin itke!<br>
Kun et itke itkettäissä,<br>
itket toiste tullessasi,<br>
kun tulet emon kotihin,<br>
kun löyät emosi vanhan<br>
läävähän läkähtynehen,<br>
kuollehen kupo sylihin.<br>
"Itke, itke, neiti nuori!<br>
Kun itket, hyvinkin itke!<br>
Kun et itke itkettäissä,<br>
itket toiste tullessasi,<br>
kun tulet tähän kotihin,<br>
löyät veikkosi verevän<br>
kujahan kukistunehen,<br>
kartanolle kaatunehen.<br>
"Itke, itke, neiti nuori!<br>
Kun itket, hyvinkin itke!<br>
Kun et itke itkettäissä,<br>
itket toiste tullessasi,<br>
kun tulet tähän talohon,<br>
löyät siskosi siveän<br>
sotkutielle sortunehen<br>
vanha karttu kainalossa."<br>
Neito parka huokaeli,<br>
huokaeli, henkäeli.<br>
Itse loihen itkemähän,<br>
vierähti vetistämähän.<br>
Itki kourin kyyneleitä,<br>
kahmaloin haluvesiä<br>
ison pestyille pihoille,<br>
lammit taaton lattialle.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Hoi sisaret, sirkkuseni,<br>
entiset ikätoverit,<br>
kaikki kasvinkumppalini!<br>
Kuulkottenpa, kuin sanelen!<br>
En nyt tuota tunnekana,<br>
mikä lienehe minulle<br>
iskennä tämän ikävän,<br>
tämän huolen hoivannunna,<br>
tämän kaihon kantanunna,<br>
murehen mukaellunna.<br>
"Toisin tiesin, toisin luulin,<br>
toisin toivotin ikäni:<br>
käkesin käkenä käyä,<br>
kukahella kukkuroilla<br>
näille päivin päästyäni,<br>
näille tuumin tultuani.<br>
Enpä nyt käkenä käyne,<br>
kukahelle kukkuroilla:<br>
olen kuin alli aallokossa,<br>
tavi laajalla lahella<br>
uiessa vilua vettä,<br>
vettä jäistä järkyttäissä.<br>
"Voi isoni, voi emoni,<br>
voi on valtavanhempani!<br>
Minnekä minua loitte,<br>
kunne kannoitte katalan<br>
nämät itkut itkemähän,<br>
nämät kaihot kantamahan,<br>
nämät huolet huolimahan<br>
ja surut sureksimahan?<br>
"Mahoit ennen, maammo rukka,<br>
mahoit, kaunis kantajani,<br>
armas maion-antajani,<br>
ihana imettäjäni,<br>
kapaloia kantosia,<br>
pestä pieniä kiviä,<br>
kuin pesit tätä tytärtä,<br>
kapalojit kaunoistasi<br>
näille suurille suruille,<br>
ape'ille miel'aloille!<br>
"Moni muualla sanovi,<br>
usea ajattelevi:<br>
ei ole huolta hurnakolla,<br>
ajatusta aioinkana.<br>
Elkätte, hyvät imeiset,<br>
elkätte sitä sanoko!<br>
Enemp' on minulla huolta,<br>
kuin on koskessa kiviä,<br>
pajuja pahalla maalla,<br>
kanervia kankahalla.<br>
Hepo ei jaksaisi veteä,<br>
rautakisko kingotella<br>
ilman luokin lekkumatta,<br>
vempelen värisemättä<br>
noita, hoikan, huoliani,<br>
mustia mure'itani."<br>
Lauloi lapsi lattialta,<br>
kasvavainen karsinasta:<br>
"Mitä neien itkemistä,<br>
suuresti sureksimista!<br>
Anna huolia hevosen,<br>
murehtia mustan ruunan,<br>
rautasuisen surkutella,<br>
suuripäisen päivitellä!<br>
Hevosell' on pää parempi,<br>
pää parempi, luu lujempi,<br>
kaulan kaari kantavampi,<br>
koko ruumis runsahampi.<br>
"Ei ole itettäviä,<br>
suuresti surettavia.<br>
Ei sinua suolle vieä,<br>
ojavarrellen oteta:<br>
vievät viljamättähältä,<br>
vievät vielä viljemmälle;<br>
ottavat oluttuvilta,<br>
ottavat oluemmille.<br>
"Kun katsot kupehellesi,<br>
oikealle puolellesi,<br>
onpa sulho suojassasi,<br>
mies verevä vieressäsi!<br>
Hyvä mies, hyvä hevonen,<br>
talon kanta kaikenlainen;<br>
pyyhyet pyräjämässä,<br>
vempelellä vieremässä,<br>
rastahat iloitsemassa,<br>
rahkehilla laulamassa;<br>
kuusi kullaista käkeä<br>
änkilöillä lekkumassa,<br>
seitsemän siniotusta<br>
reen kokalla kukkumassa.<br>
"Ellös olko milläkänä,<br>
emon tuoma, tuollakana!<br>
Et panna pahenemahan,<br>
pannahan paranemahan,<br>
miehen kyntäjän kylelle,<br>
vakoajan vaipan alle,<br>
leivän saajan leuan alle,<br>
kalan saajan kainalohon,<br>
hirven hiihtäjän hikehen,<br>
karhun saajan saunasehen.<br>
"Miehen sait mitä jaloimman,<br>
urohia uhke'imman:<br>
ei sen jouset jouten olle,<br>
viinet vaarnoilla venyne;<br>
koirat ei ne koissa maanne,<br>
pennut pehkuilla levänne.<br>
"Kolmasti tänä keväinä<br>
aivan aika-huomenessa<br>
nousi nuotiotulelta,<br>
havasi havusijalta;<br>
kolmasti tänä keväinä<br>
kaste on silmille karisnut,<br>
havut päänsä harjaellut,<br>
varvat vartalon sukinut.<br>
"Mies on joukon jou'uttaja,<br>
uros karjan kasvattaja.<br>
Onpa tällä sulhollamme<br>
korvet koivin kulkevia,<br>
särkät säärin juoksevia,<br>
noropohjan noutavia:<br>
sata on sarven kantajata,<br>
tuhat tuojoa utaren;<br>
aumoja joka aholla,<br>
purnuja joka purolla,<br>
lepikköiset leipämaina,<br>
ojavieret ohramaina,<br>
karivieret kauramaina,<br>
vesivieret vehnämaina,<br>
kaikki rauniot rahoina,<br>
kivet pienet penninkinä."<br>



<hr/>
<h3 id="23">Kolmaskolmatta runo</h3>


Nyt on neiti neuvominen,<br>
morsian opastaminen.<br>
Kenpä neien neuvojaksi,<br>
impyen opastajaksi?<br>
Osmotar, oleva vaimo,<br>
Kalevatar, kaunis impi,<br>
hänpä neittä neuvomahan,<br>
orpoa opastamahan,<br>
miten olla mielevänä,<br>
kuten kuuluna asua,<br>
mielevänä miehelässä,<br>
kuuluna anoppelassa.<br>
Saneli sanoilla noilla,<br>
lausui noilla lausehilla:<br>
"Morsian, sisarueni,<br>
kapulehti, lempyeni!<br>
Kuules, kuin minä sanelen,<br>
kielin toisin kertoelen!<br>
"Lähet jo, kukka, kulkemahan,<br>
mansikka, matelemahan,<br>
verannukka, vieremähän,<br>
sametti, samoamahan<br>
tästä kuulusta ko'ista,<br>
kaunihista kartanosta;<br>
tulet toisehen talohon,<br>
perehesen vierahasen.<br>
Toisin toisessa talossa,<br>
muiten muissa vierahissa:<br>
ajatellen astuminen,<br>
tuumitellen toimiminen;<br>
ei kuin taaton tanterella,<br>
oman maammon manterella,<br>
laksoloissa laulaminen,<br>
kujilla kukahtaminen.<br>
"Kun lähet talosta tästä,<br>
muista kaikki muut kalusi,<br>
ne kolme kotihin heitä:<br>
päivän-päälliset unoset,<br>
emon armahan sanaset,<br>
joka kirnun pettäjäiset!<br>
"Kaikki muista muuttelosi<br>
- unikonttisi unoha<br>
kotoisille tyttärille,<br>
kotiuunin korvaselle!<br>
Laulut heitä lautsan päähän,<br>
ilovirret ikkunoille,<br>
tyttöys tyvelle vastan,<br>
huimuus hurstin hulpiloille,<br>
pankolle pahat tapasi,<br>
laiskuutesi lattialle!<br>
Tahikka kaasolle taritse,<br>
työnnä kaason kainalohon,<br>
kaason vieä vitsikkohon,<br>
kantoa kanervikkohon!<br>
"Tapa on uusi ottaminen,<br>
entinen unohtaminen:<br>
taattoarmo heittäminen,<br>
appiarmo ottaminen,<br>
alemma kumartaminen,<br>
hyvä lause lahjominen.<br>
"Tapa on uusi ottaminen,<br>
entinen unohtaminen:<br>
maammoarmo heittäminen,<br>
anopp'armo ottaminen,<br>
alemma kumartaminen,<br>
hyvä lause lahjominen.<br>
"Tapa on uusi ottaminen,<br>
entinen unohtaminen:<br>
veliarmo heittäminen,<br>
kytyarmo ottaminen,<br>
alemma kumartaminen,<br>
hyvä lause lahjominen.<br>
"Tapa on uusi ottaminen,<br>
entinen unohtaminen:<br>
sisararmo heittäminen,<br>
natoarmo ottaminen,<br>
alemma kumartaminen,<br>
hyvä lause lahjominen.<br>
"Ellöspä sinä ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
tavatoin talohon menkö,<br>
miehuetoin miehelähän!<br>
Tapoja talo kysyvi,<br>
tapoja talo hyväki,<br>
mies on mieltä koittelevi,<br>
mies mieltä ani paraski;<br>
äsken tarkka tarvitahan,<br>
jos talo epätapainen,<br>
ja vakainen vaaitahan,<br>
jos on mies epäpätöinen.<br>
"Jos ukko susi supussa,<br>
akka karhu karsinassa,<br>
kyty kyinä kynnyksellä,<br>
nato nauloina pihalla,<br>
sama on arvo antaminen:<br>
alemma kumartaminen,<br>
kuin ennen emosi luona,<br>
oman taattosi tuvilla<br>
taattoa kumartaminen,<br>
maammoasi arvominen.<br>
"Piteä sinun pitävi<br>
pää tarkka, tanea mieli,<br>
aina ankara ajatus,<br>
ymmärrys yhentasainen,<br>
iltasella silmät virkut<br>
valkeata vaalimahan,<br>
aamusella korvat tarkat<br>
kukon ääntä kuulemahan.<br>
Konsa kukko kerran lauloi,<br>
viel' ei toista virkkanunna,<br>
silloin nuorten nousuaika,<br>
vanhojen lepu'uaika.<br>
"Kun ei kukko laulakana,<br>
ei äännä isännän lintu,<br>
piä kuuta kukkonasi,<br>
otavaista oppinasi!<br>
Käyös ulkona use'in,<br>
käyös kuuta katsomassa,<br>
otavaista oppimassa,<br>
tähtiä tähyämässä!<br>
"Konsa oike'in otava,<br>
sarvet suorahan suvehen,<br>
pursto perin pohjasehen,<br>
silloin aikasi sinulla<br>
nousta luota nuoren sulhon,<br>
saa'a viereltä verevän,<br>
saa'a tulta tuhkasista,<br>
valkeata vakkasesta,<br>
tuli puikkohon puhua<br>
lienosti levittämättä.<br>
"Kun ei tulta tuhkasissa,<br>
valkeata vakkasessa,<br>
kutkuttele kullaltasi,<br>
katkuttele kaunoltasi:<br>
'Anna tulta, armaiseni,<br>
valkeata, marjaseni!'<br>
"Saat sa piitä pikkaraisen,<br>
tauloa taki vähäisen:<br>
iske tuli tuikahuta,<br>
päre pihtihin viritä,<br>
lähe läävä läänimähän,<br>
raavahat ravitsemahan!<br>
Ammovi anopin lehmä,<br>
hirnuvi apen hevonen,<br>
ky'yn lehmä kytkäisevi,<br>
naukuvi naon vasikka<br>
heinän hienon heittäjäistä,<br>
apilan ojentajaista.<br>
"Käy kujaset kuurullasi,<br>
läävät länkämöisilläsi,<br>
syötä lehmät leyhkeästi,<br>
lammaskarja lauhkeasti!<br>
Olet lehmille ojenna,<br>
juomat vaivaisten vasoille,<br>
varsoille valitut korret,<br>
karitsoille hienot heinät!<br>
Eläkä sioille singu,<br>
elä potki porsahia:<br>
kanna kaukalo sioille,<br>
purtilonsa porsahille!<br>
"Elä läävässä lepeä,<br>
lamo lammaskarsinassa!<br>
Kun olet läävän lääninynnä,<br>
katsonunna karjan kaiken,<br>
jo jou'u takaisin tuolta,<br>
tule tuiskuna tupahan!<br>
Siell' on lapsi itkemässä,<br>
pieni peitetten sisässä,<br>
eikä lausu lapsi rukka,<br>
saata kieletöin sanoa,<br>
onko vilu taikka nälkä<br>
tahi muu tapahtumainen,<br>
ennenkuin tulevi tuttu,<br>
kuulevi emonsa äänen.<br>
"Vaan tupahan tullessasi<br>
tule neljänä tupahan:<br>
vesikappanen käessä,<br>
lehtiluuta kainalossa,<br>
tulitikku hampahiss<br>
- itse ollet neljäntenä.<br>
"Ala sillat siivoella,<br>
lautalattiat la'aista:<br>
visko vettä lattialle,<br>
elä visko lapsen päälle!<br>
Nähnet lapsen lattialla,<br>
jos kohta kälynki lapsi:<br>
nosta lapsi lautsaselle,<br>
pese silmät, pää silitä,<br>
anna leipeä kätehen,<br>
vuole voita leivän päälle!<br>
Kun ei leipeä talossa,<br>
anna lastunen kätehen!<br>
"Kun saat pöytien pesohon<br>
viikon päästä viimeistäki,<br>
pese pöyät, laiat muista,<br>
jalkoja elä unoha!<br>
Lautsaset vesin valele,<br>
seinät siivin siivoele,<br>
lautsat kaikki laitoinensa,<br>
seinät pitkin juomuinensa!<br>
"Mi on pöyällä pölyä,<br>
mi tomua ikkunoilla,<br>
nepä siivellä sipaise,<br>
vetäise vesitukolla,<br>
etteipä tomu tomaha,<br>
pöly kattohon pölähä!<br>
"Karista katosta karstat,<br>
noet nuoho kiukahasta,<br>
piä patsas muistossasi<br>
eläkä orsia unoha,<br>
että tuntuisi tuvaksi,<br>
asunnoksi arvattaisi!<br>
"Kuules, neiti, kuin sanelen,<br>
kuin sanelen, kuin puhelen!<br>
Elä suihki sutsunatta<br>
eläkä räämi rätsinättä,<br>
elä liiku liinasetta,<br>
elä kengättä kehaja!<br>
Tuosta sulho suuttuneisi,<br>
mies nuori nuristuneisi.<br>
"Noita sie kovin varaja<br>
pihlajaisia pihalla!<br>
Pyhät on pihlajat pihalla,<br>
pyhät oksat pihlajissa,<br>
pyhät lehvät oksasilla,<br>
marjaset sitäi pyhemmät,<br>
joilla neittä neuvotahan,<br>
orpoa opetetahan<br>
nuoren miehen mieltä myöten,<br>
sulhosen syäntä myöten.<br>
"Piä herkät hiiren korvat,<br>
terävät jalat jäniksen!<br>
Niska nuori notkuttele,<br>
kaula kaunis kaarruttele<br>
kuni kasvava kataja<br>
tahi tuore tuomen latva!<br>
"Valvoa sinun pitävi,<br>
aina valvoa, varoa,<br>
ettet pyri pyllyllesi,<br>
pankon päähän pitkällesi<br>
etkä vaivu vaattehille,<br>
veteleite vuotehelle!<br>
"Kyty kynnöltä tulevi,<br>
appi aitojen panolta,<br>
urohosi ulkotöiltä,<br>
kaunosi kasen ajolta:<br>
vieminen vesiropehut,<br>
käsipyyhe kantaminen,<br>
alaha kumartaminen,<br>
mielilause lausuminen.<br>
"Anopp' aitasta tulevi<br>
jauhovakka kainalossa:<br>
juokse vastahan pihalle,<br>
alaha kumarteleite,<br>
pyyä vakka kainalosta<br>
tuo tupahan vieäksesi!<br>
"Kun et arvata osanne,<br>
itsestäsi ymmärrellä,<br>
kulle työlle työntyminen,<br>
toimelle rupeaminen,<br>
niin taho akalta tietä:<br>
'Oi armas anoppiseni!<br>
Kuinka tässä työt tehä'än,<br>
askarehet arvatahan?'<br>
"Akka varsin vastoavi,<br>
anoppi sanan sanovi:<br>
'Noinpa tässä työt tehä'än,<br>
askarehet arvatahan:<br>
survotahan, jauhetahan,<br>
kivenpuussa kiikutahan,<br>
vielä vettä kannetahan,<br>
taikinat alustetahan,<br>
halot tuoahan tupahan<br>
pätsin lämmitä-panoksi;<br>
siitä leivät leivotahan,<br>
kakut paksut paistetahan,<br>
astiat virutetahan,<br>
hulikkaiset huuhotahan.'<br>
"Kun kuulit akalta työsi,<br>
anopilta askarehet,<br>
ota kuivehet kiveltä,<br>
kiirehi kivitupahan!<br>
Sitte sinne saatuasi,<br>
tultua kivitupahan<br>
elä kuku kulkullasi,<br>
kalju kaulavarrellasi:<br>
kukkuos kiven kamulla,<br>
lapattaisen laulamalla!<br>
Eläkä ähkeä isosti,<br>
kivenpuussa puhkaele,<br>
ettei appi arveleisi,<br>
anoppi ajatteleisi<br>
ä'issäsi ähkeävän,<br>
syämissäsi sysivän!<br>
"Seulo jauhot siepottele,<br>
kanna kannella tupahan!<br>
Leivo leivät leppeästi,<br>
vastoa ani visusti,<br>
jottei paikoin jauhot jäisi,<br>
toisin selkeät seokset!<br>
"Näet korvon kallellansa:<br>
ota korvonen olalle,<br>
vesikappa kainalohon,<br>
ala astua ve'elle;<br>
kanna korvo kaunihisti,<br>
kuleta korennon päässä!<br>
Tule tuulena takaisin,<br>
astuos ahavan lailla,<br>
viikon veellä viipymättä,<br>
kaivolle katoamatta,<br>
ettei appi arveleisi,<br>
anoppi ajatteleisi<br>
kuvoasi katselevan,<br>
itseäs' ihastelevan,<br>
verevyyttäsi vetehen,<br>
kauneutta kaivosehen!<br>
"Menet pitkälle pinolle,<br>
halkosien suollantahan:<br>
elä halkoa hyleksi,<br>
ota halko haapainenki!<br>
Heitä halko hiljallensa,<br>
kovasti kolajamatta,<br>
taikka appi arveleisi,<br>
anoppi ajatteleisi<br>
vihoissasi viskelevän,<br>
kiukuissa kolistelevan.<br>
"Kun sa astut aittasehen,<br>
lähet jauhon nouantahan,<br>
elä aittahan asetu,<br>
viivy viikon aittatiellä,<br>
taikka appi arvelevi,<br>
anoppi ajattelevi<br>
jauhoja jakelevasi,<br>
antavan kylän akoille.<br>
"Lähet astian pesohon,<br>
hulikkojen huuhtelohon:<br>
pese kannut korvinensa,<br>
tuopit uurtehuisinensa!<br>
Maljat huuho - muista laiat,<br>
lusikkaiset - muista varret!<br>
"Lusikat piä lu'ussa,<br>
astiasi arvelussa,<br>
ettei koirat kollottele,<br>
kasit noita kannattele,<br>
linnut liioin liikuttele,<br>
lapset laittele levälle!<br>
Kyll' on lapsia kylässä,<br>
paljo päitä pienoisia,<br>
jotka kannut kanteleisi,<br>
lusikat levitteleisi.<br>
"Iltasaunan saapuessa<br>
veet vetele, vastat kanna,<br>
hauo vastat valmihiksi<br>
saunahan savuttomahan<br>
ilman viikon viipymättä,<br>
saunahan katoamatta,<br>
taikka appi arveleisi,<br>
anoppi ajatteleisi<br>
saunan lauoilla lamovan,<br>
penkin päässä piehtaroivan.<br>
"Kun tulet tupahan tuolta,<br>
käske appi kylpemähän:<br>
'Oi on armas appiseni!<br>
Jo on sauna joutununna,<br>
veet ve'etty, vastat saatu,<br>
kaikki lautaset la'aistu;<br>
mene, kylve kyllältäsi,<br>
valeleite vallaltasi!<br>
Itse lienen löylyn lyöjä,<br>
alla lautojen asunen.'<br>
"Kun tulevi kehruuaika,<br>
kankahan ku'onta-aika,<br>
käy elä kynsiä kylästä,<br>
oppia ojan takoa,<br>
tointa toisesta talosta,<br>
pirran piitä vierahalta!<br>
"Itse langat kehräele,<br>
omin hyppysin kutehet,<br>
langat laita lievempäiset,<br>
rihmat aina kierempäiset!<br>
Keri kiinteä keränen,<br>
viipsinpuulle viskaele,<br>
suvakolle suorittele,<br>
kani siitä kangaspuille!<br>
Iske pirta piukkeasti,<br>
nosta niiet notkeasti,<br>
ku'o sarkakauhtanaiset,<br>
hanki villaiset hamoset<br>
yhen villan kylkyestä,<br>
talvilampahan takuista,<br>
karvoista kevätkaritsan,<br>
kesäuuhen untuvista!<br>
"Kuules siitä, kuin sanelen,<br>
vielä kerran kertoelen!<br>
Keitä ohraiset oluet,<br>
makujuomat maltahiset<br>
yhen ohrasen jyvästä,<br>
puolen puun on poltakselta!<br>
"Kun sa ohria imellät,<br>
ma'ustelet maltahia,<br>
elä koukulla kohenna,<br>
kärryksellä käännyttele:<br>
aina kourilla kohenna,<br>
kämmenillä käännyttele!<br>
Käypä saunassa use'in,<br>
elä anna iun paheta,<br>
kissan istua ituja,<br>
kasin maata maltahia!<br>
Eläkä sure susia,<br>
pelkeä metsän petoja<br>
saunahan samotessasi,<br>
kesken yötä käyessäsi!<br>
"Kun konsa tulevi vieras,<br>
ellös vierasta vihatko!<br>
Ainapa hyvä talonen<br>
piti vierahan varoja,<br>
liikoja lihamuruja,<br>
kaunihia kakkaroita.<br>
"Käske vieras istumahan,<br>
lausuttele laaskavasti:<br>
syötä vierasta sanoilla,<br>
kunnes keitto kerkeävi!<br>
"Taas kun lähtevi talosta,<br>
jäähyväiset jättelevi,<br>
ellös viekö vierastasi<br>
ulkopuolelle ovea:<br>
tuosta sulho suuttuneisi,<br>
kaunosi kamaltuneisi.<br>
"Kun kerran halu tulevi<br>
käyä itsesi kylässä,<br>
kysytellen käy kylässä,<br>
lausutellen vierahissa!<br>
Sitte siellä ollessasi<br>
piä taitavat tarinat;<br>
elä sie kotia moiti,<br>
alenna anoppiasi!<br>
"Kysyvät kylän miniät<br>
tahi muut kyläiset naiset:<br>
'Antoiko anoppi voita<br>
kuin ennen emo kotona?'<br>
Ellös konsana sanoko:<br>
'Ei anna anoppi voita.'<br>
Sano aina annettavan,<br>
kapustalla kannettavan,<br>
jos kerran kesässä saanet,<br>
senki toisentalvellista!<br>
"Kuules vielä, kuin sanelen,<br>
kerran toisen kertoelen!<br>
Kun menet talosta tästä,<br>
tulet toisehen talohon,<br>
emoa elä unoha,<br>
masentele maammoasi!<br>
Emopa sinun elätti,<br>
imetti ihanat rinnat<br>
ihanasta itsestänsä,<br>
valkeasta varrestansa;<br>
monet yöt unetta vietti,<br>
monet atriat unohti<br>
tuuitellessa sinua,<br>
vaaliessa pienoistansa.<br>
"Ken emon unohtanevi,<br>
maammonsa masentanevi,<br>
elköhön Manalle menkö,<br>
hyvän tunnon Tuonelahan!<br>
Manalassa on makso tuhma,<br>
kova kosto Tuonelassa<br>
emonsa unohtajalle,<br>
maammonsa masentajalle.<br>
Tuonen tyttäret toruvat,<br>
Manan neiet riitelevät:<br>
'Kuinka sie emon unohit,<br>
oman maammosi masensit?<br>
Emo on nähnyt suuren vaivan,<br>
kantaja kovan kokenut<br>
saunamaassa maatessansa,<br>
olkiloilla ollessansa,<br>
synnytellessä sinua,<br>
katalaista kantaessa.'"<br>
Olipa akka lattialla,<br>
akka vanha, vaippa päällä,<br>
kylän kynnysten kävijä,<br>
mieron teien tietelijä.<br>
Hänpä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui ja lateli:<br>
"Kukko lauloi kullallensa,<br>
kanan lapsi kaunollensa,<br>
varis lauloi vaahtokuulla,<br>
kevätkuulla keikutteli.<br>
Minun lauloa pitäisi,<br>
heiän olla laulamatta:<br>
heill' on kultansa kotona,<br>
aina luona armahansa;<br>
minä kullatoin, ko'itoin,<br>
ajan kaiken armahatoin.<br>
"Kuules, sisko, kuin sanelen!<br>
Kun menetki miehelähän,<br>
elä noua miehen mieltä,<br>
kuin minä poloinen nouin<br>
miehen mieltä, kiurun kieltä,<br>
suuren sulhoni syäntä!<br>
"Olin kukka ollessani,<br>
kasvaessani kanerva,<br>
vesa nuori noustessani,<br>
ympynen yletessäni,<br>
mesimarja mainittaissa,<br>
kulta kuiskuteltaessa,<br>
tavi taattoni pihoilla,<br>
lakla maammon lattioilla,<br>
vesilintu veikon luona,<br>
sirkkunen sisaren luona.<br>
Kävin kukkana kujilla,<br>
vaapukkana vainiolla,<br>
hersuin hiekkarantasilla,<br>
keikuin kukkakunnahilla;<br>
laulelin jokaisen lakson,<br>
joka kummun kukkuelin,<br>
lehot leikkiä pitelin,<br>
ahot ainoista iloa.<br>
"Suu veti revon ritahan,<br>
kieli kärpän lautasehen,<br>
mieli neien miehelähän,<br>
tapa toisehen talohon.<br>
Niinpä neiti luotunaki,<br>
tytär tuuiteltunaki<br>
- miniäksi miehelähän,<br>
orjaksi anoppelahan.<br>
"Jou'uin, marja, muille maille,<br>
tuomi, toisille vesille,<br>
jou'uin, puola, purtavaksi,<br>
mansikka, manattavaksi.<br>
Joka puu puri minua,<br>
joka leppä leikkaeli,<br>
joka koivu koiskaeli,<br>
joka haapa haukkaeli.<br>
"Naitihin ma miehelähän,<br>
vietihin anoppelahan.<br>
Sanottihin siell' olevan,<br>
neittä sinne naitaessa,<br>
kuusi kuusista tupoa,<br>
kaksin kerroin kammaria,<br>
ahovieret aittamaina,<br>
kujavieret kukkamaina,<br>
ojavieret ohramaina,<br>
kangasvieret kauramaina,<br>
purnut puitua eloa,<br>
toiset purnut puitavia,<br>
sata saatuja rahoja,<br>
sata toinen saatavia.<br>
"Sainpa, tuhma, tulleheksi,<br>
kälkö, kättä lyöneheksi:<br>
tupa oli kuuella tuella,<br>
seitsemällä seipähällä,<br>
ahot täynnä armotuutta,<br>
lehot täynnä lemmetyyttä,<br>
kujat, kurjan, huoliani,<br>
metsät mieliä pahoja,<br>
purnut puitua vihoa,<br>
toiset purnut puimatointa,<br>
sata saatuja sanoja,<br>
sata toinen saatavia.<br>
"En mä tuostana totellut,<br>
ko'in kuuluna asua.<br>
Tuolla toivoin kunniata,<br>
tuolla lempeä tavoitin,<br>
tulen tuomalla tupahan,<br>
pään päretten poimennalla<br>
- pieksin otsani ovehen,<br>
pääni pihtipuolisehen:<br>
oven suuss' on ouot silmät,<br>
kaihat silmät karsinassa,<br>
kierot keskilattialla,<br>
perässä perivihaiset;<br>
tuli suusta tuikahuvi,<br>
kekälehet kielen alta,<br>
ilkeän isännän suusta,<br>
alta kielen armottoman.<br>
"En mä tuostana totellut,<br>
ko'in kuitenkin eleä,<br>
olla aina alla armon<br>
sekä nöyrä neuvottava;<br>
hyppäsin jänön jaloilla,<br>
kävin kärpän kämmenillä,<br>
panin turkan myöhän maata,<br>
nousin vaivaisen varahin.<br>
Saanut en, kurja, kunniata,<br>
leino, lempeä tavannut,<br>
vaikka vuoret vierettäisin,<br>
kalliot kaha panisin.<br>
"Suotta survoin suuret jauhot,<br>
kiusan karkeat karistin<br>
syöä ankaran anopin,<br>
tulikulkun kuiskaella<br>
päässä pitkän pintapöyän<br>
kultalaiasta kupista.<br>
Itse söin, miniä raukka,<br>
apoin jauhoja kiveltä,<br>
liesipankko pöytänäni,<br>
kapusta lusikkanani.<br>
"Use'in minä utuinen<br>
miniänä miehelässä<br>
kannoin suolta sammalia,<br>
noita leivoin leiväkseni,<br>
vettä kaivosta kapalla,<br>
tuota ryypin ryypykseni.<br>
Sini söin kaloja, kalki,<br>
sini, koito, kuorehia,<br>
kuni notkuin nuottapuilla,<br>
keikuin keskellä venettä;<br>
en saanut sitä kaloa<br>
anoppini antamasta,<br>
joka päiväksi päteisi,<br>
kerraksensa kelpoaisi.<br>
"Kesät kontuja keräsin,<br>
talvet väännin taikon vartta,<br>
niinkuin muinenki kasakka<br>
eli orja, palkkalainen.<br>
Ainapa anoppelassa<br>
tuo minulle työnnettihin<br>
riihestä rive'in riusa,<br>
saunasta jyke'in loukku,<br>
rannalta rave'in karttu,<br>
suurin taikko tanhuasta.<br>
Ei uskottu uupuvani,<br>
ei varattu vaipuvani,<br>
vaikka uupuivat urohot,<br>
vaipuivat hevosen varsat.<br>
"Niin minä, piloinen piika,<br>
te'in työtä työn ajalla,<br>
väännin hartion väellä.<br>
Annas tulla toisen aian:<br>
jo tulehen tuomittihin,<br>
sen kätehen käskettihin.<br>
"Suotta soimat nostettihin,<br>
kiusan kielet kannettihin<br>
päälle mun hyvän tapani,<br>
päälle kuulun kunniani;<br>
sanat päälleni satoivat,<br>
puhe'et putoelivat<br>
kuin tuimat tulikipunat<br>
tahi rautaiset rakehet.<br>
"En mä tuostana epäillyt,<br>
oisin eeskipäin elellyt<br>
akan ankaran apuna,<br>
tulikulkun kumppalina;<br>
vaan sepä paha panihe,<br>
sepä suurenti suruni,<br>
kun sulho sueksi muuttui,<br>
kauno karhuksi rupesi,<br>
kylin söi, selin makasi,<br>
selin työnsä toimitteli.<br>
"Tuota itkin itsekseni,<br>
ajattelin aitassani.<br>
Muistin muita päiviäni,<br>
entistä elantoani<br>
ison pitkillä pihoilla,<br>
emon kaunon kartanolla.<br>
"Sain tuosta sanelemahan,<br>
itse virkin, vierettelin:<br>
'Osasi minun emoni,<br>
osasi omenan saa'a,<br>
taisi taimen kasvatella,<br>
ei osannut istutella:<br>
istutti ihanan taimen<br>
ilke'ille istumille,<br>
pani paikoille pahoille,<br>
koivun juurille koville,<br>
iäksensä itkemähän,<br>
kuuksensa kujertamahan.<br>
'Oisipa minussa ollut<br>
paikoille paremmillenki,<br>
pitemmillenki pihoille,<br>
laajemmille lattioille,<br>
paremmanki varren vasta,<br>
verevämmän miehen verta.<br>
Puutuin tuohon pulluksehen,<br>
tartuin tuohon talluksehen:<br>
varikselt' on varren saanut,<br>
korpilta nenän kopannut,<br>
suunsa syövältä suelta,<br>
koko muo'on kontiolta.<br>
'Oisinpa mokoman saanut<br>
mäellenki mentyäni:<br>
saanut tieltä tervaskannon,<br>
leppäpökkelön lehosta,<br>
pannut turvan turpehesta,<br>
parran naavoista pahoista,<br>
suun kivestä, pään savesta,<br>
silmät kuumista sysistä,<br>
koivun pahkat korviksensa,<br>
raian haarukan jaloiksi.'<br>
"Senpä lauloin laitoissani,<br>
huokaelin huolissani.<br>
Sattui kauno kuulemahan,<br>
seinuksella seisomahan!<br>
Niin kun tuo tulevi tuolta,<br>
astui aitan portahalle,<br>
jo ma tuon tulosta tunsin,<br>
astunnasta arvaelin:<br>
tukka tuiski tuulettaki,<br>
hivus viskoi viimattaki;<br>
ikenet oli irvellänsä,<br>
silmät kiljan kaljallansa,<br>
väätty pihlaja piossa,<br>
käätty karttu kainalossa,<br>
jolla lyöä lykkeävi,<br>
kohti päätä kolkkoavi.<br>
"Annas siitä illan tulla!<br>
Kun meni makoamahan,<br>
otti vitsan vierehensä,<br>
nahkaruoskan naulaltansa,<br>
ei ketänä muuta vasten,<br>
vasten vaivaista minua.<br>
"Meninpä minäki itse<br>
illalla makoamahan,<br>
sulhon vierehen venähyin;<br>
laski sulho vierehensä<br>
- antoi kyllin kyynäspäätä,<br>
viljalta vihaista kättä,<br>
paljo paksuja pajuja,<br>
mursunluista ruoskan vartta.<br>
"Nousin kylmältä kyleltä,<br>
viluiselta vuotehelta.<br>
Sulho suorihe jälestä,<br>
ulos uksesta uhitti!<br>
Käsi käypi tukkahani,<br>
haparoivi hapsihini,<br>
tukat tuulelle jakeli,<br>
ahavalle anneksivi...<br>
"Mikäs neuvoksi minulle,<br>
mikä neuvon antajaksi?<br>
Teräksestä kengät teetin,<br>
paulat vaskesta panetin,<br>
joilla seisoin seinävieret,<br>
kuuntelin kujan perukset,<br>
kunnes viihtyisi vihainen,<br>
asettuisi ankarainen.<br>
Eikä viihy viimeinkänä,<br>
ei asetu aioinkana!<br>
"Vilu viimeinki tulevi<br>
vihattuna vierressäni,<br>
seinävieret seistessäni,<br>
ollessa oven takana.<br>
Arvelin, ajattelime:<br>
ei minusta lienekänä<br>
viikoista vihanpitoa,<br>
kaukaista ylenkatsetta<br>
tässä lemmon leisiossa,<br>
pirujen pesäsijassa.<br>
"Heitin hempeät tupaset,<br>
armahat asuinmajani,<br>
läksin, vieno, vieremähän.<br>
Vierin soita, vierin maita,<br>
vierin ventoja vesiä;<br>
vierin veikon pellon päähän<br>
siinä kukkui kuivat kuuset,<br>
lauloi lakkapäät petäjät,<br>
kaikki vaakkuivat varikset,<br>
harakat hakahtelivat:<br>
'Ei täällä sinun kotisi<br>
eikä synnyntäsijasi!'<br>
"En mä tuotana totellut,<br>
vierin veikkoni piha'an.<br>
Jo mulle veräjät virkki,<br>
kaikki vainiot valitti:<br>
'Mitäpä tulet kotihin,<br>
kuta, kurja, kuulemahan?<br>
Jo ammoin isosi kuoli,<br>
kaatui kaunis kantajasi;<br>
veikko sull' on ventovieras,<br>
veikon nainen kuin venakko.'<br>
"En mä tuotana totellut,<br>
menin mie toki tupahan.<br>
Annoin kättä kääkäselle:<br>
kylmä kääkä kättä vasten.<br>
"Tultua tupahan tuosta<br>
oven suuhun seisotaime.<br>
Korea kotoinen nainen:<br>
ei tule likistämähän,<br>
käy ei kättä antamahan;<br>
korea minä itseki:<br>
en mene likistämähän,<br>
käy en kättä antamahan.<br>
Pistän kättä kiukahalle:<br>
kivet kylmät kiukahassa;<br>
käännän kättä hiilokselle:<br>
hiilet kylmät hiiloksessa.<br>
"Veikko lautsalla lamovi,<br>
päässä pankon pöllöttävi,<br>
syli syttä hartioilla,<br>
vaaksa muulla vartalolla,<br>
kyynärä kyventä päässä,<br>
kortteli kovaa nokea.<br>
"Kysyi veikko vierahalta,<br>
tutkaeli tullehelta:<br>
'Mistä vieras veen takoa?'<br>
Minä vainen vastaelin:<br>
'Etkö tunne siskoasi,<br>
entistä emosi lasta?<br>
Me yhen emosen lapset,<br>
yhen linnun liekuttamat,<br>
yhen hanhen hautelemat,<br>
yhen pyyn pesästä saamat!'<br>
Tuosta veikko itkemähän,<br>
silmät vettä vieremähän...<br>
"Virkkoi veikko naisellensa,<br>
kuiskaeli kullallensa:<br>
'Hanki syöä siskolleni!'<br>
Veikon nainen naljasilmä<br>
kantoi kaalia koasta,<br>
jost' oli rakki rasvan syönyt,<br>
koira suolan koitellunna,<br>
Musti murkinan pitännä.<br>
"Virkkoi veikko naisellensa,<br>
kuiskaeli kullallensa:<br>
'Tuo olutta vierahalle!'<br>
Veikon nainen naljasilmä<br>
toip' on vettä vierahalle,<br>
ei sitänä siivon vettä:<br>
sisaresten silmivettä,<br>
kälysten käenpesintä.<br>
"Vierin jälle veikon luota,<br>
siirryin synnyntäsijalta.<br>
Jou'uin, kurja, kulkemahan,<br>
sain, kurja, samoamahan,<br>
raukka, rannat kiertämähän,<br>
vaivainen, vaeltamahan<br>
aina ouoillen oville,<br>
veräjille vierahille,<br>
lapset raukan rannikolle,<br>
vaivaiset kylän varahan...<br>
"Moni nyt minulla onpi,<br>
usea olettelevi<br>
virkkaja vihaisen äänen,<br>
äänen tuiman tuikuttaja;<br>
ei ole minulla monta<br>
sanan armon antajata,<br>
suin sulin puhelijata,<br>
kiukahalle käskijätä<br>
satehesta saatuani,<br>
kylmästä kyhättyäni<br>
hallassa hamehen helmat,<br>
turkin helmat tuppurissa.<br>
"Enpä ennen nuorempana,<br>
en mä uskonut olisi,<br>
jos oisi sata sanonut,<br>
tuhat kieltä kertaellut<br>
näille juonin joutuvani,<br>
näille päivin pääseväni,<br>
jotk' on päivät päälle pääsnyt,<br>
juonet joutunna kätehen."<br>



<hr/>
<h3 id="24">Neljäskolmatta runo</h3>


Jo nyt on neiti neuvottuna,<br>
morsian opastettuna.<br>
Vielä virkin veijolleni,<br>
sulholleni suin puhelen:<br>
"Sulho, viljon veikkoseni,<br>
vielä veikkoa parempi,<br>
emon lasta armahampi,<br>
ison lasta lauhkeampi!<br>
Kuulesta, ma kuin sanelen,<br>
kuin sanelen, kuin puhelen<br>
tästä liinalinnustasi,<br>
saamaisestasi kanasta!<br>
"Kiitä, sulho, onneasi<br>
hyvän saaman saamastasi!<br>
Kun kiität, hyvinki kiitä!<br>
Hyvän sait, hyvän tapasit,<br>
hyvän Luojasi lupasi,<br>
hyvän antoi armollinen.<br>
Lue kiitokset isolle,<br>
emoselle viel' enemmin,<br>
ku tuuti tytön mokoman,<br>
niin mokoman morsiamen!<br>
"Puhas on neiti puolellasi,<br>
neiti kirkas kihloissasi,<br>
valkeainen vallassasi,<br>
soreainen suojassasi,<br>
tytär riski rinnallasi,<br>
vereväinen vieressäsi,<br>
tytär riski, riihenpuija,<br>
hempulainen heinänlyöjä,<br>
pulski poukkujen pesijä,<br>
varski vaatevalkaisija,<br>
kensti rihman kehreäjä,<br>
karski kankahan kutoja.<br>
"Niin sen piukki pirran ääni,<br>
kuin käki mäellä kukkui;<br>
niin sen suihki sukkulainen,<br>
kuin on portimo pinossa;<br>
niin sen käämi käännähteli,<br>
kuin käpy oravan suussa.<br>
Ei kylä sike'in maannut,<br>
linnakunta uinaellut<br>
neien pirran pirkeheltä,<br>
sukkulan surinehelta.<br>
"Sulhokainen, nuorukainen,<br>
miehen kanta kaunokainen!<br>
Tao viikate terävä,<br>
vaali vartehen hyvähän,<br>
veistele veräjän suussa,<br>
kannon päässä kalkuttele!<br>
Kun tulevi päiväpaiste,<br>
viepä neiti nurmen päälle:<br>
näet, kuin heinä herskähtävi,<br>
kova heinä korskahtavi,<br>
vihviläinen viuskahtavi,<br>
suolaheinä suiskahtavi,<br>
mätäs myötähän menevi,<br>
vesan kanta katkeavi.<br>
"Kun tulevi toinen päivä,<br>
hanki suora sukkulainen,<br>
pirran-päällinen pätevä,<br>
käärinlauta laaullinen,<br>
vuoli suksekset soreat,<br>
hanki kaikki kangasneuvot!<br>
Laita neiti kangaspuille,<br>
pirran-päällinen piohon:<br>
äsken pirta piukkoavi,<br>
kangaspuut kamahtelevi,<br>
kuuluvi kylähän kalske,<br>
pirran pirske loitommalle.<br>
Akat tuosta arvelevat,<br>
kysyvät kyläiset naiset:<br>
'Kuka kangasta kutovi?'<br>
Sinun vastata sopivi:<br>
'Oma kultani kutovi,<br>
herttaiseni helskyttävi.<br>
Laskiko lapoja kangas,<br>
päästi pirta piitämiä?'<br>
'Ei laske lapoja kangas,<br>
päästä ei pirta piitämiä:<br>
on kuin Kuuttaren kutoma,<br>
Päivättären kehreämä,<br>
Otavattaren osaama,<br>
Tähettären täyttelemä.'<br>
"Sulhokainen, nuorukainen,<br>
miehen kanta kaunokainen!<br>
Kun nyt lähet kulkemahan,<br>
saat tästä ajelemahan<br>
kera nuoren neitosesi,<br>
kanssa kaunihin kanasi,<br>
ellös vainen varpuistasi,<br>
tätä liinalinnuistasi,<br>
ellös vieruhun ve'elkö,<br>
aian kolkkihin ajelko,<br>
kaa'atelko kannon päähän,<br>
kivilöihin kiskotelko!<br>
Ei ennen ison ko'issa,<br>
emon kaunon kartanoilla<br>
neittä vieruihin ve'elty,<br>
aian kolkkihin ajeltu,<br>
kaa'ateltu kannon päähän,<br>
kivilöihin kiskoteltu.<br>
"Sulhokainen, nuorukainen,<br>
miehen kanta kaunokainen!<br>
Ellös viekö neioistasi,<br>
kuletelko kullaistasi<br>
nurkkihin nuhajamahan,<br>
soppihin sohajamahan!<br>
Ei neiti ison kotona,<br>
emon entisen tuvilla<br>
eip' on nurkissa nuhannut,<br>
ei sohannut soppiloissa:<br>
aina istui ikkunoissa,<br>
keikkui keskilattioilla,<br>
illat taattonsa ilona,<br>
aamut äitin armahana.<br>
"Ellös vainen, sulho rukka,<br>
ellös sie tätä kanaista<br>
viekö vehkahuhmarelle,<br>
panko parkin survontahan,<br>
olkileivän leivontahan,<br>
petäjäisen pieksäntähän!<br>
Ei neittä ison kotona,<br>
emon kaunon kartanossa<br>
viety vehkahuhmarelle,<br>
pantu parkin survontahan,<br>
olkileivän leivontahan,<br>
petäjäisen pieksäntähän.<br>
"Vieös sä tätä kanoa,<br>
vieös viljamättähälle,<br>
ru'ispurnun purkajaksi,<br>
ohrapurnun ottajaksi,<br>
leivän paksun paistajaksi,<br>
oluen osoajaksi,<br>
vehnäleivän leipojaksi,<br>
taikinan taputtajaksi!<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Ellös sie tätä kanoa,<br>
ellös meiän hanhoistamme<br>
ikävillä itketelkö!<br>
Tulisiko tuhma tunti,<br>
saisi neiollen ikävä,<br>
pistä puuru puikkoloihin<br>
tahi valkko valjahisin,<br>
tuo neittä ison kotihin,<br>
emon tuttavan tuville!<br>
"Ellös sie tätä kanaista,<br>
ellös liinalinnuistamme<br>
oletelko orjanasi,<br>
palkanpiikana pi'elkö,<br>
elä kiellä kellarista<br>
eläkä aitasta epeä!<br>
Ei neittä ison kotona,<br>
emon kaunon kartanossa<br>
oleteltu orjan arvon,<br>
palkanpiikana pi'elty,<br>
ei kielletty kellarista<br>
eikä aitasta evätty:<br>
aina viilti vehnäsiä,<br>
katseli kananmunia<br>
maitotiinun tienohilla,<br>
olutpuolikon povella,<br>
aamut aittoja avellen,<br>
illat luhtia lukiten.<br>
"Sulhokainen, nuorukainen,<br>
miehen kanta kaunokainen!<br>
Kun neittä hyvin pitelet,<br>
niin hyväksi tunnetahan:<br>
kun tulet apen kotihin,<br>
luoksi ainoan anopin,<br>
itseäsi syötetähän,<br>
syötetähän, juotetahan,<br>
hevosesi riisutahan,<br>
tallihin talutetahan,<br>
syötetähän, juotetahan,<br>
kauravakka kannetahan.<br>
"Ellös vainen neioistamme,<br>
tätä liinalinnuistamme<br>
sanoko su'uttomaksi,<br>
laatiko lajittomaksi!<br>
Onpa tällä neiollamme<br>
suku suuri, laji laaja:<br>
kappa ois kylveä papuja,<br>
jyvä kullenki tulisi,<br>
kappa panna pellavaista,<br>
kuitu kullenki tulisi.<br>
"Ellös vainen, sulho rukka,<br>
neioista pahoin pi'elkö,<br>
opastelko orjan ruoskin,<br>
nahkaruoskin nau'utelko,<br>
vitsoin viisin vingutelko,<br>
vajan päässä vangutelko!<br>
Eipä neittä ennenkänä,<br>
ei ennen ison kotona<br>
opasteltu orjan ruoskin,<br>
nahkaruoskin nau'uteltu,<br>
vitsoin viisin vinguteltu,<br>
vajan päässä vanguteltu.<br>
"Seiso seinänä e'essä,<br>
pysy pihtipuolisena:<br>
elä anna anopin lyöä<br>
eläkä apen torua,<br>
elä vierahan vihata,<br>
talon toisen soimaella!<br>
Pere käski pieksämähän,<br>
muu väki mukittamahan:<br>
ethän raahi raukaistasi<br>
etkä henno hertaistasi,<br>
vuosin kolmin kuultuasi,<br>
ainoisin aneltuasi!<br>
"Neuvo, sulho, neitoasi,<br>
opeta omenoasi,<br>
neuvo neittä vuotehella,<br>
opeta oven takana,<br>
vuosikausi kummassaki,<br>
yksi vuosi suusanalla,<br>
toinen silmän iskennällä,<br>
kolmas on jalan polulla!<br>
"Kun ei sitte siitä huoli<br>
eikä tuostana totelle,<br>
ota ruoko ruo'ostosta,<br>
karvakorte kankahalta!<br>
Sillä neuvo neitoasi,<br>
neuvo neittä neljäs vuosi,<br>
korahuta korttehella,<br>
saran syrjällä syseä;<br>
viel' elä siimalla sivalla,<br>
neittä raipalla rapoa!<br>
"Vaan jos sitte siit' ei huoli,<br>
viel' ei tuostana totelle,<br>
veä vitsa viiakosta,<br>
koivu korpinotkelmosta<br>
- tuopa turkin helman alla,<br>
talon toisen tietämättä - :<br>
sitä näytä neiollesi,<br>
hepäise, elä sivalla!<br>
"Kun ei vielä siitä huoli,<br>
ota tuostana totella,<br>
neuvo neittä vitsasella,<br>
koivun oksalla opasta!<br>
Neuvo nelisnurkkaisessa,<br>
sano sammalhuonehessa,<br>
elä nurmella nukita,<br>
pieksä pellon pientarella:<br>
kuuluisi kumu kylähän,<br>
tora toisehen talohon,<br>
naisen itku naapurihin,<br>
metsähän iso meteli.<br>
"Aina hauo hartioita,<br>
pehmitä perälihoja,<br>
elä silmiä sivele<br>
eläkä korvia koseta:<br>
kuppi kulmalle tulisi,<br>
sinimarja silmän päälle.<br>
Tuostapa kyty kysyisi,<br>
tuosta appi arveleisi,<br>
kylän kyntäjät näkisi,<br>
nauraisi kyläiset naiset:<br>
'Onko tuo soassa ollut,<br>
talununna tappelossa,<br>
vai onko suen repimä,<br>
metsän karhun kaapaisema,<br>
vai susiko sulhasena,<br>
karhu kanssakumppalina?'"<br>
Olipa ukko uunin päällä,<br>
mieronkierto kiukahalla.<br>
Lausui ukko uunin päältä,<br>
mieronkierto kiukahalta:<br>
"Ellös vainen, sulho rukka,<br>
nouatelko naisen mieltä,<br>
naisen mieltä, kiurun kieltä,<br>
kuin minä, poloinen poika!<br>
Lihat ostin, leivät ostin,<br>
voit ostin, oluet ostin,<br>
kalat ostin kaikenlaiset,<br>
särpimet monensukuiset,<br>
oluet omilta mailta,<br>
vehnät mailta vierahilta.<br>
"En sillä hyveä saanut<br>
enkä siistiä tavannut.<br>
Nainen kun tuli tupahan,<br>
tuli kuin tukan repijä,<br>
muotoansa mullistellen,<br>
silmiänsä väännitellen;<br>
aina äyhki ähmissänsä,<br>
vihoissansa virkkaeli,<br>
kutsui kuppeloperäksi,<br>
haukkui halkohakkuriksi.<br>
"Jopa muistin uuen mutkan,<br>
toki toisen tien osasin:<br>
kun kolotin koivun oksan,<br>
jo likisti linnuksensa;<br>
kun karsin katajan latvan,<br>
jo kumarsi kullaksensa;<br>
kun vielä panin pajuilla,<br>
jo kapusi kaulahani."<br>
Neito parka huokaiseikse,<br>
huokaiseikse, henkäiseikse,<br>
itse itkulle hyräytyi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Lässäp' on nyt muien lähtö,<br>
liki saanut muien liitto,<br>
minun lähtöni lähemmä,<br>
minun liittoni likemmä,<br>
vaikk' on läyli lähteäki,<br>
erota tukala tunti<br>
tästä kuulusta kylästä,<br>
kaunihista kartanosta,<br>
jossa kasvoin kaunihisti,<br>
ylenin ylen ehosti<br>
kaiken kasvantoikäni,<br>
lapsipuolen polveani.<br>
"Enkä tuota ennen luullut<br>
enkä uskonut ikänä,<br>
en mä luullut luopuvani,<br>
uskonut eroavani<br>
tämän linnan liepeheltä,<br>
tämän harjun hartiolta.<br>
Jo nyt luulen, jotta luovun,<br>
jopa uskon ja eroan:<br>
ero- on tuopit tyhjettynä,<br>
ero- juotuna oluet,<br>
kohta korjat käännettynä<br>
päin ulos, perin tupahan,<br>
lappe'in ison latohon,<br>
kalten karjahuonehesen.<br>
"Millä nyt erotessani,<br>
lähtiessäni, katala,<br>
millä maksan maammon maion<br>
sekä taattoni hyvyyen,<br>
millä veikon armauen,<br>
mielisiivot siskoseni?<br>
"Kiitän mä, iso, sinua<br>
entisistäni eloista,<br>
murkinoista muinaisista,<br>
parahimmista paloista.<br>
"Kiitän mä, emo, sinua<br>
nuorna tuuiteltuasi,<br>
pienoisna pi'eltyäsi,<br>
rinnoin ruokkieltuasi.<br>
"Vielä kiitän veikkoseni,<br>
veikkoseni, siskoseni,<br>
kostelen koko perehen,<br>
kaikki kasvinkumppalini,<br>
joien joukossa elelin,<br>
kasvoin kanssa kasvinaian.<br>
"Ellös nyt, hyvä isoni,<br>
ellös, ehtoinen emoni,<br>
tahi muu sukuni suuri,<br>
heimokuntani heleä,<br>
tuosta huolelle ruvetko,<br>
saako suurelle surulle,<br>
jos menenki muille maille,<br>
kulkenen johonkuhunki!<br>
Paistanevi Luojan päivä,<br>
kuu Luojan kumottanevi,<br>
tähet taivon välkynevi,<br>
otavat ojentunevi<br>
ilmassa etempänäki,<br>
maailmassa muuallaki,<br>
ei yksin ison pihoilla,<br>
näillä kasvinkartanoilla.<br>
"Lähen nyt tästä kuin lähenki,<br>
tästä kullasta ko'ista,<br>
ison saamasta salista,<br>
äitin kestikellarista.<br>
Heitän suoni, heitän maani,<br>
heitän heinikkopihani,<br>
heitän valkeat veteni,<br>
heitän hiekkarantaseni<br>
kylpeä kylän akoille,<br>
pasikoia paimenille.<br>
"Heitän suot sorehtijoille,<br>
maat heitän maleksijoille,<br>
lepiköt lepeäjille,<br>
kanervikot kaahlajille,<br>
aitavieret astujille,<br>
kujavarret kulkijoille,<br>
pihat pitkin juoksijoille,<br>
seinävieret seisojille,<br>
siltalauat siivojille,<br>
lattiat lakasijoille.<br>
Pellot heitän peuran juosta,<br>
salot ilveksen samota,<br>
ahot hanhien asua,<br>
lehot lintujen levätä.<br>
"Lähen tästä kuin lähenki<br>
toisen lähtijän keralla<br>
sykysyisen yön sylihin,<br>
kevä'isen kierän päälle,<br>
jottei jälki jäällä tunnu,<br>
jalan isku iljangolla,<br>
hangella hamosen toimi,<br>
helman hiepsintä lumella.<br>
"Sitte toiste tultuani,<br>
kotihini käytyäni<br>
eipä äiti ääntä kuulle,<br>
iso ei itkua tajunne,<br>
jos ma kulmilla kujerran,<br>
päälaella laulattelen:<br>
jo on nousnut nuori nurmi,<br>
kasvanut katajapehko<br>
iholle imettäjäni,<br>
kasvopäille kantajani.<br>
"Minun toiste tullessani<br>
näille pitkille pihoille<br>
muut ei tuntene minua<br>
kuin ne kaksi kappaletta:<br>
alimainen aian vitsa,<br>
perimäinen pellon seiväs,<br>
nuo on piennä pistämäni,<br>
neitona vitsastamani.<br>
"Emoni mahova lehmä,<br>
minun nuorna juottamani,<br>
vasikkana vaalimani,<br>
ammoa rikottelevi<br>
pitkillä piharikoilla,<br>
talvisilla tanterilla:<br>
tuo minua tuntenevi<br>
kotoiseksi tyttäreksi.<br>
"Isoni ikioronen,<br>
minun piennä syöttämäni,<br>
neitona apattamani,<br>
hirnua rikottelevi<br>
pitkillä piharikoilla,<br>
talvisilla tanterilla:<br>
tuntenevi tuo minua<br>
kotoiseksi tyttäreksi.<br>
"Veikkoni ikuinen koira,<br>
minun lasna syöttämäni,<br>
neitona opastamani,<br>
haukkua rikottelevi<br>
pitkillä piharikoilla,<br>
talvisilla tanterilla:<br>
tuo minua tuntenevi<br>
kotoiseksi tyttäreksi.<br>
"Muut ne ei minua tunne<br>
kotihini tultuani,<br>
vaikk' on vanhat valkamani,<br>
entiset elosijani,<br>
sijoillansa siikasalmet,<br>
asemillansa apajat...<br>
"Jää nyt, pirtti, terveheksi,<br>
pirtti lautakattoinesi!<br>
Hyvä on toiste tullakseni,<br>
kaunis kaaputellakseni.<br>
"Jää nyt, sintsi, terveheksi,<br>
sintsi lautasiltoinesi!<br>
Hyvä on toiste tullakseni,<br>
kaunis kaaputellakseni.<br>
"Jääpä, piha, terveheksi,<br>
piha pihlajaisinesi!<br>
Hyvä on toiste tullakseni,<br>
kaunis kaaputellakseni.<br>
"Jätän kaikki terveheksi:<br>
maat ja metsät marjoinensa,<br>
kujavieret kukkinensa,<br>
kankahat kanervinensa,<br>
järvet saoin saarinensa,<br>
syvät salmet siikoinensa,<br>
hyvät kummut kuusinensa,<br>
korpinotkot koivuinensa."<br>
Silloin seppo Ilmarinen<br>
koppoi neien korjahansa,<br>
iski virkkua vitsalla,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jää hyvästi, järven rannat,<br>
järven rannat, pellon penkat,<br>
kaikki mäntyset mäellä,<br>
puut pitkät petäjikössä,<br>
tuomikko tuvan takana,<br>
katajikko kaivotiellä,<br>
kaikki maassa marjan varret,<br>
marjan varret, heinän korret,<br>
pajupehkot, kuusen juuret,<br>
lepän lehvät, koivun kuoret!"<br>
Siinä seppo Ilmarinen<br>
läksi Pohjolan pihoilta.<br>
Jäivät lapset laulamahan;<br>
lapset lauloi jotta lausui:<br>
"Lenti tänne musta lintu,<br>
läpi korven koikutteli,<br>
suostutteli meiltä sorsan,<br>
maanitteli meiltä marjan,<br>
otti tuo omenan meiltä,<br>
vietteli ve'en kalasen,<br>
petti pienillä rahoilla,<br>
hope'illa houkutteli.<br>
Ken nyt vie ve'elle meitä,<br>
ken joelle juohattavi?<br>
Saapi saavit seistäksensä,<br>
kolataksensa korennot,<br>
olla sillat siivomatta,<br>
lattiat lakaisematta,<br>
pinttyä pikarin laiat,<br>
tuopin korvat tummentua."<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
nuoren neitonsa keralla<br>
ajoa kahuttelevi<br>
noita Pohjan rannikoita,<br>
simasalmien sivutse,<br>
hietaharjun hartioitse.<br>
Somer soitti, hiekka helkki,<br>
reki vieri, tie vilisi,<br>
rahe rautainen ramasi,<br>
jalas koivuinen kolasi,<br>
kapla patvinen pasasi,<br>
vemmel tuominen tutasi,<br>
vinkui vitsaiset saverkot,<br>
vapoi vaskirenkahaiset<br>
juostessa hyvän hevosen,<br>
hyvän laukin laukatessa.<br>
Ajoi päivän, tuosta toisen,<br>
ajoi kohta kolmannenki,<br>
käsi ohjassa orosen,<br>
toinen neien kainalossa,<br>
jalka laialla rekosen,<br>
jalka toinen viltin alla.<br>
Virkku juoksi, matka joutui,<br>
päivä vieri, tie lyheni.<br>
Päivänäpä kolmantena<br>
aletessa aurinkoisen<br>
jo sepon koti näkyvi,<br>
tuvat Ilman tuulottavi.<br>
Noki nousi nuoraisena,<br>
savu paksuna pakeni,<br>
tuprusi savu tuvasta,<br>
ylös pilvihin kohosi.<br>



<hr/>
<h3 id="25">Viideskolmatta runo</h3>


Jopa viikon vuoteltihin,<br>
vuoteltihin, katseltihin<br>
neion nuotehet tulevan<br>
seppo Ilmarin kotihin:<br>
silmät vanhoilta valuvi<br>
ikkunoissa istuessa,<br>
polvet nuorilta nojuvi<br>
veräjillä vuottaessa,<br>
lasten jalkoja paleli<br>
seinuksilla seisoessa,<br>
kului kengät kesk'-iältä<br>
rantasilla raittaessa.<br>
Niin huomenna muutamana,<br>
päivänä moniahana<br>
kumu kuuluvi salolta,<br>
reen kapina kankahalta.<br>
Lokka, luopuisa emäntä,<br>
Kalevatar, kaunis vaimo,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Se on poikani rekonen!<br>
Jo tulevi Pohjolasta<br>
nuoren neitonsa keralla!<br>
"Lähes nyt kohti näitä maita,<br>
kohin näitä kartanoita,<br>
ison saamille tuville,<br>
vanhemman varustamille!"<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
jo kohta kotihin saapi,<br>
ison saamille pihoille,<br>
vanhemman varustamille.<br>
Pyyhyet vihertelevät<br>
vesaisilla vempelillä,<br>
käkyet kukahtelevat<br>
korjan kirjavan kokalla,<br>
oravat samoelevat<br>
päällä aisan vaahterisen.<br>
Lokka, luopuisa emäntä,<br>
Kalevatar, vaimo kaunis,<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kylä vuotti uutta kuuta,<br>
nuoret päivän nousentoa,<br>
lapset maata mansikkaista,<br>
vesi tervaista venettä;<br>
mie en kuuta puolinkana,<br>
päiveä mokominkana:<br>
minä vuotin veijoani,<br>
veijoani, minjoani.<br>
Katsoin aamun, katsoin illan,<br>
en tiennyt, mihin katosi,<br>
tokko pientä kasvatteli<br>
vaiko laihoa lihoitti,<br>
kun ei tullut kuitenkana,<br>
vaikka varsinki lupasi<br>
tulla jälen tuntuessa,<br>
saa'a jälen jäähtymättä.<br>
"Aina katsoin aamusilla,<br>
päivät päässäni pitelin,<br>
kun ei vieri veijon saani,<br>
ei kolaja veijon korja,<br>
näille pienille pihoille,<br>
kape'ille kartanoille.<br>
Oisko olkinen oronen,<br>
reki kaksikaplahinen,<br>
senki saaniksi sanoisin,<br>
korjaksi korotteleisin,<br>
jos se veijoni vetäisi,<br>
toisi kaunoni kotihin.<br>
"Niinpä toivoin tuon ikäni,<br>
katsoin kaiken päiväkauen;<br>
pääni katsoin kallellehen,<br>
sykeröni syrjällehen,<br>
silmät suorat suikulaksi:<br>
toivoin veijoni tulevan<br>
näille pienille pihoille,<br>
kape'ille kartanoille.<br>
Jo tuo viimeinki tulevi,<br>
toki kerran kerkiävi,<br>
vierellä verevä<br>
muoto, punaposki puolellansa!<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Lasketapa laukkiotsa,<br>
vietätä hyvä hevonen<br>
entisille heinillensä,<br>
taanoisille kauroillensa!<br>
Laai meille terveyttä,<br>
laai meille, laai muille,<br>
laai kaikelle kylälle!<br>
"Tehtyäsi tervehyiset<br>
sanele tarinojasi:<br>
matkasitko mainehitta,<br>
kävit tiesi tervehenä,<br>
kun läksit anopin luoksi,<br>
apen ainoan kotihin?<br>
Saitko neien, voitit vallan,<br>
sorritko sotiveräjän,<br>
levititkö neien linnan,<br>
pirotitko pystyn seinän,<br>
astuitko anopin sillan,<br>
istuitko isännän lautsan?<br>
"Jo tuon näen kyselemättä,<br>
arvoan anelematta:<br>
kävipä tiensä tervehenä,<br>
matkansa imantehena;<br>
toip' on hanhen, voitti vallan,<br>
sortipa sotiveräjän,<br>
langettipa lautalinnan,<br>
levitteli lehmusseinän<br>
käyessä anopin luona,<br>
apen ainoan ko'issa.<br>
Onp' on sotka suojassansa,<br>
kana kainaloisessansa,<br>
puhas neiti puolellansa,<br>
valkeainen valloissansa.<br>
"Kenpä toi tämän valehen,<br>
ken pani pahan sanoman,<br>
sulhon tyhjin tulleheksi,<br>
oron jouten juosneheksi?<br>
Eipä sulho tyhjin tullut,<br>
ei oronen jouten juosnut:<br>
on mitä oron veteä,<br>
liinaharjan liikutella!<br>
Hiessäpä hyvä hevonen,<br>
vaahessa valittu varsa<br>
tuvun tänne tuotuansa,<br>
verevän ve'ettyänsä.<br>
"Nouse nyt korjasta, korea,<br>
hyvä lahja, laitiosta!<br>
Nouse ilman nostamatta,<br>
ylene ylentämättä,<br>
jos on nuori nostajasi,<br>
ylpeä ylentäjäsi!<br>
"Korjasta kohottuasi,<br>
reen perästä päästyäsi<br>
astu tietä temminkäistä,<br>
maata maksankarvallista,<br>
sikojen silittämäistä,<br>
porsahien polkemaista,<br>
lampahan latsottamaista,<br>
hevon harjan hieromaista!<br>
"Astu hanhen askelilla,<br>
taputa tavin jaloilla<br>
näitä pestyjä<br>
pihoja, tasaisia tanteria,<br>
apen saamia pihoja,<br>
anopin asettamia,<br>
veljen veistopenkeriä,<br>
sisaren siniketoja!<br>
Pole jalka portahalle,<br>
siirrä sintsin siltaselle,<br>
astu sintsiä simaista;<br>
siitä siirräite sisähän,<br>
alle kuulun kurkihirren,<br>
alle kaunihin katoksen!<br>
"Jo täällä tämänki talven,<br>
jopa mennehen kesosen<br>
silta soitti sorsanluinen<br>
sillallista seisojaista,<br>
laki kultainen kumisi<br>
laen alla astujaista,<br>
ikkunat iloittelihe<br>
ikkunaisten istujaista.<br>
"Jo täällä tämänki talven,<br>
jopa mennehen kesosen<br>
kääkäset käkertelihe<br>
sormuskättä sulkijaista,<br>
kynnykset kykertelihe<br>
hienohelman hempujaista,<br>
ovet aina aukieli<br>
ovellista aukojaista.<br>
"Jo täällä tämänki talven,<br>
jopa mennehen kesosen<br>
perin pirtti pyörähteli<br>
pirtillistä pyyhkijäistä,<br>
sintsinen sijoittelihe<br>
sintsillistä siivojaista,<br>
vajaset vasertelihe<br>
vajallista vastakättä.<br>
"Jo täällä tämänki talven,<br>
jopa mennehen kesosen<br>
piha piilten kääntelihe<br>
lastun pitkän poimijaista,<br>
aittaset alentelihe<br>
aitallista astujaista,<br>
orret notkui, parret painui<br>
nuoren vaimon vaattehia.<br>
"Jo täällä tämänki talven,<br>
jopa mennehen kesosen<br>
kujaset kukertelihe<br>
kujallista kulkijaista,<br>
lääväset lähentelihe<br>
läävällistä läänijäistä,<br>
tanhuaiset taantelihe<br>
tanhuallista tavia.<br>
"Jo täällä tämänki päivän,<br>
jopa päivän eilisenki<br>
aioin ammoi aikalehmä<br>
aamuvihkon antajaista,<br>
hevoisvarsa hirnakoitsi<br>
heinävihkon heittäjäistä,<br>
kaikerti kevätkaritsa<br>
palasen parantajaista.<br>
"Jo täällä tämänki päivän,<br>
jopa päivän eilisenki<br>
vanhat istui ikkunoissa,<br>
lapset raittoi rantasilla,<br>
naiset seisoi seinuksilla,<br>
pojat porstuan ovilla<br>
nuoren vaimon varronnassa,<br>
morsiamen vuotannassa.<br>
"Terve nyt, piha täysinesi,<br>
ulkoinen urohinesi,<br>
terve, vaja täysinesi,<br>
vaja vierahaisinesi,<br>
terve, sintsi täysinesi,<br>
tuohikatto kansoinesi,<br>
terve, pirtti täysinesi,<br>
satalauta lapsinesi,<br>
terve, kuu, terve, kuningas,<br>
terve nuori nuoekansa!<br>
Ei ole tässä ennen ollut,<br>
eipä ennen eikä eilen<br>
tämän joukon juoleutta,<br>
tämän kansan kauneutta.<br>
"Sulho, viljon veljyeni!<br>
Pura pois punaiset paikat,<br>
sivalluta silkkiverhot!<br>
Näytä tuota näätäistäsi,<br>
viisin vuosin käytyäsi,<br>
kaheksin katseltuasi!<br>
"Tokko toit, kenen käkesit?<br>
Käkesit käkösen tuoa,<br>
maalta valkean valita,<br>
vesiltä verevän saa'a.<br>
"Jo tuon näen kyselemättä,<br>
arvoan anelematta:<br>
toit käkösen tullessasi,<br>
sinisotkan suojassasi,<br>
vihannimman virven latvan<br>
vihannasta virviköstä,<br>
tuorehimman tuomen lehvän<br>
tuorehesta tuomikosta."<br>
Olipa lapsi lattialla.<br>
Lausui lapsi lattialta:<br>
"Voi veikko, mitä vetelet!<br>
Tervaskannon kauneutta,<br>
tervapuolikon pituutta,<br>
kerinkannan korkeutta!<br>
"Kutti, kutti, sulho rukka!<br>
Tuota toivotit ikäsi,<br>
sanoit saavasi sataisen,<br>
tuovasi tuhannen neien.<br>
Jo saitki hyvän sataisen:<br>
- tuon tuhannen tuppeloisen!<br>
Sait kuin suolta suovariksen,<br>
aialta ajoharakan,<br>
pellolta pelotuslinnun,<br>
mustan linnun mullokselta!<br>
"Mitä lie ikänsä tehnyt,<br>
kuta mennehen kesosen,<br>
kun ei kinnasta kutonut,<br>
saanut sukkoa su'unki?<br>
Tyhjänä tuli tupahan,<br>
annitoinna appelahan:<br>
hiiret kopsassa kopasi,<br>
hörppäkorvat lippahassa!"<br>
Lokka, luopuisa emäntä,<br>
Kalevatar, vaimo kaunis,<br>
kuuli kummaisen tarinan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mitä lausuit, lapsi kurja,<br>
kuta, kunnotoin, latelit?<br>
Muista kummat kuulukohon,<br>
häväistykset häälyköhön,<br>
eipä tästä neitosesta,<br>
ei tämän talon väestä!<br>
"Jo sanoit pahan sanasen,<br>
sanan kehnon kertaelit<br>
suusta yötisen vasikan,<br>
päästä pennun päiväkunnan!<br>
Hyvän on sulho neien saanut,<br>
tuonut maalta maan parahan:<br>
on kuin puola puolikypsi,<br>
kuin on mansikka mäellä,<br>
tahi kuin käkönen puussa,<br>
pieni lintu pihlajassa,<br>
koivussa koreasulka,<br>
valorinta vaahteressa.<br>
"Oisi ei saanut Saksastana,<br>
tavannut Viron takoa<br>
tämän neitosen soreutta,<br>
tämän allin armautta,<br>
tämän kasvon kauneutta,<br>
tämän muo'on muhkeutta,<br>
käsivarren valkeutta,<br>
kaulan hoikan kaarevuutta.<br>
"Eikä neiti tyhjin tullut:<br>
oli turkit tuotavana,<br>
vaipat vasta saatavana<br>
ja verat ve'ettävänä.<br>
"Paljo on tällä neitosella<br>
oman värttinän väkeä,<br>
oman kehrän kiertämätä,<br>
oman hyppisen hyveä,<br>
vaattehia valkehia,<br>
talvisotkun suorimia,<br>
kevätpäivän valkomia,<br>
kesäkuien kuivomia:<br>
hyvät hurstit huilahukset,<br>
päänalaiset pällähykset,<br>
sivallukset silkkihuivit,<br>
vilahukset villavaipat.<br>
"Hyvä mutso, kaunis mutso,<br>
mutso valkeanverevä!<br>
Hyvinpä ko'issa kuuluit,<br>
tyttönä ison ko'issa;<br>
hyvin kuulu kuun ikäsi<br>
miniänä miehelässä!<br>
"Elä huolelle rupea,<br>
elä huoli huolehtia!<br>
Ei sinua suolle viety,<br>
ojavarrelle otettu:<br>
viety on viljamättähältä,<br>
viety vielä viljemmälle,<br>
otettu oluttuvilta,<br>
oluemmille otettu.<br>
"Hyvä neito, kaunis mutso!<br>
Tuotapa kysyn sinulta:<br>
näitkö tänne tullessasi<br>
kekoja keräperiä,<br>
näsäpäitä närttehiä?<br>
Ne kaikki tämän talosen,<br>
tämän sulhon kyntämiä,<br>
kyntämiä, kylvämiä.<br>
"Neitokainen, nuorukainen!<br>
Tuota nyt sanon sinulle:<br>
kun tunsit talohon tulla,<br>
niin tunne talossa olla!<br>
Hyvä tääll' on mutson olla,<br>
kaunis kasvoa miniän,<br>
piossasi piimäpytty,<br>
voivatinen vallassasi.<br>
"Hyvä täss' on neien olla,<br>
kaunis kasvoa kanasen.<br>
Täss' on laajat saunan lauat<br>
ja leveät pirtin lautsat,<br>
isännät isosi verrat,<br>
emännät emosi verrat,<br>
pojat onpi veikon verrat,<br>
tyttäret sisaren verrat.<br>
"Kun sinun himo tulevi,<br>
noita mielesi tekevi<br>
ison saamia kaloja,<br>
veljen pyitä pyytämiä,<br>
niin elä kysy ky'yltä<br>
eläkä ano apelta!<br>
Kysy suorin sulholtasi,<br>
toimittele tuojaltasi!<br>
Ei ole sitä metsässä<br>
jalan neljän juoksijata<br>
eikä ilman lintusia,<br>
kahen siiven siukovia,<br>
ei vielä ve'essäkänä<br>
kalaparvea parasta,<br>
kuta sinun ei saaja saane,<br>
saaja saane, tuoja tuone.<br>
"Hyvä täss' on neien olla,<br>
kaunis kasvoa kanasen.<br>
Ei ole kiirettä kivelle<br>
eikä huolta huhmarelle:<br>
vesi tässä vehnät jauhoi,<br>
koski kuohutti rukihit,<br>
aalto astiat pesevi,<br>
meren vaahti valkaisevi.<br>
"Ohoh kullaista kyläistä,<br>
maan parasta paikaistani!<br>
Nurmet alla, pellot päällä,<br>
keskellä kylä välillä;<br>
kylän alla armas ranta,<br>
rannassa rakas vetonen:<br>
se sopivi sorsan uia,<br>
vesilinnun vieretellä."<br>
Siitä joukko juotettihin,<br>
syötettihin, juotettihin<br>
liioilla lihamuruilla,<br>
kaunihilla kakkaroilla,<br>
olu'illa ohraisilla,<br>
viertehillä vehnäisillä.<br>
Olipa kystä kyllin syöä,<br>
kyllin syöä, kyllin juoa<br>
punaisissa purtiloissa,<br>
kaunoisissa kaukaloissa:<br>
pirotella piirahia,<br>
murotella voimuruja,<br>
sirotella siikasia,<br>
lohkota lohikaloja<br>
veitsellä hope'isella,<br>
kuraksella kultaisella.<br>
Olut juoksi ostamatoin,<br>
mesi markoin maksamatoin,<br>
oluoinen orren päästä,<br>
sima vaarnojen sisästä,<br>
olut huulten huuhtimeksi,<br>
mesi mielten kääntimeksi.<br>
Kukapa tuossa kukkujaksi,<br>
lailliseksi laulajaksi?<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
itse laululle rupesi,<br>
töille virtten työntelihe.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Veli kullat, veitoseni,<br>
suulliset sanalliseni,<br>
kielelliset kumppalini!<br>
Kuulkottenpa, kuin sanelen!<br>
Harvoin on hanhet suutasusten,<br>
sisarukset silmätysten,<br>
harvoin veikot vieretysten,<br>
emon lapset laiatusten<br>
näillä raukoilla rajoilla,<br>
poloisilla Pohjan mailla.<br>
"Niin joko laululle lähemme,<br>
töille virtten työnteleimme?<br>
Laulanta runoilla töitä,<br>
kukunta kevätkäellä,<br>
painanta sinettärillä,<br>
kuonta kankahattarilla.<br>
"Laulavat Lapinki lapset,<br>
heinäkengät heittelevät<br>
hirven harvoilta lihoilta,<br>
peuran pienen pallehilta;<br>
niin miks' en minäki laula,<br>
miks' ei laula meiän lapset<br>
ruoalta rukihiselta,<br>
suulta suurukselliselta?<br>
"Laulavat Lapinki lapset,<br>
heläjävät heinäkengät<br>
vesimaljan juotuansa,<br>
petäjäisen purtuansa;<br>
niin miks' en minäki laula,<br>
miks' ei laula meiän lapset<br>
juomilta jyvällisiltä,<br>
olu'ilta ohraisilta?<br>
"Laulavat Lapinki lapset,<br>
heläjävät heinäkengät<br>
nokisilta nuotioilta,<br>
hiilisiltä hiertimiltä;<br>
niin miks' en minäki laula,<br>
miks' ei laula meiän lapset<br>
alta kuulun kurkihirren,<br>
alta kaunihin katoksen?<br>
"Hyväpä täss' on miesten olla,<br>
armas naistenki asua<br>
olutpuolikon povella,<br>
mesitiinun tienohilla,<br>
sivullamme siikasalmet,<br>
luonamme lohiapajat,<br>
joist' ei syöen syömät puutu,<br>
juoen juomiset vähene.<br>
"Hyväpä täss' on miesten olla,<br>
armas naistenki elellä.<br>
Ei tässä surulla syöä,<br>
ei eletä huolen kanssa;<br>
tässä syöähän surutta,<br>
eletähän huoletoinna<br>
iällä tämän isännän,<br>
elinajalla emännän.<br>
"Kumman tässä ensin kiitän,<br>
isännänkö vai emännän?<br>
Ainap' entiset urohot<br>
ensin kiittivät isännän,<br>
ku on suolta suojan saanut,<br>
ko'in korvesta kokenut:<br>
tyvin tuonut tyyskät männyt,<br>
latvoin lansatut petäjät,<br>
pannut paikalle hyvälle,<br>
asettanut ankaralle<br>
suuriksi sukutuviksi,<br>
kaunihiksi kartanoiksi;<br>
salvannut salosta seinät,<br>
hirret hirmulta mäeltä,<br>
ruotehet rome'ikolta,<br>
malat marjakankahalta,<br>
tuohet tuomivaaran päältä,<br>
sammalet sulilta soilta.<br>
"Tupa on tehty tesmällensä,<br>
suoja pantu paikallensa.<br>
Sata oli miestä salvaimella,<br>
tuhat oli tuvan katolla<br>
tehessä tätä tupoa,<br>
laaittaissa lattiata.<br>
"Jopa vaan tämän isännän<br>
saaessa tätä tupoa<br>
mont' on tukka tuulta nähnyt,<br>
hivus säätä hirveätä.<br>
Use'in hyvän isännän<br>
jäänyt on kinnasta kivelle,<br>
hattua havun selälle,<br>
suohon sukkoa vajonnut.<br>
"Use'in hyvä isäntä<br>
aivan aika-huomenessa<br>
ennen muien nousematta,<br>
kyläkunnan kuulematta<br>
nousnut on nuotiotulelta,<br>
havannut havumajoilta,<br>
havu päänsä harjaellut,<br>
kaste pesnyt sirkut silmät.<br>
"Siitäpä hyvä isäntä<br>
saapi tuttua tupahan,<br>
lautsantäyen laulajoita,<br>
ikkunat iloitsijoita,<br>
siltalauat lausujoita,<br>
karsinat karehtijoita,<br>
seinävieret seisojia,<br>
aitovieret astujia,<br>
pihat pitkin kulkijoita,<br>
maat ristin matelijoita.<br>
"Isännän esinnä kiitin,<br>
siitä ehtoisen emännän<br>
ruokien rakentamasta,<br>
pitkän pöyän täyttämästä.<br>
"Hänpä leipoi leivät paksut,<br>
suuret talkkunat taputti<br>
käpe'illä kämmenillä,<br>
kyperillä kymmenillä;<br>
nosti leivät leppeästi,<br>
syötti vierahat välehen<br>
liioilla sianlihoilla,<br>
kohokuori-kokkaroilla<br>
- terät vieri veitsistämme,<br>
päät putosi puukoistamme<br>
lohen päitä lohkoessa,<br>
hauin päitä halkoessa.<br>
"Use'in hyvä emäntä,<br>
tuo tarkka taloinen vaimo,<br>
kuullut on kukotta nousta,<br>
kanan lapsetta karata<br>
näitä häitä hankittaissa,<br>
teoksia tehtäessä,<br>
hiivoja rakettaessa,<br>
olosia pantaessa.<br>
"Hyvin on hyvä emäntä,<br>
tuo tarkka taloinen vaimo,<br>
osannut oluet panna,<br>
makujuoman juoksutella<br>
iuista imeltyneistä,<br>
make'ista maltahista,<br>
joit' ei puulla puuhaellut,<br>
korennolla koukkaellut,<br>
vaanpa kourilla kohenti,<br>
käsivarsin käännytteli<br>
saunassa savuttomassa,<br>
la'aistuilla lautehilla.<br>
"Eipä tuo hyvä emäntä,<br>
tuo tarkka taloinen vaimo,<br>
laske iskulle ituja,<br>
päästä maalle maltahia;<br>
käypi saunassa use'in<br>
syänyöllä yksinänsä,<br>
ei huoli susia surra,<br>
pelätä metsän petoja.<br>
"Jopa nyt emännän kiitin;<br>
vuotas kiitän patvaskani!<br>
Ken on pantu patvaskaksi,<br>
ken otettu oppahaksi?<br>
Kylän paras patvaskana,<br>
kylän onni oppahana.<br>
"Onpa meiän patvaskalla<br>
päällä haahen haljakkainen;<br>
se on kaita kainalosta,<br>
soma suolien kohasta.<br>
"Onpa meiän patvaskalla,<br>
onpa kauhtana kapoinen:<br>
helmat hietoa vetävi,<br>
takapuolet tanteria.<br>
"Vähän paitoa näkyvi,<br>
pikkaraisen pilkottavi:<br>
on kuin Kuuttaren kutoma,<br>
tinarinnan riukuttama.<br>
"Onpa meiän patvaskalla<br>
vyöllä ussakka utuinen,<br>
päivän tyttären kutoma,<br>
kirjokynnen kirjoittama<br>
ajalla tulettomalla,<br>
tulen tietämättömällä.<br>
"Onpa meiän patvaskalla<br>
silkkiset sukat jalassa,<br>
silkkiset sukan sitehet,<br>
säteriset säärinauhat,<br>
jotk' on kullalla ku'ottu,<br>
hopealla huoliteltu.<br>
"Onpa meiän patvaskalla<br>
Saksan kengät kelvolliset,<br>
kuni joutsenet joella,<br>
vesiteiret vieremillä<br>
tahi hanhuet havulla,<br>
muuttolinnut murrikolla.<br>
"Onpa meiän patvaskalla<br>
kutrit kullansuortuvaiset,<br>
parta kullanpalmikkoinen;<br>
päässä pystyinen kypäri,<br>
puhki pilvien puhuja,<br>
läpi metsän läiköttäjä,<br>
jot' ei saatane sataisin,<br>
tuotane tuhansin markoin.<br>
"Jo nyt kiitin patvaskani;<br>
vuotas kiitän saajanaisen!<br>
Mist' on saatu saajanainen,<br>
kust' otettu onnellinen?<br>
"Tuolt' on saatu saajanainen,<br>
tuolt' otettu onnellinen<br>
takoa Tanikan linnan,<br>
uuen linnan ulkopuolta.<br>
"Eipä vielä sieltäkänä,<br>
ei perän pereäkänä!<br>
Tuolt' on saatu saajanainen,<br>
tuolt' otettu onnellinen<br>
Vienan pääliltä vesiltä,<br>
ulapoilta auke'ilta.<br>
"Eipä vielä sieltäkänä,<br>
ei perän pereäkänä!<br>
Kasvoi maalla mansimarja,<br>
punapuola kankahalla,<br>
pellolla heleä heinä,<br>
kukka kultainen aholla:<br>
siit' on saatu saajanainen,<br>
siit' otettu onnellinen.<br>
"Saajanaisen suu somainen<br>
kuni Suomen sukkulainen;<br>
saajanaisen sirkut silmät<br>
kuni tähet taivahalla;<br>
saajanaisen kuulut kulmat<br>
kuni kuu meren-ylinen.<br>
"Onpa meiän saajanaisen<br>
kaula kullankiehkuroissa,<br>
pää kullanvipalehissa,<br>
käet kullankäärilöissä,<br>
sormet kullansormuksissa,<br>
korvat kullanhelmilöissä,<br>
kulmat kullansolmuloissa,<br>
silmäripset simpsukoissa.<br>
"Luulin kuun kumottavaksi,<br>
kuu kumotti kultasolki;<br>
luulin päivän paistavaksi,<br>
kun sen paistoi paian kaulus;<br>
luulin laivan läikkyväksi,<br>
kun sen läikkyi lakki päässä.<br>
"Jopa kiitin saajanaisen;<br>
annas katson kaiken kansan,<br>
onko kansa kaunihina,<br>
väki vanha vänkeänä<br>
sekä nuoriso somana,<br>
koko joukko juoleana!<br>
"Jopa katsoin kaiken kansan,<br>
ehkä tiesin ennoltaki:<br>
eip' ole tässä ennen ollut<br>
eikä varsin vasta liene<br>
tämän joukon juoleutta,<br>
tämän kansan kauneutta,<br>
väen vanhan vänkeyttä,<br>
väen nuorison somuutta.<br>
Kaikk' on kansa haljakassa<br>
kuni metsä huutehessa:<br>
alta on kuin aamurusko,<br>
päältä on kuin päivänkoite.<br>
"Huokeat oli hopeat,<br>
löyhät kullat kutsuloilla,<br>
rahataskut tanterilla,<br>
rahakukkarot kujilla<br>
näillä kutsuvierahilla<br>
kutsuloille kunniaksi."<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
virren ponsi polvu'inen,<br>
siitä siirtihe rekehen,<br>
lähtevi kohin kotia;<br>
laulelevi virsissänsä,<br>
laulelevi, taitelevi.<br>
Lauloi virren, lauloi toisen<br>
- virrelläpä kolmannella<br>
kilahti jalas kivehen,<br>
tarttui kapla kannon päähän:<br>
rikkoihe reki runolta,<br>
jalas taittui laulajalta,<br>
kapla poikki paukahutti,<br>
laiat irti loskahutti.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onko tässä nuorisossa,<br>
kansassa kasuavassa,<br>
vaiko tässä vanhalassa,<br>
väessä vähenevässä,<br>
kenpä Tuonelle kävisi,<br>
lähtisi Manan majoille,<br>
toisi Tuonelta orasen,<br>
vääntiän Manan väeltä<br>
reki uusi laatiani,<br>
korjanen kohentoani?"<br>
Sekä nuoremmat sanovi,<br>
jotta vanhat vastoavi:<br>
"Ei ole tässä nuorisossa<br>
eikä varsin vanhastossa,<br>
koko suuressa su'ussa<br>
niin urosta urheata,<br>
jotta Tuonelle menisi,<br>
lähtisi Manan majoille,<br>
toisi Tuonelta orasen,<br>
vääntiän Manan majoilta<br>
reki uusi laatiasi,<br>
korjanen kohentoasi."<br>
Silloin vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
läksi toiste Tuonelahan,<br>
matkasi Manan majoille.<br>
Toi orasen Tuonelasta,<br>
vääntiän Manan majoilta.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laulavi salon sinisen,<br>
salohon tasaisen tammen<br>
sekä pihlajan pätevän;<br>
ne kohenti korjaksensa,<br>
painalti jalaksiksensa,<br>
niistä katsoi kaplaksia<br>
sekä väänti vempeleitä:<br>
sai korjan kohennetuksi,<br>
re'en uuen laaituksi.<br>
Pisti varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen,<br>
itse istuihe rekehen,<br>
laskettihe laitiohon.<br>
Vitsattaki virkku juoksi,<br>
helmin lyömättä hevonen<br>
entisille appehille,<br>
taanoisille suuruksille;<br>
saattoi vanhan Väinämöisen,<br>
laulajan iän-ikuisen,<br>
oman uksen aukomille,<br>
oman kynnyksen etehen.<br>



<hr/>
<h3 id="26">Kuudeskolmatta runo</h3>


Ahti oli saarella asuva,<br>
Kaukoniemen kainalossa.<br>
Oli pellon kynnännässä,<br>
vainion vakoannassa.<br>
Korvalta ylen korea,<br>
kovin tarkka kuulennalta.<br>
Kuulevi jumun kylältä,<br>
järyn järvien takoa,<br>
jalan iskun iljeneltä,<br>
reen kapinan kankahalta.<br>
Juohtui juoni mielehensä,<br>
tuuma aivohon osasi:<br>
häitä Pohjola pitävi,<br>
salajoukko juominkia!<br>
Murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa;<br>
veret vierähti pahaksi<br>
poloisilta poskipäiltä.<br>
Heti heitti kynnöksensä,<br>
vaon keskivainiolle;<br>
nousi maasta ratsahille,<br>
lähtevi kohin kotia<br>
luoksi armahan emonsa,<br>
tykö valtavanhempansa.<br>
Sanoi tuonne saatuansa,<br>
toimitteli tultuansa:<br>
"Oi emoni, vaimo vanha!<br>
Pane ruoka ruttoisesti<br>
syöä miehen nälkähisen,<br>
haukata halun-alaisen!<br>
Lämmitä samassa sauna,<br>
pian pirtti riu'uttele,<br>
missä mies puhasteleikse,<br>
sueiksen urosten sulho!"<br>
Tuop' on äiti Lemminkäisen<br>
pani ruoan ruttoisesti<br>
syöä miehen nälkähisen,<br>
haukata halun-alaisen<br>
yhen kylyn joutuessa,<br>
yhen saunan saapuessa.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
otti ruokoa rutosti;<br>
meni saunahan samassa,<br>
kävi kylpyhuonehesen.<br>
Siellä peiponen peseikse,<br>
pulmonen puhasteleikse,<br>
päänsä pellavaspioksi,<br>
kaulanvarren valkeaksi.<br>
Tuli saunasta tupahan.<br>
Sanan virkkoi,<br>
noin nimesi:<br>
"Oi emoni, vaimo vanha!<br>
Astu aittahan mäelle,<br>
tuo sieltä somat sopani,<br>
kanna vaattehet vakaiset,<br>
jotka päälleni pukisin,<br>
varustaisin varrelleni!"<br>
Emo ennätti kysyä,<br>
vaimo vanha tutkaella:<br>
"Kunne lähet, poikueni?<br>
Lähetkö ilveksen ajohon<br>
vaiko hirven hiihäntähän<br>
vai oravan ammuntahan?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Lähe en ilveksen ajohon<br>
enkä hirven hiihäntähän,<br>
en oravan ammuntahan;<br>
lähen Pohjolan pitoihin,<br>
salajoukon juominkihin.<br>
Tuo mulle somat sopani,<br>
vaka'iset vaatteheni,<br>
häissä häilyteltäväni,<br>
pioissa pi'eltäväni!"<br>
Emo kielti poikoansa,<br>
nainen miestänsä epäsi;<br>
epäsi kavetta kaksi,<br>
kielti kolme luonnotarta<br>
lähtemästä Lemminkäistä<br>
hyvän Pohjolan pitoihin.<br>
Noin sanoi emo pojalle,<br>
lausui vanhin lapsellensa:<br>
"Ellös menkö, poikueni,<br>
poikueni, Kaukueni,<br>
noihin Pohjolan pitoihin,<br>
suuren joukon juominkihin!<br>
Ei sua kutsuttu sinne,<br>
ei tarkoin tahotakana."<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kurjat kutsuen menevi,<br>
hyvä ilman hyppeleikse!<br>
Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset,<br>
airuhut alinomaiset<br>
miekassa tuliterässä,<br>
säilässä säkenevässä."<br>
Tuop' on äiti Lemminkäisen<br>
yhä kielteä käkesi:<br>
"Ellös vainen, poikueni,<br>
menkö Pohjolan pitoihin!<br>
Monet on kummat matkallasi,<br>
isot tielläsi imehet,<br>
kolme surmoa kovinta,<br>
kolme miehen kuolemata."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ain' on surmia akoilla,<br>
kaikin paikoin kuolemia;<br>
ei uros hätäile noita,<br>
ei varsin varannekana.<br>
Vaan kuitenki kaikitenki<br>
sano korvin kuullakseni:<br>
mi on surma ensimäinen,<br>
ensimäinen, viimeinenki?"<br>
Virkkoi äiti Lemminkäisen,<br>
vaimo vanha vastaeli:<br>
"Sanon surmat syytä myöten<br>
enkä miehen mieltä myöten.<br>
Sanon surman ensimäisen.<br>
Se on surma ensi surma:<br>
menet matkoa vähäisen,<br>
pääset tietä päiväyksen:<br>
tulevi joki tulinen<br>
poikkipuolin vastahasi.<br>
Joessa tulinen koski,<br>
koskessa tulinen luoto,<br>
luo'olla tulinen korko,<br>
korolla tulinen kokko:<br>
yöt se hammasta hiovi,<br>
päivät kynttä kitkuttavi<br>
tulijalle vierahalle,<br>
saavalle käkeävälle."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Se on surma naisen surma,<br>
ei ole kuolema urohon.<br>
Kyllä mä siihen keinon keksin,<br>
arvoan hyvän asian:<br>
laulan leppäisen hevosen,<br>
laulan leppäisen urohon<br>
sivutseni siirtymähän,<br>
eestäni vaeltamahan;<br>
itse sorsana sukellan,<br>
allina alenteleime<br>
kouritse kokon kynimen,<br>
vaakalinnun varpahitse.<br>
Oi emoni, kantajani!<br>
Sano surma keskimäinen!"<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Se on surma toinen surma:<br>
menet matkoa vähäisen,<br>
toki toisen päiväyksen:<br>
tulevi tulinen kuoppa,<br>
se on poikkipuolin tietä,<br>
itähän iäti pitkä,<br>
luotehesen loppumatoin,<br>
täynnä kuumia kiviä,<br>
palavia paateroita.<br>
Sinne on satoja saanut,<br>
tuhansia tukkueltu,<br>
sa'an miestä miekallista,<br>
tuhat rautaista oritta."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ei ole siinä miehen surma<br>
eikä kuolema urohon.<br>
Kyllä mä siihen mutkan muistan,<br>
mutkan muistan, keinon keksin:<br>
laulan ma lumesta miehen,<br>
uron hangesta hotaisen,<br>
sen tungen tulen väkehen,<br>
vaivaelen valkeahan,<br>
kylpijäksi kuuman saunan<br>
vastan vaskisen keralla;<br>
itse siirräime sivutse,<br>
tungeime tulen lävitse,<br>
ettei partana palane,<br>
hivuskutri kurvettune.<br>
Oi emoni, kantajani!<br>
Sano surma jälkimäinen!"<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Se on surma kolmas surma:<br>
menet vieläki vähäisen,<br>
pääset siitä päiväyksen,<br>
Pohjolan veräjän suulle,<br>
ahtahimpahan alahan:<br>
susi päälle suimistaikse,<br>
karhu toisna kaimistaikse<br>
suulla Pohjolan veräjän,<br>
kape'immassa kujassa.<br>
Syönyt on sa'anki miestä,<br>
tuhonnut tuhat urosta,<br>
niin miks' ei sinua söisi,<br>
tuhoaisi turvatointa?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Uuhi uunna syötäköhön,<br>
rieskana revittäköhön,<br>
vaan ei mies pahempikana,<br>
uros untelompikana!<br>
Minua on vyötty miehen vyöllä,<br>
pantu miehen palkimella,<br>
solmittu uron solilla,<br>
jotten vielä jouakana<br>
suuhun Untamon susien,<br>
kitahan kirokavetten.<br>
"Muistan ma suelle mutkan,<br>
keksin keinon karhullenki:<br>
suet laulan suitsi-suuhun,<br>
karhut rautakahlehisin,<br>
tahi rutjon ruumeniksi,<br>
seulaisen sepalehiksi.<br>
Sillä siitä selvitäime,<br>
pääsen matkani perille."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Et vielä perille pääsnyt!<br>
Ne oli sinne mennessäsi<br>
matkalla isot imehet,<br>
kolme kummoa kovoa,<br>
kolme miehen kuolemata;<br>
viel' on sinne saatuasi<br>
paikalla pahimmat kummat.<br>
Kulet tietä pikkaraisen,<br>
tulet Pohjolan pihalle:<br>
aita on rautainen rakettu,<br>
terästarha teeksennelty<br>
maasta asti taivosehen,<br>
taivosesta maahan asti,<br>
keihä'illä seivästetty,<br>
maan maoilla aiastettu,<br>
käärmehillä vitsastettu,<br>
sisiliskoilla si'elty;<br>
heitty hännät häilymähän,<br>
pääkurikat kuilumahan,<br>
pääkehät kähäjämähän,<br>
päät ulos, sisähän hännät.<br>
"Maass' on toisia matoja,<br>
rata kyitä, käärmehiä<br>
ylös kielin kiehumassa,<br>
alas hännin häilymässä.<br>
Yks' on muita kauheampi<br>
eessä portin poikkipuolin,<br>
pitelämpi pirtin hirttä,<br>
paksumpi kujapatsasta,<br>
ylös kielin kiehumassa,<br>
suin ylös suhahtamassa,<br>
ei ketänä muuta vasten,<br>
vasten vaivaista sinua."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Seki on surma lapsen surma,<br>
ei ole kuolema urohon.<br>
Tunnen ma tulen lumoa,<br>
valkeaisen vaivutella,<br>
ja tunnen maot manata,<br>
käärmehyiset käännytellä.<br>
Äsken päänä eilisenä<br>
kynnin maata kyyn-alaista,<br>
käännin maata käärmehistä<br>
aivan paljahin kätösin.<br>
Kyyt pitelin kynsissäni,<br>
käsissäni käärmehyiset;<br>
tapoin kyitä kymmenkunnan,<br>
sa'an mustia matoja:<br>
viel' on kynnet kyyn veressä,<br>
käet käärmehen talissa.<br>
Sill' en taia tullakana,<br>
viel' en varsin jouakana<br>
maon suuren suupalaksi,<br>
käärmehen käsialaksi:<br>
itse konnat kouristelen,<br>
ilkeät iki puserran,<br>
kyyt on laulan laiemmalle,<br>
maot muutan tien mukahan,<br>
astun Pohjolan pihalta,<br>
tungeime tuvan sisähän."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Ellös vainen, poikueni,<br>
menkö Pohjolan tupahan,<br>
Sariolan salvoksihin!<br>
Siell' on miehet miekka vyöllä,<br>
urohot sota-aseissa,<br>
humalassa hullut miehet,<br>
pahat paljo juotuansa.<br>
Laulavat sinun poloisen<br>
miekkahan tuliterähän;<br>
jo on laulettu paremmat,<br>
jalommatki jaksettuna."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Jo olen ennenkin elellyt<br>
noilla Pohjolan tuvilla.<br>
Ei minua laula lappi<br>
eikä tunge turjalainen;<br>
itse laulan lappalaisen<br>
sekä tungen turjalaisen:<br>
laulan halki hartionsa,<br>
puhki leukansa puhelen,<br>
paian kauluksen kaheksi,<br>
rikki rintalastasensa."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Ohoh poikani poloinen!<br>
Vielä muistat muinaistasi,<br>
kerskut ennen käynnistäsi!<br>
Jo olet ennenkin elellyt<br>
noilla Pohjolan tuvilla:<br>
uinut kaikki umpilammit,<br>
koirankieliset kokenut,<br>
käynyt koskia kolisten,<br>
myötävirtoja vilisten,<br>
Tuonen kosket tunnustellut,<br>
mitannut Manalan virrat!<br>
Siell' oisit tänäki päänä<br>
ilman äitittä pahatta.<br>
"Muistapa, mitä sanelen!<br>
Tulet Pohjolan tuville:<br>
mäki on täynnä seipähiä,<br>
piha täynnä pylvähiä,<br>
ne on täynnä miehen päitä;<br>
yks' on seiväs päätöin seiväs<br>
- senpä seipähän nenähän<br>
sinun pääsi leikatahan!"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Hurja noita huolinevi,<br>
epäkelpo keksinevi,<br>
viittä, kuutta vainovuotta,<br>
seitsentä sotakeseä!<br>
Ei noita uro totelle,<br>
vääjänne väheäkänä.<br>
Tuo mulle sotisopani,<br>
vanhat vainovaatteheni!<br>
Itse käyn isoni miekan,<br>
katson kalvan taattoseni;<br>
viikon on vilussa ollut,<br>
kauan kaihossa sijassa,<br>
itkenyt ikänsä siellä,<br>
kantajata kaipaellut."<br>
Sai siitä sotisopansa,<br>
vanhat vainovaattehensa,<br>
isonsa ikuisen miekan,<br>
tuon taaton sotatoverin.<br>
Senpä siltahan sysäsi,<br>
terin työnti lattiahan:<br>
miekkanen käessä kääntyi<br>
kuni tuore tuomen latva<br>
tahi kasvava kataja.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Tuskin on Pohjolan tuvissa,<br>
Sariolan salvoksissa<br>
tämän miekan miettijäistä,<br>
tämän kalvan katsojaista."<br>
Jousen seinältä sivalti,<br>
kaaren vahvan vaarnaselta.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Sen mä mieheksi sanoisin,<br>
urohoksi arveleisin,<br>
joka jouseni vetäisi,<br>
kiveräni kiinnittäisi<br>
noilla Pohjolan tuvilla,<br>
Sariolan salvoksilla."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
suorihe sotisopihin,<br>
puki vainovaattehisin.<br>
Itse lausui orjallensa,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi on osto-orjaseni,<br>
rahan saatu raatajani!<br>
Jou'uta sotaoriini,<br>
valjastele vainovarsa<br>
lähteäkseni pitoihin,<br>
lemmon joukon juominkihin!"<br>
Orja nöyrä, neuvottava,<br>
pian pistihe pihalle,<br>
työnti varsan valjahisin,<br>
puikkoihin tulipunaisen.<br>
Sanoi tuolta tultuansa:<br>
"Jo olen tehnyt tehtäväni,<br>
suorittanut tuon orosi,<br>
varsan viljon valjastanut."<br>
Siitä lieto Lemminkäisen<br>
luku lähteä tulevi.<br>
Käsi käski, toinen kielti,<br>
sormet suoniset pakotti.<br>
Toki läksi, kuin käkesi,<br>
varsin läksi, ei varannut.<br>
Emo neuvoi poikoansa,<br>
vanhin lastansa varoitti<br>
oven suusta, orren alta,<br>
kattilan katasijoilta:<br>
"Poikueni, ainueni,<br>
lapseni, vakauteni!<br>
Jos sa jou'ut juominkihin,<br>
tapahut mihin tahansa,<br>
juopa puoli tuoppiasi,<br>
keskimaihin maljasesi;<br>
anna toisen toinen puoli,<br>
pahemman pahempi puoli:<br>
mato maljassa venyvi,<br>
toukka tuopin pohjukassa."<br>
Vielä neuvoi poikoansa,<br>
varsin lastansa vakusti<br>
perimäisen pellon päästä,<br>
veräjältä viimeiseltä:<br>
"Jos sa jou'ut juominkihin,<br>
tapahut mihin tahansa,<br>
istu puolella sijoa,<br>
astu puoliaskelella,<br>
anna toisen toinen puoli,<br>
pahemman pahempi puoli,<br>
niin sinusta mies tulevi,<br>
uros selvä selkiävi,<br>
läpi käymähän keräjät,<br>
jutut julki polkemahan<br>
urohoisessa väessä,<br>
miehisessä joukkiossa."<br>
Siitä läksi Lemminkäinen<br>
istuen oron re'essä;<br>
iski virkkua vitsalla,<br>
heitti helmiruoskasella.<br>
Läksi virkku vieremähän,<br>
hevonen helettämähän.<br>
Ajoi aikoa vähäisen,<br>
hyvän hetken hetkutteli:<br>
näki tiellä teirikarjan.<br>
Teiret lentohon lehahti,<br>
lintukarja kapsahutti<br>
eestä juoksevan hevosen.<br>
Jäi hitusen höyheniä,<br>
tielle teiren sulkasia.<br>
Ne kokosi Lemminkäinen,<br>
tapaeli taskuhunsa:<br>
ei tieä, mikä tulisi,<br>
tapahtuisi taipalella;<br>
kaikki on tarpehen talossa,<br>
hyväksi hätävarana.<br>
Ajoi eellehen vähäisen,<br>
kulki tietä pikkuruisen;<br>
jo hepo hörösteleikse,<br>
luppakorva luonteleikse.<br>
Se on lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
kuorustihe korjastansa,<br>
kaarastihe katsomahan:<br>
niin on, kuin sanoi emonsa,<br>
oma vanhempi vakasi!<br>
Aivin on joki tulinen<br>
poikitse hevon e'essä.<br>
Joess' on tulinen koski,<br>
koskessa tulinen luoto,<br>
luo'olla tulinen korko,<br>
korolla tulinen kokko:<br>
sillä kulkku tulta kuohui,<br>
suu valeli valkeata,<br>
höyhenet tulena tuiski,<br>
säkeninä säihkäeli.<br>
Kaukon kaukoa näkevi,<br>
loitompata Lemminkäisen:<br>
"Minnepä menevi Kauko,<br>
kunne läksit, Lemmin poika?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Läksin Pohjolan pitoihin,<br>
salajoukon juominkihin.<br>
Välty syrjähän vähäisen,<br>
poikellaite tieltä poies,<br>
laske eelle matkamiestä,<br>
Lemminkäistä liiatenki,<br>
sivutsesi siirtymähän,<br>
vieretse vaeltamahan!"<br>
Kokko saatteli sanoa,<br>
tulikulkku kuiskahella:<br>
"Lasken eelle matkamiehen,<br>
Lemminkäisen liiatenki<br>
- suun kautta samoamahan,<br>
kautta kulkun kulkemahan:<br>
siitä sulle tie menevi<br>
mennä tuosta tuon hyväksi<br>
noihin pitkihin pitoihin,<br>
iän kaiken istumihin."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Ei tuossa kovin hätäillyt.<br>
Tapasip' on taskuhunsa,<br>
löihe kukkaroisehensa,<br>
otti teiren sulkasia;<br>
hieroa hitustelevi<br>
kahen kämmenen välissä,<br>
sormen kymmenen sovussa:<br>
siitä syntyi teirikarja,<br>
koko parvi koppeloita.<br>
Syöksi ne kokolle suuhun,<br>
antoi appajan kitahan,<br>
kulkkuhun kokon tulisen,<br>
ikenihin iskulinnun.<br>
Sillä siitä selvittihe,<br>
pääsi päivän ensimäisen.<br>
Iski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmisellä.<br>
Läks' oronen oikomahan,<br>
hepo helkehyttämähän.<br>
Ajoi matkoa palasen,<br>
piirrätteli pikkuruisen;<br>
jo oronen ouostuvi,<br>
hevonen hörähtelevi.<br>
Kohottihe korjastansa,<br>
kaahistihe katsomahan:<br>
niin on, kuin sanoi emonsa,<br>
oma vanhempi vakitti!<br>
On eessä tulinen kuoppa,<br>
se on poikkipuolin tietä,<br>
itähän iäti pitkä,<br>
luotehesen loppumatoin,<br>
täynnä kuumoa kiveä,<br>
palavata paateroa.<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Ukkoa rukoelevi:<br>
"Oi Ukko, ylijumala,<br>
tahi taatto taivahinen!<br>
Nosta lonka luotehelta,<br>
toinen lännestä lähetä,<br>
kolmas istuta iästä,<br>
kohottele koillisesta,<br>
syrjin yhtehen syseä,<br>
lomatusten loukahuta!<br>
Sa'a lunta sauvan varsi,<br>
kiehittele keihäsvarsi<br>
noille kuumille kiville,<br>
palaville paateroille!"<br>
Tuo Ukko, ylijumala,<br>
taatto vanha taivahinen,<br>
nosti longan luotehelta,<br>
toisen lännestä lähetti,<br>
iätti iästä pilven,<br>
kohotteli koilta ilman,<br>
nepä yhtehen yhytti,<br>
lomakkohon loukahutti.<br>
Satoi lunta sauvan varren,<br>
kiehitteli keihäsvarren<br>
noille kuumille kiville,<br>
palaville paateroille:<br>
tulipa luminen lampi,<br>
hyinen järvi muo'ostihe.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
lauloi tuohon jäisen sillan<br>
poikitse lumisen lammin,<br>
äyrähästä äyrähäsen.<br>
Sillä sen rovin vaelti,<br>
pääsi toisen päiväyksen.<br>
Laski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmisvyöllä.<br>
Sai virkku vilettämähän,<br>
hepo hötkelyttämähän.<br>
Virkku juoksi virstan, toisen,<br>
maan paras palan pakeni;<br>
siitä seisahtui äkisti,<br>
ei pakene paikaltansa.<br>
Itse lieto Lemminkäinen<br>
kavahtihe katsomahan:<br>
on susi veräjän suulla,<br>
karhu vastassa kujalla,<br>
suulla Pohjolan veräjän,<br>
päässä pitkien kujien.<br>
Silloin lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
tavoitteli taskuhunsa,<br>
kulki kukkaroisehensa;<br>
otti uuhen villasia,<br>
hieroa utustelevi<br>
kahen kämmenen kesessä,<br>
sormen kymmenen sovussa.<br>
Puhui kerran kämmenelle:<br>
uuhet juoksuhun uhahti,<br>
koko lauma lampahia,<br>
karitsoita aika karja.<br>
Suet sinne ryömäisihe,<br>
karhut kanssa kaimasihe.<br>
Itse lieto Lemminkäinen<br>
ajoi eelle matkoansa.<br>
Kulki tietä pikkaraisen,<br>
tuli Pohjolan pihalle.<br>
Aita oli rautainen rakettu,<br>
teräksinen tarha tehty,<br>
sata syltä maaemähän,<br>
tuhat syltä taivosehen,<br>
keihä'illä seivästetty,<br>
maan maoilla aiastettu,<br>
käärmehillä kiinnitetty,<br>
sisiliskoilla si'elty:<br>
heitty hännät häilymähän,<br>
pääkurikat kuilumahan,<br>
päät vankat vapajamahan,<br>
päät ulos, sisähän hännät.<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
jo tuossa ajattelevi:<br>
"Niin on, kuin sanoi emoni,<br>
kantajani kaikeroitti:<br>
on tuossa mokoma aita<br>
pantu maasta taivosehen!<br>
Alahatse kyy matavi,<br>
alemmaksi aita pantu,<br>
ylähätse lintu lenti,<br>
ylemmäksi aita pantu."<br>
Tok' ei tuossa Lemminkäinen<br>
huolinut kovin hätäillä.<br>
Veti veitsen huotrastansa,<br>
tupestansa tuiman rauan,<br>
sillä aitoa sivalti,<br>
katkoi aiakset kaheksi;<br>
aian rautaisen avasi,<br>
käänti tarhan käärmehisen<br>
viieltä vitsasväliltä,<br>
seitsemältä seipähältä.<br>
Itse eellehen ajavi<br>
portin Pohjolan etehen.<br>
Käärme tiellä käänteleikse<br>
eessä portin poikkipuolin,<br>
pitelämpi pirtin hirttä,<br>
paksumpi patsasta portin.<br>
Sata silmeä maolla,<br>
tuhat kieltä käärmehellä,<br>
silmät seulan suuruhiset,<br>
kielet pitkät keihovartta,<br>
hampahat haravan varren,<br>
selkä seitsemän venettä.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
ei tohi käsiksi käyä<br>
satasilmälle maolle,<br>
tuhatkieli-käärmehelle.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Mato musta, maanalainen,<br>
toukka Tuonen-karvallinen,<br>
kulkija kulon-alainen,<br>
lehen lemmon juurehinen,<br>
läpi mättähän menijä,<br>
puun juuren pujottelija!<br>
Kuka sun kulosta nosti,<br>
heinän juuresta herätti<br>
maan päälle matelemahan,<br>
tielle teukkalehtamahan?<br>
Kuka nosti nokkoasi,<br>
kuka käski, ken kehoitti<br>
päätä pystössä piteä,<br>
kaulan vartta kankeata?<br>
Isosiko vai emosi<br>
vaiko vanhin veljiäsi<br>
vai nuorin sisariasi<br>
vaiko muu sukusi suuri?<br>
"Sule nyt suusi, peitä pääsi,<br>
kätke kielesi käpeä,<br>
sykerräite sykkyrähän,<br>
käperräite käppyrähän,<br>
anna tietä, puolen tietä,<br>
sivu mennä matkamiehen!<br>
Tahi siirry tieltä poies,<br>
kule, kurja, kursikkohon,<br>
kaaloa kanervikkohon,<br>
sala'aite sammalehen,<br>
veäite villakuontalona,<br>
haavan halkona kuleksi, tunge pääsi turpehesen,<br>
mätä mättähän sisähän<br>
- turpehessa sun tupasi,<br>
alla mättähän majasi - :<br>
jospa tuolta pääsi nostat,<br>
Ukko pääsi särkenevi<br>
neuloilla teräsnenillä,<br>
rakehilla rautaisilla."<br>
Senpä lausui Lemminkäinen.<br>
Ei sitä mato totellut;<br>
ain' yhä kähäelevi,<br>
ylös kielin kiehahtavi,<br>
suin ylös suhahtelevi<br>
pään varalle Lemminkäisen.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
muisti vanhoja sanoja,<br>
ennen eukon neuvomia,<br>
äitinsä opettamia.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
virkki kaunis Kaukomieli:<br>
"Kun et tuostana totelle<br>
etkä vääjänne vähällä,<br>
vielä turvut tuskihisi,<br>
paisut pakkopäivihisi,<br>
halkeat, paha, kaheksi,<br>
konna, kolmeksi muruksi,<br>
kun ma etsinen emosi,<br>
haen valtavanhempasi.<br>
Tieän, sykkä, synnyntäsi,<br>
maan kamala, kasvantasi:<br>
Syöjätär sinun emosi,<br>
Vetehinen vanhempasi.<br>
"Sylki Syöjätär vesille,<br>
laski kuolan lainehille.<br>
Tuota tuuli tuuitteli,<br>
ve'en henki heilutteli,<br>
tuuitteli vuotta kuusi,<br>
senki seitsemän keseä<br>
selvällä meren selällä,<br>
lapovilla lainehilla.<br>
Vesi sen pitkäksi venytti,<br>
päivä paistoi pehmeäksi,<br>
ve'en tyrsky maalle työnti,<br>
aalto rannallen ajeli.<br>
"Kulki kolme luonnotarta<br>
rannalla meren rapean,<br>
meren pauhun partahalla.<br>
Ne tuon rannalla näkivät;<br>
sanoivat sanalla tuolla:<br>
'Mipä tuostaki tulisi,<br>
kunpa Luoja hengen loisi,<br>
tuolle silmät siunoaisi?'<br>
"Päätyi Luoja kuulemassa;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
'Pahasta paha tulisi,<br>
konna konnan oksennosta,<br>
jos ma tuolle hengen loisin,<br>
silmät päähän siunoaisin.'<br>
"Saipa Hiisi kuulemahan,<br>
mies häjy tähyämähän.<br>
Itse luojaksi rupesi;<br>
antoi Hiisi hengen tuolle<br>
konnan ilkeän kinalle,<br>
Syöjättären sylkemälle:<br>
siitä kääntyi käärmeheksi,<br>
muuttui mustaksi maoksi.<br>
"Mist' on tuolle henki saatu?<br>
Henki Hiien hiiloksesta.<br>
Mist' on syyetty syäntä?<br>
Syöjättäreltä syäntä.<br>
Mist' on aivot ankeloisen?<br>
Virran vankan vaaluvista.<br>
Mistä tunto turmiolla?<br>
Kuohusta tulisen kosken.<br>
Mist' on pää pahalle pantu?<br>
Pää pahan pavun jyvästä.<br>
"Mist' on siihen silmät luotu?<br>
Lemmon liinan siemenistä.<br>
Mist' on korvat konnan päässä?<br>
Lemmon koivun lehtosista.<br>
Mist' on suuta suunnitettu?<br>
Suu solesta Syöjättären.<br>
Mist' on kieli kehnon suussa?<br>
Keitolaisen keihä'ästä.<br>
Mist' on hampahat häjyllä?<br>
Okahista Tuonen ohran.<br>
Mist' on ilkeän ikenet?<br>
Ikenistä Kalman immen.<br>
"Mist' on selkä seisotettu?<br>
Hiien hiiliseipähästä.<br>
Mistä häntä häälättynä?<br>
Pahalaisen palmikosta.<br>
Mistä suolet solmittuna?<br>
Suolet surman vyöllisestä.<br>
"Siin' oli sinun sukusi,<br>
siinä kuulu kunniasi!<br>
"Mato musta, maanalainen,<br>
toukka Tuonen-karvallinen,<br>
maan karva, kanervan karva,<br>
kaiken ilmankaaren karva!<br>
Lähe nyt tieltä matkamiehen,<br>
eestä kulkijan urohon!<br>
Anna mennä matkamiehen,<br>
Lemminkäisen leyhytellä<br>
noihin Pohjolan pitoihin,<br>
hyvän synnyn syöminkihin!"<br>
Jo mato kuvattelihe,<br>
satasilmä siirtelihe,<br>
kääntelihe käärme paksu,<br>
muuttelihe tien mukahan;<br>
antoi mennä matkamiehen,<br>
Lemminkäisen leyhytellä<br>
noihin Pohjolan pitoihin,<br>
salajoukon juominkihin.<br>



<hr/>
<h3 id="27">Seitsemäskolmatta runo</h3>


Jo nyt Kaukoni kuletin,<br>
saatoin Ahti Saarelaisen<br>
monen surman suun ohitse,<br>
Kalman kielen kantimetse<br>
noille Pohjolan pihoille,<br>
salakansan kartanoille.<br>
Nyt onpi saneltavana,<br>
kielin kertoeltavana,<br>
miten lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
tuli Pohjolan tupihin,<br>
Sariolan salvoksihin,<br>
ilman kutsutta pitoihin,<br>
airuhitta juominkihin.<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen,<br>
poika, veitikkä verevä,<br>
heti kun tuli tupahan,<br>
astui keskilattialle:<br>
silta liekkui lehmuksinen,<br>
tupa kuusinen kumahti.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Terve tänne tultuani,<br>
terve tervehyttäjälle!<br>
Kuules, Pohjolan isäntä!<br>
Oisiko talossa tässä<br>
ohria orosen purra,<br>
olutta urohon juoa?"<br>
Itse Pohjolan isäntä<br>
istui pitkän pöyän päässä.<br>
Tuop' on tuolta vastoavi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ollevi talossa tässä<br>
tannerta orosen olla.<br>
Eikä kielletä sinua,<br>
jos olet siivolla tuvassa,<br>
oven suussa seisomasta,<br>
oven suussa, orren alla,<br>
kahen kattilan välissä,<br>
kolmen koukun koskevilla."<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
murti mustoa haventa,<br>
kattilaisen-karvallista.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Lempo tänne lähteköhön<br>
oven suuhun seisomahan,<br>
nokianne nuohomahan,<br>
karstoja karistamahan!<br>
Eip' ennen minun isoni<br>
eikä valtavanhempani<br>
seisonut sijalla sillä,<br>
oven suussa, orren alla.<br>
Olipa sijoa silloin:<br>
tanhua orihin olla,<br>
tupa pesty miesten tulla,<br>
sopet luoa sormikasta,<br>
vaarnat miesten vanttuhia,<br>
seinät miekkoja laella.<br>
Miksip' ei ole minulle<br>
kuin ennen minun isolle?"<br>
Siitä siirtihen ylemmä,<br>
pyörähtihe pöyän päähän;<br>
istuihe rahin nenähän,<br>
petäjäisen penkin päähän:<br>
rahi vastahan rasahti,<br>
petäjäinen penkki notkui.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Enpäs liene lempivieras,<br>
kun ei tuotane olutta<br>
tulevalle vierahalle."<br>
Ilpotar, hyvä emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ohoh poika Lemminkäisen!<br>
Mi sinusta vierahasta!<br>
Tulit pääni polkemahan,<br>
aivoni alentamahan!<br>
Ohrina oluet meillä,<br>
makujuomat maltahina,<br>
leipomatta vehnäleivät,<br>
lihakeitot keittämättä.<br>
Oisit yötä ennen tullut<br>
taikka päiveä jälestä."<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jop' on täällä syömät syöty,<br>
häät juotu, piot pi'etty,<br>
oluet osin jaeltu,<br>
me'et miehin mittaeltu,<br>
kannut kannettu kokohon,<br>
tuopit roukkoihin rovittu!<br>
"Oi sie Pohjolan emäntä,<br>
Pimentolan pitkähammas!<br>
Pi'it häät häjyn tavalla,<br>
kutsut koiran kunnialla.<br>
Leipoelit leivät suuret,<br>
panit ohraiset oluet,<br>
laitoit kutsut kuusianne,<br>
anojat yheksiänne:<br>
kutsuit kurjat, kutsuit köyhät,<br>
kutsuit ruojat, kutsuit roistot,<br>
kaikki hoikat huonemiehet,<br>
kaitakauhtanat kasakat;<br>
muun on kutsuit kaiken kansan<br>
- minun heitit kutsumatta!<br>
"Mintähen tämä minulle<br>
omistani ohristani?<br>
Muut ne kantoi kauhasilla,<br>
muut ne tiiskinä tiputti,<br>
minä määrin mätkäelin,<br>
puolikkoisin putkaelin<br>
omiani ohriani,<br>
kylvämiäni jyviä.<br>
"En nyt liene Lemminkäinen,<br>
en vieras hyvän-niminen,<br>
kun ei tuotane olutta,<br>
pantane pata tulelle,<br>
keittoa pa'an sisähän,<br>
leiviskä sianlihoa,<br>
syöäkseni, juoakseni<br>
päähän matkan päästyäni."<br>
Ilpotar, hyvä emäntä,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh piika pikkarainen,<br>
orjani alinomainen!<br>
Pane keittoa patahan,<br>
tuo olutta vierahalle!"<br>
Tyttö pieni, tyhjä lapsi,<br>
pahin astian pesijä,<br>
lusikkojen luutustaja,<br>
kapustojen kaapustaja<br>
pani keittoa patahan:<br>
luut lihoista, päät kaloista,<br>
vanhat naatit naurihista,<br>
kuoret leivistä kovista.<br>
Toi siitä olutta tuopin,<br>
kannun kaljoa pahinta<br>
juoa lieto Lemminkäisen,<br>
appoa halun-alaisen.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tokko lie sinussa miestä,<br>
juojoa tämän oluen,<br>
tämän kannun kaatajata?"<br>
Lemminkäinen, lieto poika,<br>
katsoi tuosta tuoppihinsa:<br>
toukka on tuopin pohjukassa,<br>
käärmehiä keskimailla;<br>
äärillä maot mateli,<br>
sisiliskot liuahteli.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen,<br>
kauahutti Kaukomieli:<br>
"Tuopin tuojat Tuonelahan,<br>
kannun kantajat Manalle<br>
ennen kuun ylenemistä,<br>
tämän päivän päätymistä!"<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oh sinä olut katala!<br>
Jo nyt jou'uit joutavihin,<br>
jou'uit joutavan jälille!<br>
Olut suuhun juotanehe,<br>
ruhkat maahan luotanehe<br>
sormella nimettömällä,<br>
vasemmalla peukalolla!"<br>
Tapasip' on taskuhunsa,<br>
kulki kukkaroisehensa.<br>
Otti ongen taskustansa,<br>
väkärauan väskystänsä,<br>
tuonp' on tunki tuoppihinsa,<br>
alkoi onkia olutta:<br>
maot puuttui onkehensa,<br>
väkähänsä kyyt vihaiset.<br>
Sa'an nosti sammakoita,<br>
tuhat mustia matoja,<br>
loi ne maahan maan hyviksi,<br>
kaikki laski lattialle;<br>
veti veitsensä terävän,<br>
tuon on tuiman tuppirauan,<br>
sillä silpoi päät maoilta,<br>
katkoi kaulat käärmehiltä<br>
- joi oluen onneksensa,<br>
me'en mustan mieliksensä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En mä liene lempivieras,<br>
kun ei tuotane olutta,<br>
parempata juotavata<br>
varavammalla käellä,<br>
suuremmalla astialla,<br>
tahi ei oinasta isetä,<br>
suurta sonnia tapeta,<br>
härkeä tupahan tuoa,<br>
sorkkasäärtä huonehesen."<br>
Itse Pohjolan isäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mitä sie tulitki tänne,<br>
ken sinua koolle kutsui?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Korea kutsuttu vieras,<br>
koreampi kutsumatoin.<br>
Kuules, poika pohjolaisen,<br>
itse Pohjolan isäntä!<br>
Anna ostoa olutta,<br>
juomoa rahan-alaista!"<br>
Tuopa Pohjolan isäntä<br>
tuosta suuttui ja syäntyi,<br>
kovin suuttui ja vihastui.<br>
Lauloi lammin lattialle<br>
Lemminkäisellen etehen.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuoss' on joki juoaksesi,<br>
lampi laikutellaksesi."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En ole vaimojen vasikka<br>
enkä härkä hännällinen<br>
juomahan jokivesiä,<br>
lampivettä lakkimahan."<br>
Itse loihe loitsimahan,<br>
laikahtihe laulamahan.<br>
Lauloi sonnin lattialle,<br>
härän suuren, kultasarven:<br>
sepä lammin laikkaeli,<br>
joi jokosen onneksensa.<br>
Pohjolainen, pitkä poika,<br>
suen suustansa sukesi;<br>
senpä lauloi lattialle<br>
surmaksi lihavan sonnin.<br>
Lemminkäinen, lieto poika,<br>
lauloi valkean jäniksen<br>
lattialle hyppimähän<br>
sen sutosen suun e'essä.<br>
Pohjolainen, pitkä poika,<br>
lauloi koiran koukkuleuan<br>
tuon jäniksen tappamahan,<br>
kierosilmän kiskomahan.<br>
Lemminkäinen, lieto poika,<br>
lauloi orrellen oravan,<br>
orsilla kapahumahan,<br>
koiran tuota haukkumahan.<br>
Pohjolainen, pitkä poika,<br>
lauloi nää'än kultarinnan:<br>
näätä näppäsi oravan<br>
orren päässä istumasta.<br>
Lemminkäinen, lieto poika,<br>
lauloi ruskean reposen:<br>
se söi nää'än kultarinnan,<br>
karvan kaunihin kaotti.<br>
Pohjolainen, pitkä poika,<br>
kanan suustansa sukesi<br>
sillalla sipoamahan<br>
tuon reposen suun e'essä.<br>
Lemminkäinen, lieto poika,<br>
haukan suustansa sukesi,<br>
kieleltä käpeäkynnen:<br>
sepä kiskalti kanasen.<br>
Sanoi Pohjolan isäntä,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Ei tässä piot paranne,<br>
kun ei vierahat vähenne;<br>
talo työlle, vieras tielle<br>
hyvistäki juomingista!<br>
Lähe tästä, hiien heitto,<br>
luota kaiken ihmiskansan!<br>
Kotihisi, konna, koita,<br>
paha, maahasi pakene!"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ei miestä manaten saa'a,<br>
ei miestä pahempatana<br>
sijaltansa siirtymähän,<br>
paikalta pakenemahan."<br>
Silloin Pohjolan isäntä<br>
miekan seinältä sivalti,<br>
tempasi tuliteränsä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi sie Ahti Saarelainen<br>
tahi kaunis Kaukomieli!<br>
Mitelkämme miekkojamme,<br>
katselkamme kalpojamme,<br>
minunko parempi miekka<br>
vainko Ahti Saarelaisen!"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Mitä minun on miekastani,<br>
kun on luissa lohkiellut,<br>
pääkasuissa katkiellut!<br>
Vaan kuitenki kaikitenki,<br>
kun ei nuo piot paranne,<br>
mitelkämme, katselkamme,<br>
kumman miekka mieluhumpi!<br>
Eip' ennen minun isoni<br>
miekkamittoja varannut:<br>
pojastako polvi muuttui,<br>
lapsesta laji väheni!"<br>
Otti miekan, riisui rauan,<br>
tempasi tuliteräisen<br>
huotrasta huveksisesta,<br>
vyöstä vennon-selkäisestä.<br>
Mittelivät, katselivat<br>
noien miekkojen pituutta:<br>
olipa pikkuista pitempi<br>
miekka Pohjolan isännän,<br>
yhtä kynnen mustukaista,<br>
puolta sormuen niveltä.<br>
Sanoi Ahti Saarelainen,<br>
virkkoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Sinunpa pitempi miekka:<br>
sinun eellä iskeminen."<br>
Siitä Pohjolan isäntä<br>
sivalteli, sieppaeli,<br>
tavoitteli, ei tavannut,<br>
Lemminkäistä päälakehen.<br>
Kerran ortehen osasi,<br>
kamanahan kapsahutti:<br>
orsi poikki otskahutti,<br>
kamana kaheksi lenti.<br>
Sanoi Ahti Saarelainen,<br>
virkkoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Min teki pahoa orret,<br>
kamana tihua työtä,<br>
jotta orsia osoitat,<br>
kamanata kapsuttelet?<br>
"Kuule, poika pohjolaisen,<br>
itse Pohjolan isäntä!<br>
Tukela tora tuvassa,<br>
seikat akkojen seassa:<br>
tuvan uuen turmelemme,<br>
lattiat verin panemme.<br>
Käykämme ulos pihalle,<br>
ulos pellolle torahan,<br>
tanterelle tappelohon!<br>
Pihalla veret paremmat,<br>
kaunihimmat kartanolla,<br>
luontevaisemmat lumella."<br>
Mentihin ulos pihalle.<br>
Tavattihin lehmän talja,<br>
levitettihin pihalle<br>
senp' on päällä seistäksensä.<br>
Sanoi Ahti Saarelainen:<br>
"Kuulesta, sa Pohjan poika!<br>
Sinunpa pitempi miekka,<br>
sinun kalpa kauheampi<br>
- ehkä tuon on tarvinnetki,<br>
ennenkuin ero tulevi<br>
tahi kaula katkeavi - :<br>
iske päältä, Pohjan poika!"<br>
Iski päältä Pohjan poika.<br>
Iski kerran, iski toisen,<br>
kohta kolmasti rapasi;<br>
eipä oike'in osoita,<br>
lipaise lihoakana,<br>
ota ei orvaskettuana.<br>
Sanoi Ahti Saarelainen,<br>
virkkoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Annapas minäki koitan,<br>
jo se on vuoroni minunki!"<br>
Tuopa Pohjolan isäntä<br>
ei tuosta totella ollut:<br>
yhä iski, ei epäillyt,<br>
tarkoitteli, ei tavannut.<br>
Tulta tuiski tuima rauta,<br>
terä varsin valkeata<br>
käessä lieto Lemminkäisen;<br>
läksi loiste loitommaksi,<br>
vasten kauloa valahti<br>
tuon on pojan pohjolaisen.<br>
Sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ohoh Pohjolan isäntä!<br>
Niinp' on kaulasi, katalan,<br>
kuni koite ruskeana!"<br>
Tuopa poika pohjolaisen,<br>
itse Pohjolan isäntä,<br>
sinne siirti silmiänsä<br>
pä'in kauloa omoa.<br>
Tuop' on lieto Lemminkäinen<br>
siinä lyöä silpahutti,<br>
iski miestä miekallansa,<br>
kavahutti kalvallansa.<br>
Löip' on kerran luimahutti:<br>
laski pään on päältä olka,<br>
kallon kaulalta sivalti;<br>
vei kuin naatin naurihista<br>
tahikka tähkän olesta,<br>
evän kaikesta kalasta.<br>
Päähyt pyörähti pihalle,<br>
miehen kallo kartanolle,<br>
kuni nuolen noutaessa<br>
puusta koppelo putosi.<br>
Sata oli seivästä mäellä,<br>
tuhat pystössä pihalla,<br>
saoin päitä seipähissä.<br>
Yks' on seiväs ilman päättä:<br>
tuop' on lieto Lemminkäinen<br>
otti pään pojan pätöisen,<br>
kantoi kallon kartanolta<br>
senki seipähän nenähän.<br>
Siitä Ahti Saarelainen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
tupahan palattuansa<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuo vettä, vihainen piika,<br>
käsiäni pestäkseni<br>
veristä pahan isännän,<br>
häjyn miehen hurmehista!"<br>
Pohjan akka syännyksenti,<br>
syännyksenti, suutuksenti.<br>
Lauloi miestä miekallista,<br>
asehellista urosta,<br>
saa miestä miekallista,<br>
tuhat kalvan kantajata<br>
pään varalle Lemminkäisen,<br>
Kaukomielen kaulan päälle.<br>
Jo aika tosin tulevi,<br>
päivä liitolle lipuvi,<br>
toki käypi tuskemmaksi,<br>
läylemmäksi lankeavi<br>
asuskella Ahti poian,<br>
Lemminkäisen leyhytellä<br>
noissa Pohjolan pioissa,<br>
salajoukon juomingissa.<br>



<hr/>
<h3 id="28">Kahdeksaskolmatta runo</h3>


Jo nyt Ahti Saarelainen,<br>
itse lieto Lemminkäinen,<br>
pistäiksen on piilemähän,<br>
painaikse pakenemahan<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
sangasta Saran talosta.<br>
Läksi tuiskuna tuvasta,<br>
savuna pihalle saapi<br>
pakohon pahoja töitä,<br>
pillojansa piilemähän.<br>
Niin pihalle tultuansa<br>
katseleikse, käänteleikse,<br>
etsi entistä oritta.<br>
Näe ei entistä oroa:<br>
näki paaen pellon päässä,<br>
pajupehkon pientarella.<br>
Mikäs neuvoksi tulevi,<br>
mikä neuvon antajaksi,<br>
ettei pää pahoin menisi,<br>
tukka turhi'in tulisi,<br>
hivus hieno lankeaisi<br>
näillä Pohjolan pihoilla?<br>
Jo kumu kylästä kuului,<br>
tomu toisista taloista,<br>
välkytys kylän väliltä,<br>
silmän isku ikkunoilta.<br>
Tuossa lieto Lemminkäisen,<br>
tuon on Ahti Saarelaisen,<br>
täytyi toisiksi ruveta,<br>
piti muiksi muutellaita.<br>
Kokkona ylös kohosi,<br>
tahtoi nousta taivahalle:<br>
päivä poltti poskipäitä,<br>
kuuhut kulmia valaisi.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
Ukkoa rukoelevi:<br>
"Oi Ukko, hyvä Jumala,<br>
mies on tarkka taivahinen,<br>
jymypilvien pitäjä,<br>
hattarojen hallitsija!<br>
Laaipa utuinen ilma,<br>
luopa pilvi pikkarainen,<br>
jonka suojassa menisin,<br>
kotihini koitteleisin<br>
luoksi ehtoisen emoni,<br>
tykö valtavanhempani!"<br>
Lenteä lekuttelevi,<br>
katsoi kerran jälkehensä:<br>
keksi harmoan havukan<br>
- sen silmät paloi tulena<br>
kuni pojan pohjolaisen,<br>
Pohjan entisen isännän.<br>
Sanoi harmoa havukka:<br>
"Ohoh Ahti veikkoseni!<br>
Muistatko muinaista sotoa,<br>
tasapäätä tappeloa?"<br>
Sanoi Ahti Saarelainen,<br>
virkkoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Havukkani, lintuseni!<br>
Käännäite kohin kotia!<br>
Sano tuonne tultuasi<br>
pimeähän Pohjolahan:<br>
'Kova on kokko kourin saa'a,<br>
kynälintu kynsin syöä.'"<br>
Jo kohta kotihin joutui<br>
luoksi ehtoisen emonsa<br>
suulla surkeannäöllä,<br>
syämellä synkeällä.<br>
Emo vastahan tulevi<br>
kulkiessansa kujoa,<br>
aitoviertä astuessa.<br>
Ennätti emo kysyä:<br>
"Poikueni, nuorempani,<br>
lapseni, vakavampani!<br>
Mit' olet pahoilla mielin<br>
Pohjolasta tullessasi?<br>
Onko sarkoin vaarrettuna<br>
noissa Pohjolan pioissa?<br>
Jos on sarkoin vaarrettuna,<br>
saat sinä paremman sarkan,<br>
taattosi soasta saaman,<br>
tavoittaman tappelosta."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Ken mun sarkoin vaarteleisi!<br>
Itse vaartaisin isännät,<br>
vaartaisin sata urosta,<br>
tuhat miestä tunnustaisin."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Mit' olet pahoilla mielin?<br>
Oletko voitettu orihin,<br>
herjattu hevosen varsoin?<br>
Jos olet voitettu orihin,<br>
ostaos ori parempi<br>
ison saamilla eloilla,<br>
vanhemman varustamilla!"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Ken mun herjaisi hevosin<br>
eli varsoin voitteleisi!<br>
Itse herjaisin isännät,<br>
voittaisin oron ajajat,<br>
miehet vankat varsoinensa,<br>
urohot orihinensa."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Mit' olet pahoilla mielin,<br>
kuta synke'in syämin<br>
Pohjolasta tultuasi?<br>
Oletko naisin naurettuna<br>
eli piioin pilkattuna?<br>
Jos olet naisin naurettuna<br>
eli piioin pilkattuna,<br>
toiset toiste pilkatahan,<br>
naiset vasta nauretahan."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Ken mun naisin naurattaisi<br>
eli piioin pilkkoaisi!<br>
Itse nauraisin isännät,<br>
kaikki piiat pilkkoaisin,<br>
nauraisin sataki naista,<br>
tuhat muuta morsianta."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Mi sinulla, poikueni?<br>
On sulle satunen saanut<br>
Pohjolassa käyessäsi,<br>
vainko liioin syötyäsi,<br>
syötyäsi, juotuasi<br>
olet öisillä sijoilla<br>
nähnyt outoja unia?"<br>
Silloin lieto Lemminkäinen<br>
sai tuossa sanoneheksi:<br>
"Akat noita arvelkohot<br>
öisiä unennäköjä!<br>
Muistan yölliset uneni,<br>
sen paremmin päivälliset.<br>
Oi emoni, vanha vaimo!<br>
Sääli säkkihin evästä,<br>
pane jauhot palttinahan,<br>
suolat riepuhun sovita!<br>
Pois tuli pojalle lähtö,<br>
matka maasta ottaminen,<br>
tästä kullasta ko'ista,<br>
kaunihista kartanosta:<br>
miehet miekkoja hiovat,<br>
kärestävät keihä'itä."<br>
Emo ennätti kysyä,<br>
vaivan nähnyt vaaitella:<br>
"Miksi miekkoja hiovat,<br>
kärestävät keihä'itä?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Siksi miekkoja hiovat,<br>
kärestävät keihä'itä:<br>
mun poloisen pään varalle,<br>
vasten kauloa katalan.<br>
Tuli työ, tapahtui seikka<br>
noilla Pohjolan pihoilla:<br>
tapoin pojan pohjolaisen,<br>
itsen Pohjolan isännän.<br>
Nousi Pohjola sotahan,<br>
takaturma tappelohon<br>
vasten vaivaista minua,<br>
yksinäisen ympärille."<br>
Emo tuon sanoiksi virkki,<br>
lausui vanhin lapsellensa:<br>
"Jo sanoin minä sinulle,<br>
jo vainen varoittelinki,<br>
yhä kielteä käkesin<br>
lähtemästä Pohjolahan.<br>
Mahoit olla oikeassa,<br>
eleä emon tuvilla,<br>
oman vanhemman varassa,<br>
kantajasi kartanossa,<br>
ei oisi sotoa saanut,<br>
tapahtunut tappeloa.<br>
"Kunne nyt, poikani poloinen,<br>
kunne, kannettu katala,<br>
lähet pillan piilentähän,<br>
työn pahan pakenentahan,<br>
ettei pää pahoin menisi,<br>
kaula kaunis katkeaisi,<br>
tukka turhi'in tulisi,<br>
hivus hieno lankeaisi?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"En tieä sitä sijoa,<br>
kunne painuisin pakohon<br>
pillojani piilemähän.<br>
Oi emoni, kantajani!<br>
Kunne käsket piilemähän?"<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"En mä tieä, kunne käsken,<br>
kunne käsken ja kehoitan.<br>
Menet männyksi mäelle,<br>
katajaksi kankahalle,<br>
tuho sielläki tulevi,<br>
kova onni kohtoavi:<br>
use'in mäkinen mänty<br>
pärepuiksi leikatahan,<br>
usei'in kataja kangas<br>
seipähiksi karsitahan.<br>
"Nouset koivuksi norolle<br>
tahikka lehtohon lepäksi,<br>
tuho sielläki tulisi,<br>
kova onni kohti saisi:<br>
use'in noroinen koivu<br>
pinopuiksi pilkotahan,<br>
use'in lepikkölehto<br>
hakatahan halmeheksi.<br>
"Menet marjaksi mäelle,<br>
puolukaksi kankahalle,<br>
näille maille mansikoiksi,<br>
mustikoiksi muille maille,<br>
tuho sielläki tulisi,<br>
kova onni kohtoaisi:<br>
noppisivat nuoret neiet,<br>
tinarinnat riipisivät.<br>
"Mene hauiksi merehen,<br>
siiaksi silajokehen,<br>
tuho sielläki tulisi,<br>
kova loppu loukahtaisi:<br>
mies nuori, noentolainen,<br>
veisi verkkonsa vesille,<br>
nuoret nuotalla vetäisi,<br>
vanhat saisi verkollansa.<br>
"Menet metsähän sueksi,<br>
korpimaille kontioksi,<br>
tuho sielläki tulisi,<br>
kova onni kohtoaisi:<br>
mies nuori, noen näköinen,<br>
kärestäisi keihä'änsä<br>
surmataksensa sutoset,<br>
metsän karhut kaataksensa."<br>
Silloin lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Itse tieän ilke'immät,<br>
paikat arvoan pahimmat,<br>
kussa surma suin pitäisi,<br>
kova loppu loukahtaisi.<br>
Oi emo, elättäjäni,<br>
maammo, maion-antajani!<br>
Kunne käsket piilemähän,<br>
kunne käsket ja kehoitat?<br>
Aivan on surma suun e'essä,<br>
paha päivä parran päällä,<br>
yksi päivä miehen päätä,<br>
tuskin täytehen sitänä."<br>
Silloin äiti Lemminkäisen<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Sanon ma hyvänki paikan,<br>
ani armahan nimitän,<br>
missä piillä pillomuksen,<br>
paeta pahan-alaisen:<br>
muistan maata pikkuruisen,<br>
tieän paikkoa palasen,<br>
syömätöintä, lyömätöintä,<br>
miekan miehen käymätöintä.<br>
Sie vanno valat ikuiset,<br>
valehettomat, vakaiset,<br>
kuunna, kymmennä kesänä<br>
et sotia käyäksesi<br>
hopeankana halulla<br>
tahi kullan tarpehella!"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Vannon mie valat vakaiset,<br>
en kesänä ensimäisnä,<br>
tok' en vielä toisnakana<br>
saa'a suurihin sotihin,<br>
noihin miekan melskehisin.<br>
Viel' on haavat hartioissa,<br>
syvät reiät ryntähissä<br>
entisistäkin iloista,<br>
mennehistä melskehistä<br>
suurilla sotamä'illä,<br>
miesten tappotanterilla."<br>
Silloin äiti Lemminkäisen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Otapa isosi pursi,<br>
lähe tuonne piilemähän<br>
ylitse meren yheksän,<br>
meri-puolen kymmenettä,<br>
saarehen selällisehen,<br>
luotohon merellisehen!<br>
Siell' ennen isosi piili,<br>
sekä piili jotta säilyi<br>
suurina sotakesinä,<br>
vainovuosina kovina;<br>
hyvä oli siellä ollaksensa,<br>
armas aikaellaksensa.<br>
Siellä piile vuosi, toinen,<br>
käy kotihin kolmannella<br>
tutuille ison tuville,<br>
vanhempasi valkamoille!"<br>



<hr/>
<h3 id="29">Yhdeksäskolmatta runo</h3>


Lemminkäinen, lieto poika,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
saapi säkkihin evästä,<br>
kesävoita vakkahansa,<br>
vuoeksensa voita syöä,<br>
toiseksi sianlihoa.<br>
Siitä läksi piilemähän,<br>
sekä läksi jotta joutui.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo lähenki, jo pakenen<br>
koko kolmeksi kesäksi,<br>
viitiseksi vuotoseksi.<br>
Heitän maat matojen syöä,<br>
lehot ilvesten levätä,<br>
pellot peuran piehtaroia,<br>
ahot hanhien asua.<br>
"Hyvästi, hyvä emoni!<br>
Kun tulevi Pohjan kansa,<br>
Pimentolan pitkä joukko<br>
päätäni kyselemähän,<br>
sanopa samonneheksi,<br>
minun täältä menneheksi<br>
saman kasken kaattuani,<br>
joka jo on leikattuna!"<br>
Vetäisi venon vesille,<br>
laski laivan lainehille<br>
teräksisiltä teloilta,<br>
vaskisilta valkamoilta.<br>
Veti puuhun purjehia,<br>
vaattehia varpapuuhun;<br>
itse istuvi perähän,<br>
laaittihe laskemahan<br>
kokan koivuisen nojahan,<br>
melan vartevan varahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Puhu, tuuli, purjehesen,<br>
ahava, aja alusta!<br>
Anna juosta puisen purren,<br>
mennä mäntyisen venehen<br>
saarelle sanattomalle,<br>
niemelle nimettömälle!"<br>
Tuuli tuuitti venoista,<br>
meren tyrsky työnnytteli<br>
selviä selän vesiä,<br>
ulapoita auke'ita;<br>
tuuitteli kuuta kaksi,<br>
kuun on kohta kolmannenki.<br>
Tuossa istui niemen neiet<br>
rannalla meren sinisen;<br>
katselevat, käänteleivät,<br>
silmät päin sinistä merta.<br>
Kenpä vuotti veljeänsä,<br>
toivoi taattonsa tulevan;<br>
sepä vasta varsin vuotti,<br>
joka vuotti sulhoansa.<br>
Kaukoa näkyvi Kauko,<br>
Kaukon laiva loitompata:<br>
on kuin pieni pilven lonka<br>
veen ja taivahan välillä.<br>
Niemen neiet arvelevat,<br>
saaren impyet sanovat:<br>
"Mipä tuo merellä outo,<br>
kupa kumma lainehilla?<br>
Kun ollet omainen laiva,<br>
saaren pursi purjeniekka,<br>
niin kohin kotia käänny,<br>
vasten saaren valkamoita:<br>
saisimme sanomat kuulla,<br>
viestit mailta vierahilta,<br>
rauhassako rantakansat<br>
vainko vainossa elävät."<br>
Tuuli purjetta punovi,<br>
aalto laivoa ajeli.<br>
Pian lieto Lemminkäinen<br>
luotti purren luotoselle,<br>
laski laivan saaren päähän,<br>
saaren niemyen nenähän.<br>
Sanoi tuonne saatuansa,<br>
tutkaeli tultuansa:<br>
"Onko saarella sijoa,<br>
maata saaren manterella<br>
veteä venettä maalle,<br>
purtta kuivalle kumota?"<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet vastoavat:<br>
"Onpa saarella sijoa,<br>
maata saaren manterella<br>
veteä venettä maalle,<br>
purtta kuivalle kumota:<br>
tääll' on valkamat varavat,<br>
rannat täynnänsä teloja,<br>
jos saisit saoin venehin,<br>
tulisit tuhansin pursin."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
veälti venehen maalle,<br>
purren puisille teloille.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Onko saarella tiloa,<br>
maata saaren manterella<br>
piillä miehen pienekkäisen,<br>
paeta vähäväkisen<br>
suurista sotajymyistä,<br>
terän miekan melskehistä?"<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet vastoavat:<br>
"Onpa saarella tiloa,<br>
maata saaren manterella<br>
piillä miehen pienekkäisen,<br>
paeta vähäväkisen:<br>
liiat meill' on linnat täällä,<br>
kalhot kartanot asua,<br>
jos saisi sa'an urosta,<br>
tulisi tuhannen miestä."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkki, noin nimesi:<br>
"Onko saarella tiloa,<br>
maata saaren manterella,<br>
pieni kolkka koivikkoa<br>
ja murunen muuta maata<br>
minun kaski kaatakseni,<br>
hyvä huuhta raatakseni?"<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet vastoavat:<br>
"Ei ole saarella tiloa,<br>
maata saaren manterella<br>
yhtä selkäsi sijoa,<br>
maata karpion aloa<br>
sinun kaski kaataksesi,<br>
hyvä huuhta raataksesi:<br>
saaren maat saroin jaettu,<br>
pellot pirstoin mittaeltu,<br>
aholoista arpa lyöty,<br>
nurmista keräjät käyty."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
kysyi kaunis Kaukomieli:<br>
"Onko saarella sijoa,<br>
maata saaren manterella<br>
minun laulut laulellani,<br>
pitkät virret vieretellä?<br>
Sanat suussani sulavat,<br>
ikenilläni itävät."<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet vastoavat:<br>
"Onpa saarella sijoa,<br>
maata saaren manterella<br>
sinun laulut laulellasi,<br>
hyvät virret vieretellä,<br>
lehot leikki lyöäksesi,<br>
tanner tanhuellaksesi."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
jopa loihe laulamahan.<br>
Lauloi pihlajat pihoille,<br>
tammet keskitanhu'ille,<br>
tammelle tasaiset oksat,<br>
joka oksallen omenan,<br>
omenalle kultapyörän,<br>
kultapyörälle käkösen:<br>
kun käki kukahtelevi,<br>
kulta suusta kuohahtavi,<br>
vaski leuoilta valuvi,<br>
hopea hohahtelevi<br>
kultaiselle kunnahalle,<br>
hope'iselle mäelle.<br>
Vielä lauloi Lemminkäinen,<br>
vielä lauloi ja saneli,<br>
lauloi hiekat helmilöiksi,<br>
kivet kaikki kiiltäviksi,<br>
puut kaikki punertaviksi,<br>
kukat kullankarvaisiksi.<br>
Siitä lauloi Lemminkäinen,<br>
lauloi kaivon kartanolle,<br>
kultakannen kaivon päälle,<br>
kultakapan kannen päälle,<br>
josta veikot vettä juovat,<br>
siskot silmiä pesevät.<br>
Lauloi lammin tanterelle,<br>
lampihin siniset sorsat,<br>
kulmat kulta, pää hopea,<br>
kaikki varpahat vasesta.<br>
Imehtivät immet saaren,<br>
niemen neiet kummeksivat<br>
Lemminkäisen laulantoa,<br>
urohon osoantoa.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Laulaisin hyvänki virren,<br>
kaunihinki kaikuttaisin,<br>
kun oisin katoksen alla,<br>
päässä pitkän pintapöyän.<br>
Kun ei täytyne tupoa,<br>
lainattane lattiata,<br>
jo puran sanat salolle,<br>
kaa'an virret viiakkohon."<br>
Saaren impyet sanovat,<br>
niemen neiet arvelevat:<br>
"On meillä tupia tulla,<br>
kalhot kartanot asua,<br>
vieä virtesi vilusta,<br>
sanat saa'a ulkoisesta."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
heti tultua tupahan<br>
lauloi tuopit tuonnempata<br>
päähän pitkän pintapöyän,<br>
tuopit täytehen olutta,<br>
kannut kaunihit simoa,<br>
va'it varpelaitehille,<br>
kupit kukkurakuvulle:<br>
olipa olutta tuopit,<br>
mettä kannut kannettuna,<br>
voita pantuna varalle<br>
ja siihen sianlihoa<br>
syöä lieto Lemminkäisen,<br>
Kaukomielen mielitellä.<br>
Kovin on korea Kauko:<br>
eipä syömähän rupea<br>
veitsettä hopeapäättä,<br>
kuraksetta kultaisetta.<br>
Sai veitsen hopeapäisen,<br>
lauloi kultaisen kuraksen;<br>
siitä syöpi kylliksensä,<br>
joi olutta onneksensa.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
käveli kyliä myöten<br>
saaren impien ilossa,<br>
kassapäien kauneussa.<br>
Kunnepäin on päätä käänti,<br>
siinä suuta suihkatahan,<br>
kunne kättänsä ojenti,<br>
siinä kättä käpsätähän.<br>
Kävi öillä öitsimässä,<br>
pime'illä pilkkoisilla.<br>
Ei ollut sitä kyleä,<br>
kuss' ei kymmenen taloa,<br>
eik' ollut sitä taloa,<br>
kuss' ei kymmenen tytärtä,<br>
eikäpä sitä tytärtä,<br>
ei sitä emosen lasta,<br>
kunk' ei vierehen venynyt,<br>
käsivartta vaivutellut.<br>
Tuhat tunsi morsianta,<br>
sa'an leskiä lepäsi.<br>
Kaht' ei ollut kymmenessä,<br>
kolmea koko sa'assa<br>
piikoa pitämätöintä,<br>
leskeä lepäämätöintä.<br>
Niinpä lieto Lemminkäinen<br>
eleä nutustelevi<br>
koko kolmisen keseä<br>
saaren suurissa kylissä;<br>
ihastutti saaren immet,<br>
kaikki lesketki lepytti.<br>
Jäi yksi lepyttämättä,<br>
yksi vanha impi rukka.<br>
Se on päässä pitkän niemen,<br>
kymmenennessä kylässä.<br>
Jo oli matka mielessänsä<br>
lähteä omille maille.<br>
Tuli vanha impi rukka,<br>
itse noin sanoiksi virkki:<br>
"Kauko rukka, miesi kaunis!<br>
Kun et muistane minua,<br>
annan täältä mennessäsi<br>
juosta purtesi kivehen."<br>
Ei kuullut kukotta nousta,<br>
kanan lapsetta karata<br>
senki impyen ilohon,<br>
naisen raukan naurantahan.<br>
Niin päivänä muutamana,<br>
iltana moniahana<br>
laati liiton noustaksensa<br>
ennen kuuta, kukkoaki.<br>
Nousi ennen liittoansa,<br>
ennen ehtoaikoansa.<br>
Läksi kohta kulkemahan,<br>
kylitse vaeltamahan<br>
senki impyen ilohon,<br>
naisen raukan naurantahan.<br>
Yöllä yksin käyessänsä,<br>
kulkiessansa kylitse<br>
tuonne niemen pitkän päähän,<br>
kymmenentehen kylähän,<br>
ei nähnyt sitä taloa,<br>
kuss' ei kolmea kotoa,<br>
ei nähnyt sitä kotoa,<br>
kuss' ei kolmea urosta,<br>
ei nähnyt sitä urosta,<br>
ku ei miekkoa hionut,<br>
tapparata tahkaellut<br>
pään varalle Lemminkäisen.<br>
Silloin lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi, päivyinen päivä nousi,<br>
armas aurinko kohosi<br>
mun, pojan poloisen, päälle,<br>
päälle kaulani katalan!<br>
Lempoko yhen urohon<br>
sovissansa suojelevi,<br>
vaipoissansa varjelevi,<br>
kaavuissansa kaitselevi<br>
päälle saaessa satojen,<br>
tuhansien tunkiessa!"<br>
Jäi neiet syliämättä,<br>
sylityt haloamatta.<br>
Jo vieri veneteloille<br>
luoksi purtensa poloinen:<br>
purs' on poltettu poroksi,<br>
kypeniksi kyyetelty!<br>
Jo tunsi tuhon tulevan,<br>
hätäpäivän päälle saavan.<br>
Alkoi veisteä venettä,<br>
uutta purtta puuhaella.<br>
Puita puuttui purren seppä,<br>
lautoja venon tekijä.<br>
Saapi puuta pikkuruisen,<br>
lautoa ani vähäisen:<br>
viisi värttinän murua,<br>
kuusi tainnan taittumoa.<br>
Siitä veistävi venosen,<br>
uuen purren puuhoavi.<br>
Teki tieolla venettä,<br>
tietoisilla tehtahilla;<br>
iski kerran: läksi laita,<br>
iski toisen: syntyi toinen,<br>
iski kerran kolmannenki:<br>
siitä sai koko venonen.<br>
Jo työnti venon vesille,<br>
laski laivan lainehille.<br>
Sanan virkki, noin nimesi,<br>
itse lausui ja pakisi:<br>
"Kupliksi, veno, vesille,<br>
lumpehiksi lainehille!<br>
Kokko, kolme sulkoasi,<br>
kokko, kolme, kaarne, kaksi<br>
varaksi vähän venehen,<br>
pahan purren parraspuuksi!"<br>
Astaiksen aluksehensa,<br>
vierähti venon perähän,<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin,<br>
kun ei saanut öitä olla<br>
eikä päiviä elellä<br>
saaren impien iloissa,<br>
kassapäien karkeloissa.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Pois tuli pojalle lähtö,<br>
matkansa majoilta näiltä,<br>
näistä impien iloista,<br>
kaunokaisten karkeloista.<br>
Vaan toki lähettyäni,<br>
minun täältä mentyäni<br>
eipä impyet iloinne,<br>
kassapäät ei kalketelle<br>
näillä tuhmilla tuvilla,<br>
kataloilla kartanoilla."<br>
Jopa itki saaren immet,<br>
niemen neiet vaikeroitsi:<br>
"Mitä läksit, Lemminkäinen,<br>
urkenit, urosten sulho?<br>
Läksitkö piikojen pyhyyttä<br>
vainko vaimojen vähyyttä?"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Lähe en piikojen pyhyyttä<br>
enkä vaimojen vähyyttä:<br>
saisin jos sataki naista,<br>
tuhat piikoa pi'ellä.<br>
Sitä läksin, Lemminkäinen,<br>
urkenin, urosten sulho,<br>
kun tuli kova ikävä,<br>
ikävä omia maita,<br>
oman maani mansikoita,<br>
oman vaaran vaapukoita,<br>
oman niemen neitosia,<br>
oman kartanon kanoja."<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
laski laivansa ulomma.<br>
Tuli tuuli, tuon puhalti,<br>
tuli aalto, tuon ajeli<br>
selälle meren sinisen,<br>
ulapalle aukealle.<br>
Jäivät raukat rannikolle,<br>
vienoiset vesikivelle,<br>
saaren immet itkemähän,<br>
kultaiset kujertamahan.<br>
Sini itki saaren immet,<br>
niemen neiet voikerrehti,<br>
kuni purjepuu näkyvi,<br>
rautahankki haimentavi.<br>
Ei he itke purjepuuta,<br>
rautahankkia haloa:<br>
itki purjepuun alaista,<br>
hankkinuoran haltijata.<br>
Itse itki Lemminkäinen,<br>
sini itki ja sureksi,<br>
kuni saaren maat näkyvi,<br>
saaren harjut haimentavi.<br>
Ei hän itke saaren maita,<br>
saaren harjuja haloa:<br>
itki saaren impy'itä,<br>
noita harjun hanhosia.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
laskevi sinistä merta.<br>
Laski päivän, laski toisen.<br>
Päivälläpä kolmannella<br>
nousi tuuli tuulemahan,<br>
ilman ranta riehkumahan,<br>
suuri tuuli luotehinen,<br>
kova tuuli koillistuuli:<br>
otti laian, otti toisen,<br>
vikelti koko venehen.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
kääntihe käsin vetehen,<br>
läksi sormin soutamahan,<br>
jaloilla meloamahan.<br>
Uituansa yön ja päivän,<br>
melke'in melattuansa<br>
näki pilven pikkuruisen,<br>
pilven longan luotehessa.<br>
Sepä maaksi muuttelihe,<br>
niemeksi panettelihe.<br>
Nousi niemelle talohon.<br>
Löyti emännän leipomassa,<br>
tyttäret taputtamassa:<br>
"Oi on ehtoinen emäntä!<br>
Kunpa nälkäni näkisit,<br>
asiani arvoaisit,<br>
juosten aittahan menisit,<br>
tuiskuna oluttupahan;<br>
toisit tuoppisen olutta,<br>
sirusen sianlihoa,<br>
sen panisit paistumahan,<br>
vuolaisisit voita päälle<br>
syöä miehen uupunehen,<br>
juoa uinehen urohon.<br>
Jo olen uinut yöt ja päivät<br>
meren aavan aaltoloita,<br>
joka tuuli turvanani,<br>
meren aallot armonani."<br>
Tuopa ehtoinen emäntä<br>
meni aittahan mäelle,<br>
vuoli voita aittasesta,<br>
sirusen sianlihoa;<br>
sen panevi paistumahan<br>
syöä miehen nälkähisen,<br>
tuopi tuopilla olutta<br>
juoa uinehen urohon.<br>
Antoi siitä uuen purren,<br>
varsin valmihin venehen,<br>
mennä miehen muille maille,<br>
kulkea kotiperille.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
päästyä kotiperille,<br>
tunsi maat on, tunsi rannat,<br>
sekä saaret jotta salmet,<br>
tunsi vanhat valkamansa,<br>
entiset elosijansa;<br>
mäet tunsi mäntyinensä,<br>
kummut kaikki kuusinensa<br>
- ei tunne tuvan aloa,<br>
seinän seisontasijoa:<br>
jo tuossa tuvan sijalla<br>
nuori tuomikko tohisi,<br>
männikkö tupamäellä,<br>
katajikko kaivotiellä!<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Tuoss' on lehto, jossa liikuin,<br>
kivet tuossa, joilla kiikuin,<br>
tuossa nurmet nukkeroimat,<br>
pientarehet piehtaroimat.<br>
Mikä vei tutut tupani,<br>
kuka kaunihit katokset?<br>
Tupa on poltettu poroksi,<br>
tuuli tuhkat korjannunna!"<br>
Loihe siitä itkemähän;<br>
itki päivän, itki toisen.<br>
Ei hän itkenyt tupoa<br>
eikä aittoa halannut:<br>
itki tuttua tuvassa,<br>
aitallista armastansa.<br>
Linnun lentävän näkevi,<br>
kokkolinnun liitelevän.<br>
Sai tuolta kyselemähän:<br>
"Oi sie kokko, lintuseni!<br>
Etkö saattaisi sanoa,<br>
miss' on entinen emoni,<br>
missä kaunis kantajani,<br>
ihana imettäjäni?"<br>
Ei kokko mitänä muista<br>
eikä tunne tuhma lintu:<br>
kokko tiesi kuolleheksi<br>
ja kaarne kaonneheksi,<br>
miekalla menetetyksi,<br>
tapetuksi tapparalla.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ohoh kaunis kantajani,<br>
ihana imettäjäni!<br>
Jo olet kuollut, kantajani,<br>
mennyt, ehtoinen emoni,<br>
liha mullaksi lahonnut,<br>
kuuset päälle kasvanehet,<br>
katajaiset kantapäihin,<br>
pajut sormien nenähän!<br>
"Kostohon minäki koito,<br>
kostoksi, kovaosainen,<br>
mittaelin miekkoani,<br>
kannoin kaunista asetta<br>
noilla Pohjolan pihoilla,<br>
Pimentolan pientarilla<br>
- surmaksi oman sukuni,<br>
kateheksi kantajani!"<br>
Katseleikse, käänteleikse:<br>
näki jälkeä hitusen,<br>
ruohossa rutistunutta,<br>
kanervassa katkennutta.<br>
Läksi tietä tietämähän,<br>
ojelvoista oppimahan.<br>
Tiehyt metsähän vetävi,<br>
ojelvoinen ottelevi.<br>
Vieri siitä virstan, toisen,<br>
pakeni palasen maata<br>
salon synkimmän sisähän,<br>
korven kolkan kainalohon.<br>
Näkevi salaisen saunan,<br>
piilopirtin pikkaraisen<br>
kahen kallion lomassa,<br>
kolmen kuusen kulman alla<br>
- siellä ehtoisen emonsa,<br>
tuon on valtavanhempansa.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
ihastui ikihyväksi.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Ohoh äiti armahani,<br>
oi emo, elättäjäni!<br>
Viel' olet, emo, elossa,<br>
vanhempani, valvehella,<br>
kun jo luulin kuolleheksi,<br>
kaiketi kaonneheksi,<br>
miekalla menetetyksi,<br>
keihä'ällä keksityksi!<br>
Itkin pois ihanat silmät,<br>
kasvon kaunihin kaotin."<br>
Sanoi äiti Lemminkäisen:<br>
"Viel' olen toki elossa,<br>
vaikkapa piti paeta,<br>
pistäitäni piilosalle<br>
tänne synkkähän salohon,<br>
korven kolkan kainalohon.<br>
Suori Pohjola sotoa,<br>
takajoukko tappeloa<br>
vasten vaivaista sinua<br>
ja kohti kovaosaista:<br>
poltti huonehet poroksi,<br>
kaikki kaatoi kartanomme."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Ellös olko milläkänä,<br>
milläkänä, tuollakana!<br>
Tuvat uuet tehtänehe,<br>
paremmat osattanehe,<br>
Pohjola so'ittanehe,<br>
Lemmon kansa kaattanehe."<br>
Siitä äiti Lemminkäisen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Viikon viivyit, poikueni,<br>
kauan, Kaukoni, elelit<br>
noilla mailla vierahilla,<br>
aina ouoilla ovilla,<br>
niemellä nimettömällä,<br>
saarella sanattomalla."<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Hyvä oli siellä ollakseni,<br>
lempi liehaellakseni.<br>
Puut siellä punalle paistoi,<br>
puut punalle, maat sinelle,<br>
hopealle hongan oksat,<br>
kullalle kukat kanervan.<br>
Siell' oli mäet simaiset,<br>
kalliot kananmunaiset;<br>
mettä vuoti kuivat kuuset,<br>
maitoa mahot petäjät,<br>
aian nurkat voita lypsi,<br>
seipähät valoi olutta.<br>
"Hyvä oli siellä ollakseni,<br>
armas aikaellakseni.<br>
Siitä oli paha elämä,<br>
siitä outo ollakseni:<br>
pelkäsivät piikojansa,<br>
luulivat lutuksiansa,<br>
noita kehnon kellukoita,<br>
paholaisen pallukoita<br>
pahasti piteleväni,<br>
ylimäärin öitsiväni.<br>
Minä piilin piikasia,<br>
varoin vaimon tyttäriä,<br>
kuin susi sikoja piili,<br>
havukat kylän kanoja."<br>



<hr/>
<h3 id="30">Kolmaskymmenes runo</h3>


Ahti poika, aino poika,<br>
lieto poika Lemminkäinen<br>
aamulla ani varahin,<br>
aivan aika-huomenessa<br>
astuihen alusmajoille,<br>
läksi laivavalkamoille.<br>
Siinä itki puinen pursi,<br>
hanka rauta haikeroitsi:<br>
"Mi minusta laatimasta,<br>
kurjasta kuvoamasta!<br>
Ei Ahti sotia soua<br>
kuunna, kymmennä kesänä<br>
hopeankana halulla,<br>
kullankana tarpehella."<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
iski purtta vanttuhulla,<br>
kirjasuulla kintahalla.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Elä huoli, hongan pinta,<br>
varpelaitainen, valita!<br>
Vielä saat sotia käyä,<br>
tappeloita tallustella:<br>
lienet täynnä soutajia<br>
päivän huomenen perästä."<br>
Astuvi emonsa luoksi,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Et nyt itkene, emoni,<br>
valittane, vanhempani,<br>
jos menen johonkuhunki,<br>
suorime sotatiloille.<br>
Juohtui juoni mieleheni,<br>
tuuma aivohon osasi<br>
kaatakseni Pohjan kansa,<br>
kostoakseni katalat."<br>
Emo estellä käkesi,<br>
varoitteli vaimo vanha:<br>
"Ellös menkö, poikaseni,<br>
noihin Pohjolan sotihin!<br>
Siellä surmasi tulevi,<br>
kuolemasi kohtoavi."<br>
Mitä huoli Lemminkäinen!<br>
Toki mietti mennäksensä,<br>
lähteäksensä lupasi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mistä saisin miehen toisen,<br>
sekä miehen jotta miekan<br>
Ahille soan avuksi,<br>
liioin voivalle lisäksi?<br>
"Onpa Tiera tieossani,<br>
Kuura kuulemaisissani!<br>
Siitä saanen miehen toisen,<br>
sekä miehen jotta miekan<br>
Ahille soan avuksi,<br>
liioin voivalle lisäksi."<br>
Kulkevi kylitse tuonne,<br>
teitse Tieran kartanohon.<br>
Sanoi sinne saatuansa,<br>
toimitteli tultuansa:<br>
"Tieraseni, tiettyiseni,<br>
armaiseni, ainoiseni!<br>
Tokko muistat muinaistamme,<br>
entistä elämätämme,<br>
kun ennen kahen kävimme<br>
suurilla sotatiloilla?<br>
Ei ollut sitä kyleä,<br>
kuss' ei kymmenen taloa;<br>
ei ollut sitä taloa,<br>
kuss' ei kymmenen urosta;<br>
ei ollut sitä urosta<br>
eikä miestä melkeätä,<br>
kuta emme kaatanehet<br>
ja kahen kapistanehet."<br>
Iso päätyi ikkunassa<br>
keihäsvartta vuolemassa,<br>
emo aitan kynnyksellä<br>
kirnua kolistamassa,<br>
veljekset veräjän suussa<br>
laitioita laatimassa,<br>
sisarekset sillan päässä<br>
vaippoja vanuttamassa.<br>
Virkkoi iso ikkunasta,<br>
emo aitan kynnykseltä,<br>
veljekset veräjän suusta,<br>
sisarekset sillan päästä:<br>
"Ei Tiera sotahan joua,<br>
Tieran tuura tappelohon!<br>
Tiera on tehnyt kuulun kaupan,<br>
ikikaupan iskenynnä:<br>
vast' on nainut naisen nuoren,<br>
ottanut oman emännän;<br>
viel' on nännit näppimättä,<br>
rinnat riuahuttamatta."<br>
Tiera päätyi kiukahalla,<br>
Kuura uunin korvasella:<br>
jalan kenki kiukahalla,<br>
toisen pankon partahalla,<br>
veräjällä vyöteleikse,<br>
ulkona kävysteleikse.<br>
Tempoi Tiera keihä'änsä;<br>
ei ole keiho suuren suuri<br>
eikä keiho pienen pieni,<br>
keiho keskikertahinen:<br>
heponen sulalla seisoi,<br>
varsa vaapui lappealla,<br>
susi ulvoi suoverolla,<br>
karhu karjui naulan tiessä.<br>
Sylkytteli keihoansa,<br>
sylkytteli, nyrskytteli:<br>
sylen syöksi keihäsvartta<br>
peltohon saviperähän,<br>
nurmehen nukattomahan,<br>
maahan mättähättömähän.<br>
Työnti Tiera keihä'änsä<br>
Ahin keihojen keselle,<br>
sekä läksi jotta joutui<br>
Ahille soan avuksi.<br>
Siitä Ahti Saarelainen<br>
lykkäsi venon vesille<br>
kuni kyyn kulon-alaisen<br>
eli käärmehen elävän.<br>
Läksi luoen luotehesen<br>
tuolle Pohjolan merelle.<br>
Silloin Pohjolan emäntä<br>
Pakkasen pahan lähetti<br>
tuolle Pohjolan merelle,<br>
ulapalle aukealle.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki,<br>
sekä käski jotta lausui:<br>
"Pakko poika pienokainen,<br>
oma kaunis kasvattini!<br>
Lähe tuonne, kunne käsken,<br>
kunne käsken ja kehoitan!<br>
Kylmä veitikän venonen,<br>
pursi lieto Lemminkäisen<br>
selvälle meren selälle,<br>
ulapalle aukealle!<br>
Kylmä itseki isäntä,<br>
jää'ä veitikkä vesille,<br>
jottei pääse päivinänsä,<br>
selviä sinä ikänä,<br>
kun en pääsne päästämähän,<br>
kerinne kehittämähän!"<br>
Pakkanen pahansukuinen<br>
ja poika pahantapainen<br>
läksi merta kylmämähän,<br>
aaltoja asettamahan.<br>
Jopa tuonne mennessänsä,<br>
maata matkaellessansa<br>
puut puri lehettömäksi,<br>
heinät helpehettömäksi.<br>
Sitte sinne saatuansa<br>
meren Pohjan partahalle,<br>
äärettömän äyrähälle,<br>
heti yönä ensimäisnä<br>
lahet kylmi, lammet kylmi,<br>
meren rannat rapsutteli;<br>
viel' ei merta kylmänynnä,<br>
aaltoja asettanunna.<br>
Pieni on peiponen selällä,<br>
västäräkki lainehilla:<br>
senki on kynnet kylmämättä,<br>
pää pieni palelematta.<br>
Äsken tuosta toisna yönä<br>
jopa suureksi sukeutui,<br>
heittihe hävyttömäksi,<br>
kovin kasvoi kauheaksi.<br>
Kylmi silloin täyen kylmän,<br>
väki pakkasen paleli:<br>
kylmi jäätä kyynäsvarren,<br>
satoi lunta sauvan varren,<br>
kylmi veitikän venehen,<br>
Ahin laivan lainehille.<br>
Aikoi kylmeä Ahinki,<br>
jääteä jalon urohon;<br>
jopa kynsiä kyseli,<br>
anoi alta varpahia.<br>
Siitä suuttui Lemminkäinen,<br>
siitä suuttui ja pahastui;<br>
tunki Pakkasen tulehen,<br>
työnti rautarauniohon.<br>
Käsin Pakkasen piteli,<br>
kovan ilman kouristeli.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Pakkanen, Puhurin poika,<br>
talven poika hyyelmöinen!<br>
Elä kylmä kynsiäni,<br>
vaai varpahuisiani<br>
eläkä koske korviani,<br>
elä päätäni palele!<br>
"Kyll' on sulla kylmämistä,<br>
paljoki palelemista<br>
ilman ihmisen ihotta,<br>
emon tuoman ruumihitta:<br>
kylmä soita, kylmä maita,<br>
kylmä kylmiä kiviä,<br>
palele vesipajuja,<br>
pane haavan pahkuroita,<br>
koivun kuoria kolota,<br>
närehiä näykkäele,<br>
elä ihmisen ihoa,<br>
karvoja kavon tekemän!<br>
"Kun et tuosta kyllin saane,<br>
kylmä muita kummempia!<br>
Kylmä kuumia kiviä,<br>
palavoita paateroita,<br>
rautaisia kallioita,<br>
vuoria teräksisiä,<br>
Vuoksen koskea kovoa,<br>
Imatrata ilkeätä,<br>
kurimuksen kulkun suuta,<br>
kinahmia kauheata!<br>
"Joko nyt sanon sukusi,<br>
kuuluttelen kunniasi?<br>
Tieänpä sinun sukusi,<br>
tieän kaiken kasvantasi:<br>
Pakkanen pajuilla syntyi,<br>
kova ilma koivikolla<br>
Pohjolan koan perässä,<br>
Pimentolan pirtin päässä<br>
ikiturmasta isosta,<br>
emosta epattomasta.<br>
"Kukas Pakkasen imetti,<br>
kovan ilman kostutteli,<br>
kun oli maammo maiotoinna,<br>
emonen utaretoinna?<br>
"Kyyhyt Pakkasen imetti,<br>
kyy imetti, käärme syötti<br>
nännillä nenättömillä,<br>
utarella uuttomalla;<br>
pohjaistuuli tuuitteli,<br>
vilu ilma viihytteli<br>
pahoilla pajupuroilla,<br>
here'illä hettehillä.<br>
"Sai poika pahantapainen,<br>
tuli turmion-alainen.<br>
Ei ollut nimeä vielä<br>
pojalla epäpäöllä.<br>
Pantihin nimi pahalle:<br>
pantihinpa Pakkaseksi.<br>
"Siitä aioilla ajeli,<br>
risukoissa ripsutteli;<br>
kesät heilui hettehissä,<br>
suurimmilla suon selillä;<br>
talvet mäiski männiköissä,<br>
pelmusi petäjiköissä,<br>
kolkkaeli koivikoissa,<br>
lepiköissä leyhkäeli.<br>
Kylmi puita ja pehuja,<br>
tasoitteli tanteria,<br>
puri puut lehettömäksi,<br>
kanervat kukittomaksi,<br>
pilvat hongista piristi,<br>
laski lastut mäntylöistä.<br>
"Joko nyt suureksi sukesit,<br>
ylenit ylen ehoksi,<br>
aioit kylmeä minua,<br>
kohotella korviani,<br>
alta jalkoja anella,<br>
päältä kynsiä kysellä?<br>
"Etp' on kylmäne minua,<br>
et pahoin palellekana!<br>
Tulen tungen sukkahani,<br>
kekälehet kenkähäni,<br>
hienot hiilet helmoihini,<br>
panun alle paulojeni,<br>
Pakkasen palelematta,<br>
kovan ilman koskematta.<br>
"Tuonne ma sinun manoan<br>
Pohjan pitkähän perähän.<br>
Sitte sinne tultuasi,<br>
kotihisi käytyäsi<br>
kylmä kattilat tulelle,<br>
hiilet uunin lietoselle,<br>
käet naisen taikinahan,<br>
poika neitosen povehen,<br>
utarihin uuhen maito,<br>
vatsahan hevosen varsa!<br>
"Et sinä sitä totelle,<br>
niin tuonne sinun manoan<br>
Hiien hiilien sekahan,<br>
Lemmon liesikiukahille.<br>
Siellä tungeite tulehen,<br>
asetu alasimelle<br>
sepän panna paljallansa,<br>
vasaralla valkkaella,<br>
panna paljalla lujasti,<br>
vasaralla vaikeasti!<br>
"Et totelle tuotakana,<br>
vääjänne väheäkänä,<br>
vielä muistan muunkin paikan,<br>
arvoan yhen aluen:<br>
vien suusi suven sijahan,<br>
kielesi kesän kotihin,<br>
jost' et pääse päivinäsi,<br>
selviä sinä ikänä,<br>
kun en tulle päästämähän<br>
ja käyne kerittämähän."<br>
Pakkanen, Puhurin poika,<br>
jo tunsi tuhon tulevan;<br>
alkoi armoa anella.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tehkämme sula sovinto<br>
toinen ei toistansa viata<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana!<br>
"Jos mun kuulet kylmäväksi,<br>
toiste tuhmin liikkuvaksi,<br>
niin tunge tulisijahan,<br>
vaivuttele valkeahan,<br>
sepän hiilien sekahan,<br>
alle ahjon Ilmarisen!<br>
Tahi vie suvehen suuni,<br>
kieleni kesän kotihin,<br>
etten pääse päivinäni,<br>
selviä sinä ikänä!"<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
jätti laivan jäätehesen,<br>
sotapurren puutoksehen,<br>
itse eellehen menevi.<br>
Tiera tuossa toisna miesnä<br>
väänti veitikän jälessä.<br>
Tallasi tasaista jäätä,<br>
sileätä siuotteli.<br>
Astui päivän, tuosta toisen;<br>
päivänäpä kolmantena<br>
jo näkyvi Nälkäniemi,<br>
kylä kurja kuumottavi.<br>
Astui alle niemen linnan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onko linnassa lihoa<br>
ja kalaista kartanossa<br>
urohille uupuneille,<br>
miehille väsynehille?"<br>
Ollut ei linnassa lihoa,<br>
ei kalaista kartanossa.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Tuli, polta tuhma linna,<br>
vesi vieköhön mokoman!"<br>
Itse eistyvi etemmä,<br>
ylös korpehen kohosi,<br>
matkoille majattomille,<br>
teille tietämättömille.<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
keritsi kiveltä villat,<br>
katkoi karvat kalliolta,<br>
suoritteli sukkasiksi,<br>
kiirehteli kintahiksi<br>
vilun suurihin sijoihin,<br>
Pakkasen palelemihin.<br>
Läksi tietä tietämähän,<br>
ojelvoista oppimahan:<br>
tiehyt metsähän vetävi,<br>
ojelvoinen ottelevi.<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Ohoh Tiera veikkoseni!<br>
Jo nyt jou'uimme johonki,<br>
kuuksi päiväksi kululle,<br>
ilman rannallen iäksi!"<br>
Tiera tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kostohonpa, koito raukat,<br>
kostohon, kovaosaiset,<br>
saimme suurehen sotahan<br>
pimeähän Pohjolahan<br>
- oman hengen heitteheksi,<br>
itsemme ikimenoksi<br>
näillä paikoilla pahoilla,<br>
teillä tietämättömillä.<br>
"Emme tuota tunnekana,<br>
emme tunne, emme tieä,<br>
mikä tie vetävi meiät,<br>
kuka juoni juohattavi<br>
kuolemahan korven päähän,<br>
kaatumahan kankahalle,<br>
korppien kotisijoille,<br>
variksien vainioille.<br>
"Siinä korpit siirtelevät,<br>
linnut liiat kantelevat:<br>
saavat lintuset lihoa,<br>
varikset varia verta,<br>
korpit noukan kostuketta<br>
meiän, raukan, raaoistamme;<br>
luumme luovat rauniolle,<br>
kantavat kivikarille.<br>
"Ei tieä emo poloinen<br>
eikä kantaja katala,<br>
missä liikkuvi lihansa,<br>
vierevi oma verensä,<br>
onko suuressa soassa,<br>
tasapäässä tappelossa,<br>
vaiko suurella selällä,<br>
lakehilla lainehilla,<br>
vai käypi käpymäkeä,<br>
vaelsi varvikkosaloa.<br>
"Ei emo mitänä tieä<br>
poloisesta poiastansa:<br>
emo tiesi kuolleheksi,<br>
kantaja kaonneheksi.<br>
Noinpa itkevi emoni,<br>
valittavi vanhempani:<br>
'Tuoll' on poikani, poloisen,<br>
tuolla, vaivaisen, varani<br>
Tuonen toukojen panossa,<br>
Kalman maien karhinnassa.<br>
Saapi nyt minun pojalta,<br>
minun, laiton, lapseltani,<br>
saapi jouset jouten olla,<br>
jalot kaaret kuivaella,<br>
lintuset hyvin lihota,<br>
pyyt lehossa pyrhistellä;<br>
kontiot kovin elellä,<br>
peurat pellon piehtaroia.'"<br>
Virkkoi lieto Lemminkäinen,<br>
sanoi kaunis Kaukomieli:<br>
"Niin on, niin, emo poloinen,<br>
niinpä, kantaja katala!<br>
Kasvatit kanoja parven,<br>
koko joukon joutsenia:<br>
tuli tuuli, niin hajotti,<br>
tuli lempo, niin levitti,<br>
yhet sinne, toiset tänne,<br>
jonnekunne kolmannetki.<br>
"Kyllä muistan muinaisenki,<br>
arvoan ajan paremman,<br>
kun kulimme kukkasina,<br>
marjoina omilla mailla:<br>
moni katsoi muotohomme,<br>
vartehemme valkotteli.<br>
Ei kuin nyt tätä nykyä,<br>
tällä inhalla iällä:<br>
yks' on tuuli tuttujamme,<br>
päivä ennen nähtyjämme;<br>
senki pilvet peittelevät,<br>
satehet salaelevat.<br>
"Vaan en huoli huolimahan,<br>
suuresti sureksimahan,<br>
jos immet hyvin eläisi,<br>
kassapäiset kalkettaisi,<br>
naiset kaikki naurusuulla,<br>
mesimielin morsiamet,<br>
ikävissä itkemättä,<br>
huolihin häviämättä.<br>
"Viel' ei meitä noiat noiu,<br>
noiat noiu, näe näkijät<br>
näille teille kuolevaksi,<br>
matkoille masenevaksi,<br>
nuorena nukahtavaksi,<br>
verevänä viereväksi.<br>
"Minkä noiat noitunevat,<br>
kunka nähnevät näkijät,<br>
kotihinsa koitukohon,<br>
majahansa maatukohon!<br>
Noitukohot itsiänsä,<br>
laulakohot lapsiansa,<br>
sukuansa surmatkohot,<br>
heimoansa herjatkohot!<br>
"Ei ennen minun isoni<br>
eikä valtavanhempani<br>
nouatellut noian mieltä,<br>
lahjoitellut lappalaista.<br>
Noin sanoi minun isoni,<br>
noin sanon minä itseki:<br>
varjele, vakainen Luoja,<br>
kaitse, kaunoinen Jumala,<br>
auta armokourallasi,<br>
väkevällä vallallasi<br>
miesten mielijuohtehista,<br>
akkojen ajatuksista,<br>
pakinoista partasuien,<br>
pakinoist' on parratointen!<br>
Ole ainaisna apuna,<br>
vakaisena vartijana,<br>
ettei poika pois tulisi,<br>
emon tuoma erkaneisi<br>
Luojan luomalta la'ulta,<br>
Jumalan sukeamalta!"<br>
Siitä lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
laati huolista hevoset,<br>
murehista mustat ruunat,<br>
päitset päivistä pahoista,<br>
satulat salavihoista.<br>
Hyppäsi hyvän selälle,<br>
hyvän laukin lautasille;<br>
ajoa ramuttelevi<br>
Tieran tuttavan keralla.<br>
Ajoi rannat raskutellen,<br>
hiekkarannat herskytellen<br>
luoksi ehtoisen emonsa,<br>
tykö valtavanhempansa.<br>
Siihen Kaukoni kaotan<br>
virrestäni viikommaksi,<br>
Tieran tielle toimittelen<br>
kotihinsa kulkemahan.<br>
Itse virren vierähytän,<br>
panen toiselle tolalle.<br>



<hr/>
<h3 id="31">Yhdesneljättä runo</h3>


Kasvatti emo kanoja,<br>
suuren joukon joutsenia.<br>
Kanat aialle asetti,<br>
joutsenet joelle saattoi.<br>
Tuli kokko, niin kohotti,<br>
tuli haukka, niin hajotti,<br>
siipilintu, niin sirotti:<br>
yhen kantoi Karjalahan,<br>
toisen vei Venäjän maalle,<br>
kolmannen kotihin heitti.<br>
Minkä vei Venäehelle,<br>
siitä kasvoi kaupanmiesi;<br>
minkä kantoi Karjalahan,<br>
siitä se Kalervo kasvoi;<br>
kunkapa kotihin heitti,<br>
se sikesi Untamoinen<br>
ison päiviksi pahoiksi,<br>
emon mielimurtehiksi.<br>
Untamoinen verkot laski<br>
Kalervon kalavetehen;<br>
Kalervoinen verkot katsoi,<br>
kalat konttihin kokosi.<br>
Untamo, utala miesi,<br>
sepä suuttui ja vihastui.<br>
Teki soan sormistansa,<br>
kämmenpäistänsä keräjät,<br>
toran nosti totkusilta,<br>
artin ahvenmaimasilta.<br>
Torelivat, tappelivat,<br>
eikä voita toinen toista:<br>
minkä toistansa tokaisi,<br>
sen sai itse vastahansa.<br>
Jopa tuosta toisen kerran,<br>
kahen, kolmen päivän päästä<br>
Kalervoinen kauran kylvi<br>
Untamon tuvan ta'aksi.<br>
Untamolan uljas uuhi<br>
söi Kalervon kaurakylvön.<br>
Kalervoisen kärtsä koira<br>
repi uuhen Untamolta.<br>
Untamo uhittelevi<br>
Kalervolle veljellensä,<br>
surmata su'un Kalervon,<br>
lyöä suuret, lyöä pienet,<br>
koko kansan kolhaella,<br>
tuvat polttoa poroksi.<br>
Laittoi miehet miekka vyölle,<br>
urohot ase kätehen,<br>
pojat pienet piikki vyölle,<br>
kaunot kassara olalle;<br>
läksi suurehen sotahan<br>
vasten veljeä omoa.<br>
Kalervoisen kaunis minjä<br>
istui ikkunan lähellä.<br>
Katsoi ulos ikkunasta,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onko tuo savu sakea<br>
vai onpi pimeä pilvi<br>
noien peltojen perillä,<br>
kujan uuen ulkopäässä?"<br>
Ei ollut ume umakka<br>
eikäpä savu sakea:<br>
ne oli Untamon urohot,<br>
tulla suorivat sotahan.<br>
Tuli Untamon urohot,<br>
saivat miehet miekka vyöllä.<br>
Kaatoivat Kalervon joukon,<br>
su'un suuren surmasivat,<br>
talon polttivat poroksi,<br>
tasoittivat tantereksi.<br>
Jäi yksi Kalervon impi<br>
kera vatsan vaivaloisen.<br>
Senpä Untamon urohot<br>
veivät kanssansa kotihin<br>
pirtin pienen pyyhkijäksi,<br>
lattian lakaisijaksi.<br>
Oli aikoa vähäisen;<br>
syntyi pieni poikalapsi<br>
emollen osattomalle.<br>
Miksi tuo nimitetähän?<br>
Emo kutsui Kullervoksi,<br>
Untamo sotijaloksi.<br>
Pantihinpa poika pieni,<br>
orpolapsi laitettihin<br>
tuutuhun tutajamahan,<br>
kätkyehen liekkumahan.<br>
Liekkui lapsi kätkyessä,<br>
lapsi liekkui, tukka löyhki.<br>
Liekkui päivän, liekkui toisen;<br>
jopa kohta kolmantena,<br>
kun tuo poika potkaisihe,<br>
potkaisihe, ponnistihe,<br>
katkaisi kapalovyönsä,<br>
pääsi päälle peittehensä,<br>
särki liekun lehmuksisen,<br>
kaikki riepunsa revitti.<br>
Nähtihin hyvä tulevan,<br>
keksittihin kelpoavan.<br>
Untamola vuottelevi<br>
tätä tästä kasvavaksi,<br>
mieltyväksi, miestyväksi,<br>
oike'in urostuvaksi,<br>
saavaksi sataisen orjan,<br>
tuhantisen turpuvaksi.<br>
Kasvoi kuuta kaksi, kolme.<br>
Jopa kuuna kolmantena<br>
poika polven korkeuisna<br>
alkoi itse arvaella:<br>
"Kunpa saisin suuremmaksi,<br>
vahvistuisin varreltani,<br>
kostaisin isoni kohlut,<br>
maksaisin emoni mahlat!"<br>
Saipa kuulla Untamoinen.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tästä saa sukuni surma,<br>
tästä kasvavi Kalervo!"<br>
Urohot ajattelevat,<br>
akat kaikki arvelevat,<br>
minne poika pantanehe,<br>
kunne surma saatanehe.<br>
Pannahanpa puolikkohon,<br>
työnnetähän tynnyrihin;<br>
siitä vieähän vetehen,<br>
lasketahan lainehesen.<br>
Käyähänpä katsomahan<br>
kahen, kolmen yön perästä,<br>
joko on hukkunut vetehen,<br>
kuollut poika puolikkohon!<br>
Ei ole hukkunut vetehen,<br>
kuollut poika puolikkohon!<br>
Poika oli pääsnyt puolikosta<br>
- istui aaltojen selässä<br>
vapa vaskinen käessä,<br>
siima silkkinen perässä;<br>
onkivi meren kaloja,<br>
merivettä mittoavi:<br>
melke'in meressä vettä,<br>
kun on kaksi kauhallista;<br>
oisko oike'in mitata,<br>
osa kolmatta tulisi.<br>
Untamo ajattelevi:<br>
"Mihin poika pantanehe,<br>
kunne tuo tuhottanehe,<br>
kusta surma saatanehe?"<br>
Käski orjansa kerätä<br>
koivuja, kovia puita,<br>
honkia satahavuja,<br>
tiettäviä tervaksia<br>
yhen poian polttimeksi,<br>
Kullervon kaottimeksi.<br>
Koottihin, keräeltihin<br>
koivuja, kovia puita,<br>
honkia satahavuja,<br>
tiettäviä tervaksia,<br>
tuohia tuhat rekeä,<br>
sata syltä saarnipuita.<br>
Tuli puihin tuiskattihin,<br>
roviohon roiskattihin,<br>
siihen poika paiskattihin<br>
keskelle tulen palavan.<br>
Paloi päivän, tuosta toisen,<br>
paloi päivän kolmannenki.<br>
Käytihin katsastamahan:<br>
poik' oli porossa polvin,<br>
kypenissä kyynäsvarsin,<br>
hiilikoukkunen käessä,<br>
millä tulta kiihottavi,<br>
hiiliä kokoelevi,<br>
katomatta karvankana,<br>
kutrisen kähertymättä!<br>
Untamo ä'itteleikse:<br>
"Mihin poika pantanehe,<br>
kunne tuo tuhottanehe,<br>
surma tuolle saatanehe?"<br>
Poika puuhun hirtetähän,<br>
tammehen ripustetahan.<br>
Kului yötä kaksi, kolme,<br>
saman verran päiviäki.<br>
Untamo ajattelevi:<br>
"Aik' on käyä katsomahan,<br>
joko Kullervo katosi,<br>
kuoli poika hirsipuuhun."<br>
Laittoi orjan katsomahan.<br>
Orja toi sanan takaisin:<br>
"Ei ole Kullervo kaonnut,<br>
kuollut poika hirsipuuhun!<br>
Poika puuta kirjoittavi<br>
pieni piikkonen käessä.<br>
Koko puu kuvia täynnä,<br>
täynnä tammi kirjoitusta:<br>
siinä miehet, siinä miekat,<br>
siinä keihä'ät sivulla."<br>
Mitäs autti Untamoisen<br>
tuon pojan katalan kanssa!<br>
Kuinka surmat suoritteli,<br>
kuinka kuolemat sukesi,<br>
poika ei puutu surman suuhun<br>
eikä kuole kuitenkana.<br>
Piti viimeinki väsyä<br>
suorimasta surmiansa,<br>
kasvatella Kullervoinen,<br>
orja poikana omana.<br>
Sanoi Untamo sanansa,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Kun elänet kaunihisti,<br>
aina siivolla asunet,<br>
saat olla talossa tässä,<br>
orjan töitä toimitella.<br>
Palkka pannahan jälestä,<br>
ansiosta arvatahan:<br>
vyöhyt vyöllesi korea<br>
tahi korvalle kolahus."<br>
Kun oli Kullervo kohonnut,<br>
saanut vartta vaaksan verran,<br>
tuopa työlle työnnetähän,<br>
raaolle rakennetahan,<br>
lapsen pienen katsontahan,<br>
sormi pienen souantahan:<br>
"Katso lasta kaunihisti,<br>
syötä lasta, syö itseki!<br>
Rievut virrassa viruta,<br>
pese pienet vaattehuiset!"<br>
Katsoi lasta päivän, kaksi:<br>
käen katkoi, silmän kaivoi.<br>
Siitä kohta kolmannella<br>
lapsen tauilla tapatti,<br>
rievut viskoi virran vieä,<br>
kätkyen tulella poltti.<br>
Untamo ajattelevi:<br>
"Ei tämä tähän sopiva<br>
lapsen pienen katsontahan,<br>
sormi pienen souantahan!<br>
En tieä, kuhun panisin,<br>
kulle työlle työnteleisin.<br>
Panenko kasken kaa'antahan?"<br>
Pani kasken kaa'antahan.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki:<br>
"Äsken lienen mies minäki,<br>
kun saan kirvehen kätehen,<br>
paljo katsoa parempi,<br>
entistäni armahampi:<br>
lienen mies viien veroinen,<br>
uros kuuen-kummallinen."<br>
Meni seppolan pajahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi on seppo veikkoseni!<br>
Taos mulle tapparainen!<br>
Tao kirves miestä myöten;<br>
rauta raatajan mukahan!<br>
Lähen kasken kaa'antahan,<br>
solkikoivun sorrantahan."<br>
Seppä tarpehen takovi,<br>
kirvehen kerittelevi.<br>
Saip' on kirves miestä myöten,<br>
rauta raatajan mukahan.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
hioi siitä kirvehensä;<br>
päivän kirvestä hiovi,<br>
illan vartta valmistavi.<br>
Suorihe kasken ajohon<br>
korkealle korpimaalle,<br>
parahasen parsikkohon,<br>
hirveähän hirsikköhön.<br>
Iski puuta kirvehellä,<br>
tempasi tasaterällä:<br>
kerralla hyvätki hirret,<br>
pahat puolella menevi.<br>
Vihoin kaatoi viisi puuta,<br>
kaiketi kaheksan puuta.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Lempo tuota raatakohon!<br>
Hiisi hirret kaatakohon!"<br>
Kavahutti kannon päähän,<br>
niin huhuta heiahutti,<br>
vihellytti, viuahutti.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sini kaski kaatukahan,<br>
koivu solki sortukahan,<br>
kuni ääni kuulunevi,<br>
kuni vierrevi vihellys!<br>
"Elköhön vesa venykö,<br>
elköhön koretko korsi<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
kaskessa Kalervon poian,<br>
otoksessa oivan miehen!<br>
"Ottaisiko maa orahan,<br>
nousisiko nuori laiho,<br>
sekä korsi korteuisi,<br>
jotta varsi varteuisi,<br>
elköhön tereä tehkö,<br>
varsi päätä valmistako!"<br>
Untamoinen, mies utala,<br>
kävi tuota katsomahan<br>
kaskea Kalervon poian,<br>
ajamoa uuen orjan:<br>
ei kaski kaselle tunnu,<br>
ajamaksi nuoren miehen.<br>
Untamo ajattelevi:<br>
"Ei tämä tähän sopiva!<br>
Hyvän hirsikön pilasi,<br>
kaatoi parsikon parahan!<br>
En tieä, kuhun panisin,<br>
kulle työlle työnteleisin.<br>
Panenko aitojen panohon?"<br>
Pani aitojen panohon.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
jopa aitoa panevi.<br>
Kohastansa kokkahongat<br>
aiaksiksi asettelevi,<br>
kokonansa korpikuuset<br>
seipähiksi pistelevi;<br>
veti vitsakset lujahan<br>
pisimmistä pihlajista;<br>
pani aian umpinaisen,<br>
veräjättömän kyhäsi.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Ku ei lintuna kohonne,<br>
kahen siiven siuotelle,<br>
elköhön ylitse pääskö<br>
aiasta Kalervon poian!"<br>
Untamo osaelevi<br>
tulla tuota katsomahan<br>
aitoa Kalervon poian,<br>
sotaorjan sortamoa.<br>
Näki aian aukottoman,<br>
raottoman, reiättömän,<br>
jok' oli pantu maaemästä,<br>
ylös pilvihin osattu.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei tämä tähän sopiva!<br>
Pani aian aukottoman,<br>
veräjättömän kyhäsi,<br>
tuon on nosti taivosehen,<br>
ylös pilvihin kohotti:<br>
en tuosta ylitse pääse<br>
enkä reiästä sisälle!<br>
En tieä, mihin panisin,<br>
kulle työlle työnteleisin.<br>
Panenko puimahan rukihit?"<br>
Pani puimahan rukihit.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
jo oli puimassa rukihit:<br>
pui rukihit ruumeniksi,<br>
olet kaunaksi kaotti.<br>
Tulipa isäntä tuohon,<br>
kävi itse katsomahan<br>
puintoa Kalervon poian,<br>
Kullervoisen kolkintoa:<br>
rukihit on ruumenina,<br>
olet kaunoina kahisi!<br>
Untamo ä'itteleikse:<br>
"Ei ole tästä raatajasta!<br>
Kulle työlle työntänenki,<br>
työnsä tuhmin turmelevi.<br>
Joko vien Venäehelle<br>
tahi kaupin Karjalahan<br>
Ilmariselle sepolle,<br>
sepon paljan painajaksi?"<br>
Möi siitä Kalervon poian,<br>
pani kaupan Karjalahan<br>
Ilmariselle sepolle,<br>
takojalle taitavalle.<br>
Minpä seppo tuosta antoi?<br>
Äijän seppo tuosta antoi:<br>
kaksi kattilarania,<br>
kolme koukun puoliskoa,<br>
viisi viikatekulua,<br>
kuusi kuokan kuolioa<br>
miehestä mitättömästä,<br>
orjasta epäpäöstä.<br>



<hr/>
<h3 id="32">Kahdesneljättä runo</h3>


Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön poika,<br>
hivus keltainen, korea,<br>
kengän kauto kaunokainen,<br>
jo kohta sepon ko'issa<br>
kysyi työtä iltasella<br>
isännältä iltaseksi,<br>
emännältä aamuseksi:<br>
"Työt tässä nimettäköhön,<br>
nimi työlle pantakohon,<br>
kulle työlle työntyminen,<br>
raaolle rakentuminen!"<br>
Seppo Ilmarin emäntä,<br>
tuopa tuossa arvelevi,<br>
kulle työlle uusi orja,<br>
raaolle rahan-alainen.<br>
Pani orjan paimeneksi,<br>
karjan suuren kaitsijaksi.<br>
Tuopa ilkoinen emäntä,<br>
sepän akka irvihammas,<br>
leipoi leivän paimenelle,<br>
kakun paksun paistelevi:<br>
kauran alle, vehnän päälle,<br>
keskelle kiven kutovi.<br>
Kakun voiti voiheralla,<br>
kuoren rasvalla rakenti,<br>
pani orjalle osaksi,<br>
palaseksi paimenelle.<br>
Itse orjoa opasti,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ellös tätä ennen syökö<br>
karjan mentyä metsälle!"<br>
Siitä Ilmarin emäntä<br>
laittoi karjan laitumelle.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Lasken lehmäni leholle,<br>
maion antajat aholle,<br>
hatasarvet haavikolle,<br>
kourusarvet koivikolle;<br>
työnnän kuuta ottamahan,<br>
talia tavottamahan<br>
ahomailta auke'ilta,<br>
leve'iltä lehtomailta,<br>
korke'ilta koivikoilta,<br>
mataloilta haavikoilta,<br>
kultaisilta kuusikoilta,<br>
hope'isilta saloilta.<br>
"Katso, kaunoinen Jumala,<br>
varjele, vakainen Luoja,<br>
varjele vahingon tieltä,<br>
kaitse kaikista pahoista,<br>
ettei tuskihin tulisi,<br>
häpe'ihin hämmentyisi!<br>
"Kuin katsoit katollisessa,<br>
alla varjon vartioitsit,<br>
niin katso katottomassa,<br>
vaali vartijattomassa,<br>
jotta karja kaunistuisi,<br>
eistyisi emännän vilja<br>
hyvänsuovan mieltä myöten,<br>
pahansuovan paitsi mieltä!<br>
"Kun lie kurjat paimeneni,<br>
ylen kainut karjapiiat,<br>
paju pannos paimeneksi,<br>
leppä lehmän katsojaksi,<br>
pihlaja pitelijäksi,<br>
tuomi tuojaksi kotihin<br>
emännäisen etsimättä,<br>
muun väen murehtimatta!<br>
"Kun ei paju paimentane,<br>
pihlaja hyvin pi'elle,<br>
leppä ei lehmiä ajane,<br>
tuomi ei kotihin tuone,<br>
niin pane parempiasi,<br>
työnnä luonnon tyttäriä<br>
minun viljan viitsijäksi,<br>
katsojaksi karjan kaiken!<br>
Paljo on piikoja sinulla,<br>
saoin käskyn kuulijoita,<br>
eläjiä ilman alla,<br>
luonnottaria hyviä.<br>
"Suvetar, valio vaimo,<br>
Etelätär, luonnon eukko,<br>
Hongatar, hyvä emäntä,<br>
Katajatar, kaunis neiti,<br>
Pihlajatar, piika pieni,<br>
Tuometar, tytär Tapion,<br>
Mielikki, metsän miniä,<br>
Tellervo, Tapion neiti!<br>
Katso'ote karjoani,<br>
viitsiöte viljoani<br>
kesä kaikki kaunihisti,<br>
lehen aika leppeästi,<br>
lehen puussa liehuessa,<br>
ruohon maassa roikatessa!<br>
"Suvetar, valio vaimo,<br>
Etelätär, luonnon eukko!<br>
Heitä hienot helmuksesi,<br>
esiliinasi levitä<br>
karjalleni katteheksi,<br>
pienilleni peitteheksi,<br>
vihoin tuulen tuulematta,<br>
vihoin saamatta satehen!<br>
"Kaitse karjani pahoista,<br>
varjele vahingon teiltä,<br>
noista soista soiluvista,<br>
lähtehistä läilyvistä,<br>
heiluvista hettehistä,<br>
pyöre'istä pyötiköistä,<br>
ettei tuskihin tulisi,<br>
häpe'ihin hämmentyisi,<br>
sorkka suohon sorkahtaisi,<br>
hettehesen herkähtäisi<br>
ylitse Jumalan tunnin,<br>
päitse aivon autuahan!<br>
"Tuo'os torvi tuonnempata,<br>
tuolta taivahan navalta,<br>
mesitorvi taivosesta,<br>
simatorvi maaemästä!<br>
Puhu tuohon torvehesi,<br>
kumahuta kuuluhusi:<br>
puhu kummut kukkahaksi,<br>
kangasvieret kaunihiksi,<br>
ahovieret armahaksi,<br>
lehtovieret leppeäksi,<br>
suovieret sulaksi meeksi,<br>
hetevieret vierteheksi!<br>
"Siitä syötä karjoani,<br>
raavahiani ravitse,<br>
syöttele metisin syömin,<br>
juottele metisin juomin!<br>
Syötä kullaista kuloa,<br>
hope'ista heinän päätä<br>
heraisista hettehistä,<br>
läikkyvistä lähtehistä,<br>
koskilta kohisevilta,<br>
jokiloilta juoksevilta,<br>
kultaisilta kunnahilta,<br>
hope'isilta ahoilta!<br>
"Kaivo kultainen kuvoa<br>
kahen puolen karjan maata,<br>
josta karja vettä joisi,<br>
simoa siretteleisi<br>
utarihin uhkuvihin,<br>
nisihin pakottavihin:<br>
saisi suonet soutamahan,<br>
maitojoet juoksemahan,<br>
maitopurot purkemahan,<br>
maitokosket kuohumahan,<br>
puhumahan maitoputket,<br>
maitohormit huokumahan,<br>
joka aika antamahan,<br>
joka vuoro vuotamahan<br>
ylitse vihanki suovan,<br>
pahansuovan sormiloitse,<br>
maion saamatta manalle,<br>
katehesen karjanannin!<br>
"Paljo on niitä ja pahoja,<br>
kut maion manalle vievät,<br>
katehesen karjanannin,<br>
lehmän tuoman toisialle;<br>
vähä on niitä ja hyviä,<br>
kut maion manalta saavat,<br>
piimänsä kylän piolta,<br>
tuorehensa toisialta.<br>
"Ei ennen minun emoni<br>
kysynyt kylästä mieltä,<br>
tointa toisesta talosta;<br>
sai se maitonsa manalta,<br>
piimänsä pitelijältä,<br>
tuorehensa toisialta.<br>
Antoi tulla tuonnempata,<br>
ehtiä etempätäki:<br>
tulla maion Tuonelasta,<br>
Manalasta, maankin alta,<br>
tulla yöllä yksinänsä,<br>
pimeällä piilokkali,<br>
kuulematta kunnottoman,<br>
kelvottoman keksimättä,<br>
vihansuovan sortamatta,<br>
katehen kaehtimatta.<br>
"Noin sanoi minun emoni,<br>
noin sanon minä itseki:<br>
minne viipyi lehmän vilja,<br>
kunne maitoni katosi?<br>
Onko viety vierahalle,<br>
kytketty kylän pihoille,<br>
mieron porttojen povehen,<br>
katehien kainalohon,<br>
vai on puihin puuttununna,<br>
metsihin menehtynynnä,<br>
levennynnä lehtomaille,<br>
kaonnunna kankahille?<br>
"Ei maito manalle joua,<br>
lehmän vilja vierahalle,<br>
mieron porttojen povehen,<br>
katehien kainalohon<br>
eikä puihin puuttumahan,<br>
metsihin menehtymähän,<br>
lehtoihin levenemähän,<br>
kaatumahan kankahalle.<br>
Maito koissa tarvitahan,<br>
ajan kaiken kaivatahan:<br>
koissa vuottavi emäntä<br>
katajainen rainta käessä.<br>
"Suvetar, valio vaimo,<br>
Etelätär, luonnon eukko!<br>
Käy nyt, syötä Syötikkini<br>
sekä juota Juotikkini,<br>
herustele Hermikkiä,<br>
tuorustele Tuorikkia,<br>
anna maito Mairikille,<br>
Omenalle uuet piimät<br>
hele'istä heinänpäistä,<br>
kaunihista kastikoista,<br>
mairehista maaemistä,<br>
metisistä mättähistä,<br>
nurmelta mesinukalta,<br>
maalta marjanvartiselta,<br>
kanervan-kukattarilta,<br>
heinän-helpehettäriltä,<br>
pilven piimätyttäriltä,<br>
taivahan-navattarilta,<br>
tuoa maitoiset maruet,<br>
aina uhkuvat utaret<br>
lypseä lyhyen vaimon,<br>
pienen piian piukutella!<br>
"Nouse, neitonen, norosta,<br>
hienohelma, hettehestä,<br>
neiti lämmin, lähtehestä,<br>
puhasmuotoinen, muasta!<br>
Ota vettä lähtehestä,<br>
jolla kastat karjoani,<br>
jotta karja kaunistuisi,<br>
eistyisi emännän vilja<br>
ennen käymistä emännän,<br>
katsomista karjapiian,<br>
emännän epäpätöisen,<br>
ylen kainun karjapiian.<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
lavekämmen karjan eukko!<br>
Työnnä pisin piikojasi,<br>
paras palkkalaisiasi,<br>
viitsimähän viljoani,<br>
katsomahan karjoani<br>
tänä suurena suvena,<br>
Luojan lämminnä kesänä,<br>
Jumalan suaitsemana,<br>
antamana armollisen!<br>
"Tellervo, Tapion neiti,<br>
metsän tyttö tylleröinen,<br>
utupaita, hienohelma,<br>
hivus keltainen, korea,<br>
jok' olet karjan kaitselija,<br>
viitsijä emännän viljan<br>
mieluisassa Metsolassa,<br>
tarkassa Tapiolassa!<br>
Kaitse karja kaunihisti,<br>
viitsi vilja virkeästi!<br>
"Kaitse kaunoisin kätösin,<br>
somin sormin suorittele,<br>
su'i ilveksen iholle,<br>
kampua kalan evälle,<br>
karvalle meren kapehen,<br>
metsän uuhen untuvalle!<br>
Illan tullen, yön pimeten,<br>
hämärien hämmetessä<br>
saata karjani kotihin,<br>
etehen hyvän emännän,<br>
hete heiluva selällä,<br>
maitolampi lautasilla!<br>
"Päivän mennessä majoille,<br>
iltalinnun laulellessa<br>
itse virki viljalleni,<br>
sano sarvijuonelleni:<br>
'Kotihinne, kourusarvet,<br>
maion antajat, majalle!<br>
Koissa on hyvä ollaksenne,<br>
maa imara maataksenne;<br>
korpi on kolkko käyäksenne,<br>
ranta raikutellaksenne.<br>
Kotihinne tullaksenne<br>
vaimot valkean tekevät<br>
nurmelle mesinukalle,<br>
maalle marjanvartiselle.'<br>
"Nyyrikki, Tapion poika,<br>
siniviitta viian poika!<br>
Tyvin pistä pitkät kuuset,<br>
latvoin lakkapäät petäjät<br>
sillaksi likasijoille,<br>
paikaksi pahoille maille,<br>
suosulihin, maasulihin,<br>
lätäkköihin läilyvihin!<br>
Anna käyä käyräsarven,<br>
haarasorkan sorkutella,<br>
joutua joka savulle<br>
viatoinna, vilpitöinnä,<br>
ilman suohon sortumatta,<br>
likahan litistymättä!<br>
"Kun ei karja tuosta huoli,<br>
yöksi ei kulkene kotihin,<br>
Pihlajatar, piika pieni,<br>
Katajatar, kaunis neiti,<br>
leikkoa lehosta koivu,<br>
ota vitsa viiakosta,<br>
käyös piiska pihlajainen,<br>
katajainen karjanruoska<br>
takoa Tapion linnan,<br>
tuolta puolen Tuomivaaran!<br>
Aja karja kartanolle,<br>
saunan lämmitä-panolle,<br>
kotihin kotoinen karja,<br>
metsän karja Metsolahan!<br>
"Otsonen, metsän omena,<br>
mesikämmen käyretyinen!<br>
Tehkämme sulat sovinnot,<br>
rajarauhat rapsakamme<br>
iäksemme, ilmaksemme,<br>
polveksemme, päiviksemme,<br>
ettet sorra sorkkasäärtä,<br>
kaa'a maion kantajata<br>
tänä suurena suvena,<br>
Luojan lämminnä kesänä!<br>
"Kun sa kuulet kellon äänen<br>
tahi torven toitotuksen,<br>
lyöte maata mättähälle,<br>
nurmelle nukahtamahan,<br>
tunge korvasi kulohon,<br>
paina pääsi mättähäsen!<br>
Tahi korpehen kokeos,<br>
saaos sammalhuonehesen,<br>
mene toisille mä'ille,<br>
muille kummuille kuvahu,<br>
jottei kuulu karjan kello<br>
eikä paimenen pakina!<br>
"Otsoseni, ainoiseni,<br>
mesikämmen, kaunoiseni!<br>
En sua kiellä kiertämästä<br>
enkä käymästä epeä;<br>
kiellän kielen koskemasta,<br>
suun ruman rupeamasta,<br>
hampahin hajottamasta,<br>
kämmenin käpyämästä.<br>
"Käyös kaarten karjamaita,<br>
piilten piimäkankahia,<br>
kierten kellojen remua,<br>
ääntä paimenen paeten!<br>
Konsa on karja kankahalla,<br>
sinä suolle soiverraite;<br>
kun karja solahti suolle,<br>
silloin korpehen kokeos!<br>
Karjan käyessä mäkeä<br>
astu sie mäen alatse;<br>
karjan käyessä alatse<br>
mene sie mäkeä myöten!<br>
Astuessansa aholla<br>
sinä viere viiakkoa;<br>
viiakkoa vierressänsä<br>
sinä astuos ahoa!<br>
Kule kullaisna käkenä,<br>
hope'isna kyyhkyläisnä,<br>
siirry siikana sivutse,<br>
veteleite veen kalana,<br>
viere villakuontalona,<br>
kule pellavaskupona,<br>
kätke kynnet karvoihisi,<br>
hampahat ikenihisi,<br>
jottei karja kammastuisi,<br>
pieni vilja pillastuisi!<br>
"Anna rauha raavahille,<br>
sorkkasäärille sovinto,<br>
käyä karjan kaunihisti,<br>
soreasti sorkutella<br>
poikki soista, poikki maista,<br>
halki korven kankahista,<br>
ettet koske konsakana,<br>
rupea rumanakana!<br>
"Muista muinainen valasi<br>
tuolla Tuonelan joella,<br>
kynsikoskella kovalla,<br>
Luojan polvien e'essä!<br>
Lupa sulle annettihin<br>
kolme kertoa kesässä<br>
käyä kellon kuuluvilla,<br>
tiukujen tirinämailla,<br>
vaan eipä sitä suattu<br>
eikä annettu lupoa<br>
ruveta rumille töille,<br>
häpeähän hämmentyä.<br>
"Jos sulle viha tulisi,<br>
hampahat halutteleisi,<br>
visko viitahan vihasi,<br>
honkihin pahat halusi!<br>
Hakkoa lahoa puuta,<br>
kaa'a koivunpökkelöitä,<br>
vääntele vesihakoja,<br>
määhki marjamättähiä!<br>
"Kun tulevi ruoan tarvis,<br>
syöä mielesi tekevi,<br>
syö'ös sieniä metsästä,<br>
murra muurahaiskekoja,<br>
juuria punaisen putken,<br>
Metsolan mesipaloja<br>
ilman ruokaruohoittani,<br>
minun henkiheinittäni!<br>
"Metsolan metinen amme<br>
hapata hihittelevi<br>
kultaisella kunnahalla,<br>
hope'isella mäellä:<br>
siin' on syöä syölähänki,<br>
juoa miehen juolahanki,<br>
eikä syöen syömät puutu,<br>
juoen juomiset vähene.<br>
"Niin teemme ikisovinnot,<br>
ikirauhat ratkoamme<br>
eleäksemme ehosti,<br>
kesän kaiken kaunihisti:<br>
maat on meillä yhtehiset,<br>
evähät erinomaiset.<br>
"Vaan jos tahtonet tapella,<br>
eleä soan tavalla,<br>
tapelkamme talvikauet,<br>
lumiajat luskailkamme!<br>
Suven tullen, suon sulaen,<br>
lätäkköjen lämmitessä<br>
ellös tänne tulkokana<br>
karjan kullan kuuluville!<br>
"Josp' on tullet näille maille,<br>
sattunet saloille näille,<br>
täällä aina ammutahan.<br>
Kun ei ampujat kotona,<br>
on meillä osaavat vaimot,<br>
emännät alinomaiset,<br>
jotka tiesi turmelevi,<br>
matkasi pahoin panevi,<br>
ettet koske konsakana,<br>
rupea rumanakana<br>
ylitse tahon Jumalan,<br>
päitse auvon autuahan.<br>
"Oi Ukko, ylijumala!<br>
Kun kuulet toen tulevan,<br>
muuta muiksi lehmäseni,<br>
kamahuta karjaseni,<br>
kiviksi minun omani,<br>
kantoloiksi kaunoiseni,<br>
kumman maata kulkiessa,<br>
vantturan vaeltaessa!<br>
"Kun ma otsona olisin,<br>
mesikämmennä kävisin,<br>
en mä noissa noin asuisi<br>
aina akkojen jaloissa.<br>
Onpa maata muuallaki,<br>
tarhoa taempanaki<br>
juosta miehen joutilahan,<br>
virattoman viiletellä,<br>
käyä halki kämmenpääsi,<br>
poikki pohkealihasi,<br>
sinisen salon sisässä,<br>
korven kuulun kainalossa.<br>
"Käpy- on kangas käyäksesi,<br>
hiekka helkytelläksesi,<br>
tie on tehty mennäksesi,<br>
meren ranta juostaksesi<br>
Pohjan pitkähän perähän,<br>
Lapin maahan laakeahan.<br>
Siell' on onni ollaksesi,<br>
armas aikaellaksesi,<br>
käyä kengättä kesällä,<br>
sykysyllä syylingittä<br>
suurimmilla suon selillä,<br>
leve'illä liettehillä.<br>
"Kun et tuonne mennekänä<br>
etkä oike'in osanne,<br>
ota juoni juostaksesi,<br>
polku poimetellaksesi<br>
tuonne Tuonelan salolle<br>
tahi Kalman kankahalle!<br>
Siell' on suohut sorkutella,<br>
kanervikko kaalaella,<br>
siellä Kirjos, siellä Karjos,<br>
siellä muita mullukoita<br>
rautaisissa rahkehissa,<br>
kymmenissä kytky'issä.<br>
Siellä laihatki lihovat,<br>
lihaviksi luutki saavat.<br>
"Lepy, lehto, kostu, korpi,<br>
lempeä, salo sininen!<br>
Anna rauha raavahille,<br>
sorkkasäärille sovinto<br>
tänä suurena suvena,<br>
Herran hellennä kesänä!<br>
"Kuippana, metsän kuningas,<br>
metsän hippa halliparta!<br>
Korjaele koiriasi,<br>
raivaele rakkiasi!<br>
Pistä sieni sieramehen,<br>
toisehen omenamarja,<br>
jottei henki haisahtele,<br>
tuuhahtele karjan tuuhku!<br>
Silmät silkillä sitele,<br>
korvat kääri käärehellä,<br>
jottei kuule kulkevia,<br>
ei näe käveleviä!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
ei vielä kovin varone,<br>
kiellä poies poikoasi,<br>
epeä äpärettäsi!<br>
Saattele saloilta näiltä,<br>
näiltä rannoilta rapoa,<br>
kape'ilta karjan mailta,<br>
leve'iltä liepehiltä!<br>
Kätke koirasi kolohon,<br>
rakkisi rapoa kiinni<br>
kultaisihin kytky'ihin,<br>
hihnoihin hope'isihin,<br>
jottei pilloa pitäisi,<br>
häpehiä hämmentäisi!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
ei vielä sitä varone,<br>
Ukko, kultainen kuningas,<br>
hope'inen hallitsija,<br>
kuule kultaiset sanani,<br>
armahaiset lauseheni!<br>
Paina panta pihlajainen<br>
ympäri nenän nykerän!<br>
Kun ei pihlaja pitäne,<br>
niin sä vaskesta valata;<br>
jos ei vaski vahva liene,<br>
panta rautainen rakenna!<br>
Vaan jos rauan ratkaisnehe,<br>
vielä mennehe vioille,<br>
syökse kultainen korento<br>
leukaluusta leukaluuhun,<br>
päät on päättele lujasti,<br>
kotkoa kovasti kiinni,<br>
ettei liiku liiat leuat,<br>
harvat hampahat hajoa,<br>
kun ei rauoin ratkottane,<br>
teräksillä temmottane,<br>
veitsillä veristettäne,<br>
kirvehellä kiskottane!"<br>
Siitä Ilmarin emäntä,<br>
tuo takojan tarkka vaimo,<br>
lehmät läävästä lähetti,<br>
laski karjan laitumelle,<br>
pani paimenen perähän,<br>
orjan lehmien ajohon.<br>



<hr/>
<h3 id="33">Kolmasneljättä runo</h3>


Kullervo, Kalervon poika,<br>
otti konttihin evästä,<br>
ajoi lehmät suota myöten,<br>
itse kangasta kapusi.<br>
Sanan virkki vierressänsä,<br>
kertoeli käyessänsä:<br>
"Voi minä poloinen poika,<br>
voi poika polon-alainen!<br>
Jo minä johonki jou'uin,<br>
jou'uin joutavan jälille,<br>
härän hännän paimeneksi,<br>
vasikkojen vaalijaksi,<br>
joka suon on sotkijaksi,<br>
maan pahan matelijaksi!"<br>
Istui maahan mättähälle,<br>
päätyi päivän rintehesen.<br>
Siinä virkki virsissänsä,<br>
lauluissansa noin lateli:<br>
"Paistapa, Jumalan päivä,<br>
Herran kehrä, hellittele<br>
sepon karjan kaitsijalle,<br>
poloiselle paimenelle,<br>
elä Ilmarin tuville,<br>
emännällen ensinkänä!<br>
Emäntä hyvin elävi,<br>
vehnäsiä viiltelevi,<br>
piirosia pistelevi,<br>
voita päälle vuolaisevi.<br>
Paimen parka kuivan leivän,<br>
kuivan kuoren kurskuttavi,<br>
kauraisen kavertelevi,<br>
lemettisen leikkoavi,<br>
olkisen ojentelevi,<br>
petäjäisen peiputtavi,<br>
veen lipillä luikkoavi<br>
märän mättähän nenästä.<br>
"Mene, päivä, viere, vehnä,<br>
alene, Jumalan aika!<br>
Kule, päivä, kuusikolle,<br>
viere, vehnä, vitsikölle,<br>
karkoa katajikolle,<br>
lennä leppien tasalle!<br>
Päästä paimenta kotihin<br>
voivatia vuolemahan,<br>
rieskoa repäisemähän,<br>
kakkaroita kaivamahan!"<br>
Silloin Ilmarin emäntä,<br>
paimenen pajattaessa,<br>
Kullervoisen kukkuessa,<br>
jo oli vuollut voivatinsa,<br>
itse rieskansa reväisnyt,<br>
kakkaransa kaivaellut;<br>
keittänyt vetisen vellin,<br>
kylmän kaalin Kullervolle,<br>
jos' oli rakki rasvan syönyt,<br>
Musti murkinan pitänyt,<br>
Merkki syönyt mielin määrin,<br>
Halli haukannut halunsa.<br>
Lintunen lehosta lauloi,<br>
pieni lintu pensahasta:<br>
"Jos oisi aika orjan syöä,<br>
isottoman illastella."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
katsoi pitkän päivän päälle.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo nyt on aika atrioia,<br>
aika ruoalle ruveta,<br>
evähiä etsiskellä."<br>
Ajoi lehmänsä levolle,<br>
karjan maata kankahalle;<br>
itse istui mättähälle,<br>
vihannalle turpehelle.<br>
Laski laukkunsa selästä,<br>
otti leivän laukustansa,<br>
katselevi, kääntelevi.<br>
Tuosta tuon sanoiksi virkki:<br>
"Moni on kakku päältä kaunis,<br>
kuorelta kovin sileä,<br>
vaan on silkkoa sisässä,<br>
akanoita alla kuoren."<br>
Veti veitsensä tupesta<br>
leivän leikkaellaksensa:<br>
veitsi vierähti kivehen,<br>
kasahutti kalliohon;<br>
terä vieri veitsosesta,<br>
katkesi kurauksuesta.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
katselevi veitsyttänsä,<br>
itse päätyi itkemähän.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Yks' oli veitsi veikkoutta,<br>
yksi rauta rakkautta,<br>
isän saamoa eloa,<br>
vanhemman varustamata;<br>
senki katkaisin kivehen,<br>
karahutin kalliohon,<br>
leipähän pahan emännän,<br>
pahan vaimon paistamahan!<br>
"Millä nyt maksan naisen naurun,<br>
naisen naurun, piian pilkan,<br>
akan ilkeän evähät,<br>
pahan porton paistannaiset?"<br>
Varis vaakkui varvikosta,<br>
varis vaakkui, korppi koikkui:<br>
"Oi on kurja kullansolki,<br>
ainoa Kalervon poika!<br>
Mit' olet mielellä pahalla,<br>
syämellä synkeällä?<br>
Ota vitsa viiakosta,<br>
koivu korven notkelmosta,<br>
aja suolle sontareiet,<br>
lehmät liejuhun levitä<br>
puolen suurille susille,<br>
toisen korven kontioille!<br>
"Kaikoa suet kokohon,<br>
karhut kaikki katrahasen!<br>
Suet pistä Pienikiksi,<br>
karhut Kyytäksi kyhäise,<br>
aja karjana kotihin,<br>
kirjavana kartanolle!<br>
Sillä maksat naisen naurun,<br>
pahan vaimon parjaukset."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Malta, malta, hiien huora!<br>
Jos itken isoni veistä,<br>
vielä itkenet itseki,<br>
itket lypsylehmiäsi."<br>
Otti vitsan viiakosta,<br>
katajaisen karjanruoskan;<br>
sorti suohon lehmäkarjan,<br>
härät murtohon murenti<br>
puoliksi susien syöä,<br>
puolen korven kontioille.<br>
Suet lausui lehmäsiksi,<br>
karhut karjaksi rakenti,<br>
minkä pisti Pienikiksi,<br>
kunka Kyytäksi kyhäisi.<br>
Lonkui päivä lounahasen,<br>
kiertyi keski-illoillensa,<br>
kulki kuusikon tasalle,<br>
lenti lehmäslypsykselle.<br>
Tuo pahainen paimen raiska,<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
ajoi kontiot kotihin,<br>
susikarjan kartanolle.<br>
Vielä neuvoi karhujansa,<br>
susillensa suin puheli:<br>
"Repäise emännän reisi,<br>
pure puoli pohkeata,<br>
kun tulevi katsomahan,<br>
lyykistäikse lypsämähän!"<br>
Teki luikun lehmän luista,<br>
härän sarvesta helinän,<br>
torven Tuomikin jalasta,<br>
pillin Kirjon kinterestä.<br>
Lujahutti luikullansa,<br>
toitahutti torvellansa<br>
kolmasti kotimäellä,<br>
kuuesti kujosten suussa.<br>
Tuop' on Ilmarin emäntä,<br>
sepon akka, selvä nainen,<br>
viikon maiotta viruvi,<br>
kesävoitta kellettävi.<br>
Kuuli suolta soittamisen,<br>
kajahuksen kankahalta.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Ole kiitetty, Jumala!<br>
Torvi soipi, karja saapi!<br>
Mist' on orja sarven saanut,<br>
torven raataja tavannut,<br>
kun tuo soitelleen tulevi,<br>
toitatellen torvettavi,<br>
puhki korvani puhuvi,<br>
läpi pääni läylentävi?"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Suolt' on orja sarven saanut,<br>
tuonut torven liettehestä.<br>
Jo nyt on karjasi kujalla,<br>
lehmät lääväpellon päässä;<br>
saaospa savun panohon,<br>
käyös lehmät lypsämähän!"<br>
Sepä Ilmarin emäntä<br>
käski muorin lypsämähän:<br>
"Käypä, muori, lypsämähän,<br>
raavahat rakentamahan!<br>
Enpä itse ennättäisi<br>
taikinan alustehelta."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ainapa hyvät emännät,<br>
taitavat taloiset vaimot<br>
itse ennen lehmät lypsi,<br>
itse raavahat rakenti."<br>
Siitä Ilmarin emäntä<br>
sai itse savupanolle,<br>
tuosta lypsylle tulevi.<br>
Katsoi kerran karjoansa,<br>
silmäeli siivatoita;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Karja on kaunihin näköinen,<br>
siivatat sileäkarvat,<br>
kaikki ilveksen iholla,<br>
metsän uuhen untuvalla,<br>
tuntuvilla tummelilla,<br>
nännillä näpähyvillä."<br>
Lyhmistihe lypsämähän,<br>
heittihe heruttamahan.<br>
Veti kerran, tuosta toisen,<br>
kohta kolmatta yritti:<br>
susi päälle suimastaikse,<br>
karhu päälle kuopaiseikse.<br>
Susi suun revittelevi,<br>
karhu kiskoi kinttusuonet,<br>
puri puolen pohkeata,<br>
katkoi kannan sääriluusta.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sillä kosti piian pilkan,<br>
piian pilkan, naisen naurun,<br>
pahan vaimon palkan maksoi.<br>
Ilmarin iso emäntä<br>
itse loihe itkemähän,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Pahoin teit sä, paimo parka!<br>
Ajoit kontiot kotihin,<br>
suet suurille pihoille!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
tuopa tuohon vastaeli:<br>
"Pahoin tein mä, paimen parka,<br>
et hyvin, emäntä parka!<br>
Leivoit sie kivisen leivän,<br>
kakun paistoit kallioisen:<br>
ve'in veitseni kivehen,<br>
karahutin kalliohon<br>
- ainoan isoni veitsen,<br>
sukukuntani kuraksen!"<br>
Sanoi Ilmarin emäntä:<br>
"Oi sie paimo, armas paimo!<br>
Myöstytäpä miettehesi,<br>
perin lausu lausehesi,<br>
päästä suen suutehista,<br>
karhun kynnestä kavista!<br>
Mie sun paioilla parannan,<br>
kaatioilla kaunistelen,<br>
syötän voilla, vehnäsillä,<br>
juotan rieskamaitosilla;<br>
vuoen syötän raatamatta,<br>
toisen työlle työntämättä.<br>
"Kun et jou'u päästämähän,<br>
käy pian kerittämähän,<br>
kohta kaaun kuolijaksi,<br>
muutun mullan muotoiseksi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kun on kuollet, kuolkosipa,<br>
kaotkosi, kun kaonnet!<br>
Sija on maassa mennehillä,<br>
kalmassa kaonnehilla,<br>
maata mahtavaisimmanki,<br>
leve'immänki levätä."<br>
Sanoi Ilmarin emäntä:<br>
"Oi Ukko, ylijumala!<br>
Jou'uttele jousi suuri,<br>
katso kaaresi parahin,<br>
pane vaskinen vasama<br>
tuon tulisen jousen päälle!<br>
Työnnytä tulinen nuoli,<br>
ammu vaskinen vasama,<br>
ammu kautta kainaloien,<br>
halki hartiolihojen:<br>
kaa'a tuo Kalervon poika,<br>
ammu kurja kuolijaksi<br>
nuolella teräsnenällä,<br>
vasamalla vaskisella!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi Ukko, ylijumala!<br>
Elä sie minua ammu!<br>
Ammu Ilmarin emäntä,<br>
kaota katala nainen<br>
siirtymättänsä sijalta,<br>
kulkematta kunnekana!"<br>
Siitä Ilmarin emäntä,<br>
tuo tarkan takojan nainen,<br>
vieri kohta kuolijaksi,<br>
kaatui kattilanoeksi<br>
oman pirttinsä pihalle,<br>
kape'ille kartanoille.<br>
Se oli meno nuoren naisen,<br>
kanssa kaunihin emännän,<br>
jot' oli viikon valvateltu,<br>
vuosin kuusin kuulusteltu<br>
Ilmarin iki-iloksi,<br>
sepon kuulun kunniaksi.<br>



<hr/>
<h3 id="34">Neljäsneljättä runo</h3>


Kullero, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
hivus keltainen, korea,<br>
kengän kauto kaunokainen,<br>
itse läksi astumahan<br>
luota seppo Ilmarisen,<br>
ennenkuin isäntä saisi<br>
naisen kuolon korvihinsa,<br>
painuisi pahoille mielin,<br>
tapahtuisi tappelohon.<br>
Läksi soitellen seposta,<br>
ilon lyöen Ilman mailta,<br>
kullervoiten kankahalla,<br>
patakoitellen palolla:<br>
suo sorahti, maa järähti,<br>
kangas vastahan kajahti<br>
Kullervoisen soitantoa,<br>
ilkeän ilonpitoa.<br>
Kuului se sepon pajahan.<br>
Seppo seisottui pajassa,<br>
sai kujalle kuulemahan,<br>
kartanolle katsomahan,<br>
mikä soitanta salolla,<br>
kullervointa kankahalla.<br>
Jo näki toet totiset,<br>
valehettomat, vakaiset:<br>
näki naisen nukkunehen,<br>
kaunoisensa kaatunehen,<br>
kaatunehen kartanolle,<br>
kellistynehen keolle.<br>
Siihen seppo seisottihe<br>
syämellä synkeällä.<br>
Puuttui yöksi itkemähän,<br>
viikoksi vetistämähän.<br>
Mieli ei tervoa parempi,<br>
syän ei syttä valkeampi.<br>
Itse Kullervo käveli,<br>
astui eelle jonnekunne,<br>
päivän korpia kovia,<br>
hiien hirsikankahia.<br>
Illan tullen, yön pimeten<br>
päätyi maahan mättähälle.<br>
Siinä istuvi isotoin,<br>
armotoin ajattelevi:<br>
"Mikä lie minunki luonut,<br>
kuka kurjaisen kuvannut<br>
kuuksi päiväksi kululle,<br>
iäkseni ilman alle?<br>
"Kotihinsa muut menevät,<br>
majoillensa matkoavat:<br>
mull' on korvessa kotini,<br>
kankahalla kartanoni,<br>
tuulessa tulisijani,<br>
satehessa saunan löyly.<br>
"Ellöspä, hyvä Jumala,<br>
elkösi sinä ikänä<br>
luoko lasta luonnotointa<br>
eikä aivan armotointa,<br>
isotointa alle ilman,<br>
emotointa ensinkänä,<br>
niinkuin loit minun, Jumala,<br>
minun kurjaisen kuvasit,<br>
loit kuin lokkien sekahan,<br>
karille meren kajavan!<br>
Päivä pääskyille tulevi,<br>
varpusille valkenevi,<br>
ilo ilman lintusille;<br>
ei minulle milloinkana,<br>
tule ei päivä polvenensa,<br>
ei ilo sinä ikänä!<br>
"En tieä tekijätäni<br>
enkä tunne tuojoani.<br>
Liekö telkkä tielle tehnyt,<br>
sorsa suolle suorittanut,<br>
tavi rannalle takonut,<br>
koskelo kiven kolohon?<br>
"Piennä jäin minä isosta,<br>
matalana maammostani.<br>
Iso kuoli, äiti kuoli,<br>
kuoli muu sukuni suuri;<br>
jätti mulle jäiset kengät,<br>
sukat uhkuiset unohti;<br>
jätti jäisille jälille,<br>
pyöriville portahille,<br>
joka suohon sortumahan,<br>
likahan litistymähän...<br>
Vaan en nyt iällä tällä,<br>
en mä vielä jouakana<br>
soille sotkuportahiksi,<br>
silloiksi likasijoille.<br>
Enkä sinnes suohon sorru,<br>
kunnes kannan kahta kättä,<br>
viittä sormea viritän,<br>
kynttä kymmentä ylennän."<br>
Jopa juohtui mielehensä,<br>
puuttui aivohon ajatus<br>
käyä Untamon kylähän,<br>
kostoa isonsa kohlut,<br>
ison kohlut, maammon mahlat,<br>
itsensä pahoin-piännät.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vuota, vuota, Untamoinen,<br>
maltapa, sukuni surma!<br>
Kun tulen minä sotahan,<br>
tokko saan tuvat tuhaksi,<br>
kartanot kekälehiksi?"<br>
Tuli akka vastahansa,<br>
siniviitta viian eukko.<br>
Hänpä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kunne läksit, Kullervoinen,<br>
kaaloat, Kalervon poika?"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Juohtui mielehen minulle,<br>
puuttui aivohon ajatus<br>
mennä tuonne toisialle,<br>
käyä Untamon kylähän,<br>
kostoa sukuni surma,<br>
ison kohlut, maammon mahlat,<br>
polttoa tuvat tuhaksi,<br>
kypeniksi kyyetellä."<br>
Akka tuo sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Ei ole surmattu sukusi,<br>
viel' ei kaatunut Kalervo.<br>
On sulla iso elossa,<br>
maammo maille tervehenä."<br>
"Oi on armas akkaseni!<br>
Sano, armas akkaseni:<br>
missäpä minun isoni,<br>
kussa kaunis kantajani?"<br>
"Tuollapa sinun isosi,<br>
tuolla kaunis kantajasi<br>
Lapin laajalla rajalla,<br>
kalalammin laitehella."<br>
"Oi on armas akkaseni!<br>
Sano, armas akkaseni:<br>
mitenkä mä sinne pääsnen,<br>
kuten kulkea osannen?"<br>
"Hyvä on sinne päästäksesi,<br>
ouonkin osataksesi,<br>
korven kolkka käyäksesi,<br>
joen ranta juostaksesi.<br>
Astut päivän, tuosta toisen,<br>
astut kohta kolmannenki,<br>
kulet kohti luotehesen.<br>
Vaara vastahan tulevi:<br>
sie astu alatse vaaran,<br>
käy vaaran vasenta puolta!<br>
Tuostapa joki tulevi<br>
oikealle puolellesi:<br>
käy sitä joen sivua<br>
kolmen kosken kuohumitse!<br>
Tulet niemen tutkaimehen,<br>
pääyt päähän pitkän kaiskun;<br>
tupa on niemen tutkaimessa,<br>
kalasauna kaiskun päässä:<br>
siinäpä iso elävi,<br>
siinä kaunis kantajasi,<br>
siinäpä sisaresiki,<br>
kaksi kaunista tytärtä."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
läksi tuosta astumahan.<br>
Astui päivän, tuosta toisen,<br>
astui kohta kolmannenki,<br>
kulki kohti luotehesen.<br>
Tuli vaara vastahansa:<br>
hän astui alaisin puolin,<br>
vaaran lievettä vasenta.<br>
Joutuvi joelle tuosta:<br>
astuvi joen sivua,<br>
jokivarrutta vasenta.<br>
Kulki kolmen kosken kautta,<br>
tuli niemen tutkaimehen,<br>
päätyi päähän pitkän niemen:<br>
tupa oli niemen tutkaimessa,<br>
kalasauna kaiskun päässä.<br>
Meni hän tupahan tuosta<br>
- eipä tunneta tuvassa:<br>
"Mistä vieras veen takoa,<br>
kusta kulkijain kotoisin?"<br>
"Etkö tunne poikoasi,<br>
tunne et lastasi omoa,<br>
jonka Untamon urohot<br>
veivät kanssansa kotihin<br>
ison vaaksan varrellisna,<br>
emon värttinän pituisna?"<br>
Emo ennätti sanoa,<br>
vaimo vanha lausuella:<br>
"Ohoh poikani poloinen,<br>
ohoh kurja kullansolki!<br>
Ettäpäs elävin silmin<br>
näitä maita matkaelet,<br>
kun jo itkin kuolleheksi,<br>
jo kauan kaonneheksi!<br>
"Kaks' oli poikoa minulla,<br>
kaksi kaunista tytärtä.<br>
Niist' oli osattomalta<br>
kaksi vanhinta kaonnut:<br>
poika suurehen sotahan,<br>
tyttö tietämättömihin.<br>
Poikani tuli takaisin,<br>
eipä tyttö tullekana."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
itse ennätti kysyä:<br>
"Kunne tyttösi katosi,<br>
minne sai sisarueni?"<br>
Emo tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Tuonne tyttöni katosi,<br>
tuonne sai sisaruesi:<br>
läksi marjahan metsälle,<br>
alle vaaran vaapukkahan;<br>
sinnepä kana katosi,<br>
lintu kuoli liian surman,<br>
surmahan sanattomahan,<br>
nimen tietämättömähän.<br>
"Kenen tyttöä ikävä?<br>
Kenen muun, kun ei emonsa!<br>
Emon etso eellimäisnä,<br>
emon etso, emon kaiho.<br>
Läksinpä, emo poloinen,<br>
etsimähän tyttöäni;<br>
juoksin korvet kontiona,<br>
salot saukkona samosin.<br>
Etsin päivän, tuosta toisen,<br>
etsin kohta kolmannenki.<br>
Päivän kolmannen perästä,<br>
viikon päästä viimeistäki<br>
nousin suurelle mäelle,<br>
korkealle kukkulalle.<br>
Huusin tuosta tyttöäni,<br>
kaonnutta kaihoelin:<br>
'Missä olet, tyttöseni?<br>
Tule jo, tyttöni, kotihin!'<br>
"Noinpa huusin tyttöäni,<br>
kaonnutta kaipaelin.<br>
Vaarat vastahan saneli,<br>
kankahat kajahtelivat:<br>
'Elä huua tyttöäsi,<br>
elä huua, hoilaele!<br>
Ei se saa sinä ikänä,<br>
ei paloa polvenansa<br>
emon entisen tiloille,<br>
taaton vanhan valkamoille.'"<br>



<hr/>
<h3 id="35">Viidesneljättä runo</h3>


Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
sai tuosta elelemähän<br>
alla varjon vanhempien;<br>
ei saanut älyämähän,<br>
miehen mieltä ottamahan,<br>
kun oli kaltoin kasvateltu,<br>
tuhmin lasna tuuiteltu<br>
luona kalton kasvattajan,<br>
tuon on tuhman tuuittajan.<br>
Poika työlle työnteleikse,<br>
raaolle rakenteleikse.<br>
Kaalasi kalastamahan,<br>
nuotan suuren souantahan.<br>
Itse tuossa noin sanovi,<br>
airo käessä arvelevi:<br>
"Veänkö väen mukahan,<br>
souan tarmoni takoa<br>
vai veän asun mukahan,<br>
souan tarpehen takoa?"<br>
Perimies perältä lausui,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jos veät väen mukahan,<br>
souat tarmosi takoa,<br>
et vetäne purtta poikki<br>
etkä hankoja hajalle."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
veälti väen mukahan,<br>
souti tarmonsa takoa:<br>
souti poikki puiset hangat,<br>
katajaiset kaaret katkoi,<br>
venon haapaisen hajotti.<br>
Sai Kalervo katsomahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei sinusta soutajaksi!<br>
Souit poikki puiset hangat,<br>
katajaiset kaaret katkoit,<br>
koko haapion hajotit!<br>
Mene nuotan tarvontahan!<br>
Lienet tarpoja parempi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
meni nuotan tarvontahan.<br>
Itse tuossa tarpoimelta<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tarvonko olan takoa,<br>
panen miehuuen nojassa<br>
vai panen asun mukahan,<br>
tarvon tarpehen takoa?"<br>
Vetäjä sanansa virkki:<br>
"Mi on siitä tarpojasta,<br>
ku ei tarvo olan takoa,<br>
pane miehuuen nojassa!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
tarpaisi olan takoa,<br>
pani miehuuen nojassa:<br>
ve'en velliksi seotti,<br>
tarpoi nuotan tappuroiksi,<br>
kalat liivaksi litsotti.<br>
Sai Kalervo katsomahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei sinusta tarpojaksi!<br>
Tarvoit nuotan tappuroiksi,<br>
ruumeniksi pullot rouhit,<br>
selykset paloin paloitit!<br>
Lähe viemähän vetoja,<br>
maarahoja maksamahan!<br>
Lienet matkassa parempi,<br>
taipalella taitavampi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
hivus keltainen, korea,<br>
kengän kauto kaunokainen,<br>
läksi viemähän vetoja,<br>
maajyviä maksamahan.<br>
Vietyä vetoperänsä,<br>
maajyväset maksettua<br>
rekehensä reutoaikse,<br>
kohennaikse korjahansa.<br>
Alkoi kulkea kotihin,<br>
matkata omille maille.<br>
Ajoa järyttelevi,<br>
matkoansa mittelevi<br>
noilla Väinön kankahilla,<br>
ammoin raatuilla ahoilla.<br>
Neiti vastahan tulevi,<br>
hivus kulta hiihtelevi<br>
noilla Väinön kankahilla,<br>
ammoin raatuilla ahoilla.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
jo tuossa piättelevi;<br>
alkoi neittä haastatella,<br>
haastatella, houkutella:<br>
"Nouse, neito, korjahani,<br>
taaksi maata taljoilleni!"<br>
Neiti suksilta sanovi,<br>
hiihtimiltä hiioavi:<br>
"Surma sulle korjahasi,<br>
tauti taaksi taljoillesi!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
iski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmivyöllä.<br>
Virkku juoksi, matka joutui,<br>
tie vieri, reki rasasi.<br>
Ajoa järyttelevi,<br>
matkoansa mittelevi<br>
selvällä meren selällä,<br>
ulapalla aukealla.<br>
Neiti vastahan tulevi,<br>
kautokenkä kaaloavi<br>
selvällä meren selällä,<br>
ulapalla aukealla.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
hevoista piättelevi,<br>
suutansa sovittelevi,<br>
sanojansa säätelevi:<br>
"Tule korjahan, korea,<br>
maan valio, matkoihini!"<br>
Neiti vastahan sanovi,<br>
kautokenkä kalkuttavi:<br>
"Tuoni sulle korjahasi,<br>
Manalainen matkoihisi!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
iski virkkua vitsalla,<br>
helähytti helmivyöllä.<br>
Virkku juoksi, matka joutui,<br>
reki vieri, tie lyheni.<br>
Ajavi karettelevi,<br>
matkoansa mittelevi<br>
noilla Pohjan kankahilla,<br>
Lapin laajoilla rajoilla.<br>
Neiti vastahan tulevi,<br>
tinarinta riioavi<br>
noilla Pohjan kankahilla,<br>
Lapin laajoilla rajoilla.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
hevoistansa hillitsevi,<br>
suutansa sovittelevi,<br>
sanojansa säätelevi:<br>
"Käy, neito, rekoseheni,<br>
armas, alle vilttieni,<br>
syömähän omeniani,<br>
puremahan päähkeniä!"<br>
Neiti vastahan sanovi,<br>
tinarinta riuskuttavi:<br>
"Sylen, kehno, kelkkahasi,<br>
retkale, rekosehesi!<br>
Vilu on olla viltin alla,<br>
kolkko korjassa eleä."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
koppoi neion korjahansa,<br>
reualti rekosehensa,<br>
asetteli taljoillensa,<br>
alle viltin vieretteli.<br>
Neiti tuossa noin sanovi,<br>
tinarinta riitelevi:<br>
"Päästä pois minua tästä,<br>
laske lasta vallallensa<br>
kunnotointa kuulemasta,<br>
pahalaista palvomasta,<br>
tahi potkin pohjan puhki,<br>
levittelen liistehesi,<br>
korjasi pilastehiksi,<br>
rämäksi re'en retukan!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
aukaisi rahaisen arkun,<br>
kimahutti kirjakannen;<br>
näytteli hope'itansa,<br>
verkaliuskoja levitti,<br>
kultasuita sukkasia,<br>
vöitänsä hopeapäitä.<br>
Verat veivät neien mielen,<br>
raha muutti morsiamen,<br>
hopea hukuttelevi,<br>
kulta kuihauttelevi.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
tuossa neittä mairotteli,<br>
kuihutteli, kutkutteli,<br>
käsi orosen ohjaksissa,<br>
toinen neitosen nisoissa.<br>
Siinä neitosen kisasi,<br>
tinarinnan riu'utteli<br>
alla vaipan vaskikirjan,<br>
päällä taljan taplikkaisen.<br>
Jo antoi Jumala aamun,<br>
toi Jumala toisen päivän.<br>
Niin neiti sanoiksi virkki,<br>
kysytteli, lausutteli:<br>
"Mist' olet sinä sukuisin,<br>
kusta, rohkea, rotuisin?<br>
Lienet suurtaki sukua,<br>
isoa isän aloa."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En ole sukua suurta,<br>
enkä suurta enkä pientä,<br>
olen kerran keskimäistä:<br>
Kalervon katala poika,<br>
tuhma poika tuiretuinen,<br>
lapsi kehjo keiretyinen.<br>
Vaan sano oma sukusi,<br>
oma rohkea rotusi,<br>
jos olet sukua suurta,<br>
isoa isän aloa!"<br>
Neiti varsin vastoavi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En ole sukua suurta,<br>
enkä suurta enkä pientä,<br>
olen kerran keskimäistä:<br>
Kalervon katala tyttö,<br>
tyhjä tyttö tuiretuinen,<br>
lapsi kehjo keiretyinen.<br>
"Ennen lasna ollessani<br>
emon ehtoisen eloilla<br>
läksin marjahan metsälle,<br>
alle vaaran vaapukkahan.<br>
Poimin maalta mansikoita,<br>
alta vaaran vaapukoita;<br>
poimin päivän, yön lepäsin.<br>
Poimin päivän, poimin toisen;<br>
päivälläpä kolmannella<br>
en tiennyt kotihin tietä:<br>
tiehyt metsähän veteli,<br>
ura saatteli salolle.<br>
"Siinä istuin jotta itkin.<br>
Itkin päivän jotta toisen;<br>
päivänäpä kolmantena<br>
nousin suurelle mäelle,<br>
korkealle kukkulalle.<br>
Tuossa huusin, hoilaelin.<br>
Salot vastahan saneli,<br>
kankahat kajahtelivat:<br>
'Elä huua, hullu tyttö,<br>
elä, mieletöin, melua!<br>
Ei se kuulu kumminkana,<br>
ei kuulu kotihin huuto.'<br>
"Päivän päästä kolmen, neljän,<br>
viien, kuuen viimeistäki<br>
kohennihin kuolemahan,<br>
heitihin katoamahan.<br>
Enkä kuollut kuitenkana,<br>
en mä kalkinen kaonnut!<br>
"Oisin kuollut, kurja raukka,<br>
oisin katkennut, katala,<br>
äsken tuosta toisna vuonna,<br>
kohta kolmanna kesänä<br>
oisin heinänä helynnyt,<br>
kukoistellut kukkapäänä,<br>
maassa marjana hyvänä,<br>
punaisena puolukkana,<br>
nämät kummat kuulematta,<br>
haikeat havaitsematta."<br>
Sai toki sanoneheksi,<br>
kerran kertoelleheksi:<br>
heti repsahti re'estä,<br>
siitä juoksihe jokehen,<br>
kosken kuohu'un kovahan,<br>
palavahan pyörtehesen.<br>
Siihen surmansa sukesi,<br>
kuolemansa kohtaeli;<br>
löyti turvan Tuonelassa,<br>
armon aaltojen seassa.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
pyyhältihe korjastansa,<br>
alkoi itkeä isosti,<br>
valitella vaikeasti:<br>
"Voi poloinen, päiviäni,<br>
voipa, kurja, kummiani,<br>
kun pi'in sisarueni,<br>
turmelin emoni tuoman!<br>
Voi isoni, voi emoni,<br>
voi on valtavanhempani!<br>
Minnekä minua loitte,<br>
kunne kannoitte katalan?<br>
Parempi olisin ollut<br>
syntymättä, kasvamatta,<br>
ilmahan sikeämättä,<br>
maalle tälle täytymättä.<br>
Eikä surma suorin tehnyt,<br>
tauti oike'in osannut,<br>
kun ei tappanut minua,<br>
kaottanut kaksiöisnä."<br>
Veitsin länkensä levitti,<br>
rauoin rahnoi rahkehensa,<br>
hyppäsi hyvän selälle,<br>
hyvän laukin lautasille.<br>
Ajavi palasen maata,<br>
pikkaraisen piirrältävi,<br>
päätyvi ison pihoille,<br>
oman taaton tanterelle.<br>
Emo päätyvi pihalle:<br>
"Oi emoni, kantajani!<br>
Kun oisit, emo kuluni,<br>
synnyteltäissä minua<br>
pannut saunahan savua,<br>
lyönyt saunan salpa päälle,<br>
tukahuttanut savuhun,<br>
kaottanut kaksiöisnä,<br>
vienyt hurstilla vetehen,<br>
upotellut uutimella,<br>
luonut tuutusen tulehen,<br>
liekun lietehen sysännyt!<br>
"Oisiko kylä kysynyt:<br>
'Missä tuutunen tuvasta,<br>
mitä sauna salpa päällä?'<br>
Sinä oisit vastannunna:<br>
'Tuutusen tulessa poltin,<br>
liekun liesivalkeassa.<br>
Saunassa te'in ituja,<br>
ma'ustelin maltahia.'"<br>
Emo ennätti kysyä,<br>
vanhempansa tutkaella:<br>
"Mi sinulla, poikaseni,<br>
mikä kumma kuulumassa?<br>
On kuin Tuonelta tulisit,<br>
Manalalta matkoaisit!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo nyt on kummat kuulununna,<br>
turmiot tapahtununna,<br>
kun pi'in oman sisaren,<br>
turmelin emoni tuoman!<br>
"Tulin viennästä vetojen,<br>
maarahojen maksannasta.<br>
Päätyi neito vastahani;<br>
mie tuota kisauttelin:<br>
se oli sisarueni,<br>
se oman emoni lapsi!<br>
"Se jo surmansa sukesi,<br>
kuolemansa kohtaeli<br>
kosken kuohu'un kovahan,<br>
palavahan pyörtehesen.<br>
Itse en nyt tieäkänä,<br>
arvoa, älyäkänä,<br>
kunne surmani sukean,<br>
kunne, kurja, kuoletaime:<br>
suuhun ulvovan sutosen,<br>
karhun kiljuvan kitahan<br>
vainko vatsahan valahan,<br>
meren hauin hampahisin?"<br>
Emo tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ellös menkö, poikaseni,<br>
suuhun ulvovan sutosen,<br>
karhun kiljuvan kitahan<br>
eläkä vatsahan valahan,<br>
hauin hirmun hampahisin!<br>
Onpa suurta Suomen nientä,<br>
sankoa Savon rajoa<br>
piillä miehen pillojansa,<br>
hävetä pahoja töitä,<br>
piillä vuotta viisi, kuusi,<br>
ynnähän yheksän vuotta,<br>
kunnes aika armon tuopi,<br>
vuoet huolen huojentavi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Enkä lähe piilemähän,<br>
en, paha, pakenemahan!<br>
Lähen surman suun esille,<br>
Kalman kartanon oville,<br>
suurille sotasijoille,<br>
miesten tappotanterille:<br>
viel' on Unto oikeana,<br>
mies katala kaatamatta,<br>
kostamatta taaton kohlut,<br>
maammon mahlat maksamatta,<br>
muistamatta muutki vaivat,<br>
itseni hyvin-piännät."<br>



<hr/>
<h3 id="36">Kuudesneljättä runo</h3>


Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
siitä suorikse sotahan,<br>
vainotielle valmistaikse.<br>
Hioi hetken miekkoansa,<br>
toisen keihoa teroitti.<br>
Emo tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ellös, poikani poloinen,<br>
saako suurehen sotahan,<br>
menkö miekan melskehesen!<br>
Ken suotta sotahan saapi,<br>
tahallansa tappelohon,<br>
se soassa surmatahan,<br>
tapetahan tappelossa,<br>
miekkoihin menetetähän,<br>
kalpoihinsa kaaetahan.<br>
"Lähet vuohella sotahan,<br>
kaurihilla tappelohon.<br>
Pian vuohi voitetahan,<br>
kauris kaatahan likahan:<br>
tulet koiralla kotihin,<br>
sammakolla saat piha'an."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"En mä silloin suohon sorru<br>
enkä kaau kankahalle,<br>
korppien kotisijoille,<br>
variksien vainioille,<br>
kun sorrun sotatiloille,<br>
vaivun vainotanterille.<br>
Somap' on sotahan kuolla,<br>
kaunis miekan kalskehesen!<br>
Sorea sotainen tauti:<br>
äkin poika pois tulevi,<br>
potematta pois menevi,<br>
laihtumatta lankeavi."<br>
Tuon emo sanoiksi virkki:<br>
"Kun sinä sotahan kuolet,<br>
mitä jääpi taatollesi<br>
vanhan päivänsä varaksi?"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kuolkohon kujarikoille,<br>
kaatukohon kartanolle!"<br>
"Mitä jääpi maammollesi<br>
vanhan päivänsä varaksi?"<br>
"Kuolkohon kupo sylihin,<br>
läävähän läkähtyköhön!"<br>
"Mitä jääpi veikollesi<br>
päivän vastaisen varaksi?"<br>
"Metsähän menettyköhön,<br>
vainiolle vaipukohon!"<br>
"Mitä jääpi siskollesi<br>
päivän vastaisen varaksi?"<br>
"Kaivotielle kaatukohon,<br>
sotkutielle sortukohon!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
kohta lähtevi ko'ista.<br>
Sanovi sanan isolle:<br>
"Hyvästi, hyvä isoni!<br>
Itketkö sinä minua,<br>
koskas kuulet kuolleheksi,<br>
kansasta kaonneheksi,<br>
sortuneheksi su'usta?"<br>
Tuon isä sanoiksi virkki:<br>
"En minä sinua itke,<br>
jospa kuulen kuolleheksi:<br>
poika toinen tehtänehe,<br>
poika paljoa parempi,<br>
äijeä älykkähämpi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Enkä itke mie sinua,<br>
kuulisinko kuolleheksi.<br>
Saan minä mokoman taaton:<br>
suun savesta, pään kivestä,<br>
silmät suolta karpaloista,<br>
parran kuivista kuloista,<br>
jalat raian haarukasta,<br>
muun lihan lahosta puusta."<br>
Virkkoi siitä veikollensa:<br>
"Jää hyvästi, veikkoseni!<br>
Itketkö sinä minua,<br>
koskas kuulet kuolleheksi,<br>
kansasta kaonneheksi,<br>
sortuneheksi su'usta?"<br>
Veikko tuon sanoiksi virkki:<br>
"En itke minä sinua,<br>
josko kuulen kuolleheksi:<br>
veli toinen saatanehe,<br>
veli paljoa parempi,<br>
kahta mointa kaunihimpi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Enkä itke mie sinua,<br>
kuulisinko kuolleheksi.<br>
Saan minä mokoman veljen:<br>
pään kivestä, suun savesta,<br>
silmät suolta karpaloista,<br>
hiukset kuivista kuloista,<br>
jalat raian haarukasta,<br>
muun lihan lahosta puusta."<br>
Sanoi siitä siskollensa:<br>
"Hyvästi, sisarueni!<br>
Itketkö sinä minua,<br>
koskas kuulet kuolleheksi,<br>
kansasta kaonneheksi,<br>
sortuneheksi su'usta?"<br>
Noin sisar sanoiksi virkki:<br>
"En itke minä sinua,<br>
josko kuulen kuolleheksi:<br>
veli toinen saatanehe,<br>
veli paljoa parempi,<br>
äijeä älykkähämpi."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Enkä itke mie sinua,<br>
kuulisinko kuolleheksi.<br>
Saan minä mokoman siskon:<br>
pään kivestä, suun savesta,<br>
silmät suolta karpaloista,<br>
hiukset kuivista kuloista,<br>
korvat lammin lumpehista,<br>
varren vaahteren vesasta."<br>
Sanoi siitä äitillensä:<br>
"Äitiseni, armaiseni,<br>
minun kaunis kantajani,<br>
kultainen kulettajani!<br>
Itketkö sinä minua,<br>
koskas kuulet kuolleheksi,<br>
kansasta kaonneheksi,<br>
sortuneheksi su'usta?"<br>
Tuon emo sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Et älyä äitin mieltä,<br>
arvoa emon syäntä.<br>
Itkenpä minä sinua,<br>
kun sun kuulen kuolleheksi,<br>
väestä vähenneheksi,<br>
sortuneheksi su'usta:<br>
itken tulville tupamme,<br>
siltalauat lainehille,<br>
kujat kaikki kuurullani,<br>
läävät länkämöisilläni;<br>
lumet itken iljeniksi,<br>
iljenet suliksi maiksi,<br>
sulat maat vihottaviksi,<br>
vihottavat viereviksi.<br>
"Mit' en itkeä ilenne,<br>
kut' en voine voivotella,<br>
itkeä inehmisissä,<br>
itken saunassa saloa,<br>
yliset kulasvesille,<br>
saunan lauat lainehille."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
läksi soitellen sotahan,<br>
iloitellen tappelohon.<br>
Soitti suolla, soitti maalla,<br>
kajahutti kankahalla,<br>
rojahutti ruohokossa,<br>
kulahutteli kulossa.<br>
Vieri viestinen jälestä,<br>
sai sanoma korvihinsa:<br>
"Jo iso kotona kuoli,<br>
vaipui valtavanhempasi.<br>
Käypäs tuota katsomahan,<br>
kuten kuollut hauatahan!"<br>

Kullervo, Kalervon poika,<br>
hänpä varsin vastaeli:<br>
"Kun lie kuollut, kuolkahansa!<br>
On meillä kotona ruuna,<br>
millä maahan vietäkähän,<br>
kalmahan katettakahan!"<br>
Soitti suolla mennessänsä,<br>
patakoitteli palolla.<br>
Vieri viestinen jälestä,<br>
sai sanoma korvihinsa:<br>
"Jo veli kotona kuoli,<br>
vaipui lapsi vanhempasi.<br>
Käypäs tuota katsomahan,<br>
kuten kuollut hauatahan!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
hänpä varsin vastaeli:<br>
"Kun lie kuollut, kuolkahansa!<br>
On siellä ori kotona,<br>
millä maahan vietäkähän,<br>
kalmahan katettakahan!"<br>
Soitti suolla käyessänsä,<br>
kullervoitsi kuusikossa.<br>
Vieri viestinen jälestä,<br>
sai sanoma korvihinsa:<br>
"Jo sisar kotona kuoli,<br>
vaipui lapsi vanhempasi.<br>
Käypäs tuota katsomahan,<br>
kuten kuollut hauatahan!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
hänpä varsin vastaeli:<br>
"Kun lie kuollut, kuolkahansa!<br>
On meillä kotona tamma,<br>
millä maahan vietäkähän,<br>
kalmahan katettakahan!"<br>
Kulaten kulossa astui,<br>
heläellen heinikossa.<br>
Vieri viestinen jälestä,<br>
sai sanoma korvihinsa:<br>
"Kuoli ehtoinen emosi,<br>
kaatui maire maammuesi.<br>
Käypäs tuota katsomahan,<br>
miten miero hautoavi!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi minä poloinen poika,<br>
kun kuoli emo minulta,<br>
uupui uutimen tekijä,<br>
vaipui vaipan kirjoittaja,<br>
pitkän piustan kehreäjä,<br>
väkivärttinän vetäjä;<br>
enk' ollut luona luopuessa,<br>
läsnä hengen lähtiessä!<br>
Lie kuollut kovin viluhun<br>
vainko leivän puuttehesen?<br>
"Kuollut koissa pestäköhön<br>
Saksan saippuavesillä,<br>
silkkihin si'eltäköhön,<br>
palttinoihin pantakohon!<br>
Siitä maahan vietäköhön,<br>
kalmahan katettakohon,<br>
itkuvirsin vietäköhön,<br>
laulaen lasettakohon!<br>
En vielä kotihin joua:<br>
viel' on Unto kostamatta,<br>
mies katala kaatamatta,<br>
ilkeä hävittämättä."<br>
Meni soitellen sotahan,<br>
ilon lyöen Untolahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi Ukko, ylijumala!<br>
Jos nyt mulle miekan saisit<br>
sekä kalvan kaunihimman,<br>
joka joukolle pitäisi,<br>
saattaisi satalu'ulle!"<br>
Saip' on miekan mielehisen,<br>
kalvan kaikkien parahan,<br>
jolla kaatoi kaiken kansan,<br>
joukon Untamon hävitti.<br>
Tuvat poltteli poroksi,<br>
kypeniksi kyyetteli:<br>
kivet jätti kiukahista,<br>
pitkän pihlajan pihoista.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
jo tuosta kotihin kääntyi<br>
ison entisen tuville,<br>
vanhempansa vainioille:<br>
tupa on tyhjä tultuansa,<br>
autio avattuansa;<br>
ei tulla likistämähän,<br>
käyä kättä antamahan.<br>
Antoi kättä hiilokselle:<br>
hiilet kylmät hiiloksessa.<br>
Tuosta tunsi tultuansa:<br>
ei ole emo elossa.<br>
Pisti kättä kiukahalle:<br>
kivet kylmät kiukahassa.<br>
Tuosta tunsi tultuansa:<br>
ei ole iso elossa.<br>
Loi on silmät sillan päälle:<br>
silta kaikki siivomatta.<br>
Tuosta tunsi tultuansa:<br>
ei ole sisar elossa.<br>
Vieri valkamavesille:<br>
ei venettä valkamassa.<br>
Tuosta tunsi tultuansa:<br>
ei ole veli elossa.<br>
Loihe siitä itkemähän;<br>
itki päivän, itki toisen.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi on ehtoinen emoni!<br>
Mitäs mulle tänne heitit<br>
eläessä tällä maalla?<br>
"Et kuule, emo, minua,<br>
jos ma silmillä siherrän<br>
eli kulmilla kujerran,<br>
päälaella lausuelen!"<br>
Emo hauasta havasi,<br>
alta mullan muistuttavi:<br>
"Jäihän multa Musti koira<br>
käyäksesi metsämaille.<br>
Ota koirasi keralle,<br>
mene tuonne metsämaille,<br>
ylös korpehen kohoa<br>
metsän tyttöjen tyköhön,<br>
sinipiikojen pihalle,<br>
havulinnan liepehille,<br>
evähiä etsimähän,<br>
antia anelemahan!"<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
otti koiransa keralle,<br>
läksi tietä telkkimähän,<br>
korpehen kohoamahan.<br>
Kävi matkoa vähäisen,<br>
astui tietä pikkaraisen;<br>
tuli tuolle saarekselle,<br>
tuolle paikalle tapahtui,<br>
kuss' oli piian pillannunna,<br>
turmellut emonsa tuoman.<br>
Siin' itki ihana nurmi,<br>
aho armahin valitti,<br>
nuoret heinät hellitteli,<br>
kuikutti kukat kanervan<br>
tuota piian pillamusta,<br>
emon tuoman turmelusta:<br>
eikä nousnut nuori heinä,<br>
kasvanut kanervan kukka,<br>
ylennyt sijalla sillä,<br>
tuolla paikalla pahalla,<br>
kuss' oli piian pillannunna,<br>
emon tuoman turmellunna.<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
tempasi terävän miekan;<br>
katselevi, kääntelevi,<br>
kyselevi, tietelevi.<br>
Kysyi mieltä miekaltansa,<br>
tokko tuon tekisi mieli<br>
syöä syyllistä lihoa,<br>
viallista verta juoa.<br>
Miekka mietti miehen mielen,<br>
arvasi uron pakinan.<br>
Vastasi sanalla tuolla:<br>
"Miks' en söisi mielelläni,<br>
söisi syyllistä lihoa,<br>
viallista verta joisi?<br>
Syön lihoa syyttömänki,<br>
juon verta viattomanki."<br>
Kullervo, Kalervon poika,<br>
sinisukka äijön lapsi,<br>
pään on peltohon sysäsi,<br>
perän painoi kankahasen,<br>
kären käänti rintahansa,<br>
itse iskihe kärelle.<br>
Siihen surmansa sukesi,<br>
kuolemansa kohtaeli.<br>
Se oli surma nuoren miehen,<br>
kuolo Kullervo urohon,<br>
loppu ainakin urosta,<br>
kuolema kovaosaista.<br>
Silloin vanha Väinämöinen,<br>
kunpa kuuli kuolleheksi,<br>
Kullervon kaonneheksi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Elkötte, etinen kansa,<br>
lasta kaltoin kasvatelko<br>
luona tuhman tuuittajan,<br>
vierahan väsyttelijän!<br>
Lapsi kaltoin kasvattama,<br>
poika tuhmin tuuittama<br>
ei tule älyämähän,<br>
miehen mieltä ottamahan,<br>
vaikka vanhaksi eläisi,<br>
varreltansa vahvistuisi."<br>



<hr/>
<h3 id="37">Seitsemäsneljättä runo</h3>


Se on seppo Ilmarinen<br>
naista itki illat kaiket,<br>
yöt itki unettomana,<br>
päivät einehettömänä;<br>
aamut aikaisin valitti,<br>
huomeniset huokaeli,<br>
kun oli kuollut nuori nainen,<br>
kaunis kalmahan katettu.<br>
Eipä kääntynyt käessä<br>
vaskinen vasaran varsi,<br>
kuulunut pajasta kalke<br>
yhen kuuhuen kululla.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"En tieä, poloinen poika,<br>
miten olla, kuin eleä.<br>
Istun yön eli makoan,<br>
äijä on yötä, tunti tuhma,<br>
vaivoja, matala mahti.<br>
"Ikävät on iltaseni,<br>
apeat on aamuseni,<br>
äsken yöllä äitelämpi,<br>
havatessa haikeampi.<br>
Ei ole iltoja ikävä,<br>
ei apea aamujani,<br>
mure muita aikojani:<br>
ihanaistani ikävä,<br>
apeainen armastani,<br>
mure mustakulmaistani.<br>
"Jo vainen iällä tällä<br>
use'in minun utuisen<br>
keskiöisissä unissa<br>
koura tyhjeä kokevi,<br>
käsi vaalivi valetta<br>
kupehelta kummaltaki."<br>
Seppo naisetta elävi,<br>
puolisotta vanhenevi.<br>
Itki kuuta kaksi, kolme.<br>
Niinpä kuulla neljännellä<br>
poimi kultia mereltä,<br>
hope'ita lainehilta;<br>
keräsi kekosen puita,<br>
kolmekymmentä rekoista;<br>
puunsa poltti hiililöiksi,<br>
hiilet ahjohon ajeli.<br>
Otti noita kultiansa,<br>
valitsi hope'itansa<br>
sykysyisen uuhen verran,<br>
verran talvisen jäniksen.<br>
Työnti kullat kuumentohon,<br>
ajoi ahjohon hopeat,<br>
pani orjat lietsomahan,<br>
palkkalaiset painamahan.<br>
Orjat lietsoi löyhytteli,<br>
palkkalaiset painatteli<br>
kintahattomin kätösin,<br>
hatuttoman hartioisen.<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
ahjoa kohentelevi,<br>
pyyti kullaista kuvaista,<br>
hope'ista morsianta.<br>
Ei orjat hyvästi lietso<br>
eikä paina palkkalaiset.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse löihe lietsomahan.<br>
Lietsahutti kerran, kaksi,<br>
niin kerralla kolmannella<br>
katsoi ahjonsa alusta,<br>
lietsehensä liepehiä,<br>
mitä ahjosta ajaikse,<br>
tungeikse tulisijasta.<br>
Uuhi ahjosta ajaikse,<br>
lähetäikse lietsehestä,<br>
karva kulta, toinen vaski,<br>
kolmas on hopeakarva.<br>
Muut tuota ihastelevi,<br>
ei ihastu Ilmarinen.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Se susi sinuista toivoi!<br>
Toivon kullaista sopua,<br>
hope'ista puolisoa."<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
uuhen työntävi tulehen.<br>
Liitti kultia lisäksi,<br>
hope'ita täytteheksi,<br>
pani orjat lietsomahan,<br>
palkkalaiset painamahan.<br>
Orjat lietsoi löyhytteli,<br>
palkkalaiset painatteli<br>
kintahattomin kätösin,<br>
hatuttoman hartioisen.<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
ahjoa kohentelevi,<br>
pyyti kullaista kuvoa,<br>
hope'ista morsianta.<br>
Ei orjat hyvästi lietso<br>
eikä paina palkkalaiset.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse loihe lietsomahan.<br>
Lietsahutti kerran, kaksi,<br>
niin kerralla kolmannella<br>
katsoi ahjonsa alusta,<br>
lietsehensä liepehiä,<br>
mitä ahjosta ajaikse,<br>
lähetäikse lietsehestä.<br>
Varsa ahjosta ajaikse,<br>
lähetäikse lietsehestä,<br>
harja kulta, pää hopea,<br>
kaikki vaskesta kaviot.<br>
Muut tuota hyvin ihastui,<br>
ei ihastu Ilmarinen.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Se susi sinuista toivoi!<br>
Toivon kullaista sopua,<br>
hope'ista puolisoa."<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
varsan työntävi tulehen.<br>
Liitti kultia lisäksi,<br>
hope'ita täytteheksi,<br>
pani orjat lietsomahan,<br>
palkkalaiset painamahan.<br>
Orjat lietsoi löyhytteli,<br>
palkkalaiset painatteli<br>
kintahattomin kätösin,<br>
hatuttoman hartioisen.<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
ahjoa kohentelevi,<br>
pyyti kullaista kuvoa,<br>
hope'ista morsianta.<br>
Ei orjat hyvästi lietso<br>
eikä paina palkkalaiset.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse loihe lietsomahan.<br>
Lietsahutti kerran, kaksi,<br>
niin kerralla kolmannella<br>
katsoi ahjonsa alusta,<br>
lietsehensä liepehiä,<br>
mitä ahjosta ajaikse,<br>
lähetäikse lietsehestä.<br>
Neiti ahjosta ajaikse,<br>
kultaletti lietsehestä,<br>
pää hopea, kassa kulta,<br>
varsi kaikki kaunokainen.<br>
Muut tuota pahoin pelästyi,<br>
ei pelästy Ilmarinen.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
takoi kullaista kuvoa,<br>
takoi yön levähtämättä,<br>
päivän pouahuttamatta.<br>
Jalat laati neitoselle,<br>
jalat laati, käet kuvasi:<br>
eipä jalka nousekana,<br>
käänny käet syleilemähän.<br>
Takoi korvat neiollensa:<br>
eipä korvat kuulekana.<br>
Niin sovitti suun sorean,<br>
suun sorean, sirkut silmät.<br>
Saanut ei sanoa suuhun<br>
eikä silmähän suloa.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Oisi tuo sorea neito,<br>
kun oisi sanallisena,<br>
mielellisnä, kielellisnä."<br>
Saattoi siitä neitosensa<br>
utuisehen uutimehen,<br>
pehme'ille pääaloille,<br>
sulkkuisille vuotehille.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
lämmitti kylyn utuisen,<br>
laati saunan saipuaisen;<br>
vastat varpaiset varusti,<br>
vettä kolme korvollista,<br>
jolla peiponen peseikse,<br>
pulmunen puhasteleikse<br>
noista kullan kuonasista.<br>
Kylpi seppo kyllitellen,<br>
valelihe vallotellen.<br>
Neien vierehen venähti<br>
utuisehen uutimehen,<br>
teltahan teräksisehen,<br>
rankisehen rautaisehen.<br>
Siinä seppo Ilmarinen<br>
heti yönä ensimäisnä<br>
kyllä peitettä kysyvi,<br>
vaippoja varustelevi,<br>
kahet, kolmet karhuntaljat,<br>
viiet, kuuet villavaipat,<br>
maata kera puolisonsa,<br>
tuon on kultaisen kuvansa.<br>
Se oli kylki kyllä lämmin,<br>
ku oli vasten vaippojansa;<br>
ku oli nuorta neittä vasten,<br>
vasten kullaista kuvoa,<br>
se oli kylki kylmimässä,<br>
oli hyyksi hyytymässä,<br>
meren jääksi jäätymässä,<br>
kiveksi kovoamassa.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Ei tämä hyvä minulle!<br>
Vienen neien Väinölähän<br>
Väinämöiselle varaksi,<br>
polviseksi puolisoksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi."<br>
Viepi neien Väinölähän.<br>
Sitte sinne tultuansa<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi sie vanha Väinämöinen!<br>
Tuossa on sinulle tyttö,<br>
neiti kaunis katsannolta,<br>
eik' ole suuri suun piolta,<br>
kovin leuoilta leveä."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
katsahti kuvoa tuota,<br>
luopi silmät kullan päälle.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Miksi toit minulle tuota,<br>
tuota kullan kummitusta?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Miksi muuksi kuin hyväksi!<br>
Polviseksi puolisoksi,<br>
kainaloiseksi kanaksi."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Oi on seppo veikkoseni!<br>
Tunge neitosi tulehen,<br>
tao kaikiksi kaluiksi,<br>
tahi vie Venäehelle,<br>
saata Saksahan kuvasi<br>
rikkahien riian naia,<br>
suurien soan kosia!<br>
Ei sovi minun su'ulle,<br>
ei minullen itselleni<br>
naista kullaista kosia,<br>
hope'ista huolitella."<br>
Siitä kielti Väinämöinen,<br>
epäsi suvannon sulho,<br>
kielti kansan kasvavaisen,<br>
epäsi yleneväisen<br>
kullalle kumartamasta,<br>
hopealle horjumasta.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Elkätte, pojat poloiset,<br>
vasta kasvavat urohot,<br>
ollette elonkeraiset<br>
elikkä elottomatki,<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
naista kullaista kosiko,<br>
hope'ista huolitelko!<br>
Kylmän kulta kuumottavi,<br>
vilun huohtavi hopea."<br>



<hr/>
<h3 id="38">Kahdeksasneljättä runo</h3>


Tuop' on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
heitti kultaisen kuvansa,<br>
hope'isen neitosensa.<br>
Pisti varsan valjahisin,<br>
ruskean re'en etehen,<br>
itse istuvi rekehen,<br>
kohennaikse korjahansa.<br>
Lähteäksensä lupasi<br>
sekä mietti mennäksensä<br>
pyytämähän Pohjolasta<br>
toista Pohjolan tytärtä.<br>
Sai päivän ajaneheksi,<br>
tuosta toisen vierneheksi;<br>
päivälläpä kolmannella<br>
tuli Pohjolan pihalle.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
itse päätyvi pihalle.<br>
Sai tuossa sanelemahan,<br>
kääntihe kyselemähän<br>
oman lapsensa oloa,<br>
asuntoa armahansa<br>
miniänä miehelässä,<br>
naisena anoppelassa.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ellös nyt, anoppiseni,<br>
ellös sie kyselkö tuota,<br>
elämiä tyttäresi,<br>
asuntoa armahasi!<br>
Jo sen on surma suin pi'ellyt,<br>
kova loppu loukahtanut.<br>
Maassa on jo marjaseni,<br>
kankahassa kaunoiseni,<br>
mustakulmani kulossa,<br>
hopeani heinikossa.<br>
Läksin toista tyttöäsi,<br>
nuorempata neitoasi.<br>
Annapa, anoppiseni,<br>
työnnä toinen tyttäresi<br>
naisen entisen eloille,<br>
sijalle sisaruensa!"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Pahoin tein minä poloinen,<br>
pahoinpa, polon-alainen,<br>
kun ma lapseni lupasin,<br>
työnsin sulle toisenkana<br>
nuorena nukahtamahan,<br>
verevänä vieremähän:<br>
annoin kuin sutosen suuhun,<br>
karhun kiljuvan kitahan.<br>
"En nyt toista annakana,<br>
en mä työnnä tyttöäni<br>
nokiesi nuohojaksi,<br>
karstojesi kaapijaksi.<br>
Ennen työnnän tyttäreni,<br>
laitan lapseni vakavan<br>
koskehen kohisevahan,<br>
palavahan pyörtehesen,<br>
Manalan matikan suuhun,<br>
Tuonen hauin hampahisin."<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa,<br>
käänti päätä käiväräistä.<br>
Itse tunkihe tupahan,<br>
alle kattojen ajoihe.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tulepa minulle, tyttö,<br>
sijalle sisaruesi,<br>
naisen entisen eloille<br>
mesileivän leipojaksi,<br>
oluen osoajaksi!"<br>
Lauloi lapsi lattialta,<br>
sekä lauloi jotta lausui:<br>
"Pois on, liika, linnastamme,<br>
mies outo, ovilta näiltä!<br>
Tukon linnoa tuhosit,<br>
palan linnoa pahensit<br>
kerran ennen käytyäsi,<br>
ovillen osattuasi.<br>
"Neitonen, sinä sisari!<br>
Elä sulho'on ihastu,<br>
elä sulhon suun pitohon<br>
eläkä jalkoihin jaloihin!<br>
Sulholl' on suen ikenet,<br>
revon koukut kormanossa,<br>
karhun kynnet kainalossa,<br>
veren juojan veitsi vyöllä,<br>
jolla päätä piirtelevi,<br>
selkeä sirettelevi."<br>
Neiti itse noin saneli<br>
Ilmariselle sepolle:<br>
"En lähe minä sinulle<br>
enkä huoli huitukoille!<br>
Tapoit naisen ennen naiun,<br>
surmasit sisarueni:<br>
vielä tappaisit minunki,<br>
surmoaisit itseniki.<br>
Onpa tässä neitosessa<br>
paremmanki miehen verta,<br>
kaunihimman varren kauppa,<br>
koreamman korjan täysi,<br>
paikoille paremmillenki,<br>
isommille istuimille,<br>
ei sepon sysisijoille,<br>
miehen tuhmaisen tulille."<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa.<br>
Saautti tytön samassa,<br>
käärälti käpälihinsä,<br>
läksi tuiskuna tuvasta,<br>
riepsahti rekensä luoksi;<br>
työnnälti tytön rekehen,<br>
koksahutti korjahansa.<br>
Läksi kohta kulkemahan,<br>
valmistui vaeltamahan,<br>
käsi ohjassa orosen,<br>
toinen neien nännisillä.<br>
Neiti itki ja urisi,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Sain nyt suolle karpalohon,<br>
vehkahan vesiperille;<br>
tuonne ma kana katoan,<br>
kuolen, lintu, liian surman!<br>
"Kuule, seppo Ilmarinen!<br>
Kun et laskene minua,<br>
potkin korjasi paloiksi,<br>
sären reen repalehiksi,<br>
potkin poikki polvillani,<br>
sären säärivarsillani."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Sentähen sepon rekosen<br>
laiat rautahan rakettu,<br>
jotta potkia pitävi,<br>
hyvän immen heiskaroia."<br>
Neitonen kujertelevi,<br>
vyö vaski valittelevi,<br>
sormiansa murtelevi,<br>
katkovi kätösiänsä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kun et laskene minua,<br>
laulaime meren kalaksi,<br>
syvän aallon siikaseksi."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Etpä sinä sinne pääse:<br>
minä haukina jälessä."<br>
Neitonen kujertelevi,<br>
vyö vaski valittelevi,<br>
sormiansa murtelevi,<br>
katkovi kätösiänsä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kun et laskene minua,<br>
metsähän menetteleime,<br>
kärpäksi kiven kolohon."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Etpä sinä sinne pääse:<br>
minä saukkona jälessä."<br>
Neitonen kujertelevi,<br>
vyö vaski valittelevi,<br>
sormiansa murtelevi,<br>
katkovi kätösiänsä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kun et laskene minua,<br>
kiuruna kiverteleime<br>
taaksi pilven piilemähän."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Etpä sinä sinne pääse:<br>
minä kokkona jälessä."<br>
Kulki matkoa palasen,<br>
ajoi tietä pikkuruisen.<br>
Jo hepo höryeleikse,<br>
luppakorva luonteleikse.<br>
Neiti päätänsä kohotti,<br>
näki jälkiä lumessa.<br>
Kysytteli, lausutteli:<br>
"Mi on tästä poikki juosnut?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Jänö on juosnut siitä poikki."<br>
Neiti parka huokaiseikse,<br>
huokaiseikse, henkäiseikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi minua, kurja raukka!<br>
Parempi minun olisi,<br>
parempi oletteleisi<br>
jänön juoksevan jälillä,<br>
koukkupolven polkemilla,<br>
kuin tämän kosijan reessä,<br>
viirunaaman viltin alla.<br>
Jänön on karvat kaunihimmat,<br>
jänön suumalo somempi."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
puri huulta, väänti päätä;<br>
ajoa kahattelevi.<br>
Ajoi matkoa palasen:<br>
taas hepo höryeleikse,<br>
luppakorva luonteleikse.<br>
Neiti päätänsä kohotti,<br>
näki jälkiä lumessa.<br>
Kysytteli, lausutteli:<br>
"Mi on tästä poikki juosnut?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Repo on juosnut siitä poikki."<br>
Neiti parka huokaiseikse,<br>
huokaiseikse, henkäiseikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi minua, kurja raukka!<br>
Parempi minun olisi,<br>
parempi oletteleisi<br>
revon reyhkävän re'essä,<br>
aina käyvän ahkiossa,<br>
kuin tämän kosijan reessä,<br>
viirunaaman viltin alla.<br>
Revon on karvat kaunihimmat,<br>
revon suumalo somempi."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
puri huulta, väänti päätä;<br>
ajoa kahattelevi.<br>
Ajoi matkoa palasen:<br>
taas hepo höryeleikse,<br>
luppakorva luonteleikse.<br>
Neiti päätänsä kohotti,<br>
näki jälkiä lumessa.<br>
Kysytteli, lausutteli:<br>
"Mi on tästä poikki juosnut?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Hukka on juosnut siitä poikki."<br>
Neiti parka huokaiseikse,<br>
huokaiseikse, henkäiseikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi minua, kurja raukka!<br>
Parempi minun olisi,<br>
parempi oletteleisi<br>
hukan hurskavan jälillä,<br>
alakärsän askelilla,<br>
kuin tämän kosijan reessä,<br>
viirunaaman viltin alla.<br>
Hukan on karva kaunihimpi,<br>
hukan suumalo somempi."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
puri huulta, väänti päätä.<br>
Ajoa kahattelevi<br>
yöksi uutehen kylähän.<br>
Matkalta väsynehenä<br>
seppo nukkuvi sike'in<br>
- toinen naista naurattavi<br>
mieheltä unekkahalta.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
aamulla havattuansa<br>
murti suuta, väänti päätä,<br>
murti mustoa haventa.<br>
Sanoi seppo Ilmarinen,<br>
itse mietti, noin nimesi:<br>
"Joko luome laulamahan,<br>
laulan moisen morsiamen<br>
metsähän metsän omaksi<br>
vai vetehen veen omaksi?<br>
"En laula metsän omaksi:<br>
metsä kaikki kaihostuisi;<br>
enkäpä ve'en omaksi:<br>
vieroaisi veen kalaset.<br>
Ennen kaa'an kalvallani,<br>
menettelen miekallani."<br>
Miekka mietti miehen kielen,<br>
arvasi uron pakinan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei liene minua luotu<br>
naisia menettämähän,<br>
kataloita kaatamahan."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
jopa loihe laulamahan,<br>
syäntyi sanelemahan.<br>
Lauloi naisensa lokiksi<br>
luo'olle lekottamahan,<br>
veen karille kaikkumahan,<br>
nenät nienten niukumahan,<br>
vastatuulet vaapumahan.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
rekehensä reutoaikse.<br>
Ajoa kahattelevi<br>
alla päin, pahoilla mielin;<br>
matkasi omille maille,<br>
tuli maille tuttaville.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tiellä vastahan tulevi.<br>
Sai tuosta sanelemahan:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen!<br>
Mit' olet pahoilla mielin,<br>
kahta kallella kypärin<br>
Pohjolasta tullessasi?<br>
Miten Pohjola elävi?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Mi on Pohjolan eleä!<br>
Siell' on sampo jauhamassa,<br>
kirjokansi kallumassa:<br>
päivän jauhoi syötäviä,<br>
päivän toisen myötäviä,<br>
kolmannen kotipitoja.<br>
"Jotta sanon kuin sanonki,<br>
vielä kerran kertaelen:<br>
mi on Pohjolan eleä,<br>
kun on sampo Pohjolassa!<br>
Siin' on kyntö, siinä kylvö,<br>
siinä kasvo kaikenlainen,<br>
siinäpä ikuinen onni."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen!<br>
Minne heitit naisen nuoren,<br>
kunne kuulun morsiamen,<br>
kun sa tyhjänä tuletki,<br>
aina naisetta ajelet?"<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Lauloin ma mokoman naisen<br>
meren luo'olle lokiksi.<br>
Nyt se lokkina lojuvi,<br>
kajavana kaakahtavi,<br>
kiljuvi vesikivillä,<br>
kariloilla kaljahuvi."<br>



<hr/>
<h3 id="39">Yhdeksäsneljättä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Lähtekämme Pohjolahan<br>
hyvän sammon saa'antahan,<br>
kirjokannen katsantahan!"<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei ole sampo saatavana,<br>
kirjokansi tuotavana<br>
pimeästä Pohjolasta,<br>
summasta Sariolasta!<br>
Siell' on sampo saatettuna,<br>
kirjokansi kannettuna<br>
Pohjolan kivimäkehen,<br>
vaaran vaskisen sisähän<br>
yheksän lukon ta'aksi;<br>
siihen juuret juurruteltu<br>
yheksän sylen syvähän,<br>
yksi juuri maaemähän,<br>
toinen vesiviertehesen,<br>
kolmas on kotimäkehen."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Veli seppo, veikkoseni!<br>
Lähtekämme Pohjolahan<br>
tuon on sammon saa'antahan!<br>
Laatikamme laiva suuri,<br>
johon sampo saatetahan,<br>
kirjokansi kannetahan<br>
Pohjolan kivimäestä,<br>
vaaran vaskisen sisästä,<br>
yheksän lukon takoa!"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Vakavampi maisin matka.<br>
Lempo menköhön merelle,<br>
surma suurelle selälle!<br>
Siellä tuuli turjuttaisi,<br>
siellä viskaisi vihuri,<br>
saisi sormet soutimeksi,<br>
kämmenet käsimeloiksi."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Vakavampi maisin matka,<br>
vakavampi, vaikeampi,<br>
vielä muuten mutkaisempi.<br>
Lysti on venon vesillä,<br>
purren juosta jolkutella,<br>
ve'et väljät välkytellä,<br>
selät selvät seurustella:<br>
tuuli purtta tuuittavi,<br>
aalto laivoa ajavi,<br>
länsituuli läikyttävi,<br>
etelä e'elle viepi.<br>
Vaan kuitenki kaikitenki,<br>
kun et mieline merisin,<br>
niin on maisin matkatkamme,<br>
rantaisin ratustelkamme!<br>
"Tao nyt mulle uusi miekka,<br>
tee miekka tuliteräinen,<br>
jolla hurttia hutelen,<br>
Pohjan kansan kaikottelen<br>
saaessa otolle sammon<br>
tuonne kylmähän kylähän,<br>
pimeähän Pohjolahan,<br>
summahan Sariolahan!"<br>
Tuo on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
tunki rautoja tulehen,<br>
teräksiä hiiloksehen,<br>
kultia koko piosen,<br>
hope'ita kourallisen.<br>
Laittoi orjat lietsomahan,<br>
palkkalaiset painamahan.<br>
Orjat lietsoi löyhytteli,<br>
hyvin painoi palkkalaiset:<br>
rauta vellinä venyvi,<br>
teräs taipui tahtahana,<br>
hopea vetenä välkkyi,<br>
kulta läikkyi lainehena.<br>
Siitä seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
katsoi alle ahjoksensa,<br>
lietsimensä liepehelle:<br>
näki miekan syntyväksi,<br>
pää kullan kuvauvaksi.<br>
Otti ainehet tulesta,<br>
tempasi hyvät takehet<br>
ahjosta alasimelle,<br>
vasarille, valkkamille.<br>
Takoi miekan mieltä myöten,<br>
kalvan kaikkien parahan,<br>
jonka kullalla kuvasi,<br>
hopealla huolitteli.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuli tuota katsomahan.<br>
Sai miekan tuliteräisen<br>
kätehensä oikeahan.<br>
Katselevi, kääntelevi;<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Onko miekka miestä myöten,<br>
kalpa kantajan mukahan?"<br>
Olipa miekka miestä myöten,<br>
kalpa kantajan mukahan,<br>
jonka kuu kärestä paistoi,<br>
päivä paistoi lappeasta,<br>
tähet västistä välötti,<br>
hevonen terällä hirnui,<br>
kasi naukui naulan päässä,<br>
penu putkessa puhusi.<br>
Sylkytteli miekkoansa<br>
vuoren rautaisen raossa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jo minä terällä tällä<br>
vaikka vuoret poikki löisin,<br>
kalliot kaha jakaisin!"<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Milläpä minä poloinen,<br>
millä, tuima, turveleime,<br>
hyöteleime, vyöteleime<br>
maan varalle, veen varalle?<br>
Joko luustoihin lueime,<br>
rautapaitoihin paneime,<br>
teräsvöihin telkitäime?<br>
Mies on luustossa lujempi,<br>
rautapaiassa parempi,<br>
teräsvyössä tenhoisampi."<br>
Lähteä luku tulevi,<br>
liitto käyä kerkiävi.<br>
Yks' on vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen<br>
läksivät hevon hakuhun,<br>
kuloharjan kuuntelohon,<br>
suvikunnan suitset vyöllä,<br>
varsan valjahat olalla.<br>
Kahen etsivät hevoista,<br>
päätä puitse katselevat,<br>
tarkasti tähystelevät<br>
ympäri salon sinisen:<br>
löytivät hevon lehosta,<br>
kuloharjan kuusikosta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen<br>
painoi päähän kullan päitset,<br>
suvikunnan suitset suuhun.<br>
Ajoa ratustelevat<br>
kahen miehen rantamaata:<br>
kuului rannalta kujerrus,<br>
valitanta valkamalta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Siell' on impi itkemässä,<br>
kana kaikerrehtamassa!<br>
Joko käymme katsomahan,<br>
likeltä tähystämähän?"<br>
Itse astuvi likemmä,<br>
meni luota katsomahan.<br>
Eipä impi itkekänä<br>
eikä kaikerra kananen:<br>
oli pursi itkemässä,<br>
venonen valittamassa.<br>
Virkki vanha Väinämöinen<br>
luoksi purren päästyänsä:<br>
"Mitä itket, puinen pursi,<br>
vene hankava, valitat?<br>
Itketkö sä puisuuttasi,<br>
hankavuuttasi haveksit?"<br>
Pursi puinen vastoavi,<br>
vene hankava sanovi:<br>
"Vesille venosen mieli<br>
tervaisiltaki teloilta,<br>
mieli neien miehelähän<br>
korkeastaki ko'ista.<br>
Sitä itken, pursi raukka,<br>
vene vaivainen, valitan:<br>
itken viejäistä vesille,<br>
laskijaista lainehille.<br>
"Sanottihin tehtäessä,<br>
laulettihin laitettaissa<br>
saatavan sotivenettä,<br>
vainopurtta puuhattavan,<br>
tuovan täyteni eloa,<br>
alustani aartehia:<br>
ei ole sotahan saatu,<br>
eloteillen ensinkänä!<br>
"Muut purret, pahatki purret,<br>
ne aina sotia käyvät,<br>
tappeloita tallustavat;<br>
kolme kertoa kesässä<br>
tuovat täytensä rahoja,<br>
alustansa aartehia.<br>
Minä, veistämä venonen,<br>
satalauta laaittama,<br>
tässä lahon lastuillani,<br>
venyn veistännäisilläni.<br>
Pahimmatki maan matoset<br>
alla kaarien asuvat,<br>
linnut ilman ilke'immät<br>
pesän pielessä pitävät,<br>
kaikki korven konnikatki<br>
kokillani koksentavat.<br>
Oisi kahta kaunihimpi,<br>
kahta, kolmea parempi<br>
olla mäntynä mäellä,<br>
petäjänä kankahalla,<br>
oksilla oravan juosta,<br>
penun alla pyörähellä."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki:<br>
"Elä itke, puinen pursi,<br>
vene hankava, havise!<br>
Kohta saat sotia käyä,<br>
tappeloita tallustella.<br>
"Lienet pursi Luojan luoma,<br>
Luojan luoma, tuojan tuoma,<br>
syrjin syökseite vetehen,<br>
laion aalloillen ajaite,<br>
ilman kouran koskematta,<br>
käen päälle käyttämättä,<br>
olkapään ojentamatta,<br>
käsivarren vaalimatta!"<br>
Pursi puinen vastoavi,<br>
vene hankava sanovi:<br>
"Eipä muu sukuni suuri<br>
eikä veljeni, venoset,<br>
lähe työnnyttä vesille,<br>
laskematta lainehille,<br>
kun ei kourin koskettane,<br>
käsivarsin käännettäne."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Jos ma sun vesille työnnän,<br>
joko juokset soutamatta,<br>
airoilla avittamatta,<br>
huoparilla huopimatta,<br>
puhumatta purjehesen?"<br>
Pursi puinen vastoavi,<br>
vene hankava sanovi:<br>
"Eipä muu sukuni suuri<br>
eikä toinen joukkioni<br>
juokse sormin soutamatta,<br>
airoilla avittamatta,<br>
huoparilla huopimatta,<br>
puhumatta purjehesen."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuosta tuon sanoiksi virkki:<br>
"Joko juokset soutamalla,<br>
airoilla avittamalla,<br>
huoparilla huopimalla,<br>
puhumalla purjehesen?"<br>
Pursi puinen vastoavi,<br>
vene hankava sanovi:<br>
"Jo vainen sukuni muuki,<br>
kaikki veljeni, venoset,<br>
juoksi sormin soutamalla,<br>
airoilla avittamalla,<br>
huoparilla huopimalla,<br>
puhumalla purjehesen."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
heitti hiekalle hevosen,<br>
painoi puuhun marhaminnan,<br>
ohjat oksalle ojenti,<br>
lykkäsi venon vesille,<br>
lauloi purren lainehille.<br>
Kysytteli puista purtta,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi sie kaareva venonen,<br>
pursi puinen, hankaniekka!<br>
Ootko kaunis kannannalta,<br>
kuin oot kaunis katsonnalta?"<br>
Pursi puinen vastoavi,<br>
vene hankava sanovi:<br>
"Oonpa kaunis kannannalta<br>
sekä pohjalta sijava:<br>
soutoa sa'an urohon,<br>
ilman istua tuhannen."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
lauloa hyrähtelevi.<br>
Lauloi ensin laitapuolen<br>
sukapäitä sulhosia,<br>
sukapäitä, piipioja,<br>
saapasjalkoja jaloja.<br>
Lauloi toisen laitapuolen<br>
tinapäitä tyttäriä,<br>
tinapäitä, vaskivöitä,<br>
kultasormia somia.<br>
Lauloi vielä Väinämöinen<br>
teljot täytehen väkeä,<br>
ne on vanhoa väkeä,<br>
iän kaiken istunutta,<br>
kuss' oli vähän sijoa<br>
nuorukaisilta esinnä.<br>
Itse istuvi perähän,<br>
kokan koivuisen kuvulle,<br>
lasketteli laivoansa.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Juokse, pursi, puittomia,<br>
vene, väljiä vesiä!<br>
Kule kuplina merellä,<br>
lumpehina lainehilla!"<br>
Pani sulhot soutamahan,<br>
neiet ilman istumahan.<br>
Sulhot souti, airot notkui:<br>
eipä matka eistykänä.<br>
Pani neiet soutamahan,<br>
sulhot ilman istumahan.<br>
Neiet souti, sormet notkui:<br>
eipä matka eistykänä.<br>
Muutti vanhat soutamahan,<br>
nuoret päältä katsomahan.<br>
Vanhat souti, päät vapisi:<br>
eipä vielä matka eisty.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
itse istui soutamahan:<br>
jopa juoksi puinen pursi,<br>
pursi juoksi, matka joutui.<br>
Loitos kuului airon loiske,<br>
kauas hankojen hamina.<br>
Soutavi sorehtelevi:<br>
teljot rytkyi, laiat notkui,<br>
airot piukki pihlajaiset,<br>
airon pyörät pyinä vinkui,<br>
terät teirinä kukerti,<br>
nenä joikui joutsenena,<br>
perä kaarskui kaarnehena,<br>
hangat hanhina havisi.<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
laskea karehtelevi<br>
perässä punaisen purren,<br>
melan vartevan varassa.<br>
Niemi matkalla näkyvi,<br>
kylä kurja kuumottavi.<br>
Ahti niemellä asuvi,<br>
Kauko niemen kainalossa.<br>
Kalatuutta Kauko itki,<br>
leivätyyttä Lemminkäinen,<br>
Ahti aitan pieneyttä,<br>
veitikkä osan vähyyttä.<br>
Veisti laitoja venehen,<br>
uuen purren pohjapuuta<br>
päässä pitkän nälkäniemen,<br>
paltalla kylän katalan.<br>
Se oli korvalta korea,<br>
silmältä sitäi parempi.<br>
Loi silmänsä luotehelle,<br>
käänti päätä päivän alle:<br>
kaaren kaukoa näkevi,<br>
pilven longan loitompata.<br>
Eipä kaari ollutkana<br>
eikä pieni pilven lonka:<br>
oli pursi kulkemassa,<br>
venonen vaeltamassa<br>
selvällä meren selällä,<br>
ulapalla aukealla;<br>
mies puhas perässä purren,<br>
mies sorea soutimilla.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"En mä tunne tuota purtta,<br>
keksi kelvoista venettä;<br>
souten Suomesta tulevi,<br>
airon iske'in iästä,<br>
melan luoen luotehesen."<br>
Jo huhuta huikahutti,<br>
mäjellytti, mäikähytti,<br>
huuti mies nenästä niemen,<br>
verevä vesien poikki:<br>
"Kenen on veno vesillä,<br>
kenen laiva lainehilla?"<br>
Miehet purresta puhuvat<br>
sekä vaimot vastoavat:<br>
"Mi olet mies metsän asuja,<br>
uros korven kolkuttaja,<br>
kun et tunne tuota purtta,<br>
keksi Väinölän venettä,<br>
et tunne peräurosta<br>
etkä miestä airollista?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Jo tunnen peränpitäjän<br>
ja älyän airollisen:<br>
vaka vanha Väinämöinen<br>
itse on perän piossa,<br>
Ilmarinen airollisna.<br>
Minnekkä menette, miehet,<br>
kunne läksitte, urohot?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Kohti pohjaista kulemme,<br>
kohti kuohuja kovia,<br>
lakkipäitä lainehia:<br>
sampoa tapoamahan,<br>
kirjokantta katsomahan<br>
Pohjolan kivimäestä,<br>
vaaran vaskisen sisästä."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Ohoh vanha Väinämöinen!<br>
Otapa minua, miestä,<br>
urohoksi kolmanneksi,<br>
kun saat sammon nostantahan,<br>
kirjokannen kannantahan!<br>
Vielä mieki miesnä maksan,<br>
jos saisi tapella tarve:<br>
annan käskyn kämmenille,<br>
olkapäilleni opaston."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
otti miehen matkoihinsa,<br>
veitikän venosehensa.<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
jo tulla tuhuttelevi,<br>
käyä luikerrehtelevi.<br>
Tuopi laian tullessansa<br>
venehesen Väinämöisen.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Oisi puuta purressani,<br>
laitoa venehessäni,<br>
parahiksi painoaki.<br>
Miksi laitat laitoasi,<br>
puuta purtehen liseät?"<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Ei vara venettä kaa'a,<br>
tuki suovoa tuhoa.<br>
Use'in merellä Pohjan<br>
tuuli laitoa kysyvi,<br>
vastatuuli varppehia."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Sentähen sotavenosen<br>
rinta rautahan rakettu<br>
ja tehty teräsnenähän,<br>
jottei tuulen tuiki vieä<br>
eikä viskoa vihurin."<br>



<hr/>
<h3 id="40">Neljäskymmenes runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
laskea karehtelevi<br>
tuon on pitkän niemen päästä,<br>
kylän kurjan kuuluvilta.<br>
Laski laulellen vesiä,<br>
ilon lyöen lainehia.<br>
Neiet niemien nenissä<br>
katselevat, kuuntelevat:<br>
"Mi lienee ilo merellä,<br>
mikä laulu lainehilla,<br>
ilo entistä parempi,<br>
laulu muita laatuisampi?"<br>
Laski vanha Väinämöinen,<br>
laski päivän maavesiä,<br>
päivän toisen suovesiä,<br>
kolmannen kosen vesiä.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
muisti muutaman sanansa<br>
korvalla tulisen kosken,<br>
pyhän virran pyörtehessä.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Heitä, koski, kuohuminen,<br>
vesi vankka, vellominen!<br>
Kosken tyttö, kuohuneiti!<br>
Istuite kihokivelle,<br>
kihopaaelle paneite!<br>
Sylin aaltoja aseta,<br>
käsin kääri käppyröitä,<br>
kourin kuohuja kohenna,<br>
jottei riusko rinnoillemme<br>
eikä päällemme päräjä!<br>
"Akka aaltojen-alainen,<br>
vaimo kuohun-korvallinen!<br>
Nouse kourin kuohun päälle,<br>
yskin aallollen ylene<br>
kuohuja kokoamahan,<br>
vaahtipäitä vaalimahan,<br>
jottei syytöintä syseä,<br>
viatointa vierettele!<br>
"Kivet keskellä jokea,<br>
paaet kuohun kukkuralla<br>
otsansa alentakohon,<br>
päälakensa painakohon<br>
matkalta punaisen purren,<br>
tieltä tervaisen venehen!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
Kivi-Kimmo, Kammon poika,<br>
väännä reikä vääntimellä,<br>
puhkaise purasimella<br>
keskelle kosen kiveä,<br>
pahan paaen palleahan,<br>
juosta purren puuttumatta,<br>
venehen vikaumatta!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
veen isäntä, vuon alio,<br>
kivet saata sammaliksi,<br>
hauin vuoluksi venonen<br>
kuohuja kulettaessa,<br>
mäkipäitä mentäessä!<br>
"Neiti kosken-korvallinen,<br>
impi virran-vierellinen!<br>
Kehreäs utuinen lanka<br>
utuisesta kuontalosta!<br>
Veä lankasi ve'elle,<br>
sinerväsi lainehelle,<br>
jota pitkin purren juosta,<br>
tervarinnan teuotella,<br>
mennä miehen melkeänki,<br>
äkkiouonkin osata!<br>
"Melatar on, mielivaimo!<br>
Ota mieluisa melasi,<br>
jollapa piät pereä,<br>
noitivirrat viilettelet<br>
katehen koan e'etse,<br>
noian ikkunan alatse!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
Ukko, taivahan jumala,<br>
piä miekalla pereä,<br>
tuijota tupettomalla,<br>
jotta juosta puisen purren,<br>
mennä mäntyisen venehen!"<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
laskea karehtelevi.<br>
Laski louhien lomitse<br>
noita kuohuja kovia;<br>
eikä puutu puinen pursi,<br>
vene tietäjän takellu.<br>
Äsken tuonne tultuansa<br>
noille väljille vesille<br>
puuttui pursi juoksemasta,<br>
venonen pakenemasta.<br>
Pursi puuttuvi lujahan,<br>
vene vieremättömäksi.<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
toinen lieto Lemminkäinen<br>
pistivät melan merehen,<br>
lastun kuusen lainehesen;<br>
päästeä nytystelevät<br>
tuota purtta puutoksesta:<br>
ei ota venonen juosta<br>
eikä pääse puinen pursi.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi sie lieto Lemmin poika!<br>
Kallistaite katsomahan,<br>
miss' on pursi puuttumassa,<br>
venonen takistumassa<br>
näillä väljillä vesillä,<br>
vienolla alantehella,<br>
kivelläkö vai haolla<br>
vaiko muulla vastuksella!"<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
pyörähtihe katsomahan.<br>
Katsovi venosen alle,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei ole veno kivellä,<br>
ei kivellä, ei haolla:<br>
vene on hauin hartioilla,<br>
ve'en koiran konkkaluilla!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jotaki joessa onpi,<br>
hakojaki, haukiaki.<br>
Kun lie hauin hartioilla,<br>
ve'en koiran konkkaluilla,<br>
veä miekalla vetehen,<br>
katkaise kala kaheksi!"<br>
Se on lieto Lemminkäinen,<br>
poika, veitikkä verevä,<br>
miekan vyöltänsä vetävi,<br>
luunpurijan puoleltansa.<br>
Veti miekalla meryttä,<br>
alta laian laskettavi:<br>
itse vierähti vetehen,<br>
kourin aaltohon kohahti.<br>
Siitä seppo Ilmarinen<br>
tarttui tukkahan urosta,<br>
nostalti merestä miehen.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kaikki on mieheksi kyhätty,<br>
pantu parran kantajaksi,<br>
lisäksi satalu'ulle,<br>
tuhannelle täytteheksi!"<br>
Miekan vyöltänsä vetävi,<br>
tupestansa tuiman rauan,<br>
jolla kalhaisi kaloa,<br>
alta laian läimähytti:<br>
miekka murskaksi mureni,<br>
eipä hauki tiennytkänä.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei ole teissä puolta miestä,<br>
ei urosta kolmannesta!<br>
Kun konsa tulevi tarve,<br>
miehen mieltä vaaitahan,<br>
silloin mieli melkeässä,<br>
kaikki toimi toisialla."<br>
Itse miekkansa veälti,<br>
tempasi terävän rauan.<br>
Työnti miekkansa merehen,<br>
alle laian langetteli<br>
kalahauin hartioihin,<br>
ve'en koiran konkkaluihin.<br>
Miekka luottihe lujahan,<br>
kitasihin kiinnittihe.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
nostalti kaloa tuota,<br>
veti haukia ve'estä:<br>
hauki katkesi kaheksi;<br>
pursto pohjahan putosi,<br>
pää kavahti karpahasen.<br>
Jo otti venonen juosta,<br>
pääsi pursi puutoksesta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
luotti purren luotoselle,<br>
ravahutti rantasehen.<br>
Katselevi, kääntelevi<br>
tuota hauin pääpaloa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ken on vanhin sulholoista,<br>
sepä hauki halkomahan,<br>
kala viploin viiltämähän,<br>
pää paloiksi pahkomahan!"<br>
Miehet purresta puhuvat,<br>
vaimot lausui laitasilta:<br>
"Saajanpa käet sulimmat,<br>
sormet pyytäjän pyhimmät."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
veti veitsen huotrastansa,<br>
kyleltänsä kylmän rauan,<br>
jolla hauin halkaisevi,<br>
pahkovi kalan paloiksi.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ken on nuorin neitosista,<br>
sepä hauki keittämähän<br>
murkinaisiksi muruiksi,<br>
kalaisiksi lounahiksi!"<br>
Kävi neiet keittämähän<br>
- kävi kilvan kymmenenki.<br>
Siitä hauki keitetähän,<br>
murkinoiahan muruina.<br>
Jäipä luita luotoselle,<br>
kalanluita kalliolle.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
noita tuossa katselevi,<br>
katselevi, kääntelevi.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mikä tuostaki tulisi,<br>
noista hauin hampahista,<br>
leveästä leukaluusta,<br>
jos oisi sepon pajassa,<br>
luona taitavan takojan,<br>
miehen mahtavan käsissä?"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen:<br>
"Ei tule tyhjästä mitänä,<br>
kalan ruotasta kalua,<br>
ei seponkana pajassa,<br>
luona taitavan takojan,<br>
miehen mahtavan käsissä."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Näistäpä toki tulisi<br>
kalanluinen kanteloinen,<br>
kun oisi osoajata,<br>
soiton luisen laatijata."<br>
Kun ei toista tullutkana,<br>
ei ollut osoajata,<br>
soiton luisen laatijata,<br>
vaka vanha Väinämöinen<br>
itse loihe laatijaksi,<br>
tekijäksi teentelihe.<br>
Laati soiton hauinluisen,<br>
suoritti ilon ikuisen.<br>
Kust' on koppa kanteletta?<br>
Hauin suuren leukaluusta.<br>
Kust' on naulat kanteletta?<br>
Ne on hauin hampahista.<br>
Kusta kielet kanteletta?<br>
Hivuksista Hiien ruunan.<br>
Jo oli soitto suorittuna,<br>
valmihina kanteloinen,<br>
soitto suuri hauinluinen,<br>
kantelo kalaneväinen.<br>
Tuli tuohon nuoret miehet,<br>
tuli nainehet urohot,<br>
tuli pojat puol'-ikäiset<br>
sekä pienet piikalapset,<br>
tytöt nuoret, vaimot vanhat,<br>
naiset keskikertaisetki,<br>
kanteletta katsomahan,<br>
soittoa tähyämähän.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
käski nuoren, käski vanhan,<br>
käski keskikertaisenki<br>
soittamahan sormillansa<br>
tuota ruotaista romua,<br>
kalanluista kanteletta.<br>
Soitti nuoret, soitti vanhat,<br>
soitti keskikertaisetki.<br>
Nuoret soitti, sormet notkui,<br>
vanhat väänti, pää vapisi:<br>
ei ilo ilolle nousnut,<br>
soitto soitolle ylennyt.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oi te pojat puol'älyiset,<br>
teki tyttäret typerät<br>
sekä muu katala kansa!<br>
Ei ole teissä soittajata,<br>
oike'in osoajata!<br>
Tuokatte minulle soitto,<br>
kantakatte kanteloinen<br>
kahen polven pystyn päähän,<br>
kynnen kymmenen nenähän!"<br>
Siitä lieto Lemminkäinen<br>
saip' on kantelon käsille,<br>
ilon itsensä likemmä,<br>
soiton alle sormiensa.<br>
Soittoa sovittelevi,<br>
kanteletta kääntelevi:<br>
eipä soitto soitakana,<br>
ei ilo iloakana.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Ei ole tässä nuorisossa,<br>
kansassa kasuavassa<br>
eikä vanhassa väessä<br>
tuon on soiton soittajaista,<br>
tuon ilon iloajaista.<br>
Joko Pohjola paremmin<br>
saisi soiton soittamahan,<br>
tuon ilon iloamahan,<br>
jospa laitan Pohjolahan?"<br>
Laittoi soiton Pohjolahan,<br>
saatatti Sariolahan.<br>
Soitti pojat Pohjolassa,<br>
soitti pojat jotta piiat,<br>
soitti miehet naisekkahat<br>
sekä naiset miehekkähät.<br>
Itsekin emäntä soitti,<br>
tuota käänti, tuota väänti,<br>
tuota sormin suoritteli,<br>
kynsin kymmenin piteli.<br>
Soitti pojat Pohjolassa,<br>
soitti kansa kaikenlainen.<br>
Ei ilo ilolle tunnu<br>
eikä soitto soitannalle:<br>
kielet kierohon kävivät,<br>
jouhet parkuivat pahasti,<br>
ääni kaikkui karkeasti,<br>
soitto julmasti sorisi.<br>
Sokea sopessa nukkui,<br>
ukko vanha uunin päällä.<br>
Ukko uunilta havannut,<br>
kiukahalta kirsahtanut<br>
urahti unisijalta,<br>
nurahutti nurkastansa:<br>
"Heretkätte, heittäkätte,<br>
luokatte, lopettakatte!<br>
Puhki korvani puhuvi,<br>
läpi pääni läylentävi,<br>
kaikki käypi karvoilleni,<br>
viepi viikoksi uneni!<br>
"Jos ei soitto Suomen kansan<br>
vasta vaikuta ilolle<br>
eli uuvuta unehen,<br>
maku'usen maanittele,<br>
niin vetehen visko'otte,<br>
aaltoihin upottaotte,<br>
tahi viekötte takaisin,<br>
soitto tuonne saattaotte<br>
miehen tehnehen käsille,<br>
sormille sovittelijan!"<br>
Soitto kielin kerkiävi,<br>
kantelo sanoin kajahui:<br>
"En vielä vetehen joua,<br>
alle aaltojen asetu!<br>
Ennen soitan soittajalla,<br>
vangun vaivan nähnehellä."<br>
Jopa vietihin visusti,<br>
kannettihin kaunihisti<br>
miehen laatijan kätehen,<br>
pyytänehen polvuksille.<br>



<hr/>
<h3 id="41">Yhdesviidettä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
sormiansa suorittavi,<br>
peukaloitansa pesevi.<br>
Istuiksen ilokivelle,<br>
laulupaaelle paneikse<br>
hope'iselle mäelle,<br>
kultaiselle kunnahalle.<br>
Otti soiton sormillensa,<br>
käänti käyrän polvillensa,<br>
kantelen kätensä alle.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tulkohonpa kuulemahan,<br>
ku ei liene ennen kuullut<br>
iloa ikirunojen,<br>
kajahusta kanteloisen!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
alkoi soittoa somasti<br>
hauinruotaista romua,<br>
kalanluista kanteletta.<br>
Sormet nousi notkeasti,<br>
peukalo ylös keveni.<br>
Jo kävi ilo ilolle,<br>
riemu riemulle remahti,<br>
tuntui soitto soitannalle,<br>
laulu laululle tehosi.<br>
Helähteli hauin hammas,<br>
kalan pursto purkaeli,<br>
ulvosi upehen jouhet,<br>
jouhet ratsun raikkahuivat.<br>
Soitti vanha Väinämöinen.<br>
Ei ollut sitä metsässä<br>
jalan neljän juoksevata,<br>
koivin koikkelehtavata,<br>
ku ei tullut kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Oravat ojentelihe<br>
lehväseltä lehväselle;<br>
tuohon kärpät kääntelihe,<br>
aioillen asettelihe.<br>
Hirvet hyppi kankahilla,<br>
ilvekset piti iloa.<br>
Heräsi susiki suolta,<br>
nousi karhu kankahalta<br>
petäjäisestä pesästä,<br>
kutiskosta kuusisesta.<br>
Susi juoksi suuret matkat,<br>
karhu kankahat samosi;<br>
viimein aiallen asettui,<br>
veräjälle vieretäikse:<br>
aita kaatui kalliolle,<br>
veräjä aholle vieri.<br>
Siitä kuusehen kuvahti,<br>
petäjähän pyörähytti<br>
soitantoa kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Tapiolan tarkka ukko,<br>
itse Metsolan isäntä,<br>
ja kaikki Tapion kansa,<br>
sekä piiat jotta poiat,<br>
kulki vuoren kukkulalle<br>
soittoa tajuamahan.<br>
Itseki metsän emäntä,<br>
Tapiolan tarkka vaimo,<br>
sinisukkahan siroikse,<br>
punapaulahan paneikse;<br>
loihe koivun konkelolle,<br>
lepän lengolle levahti<br>
kanteloista kuulemahan,<br>
soittoa tajuamahan.<br>
Mi oli ilman lintujaki,<br>
kahen siiven sirkovia,<br>
ne tulivat tuiskutellen,<br>
kiiätellen kiirehtivät<br>
kunnioa kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Kokko kun kotona kuuli<br>
sen sorean Suomen soiton,<br>
heitti pentunsa pesähän;<br>
itse loihe lentämähän<br>
soittohon sulan urohon,<br>
Väinämöisen vääntelöhön.<br>
Korkealta kokko lenti,<br>
halki pilvien havukka,<br>
allit aalloilta syviltä,<br>
joutsenet sulilta soilta.<br>
Pieniäki peiposia,<br>
lintuja livertäviä,<br>
sirkkuja satalukuisin,<br>
leivoja liki tuhatta<br>
ilmassa ihastelivat,<br>
hartioilla haastelivat,<br>
tehessä isän iloa,<br>
soitellessa Väinämöisen.<br>
Itse ilman luonnottaret,<br>
ilman impyet ihanat,<br>
iloa imehtelivät,<br>
kanteloista kuuntelivat;<br>
mikä ilman vempelellä,<br>
taivon kaarella kajotti,<br>
mikä pienen pilven päällä,<br>
rusoreunalla rehotti.<br>
Tuo Kuutar, korea impi,<br>
neiti Päivätär pätevä<br>
pitelivät pirtojansa,<br>
niisiänsä nostelivat,<br>
kultakangasta kutoivat,<br>
hope'ista helskyttivät<br>
äärellä punaisen pilven,<br>
pitkän kaaren kannikalla.<br>
Kunpa saivat kuullaksensa<br>
tuon sorean soiton äänen,<br>
jo pääsi piosta pirta,<br>
suistui sukkula käestä,<br>
katkesihe kultarihmat,<br>
helkähti hopeaniiet.<br>
Ei sitä oloista ollut,<br>
ei ollut ve'essäkänä<br>
evän kuuen kulkevata,<br>
kalaparvea parasta,<br>
ku ei tullut kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Uipi hauit hangotellen,<br>
ve'en koirat vengotellen,<br>
lohet luo'oilta samosi,<br>
siikaset syväntehiltä.<br>
Säret pienet, ahvenetki,<br>
mujehetki, muut kalatki<br>
rinnoin ruokohon ajaikse,<br>
rantahan rakenteleikse<br>
virttä Väinön kuulemahan,<br>
soittoa tajuamahan.<br>
Ahto, aaltojen kuningas,<br>
ve'en ukko ruohoparta,<br>
ve'en kalvolle veäikse,<br>
luikahaikse lumpehelle;<br>
siinä kuunteli iloa.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"En ole mointa ennen kuullut<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
soitantoa Väinämöisen,<br>
iloa ikirunojan!"<br>
Sisarekset sotkottaret,<br>
rannan ruokoiset kälykset,<br>
hiipoivat hivuksiansa,<br>
hapsiansa harjasivat<br>
harjalla hopeapäällä,<br>
sukimella kultaisella.<br>
Saivat kuulla äänen ouon,<br>
tuon on soitannan sorean:<br>
sulkahti suka vetehen,<br>
haihtui harja lainehesen.<br>
Jäi hivukset hiipomatta,<br>
tukat kesken suorimatta.<br>
Itseki ve'en emäntä,<br>
ve'en eukko ruokorinta,<br>
jopa nousevi merestä<br>
ja lapaikse lainehesta;<br>
ruokorintahan rivahti,<br>
väännäikse vesikarille<br>
tuota ääntä kuulemahan,<br>
soitantoa Väinämöisen,<br>
kun oli ääni kummanlainen,<br>
soitanto ylen sorea.<br>
Se siihen sike'in nukkui,<br>
vaipui maata vatsallehen<br>
kirjavan kiven selälle,<br>
paaen paksun pallealle.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
soitti päivän, soitti toisen.<br>
Ei ollut sitä urosta<br>
eikä miestä urheata,<br>
ollut ei miestä eikä naista<br>
eikä kassan kantajata,<br>
kellen ei itkuksi käynyt,<br>
kenen syäntä ei sulannut.<br>
Itki nuoret, itki vanhat,<br>
itki miehet naimattomat,<br>
itki nainehet urohot,<br>
itki pojat puol'-ikäiset,<br>
sekä pojat jotta neiet,<br>
jotta pienet piikasetki,<br>
kun oli ääni kummanlainen,<br>
ukon soitanto suloinen.<br>
Itsensäki Väinämöisen<br>
kyynel vieri kyykähteli.<br>
Tippui tilkat silmistänsä,<br>
vierivät vesipisarat,<br>
karkeammat karpaloita,<br>
herkeämmät hernehiä,<br>
pyöreämmät pyyn munia,<br>
päreämmät päitä pääskyn.<br>
Ve'et vieri silmästänsä,<br>
toiset toisesta noruvi.<br>
Putosivat poskipäille,<br>
kaunihille kasvoillensa,<br>
kaunihilta kasvoiltansa<br>
leve'ille leuoillensa,<br>
leve'iltä leuoiltansa<br>
rehe'ille rinnoillensa,<br>
rehe'iltä rinnoiltansa<br>
päteville polvillensa,<br>
päteviltä polviltansa<br>
jalkapöyille jaloille,<br>
jalkapöyiltä jaloilta<br>
maahan alle jalkojensa<br>
läpi viien villavaipan,<br>
kautta kuuen kultavyönsä,<br>
seitsemän sinihamosen,<br>
sarkakauhtanan kaheksan.<br>
Vierivät vesipisarat<br>
luota vanhan Väinämöisen<br>
rannalle meren sinisen,<br>
rannalta meren sinisen<br>
alle selvien vesien,<br>
päälle mustien murien.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Onko tässä nuorisossa,<br>
nuorisossa kaunoisessa,<br>
tässä suuressa su'ussa,<br>
isossa isän alassa<br>
kyyneleni poimijata<br>
alta selvien vesien?"<br>
Nuoret tuossa noin sanovi<br>
sekä vanhat vastoavi:<br>
"Ei ole tässä nuorisossa,<br>
nuorisossa kaunoisessa,<br>
tässä suuressa su'ussa,<br>
isossa isän alassa<br>
kyynelesi poimijata<br>
alta selvien vesien."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Kenpä toisi kyyneleni,<br>
poimisi vesipisarat<br>
alta selvien vesien,<br>
saisi multa sulkaturkin."<br>
Tuli korppi koikotellen.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Käyös, korppi, kyyneleni<br>
alta selvien vesien!<br>
Annan sulle sulkaturkin."<br>
Eipä korppi saanutkana.<br>
Kuuli tuon sininen sotka,<br>
niin tuli sininen sotka.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Use'in, sininen sotka,<br>
suullasi sukelteleihet,<br>
ve'essä vilotteleihet:<br>
käypä, poimi kyyneleni<br>
alta selvien vesien!<br>
Saat sinä parahan palkan:<br>
annan sulle sulkaturkin."<br>
Kävi sotka poimimahan<br>
Väinämöisen kyyneleitä<br>
alta selvien vesien,<br>
päältä mustien murien.<br>
Poimi kyynelet merestä,<br>
kantoi Väinölle kätehen:<br>
jo oli muiksi muuttunehet,<br>
kasvanehet kaunoisiksi,<br>
helmiksi heristynehet,<br>
simpsukoiksi siintynehet,<br>
kuningasten kunnioiksi,<br>
valtojen iki-iloiksi.<br>



<hr/>
<h3 id="42">Kahdesviidettä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen,<br>
kolmas lieto Lemmin poika,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
läksi selvälle merelle,<br>
lake'ille lainehille<br>
tuonne kylmähän kylähän,<br>
pimeähän Pohjolahan,<br>
miehen syöjähän sijahan,<br>
urohon upottajahan.<br>
Kenpä tuossa soutajaksi?<br>
Yks' on seppo Ilmarinen.<br>
Sepä tuossa soutajaksi<br>
airoillen ylimäisille;<br>
toinen lieto Lemminkäinen<br>
airoillen alimaisille.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse istuihe perähän.<br>
Laskea karehtelevi;<br>
laski halki lainehien,<br>
noien kuohujen kovien,<br>
lakkipäien lainehien<br>
vasten Pohjan valkamoita,<br>
ennen tiettyjä teloja.<br>
Jopa tuonne tultuansa,<br>
matkan päähän päästyänsä<br>
vetivät venosen maalle,<br>
tempasivat tervarinnan<br>
teloille teräksisille,<br>
valkamoille vaskisille.<br>
Tulivat tuville tuosta,<br>
pian pistihe sisälle.<br>
Kysyi Pohjolan emäntä,<br>
tutkaeli tullehilta:<br>
"Mipä miehillä sanoma,<br>
urohilla uusi tieto?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tuopa tuohon vastoavi:<br>
"Sammosta sanomat miesten,<br>
kirjokannesta urosten:<br>
saimme sampuen jaolle,<br>
kirjokannen katselulle."<br>
Itse Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei pyyssä kahen jakoa,<br>
oravassa miehen kolmen.<br>
Hyvä on sampuen hyrätä,<br>
kirjokannen kahnatella<br>
Pohjolan kivimäessä,<br>
vaaran vaskisen sisässä.<br>
Hyvä olla itseniki<br>
sammon suuren haltijana."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kun et antane osoa,<br>
tuota sammon toista puolta,<br>
niin on kaiken kantanemme,<br>
vienemme venehesemme."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
tuo tuosta pahoin pahastui.<br>
Kutsui Pohjolan kokohon,<br>
nuoret miehet miekkoinensa,<br>
urohot asehinensa<br>
pään varalle Väinämöisen.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
kävi kanteloisehensa,<br>
itse istui soittamahan,<br>
alkoi soittoa somasti.<br>
Tuota kaikki kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän,<br>
miehet mielellä hyvällä,<br>
naiset suulla nauravalla,<br>
urohot vesissä silmin,<br>
pojat maassa polvillansa.<br>
Väkeä väsyttelevi,<br>
rahvahaista raukaisevi:<br>
kaikki nukkui kuuntelijat<br>
sekä vaipui katselijat;<br>
nukkui nuoret, nukkui vanhat<br>
Väinämöisen soitantohon.<br>
Siitä viisas Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
tapasi on taskuhunsa,<br>
kulki kukkaroisehensa.<br>
Ottavi uniset neulat,<br>
voiteli unella silmät,<br>
ripset ristihin panevi,<br>
painoi luomet lukkosehen<br>
väeltä väsyneheltä,<br>
urohilta uinuvilta:<br>
pani pitkähän unehen,<br>
viikommaksi nukkumahan<br>
koko Pohjolan perehen<br>
ja kaiken kyläisen kansan.<br>
Meni sammon saa'antahan,<br>
kirjokannen katsontahan<br>
Pohjolan kivimäestä,<br>
vaaran vaskisen sisästä,<br>
yheksän lukon takoa,<br>
takasalvan kymmenennen.<br>
Tuossa vanha Väinämöinen<br>
lauloa hyrähtelevi<br>
vaaran vaskisen ovilla,<br>
kivilinnan liepehillä:<br>
jopa liikkui linnan portit,<br>
järkkyi rautaiset saranat.<br>
Itse seppo Ilmarinen,<br>
tuopa tuossa toisna miesnä.<br>
Voilla voiti lukkoloita,<br>
saranoita rasvasilla,<br>
jottei ukset ulvahuisi<br>
eikä naukuisi saranat.<br>
Lukot sormin luksutteli,<br>
salvat kuokalla kohotti:<br>
jo lukot lusuna vieri,<br>
ovet vahvat aukieli.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi sie lieto Lemmin poika,<br>
ylimäinen ystäväni!<br>
Mene sampo ottamahan,<br>
kirjokansi kiskomahan!"<br>
Tuopa lieto Lemminkäinen<br>
tahi kaunis Kaukomieli,<br>
kyllä kärkäs käskemättä,<br>
kehumattaki kepeä,<br>
meni sammon saa'antahan,<br>
kirjokannen kiskontahan.<br>
Sanoi tuonne mennessänsä,<br>
kerskaeli käyessänsä:<br>
"Mi lienee minussa miestä,<br>
urosta Ukon pojassa,<br>
senpä sampo siirtyköhön,<br>
kirjokansi kääntyköhön<br>
jalan oikean avulla,<br>
takakannan koskemalla!"<br>
Siirrytteli Lemminkäinen,<br>
siirrytteli, käännytteli,<br>
sylin sampoa syleili,<br>
polvin maassa puuhaeli:<br>
eipä sampo liikukana,<br>
kirjokansi kallukana;<br>
sen oli juuret juurruteltu<br>
yheksän sylen syvähän.<br>
Hyvä on härkä Pohjolassa,<br>
jok' on vahva vartalolta,<br>
ylen sitkeä sivulta,<br>
suonilta kovin sorea;<br>
sen on syltä sarvet pitkät,<br>
puolentoista turpa paksu.<br>
Otti härän heinikosta,<br>
auran pellon pientarelta;<br>
sillä kynti sammon juuret,<br>
kirjokannen kiinnittimet:<br>
saipa sampo liikkumahan,<br>
kirjokansi kallumahan.<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen,<br>
kolmas lieto Lemminkäinen<br>
saattelivat sammon suuren<br>
Pohjolan kivimäestä,<br>
vaaran vaskisen sisästä.<br>
Veivät sen venosehensa,<br>
latjasivat laivahansa.<br>
Saivat sammon purtehensa,<br>
kirjokannen kaarillensa;<br>
työntivät venon vesille,<br>
satalauan lainehille.<br>
Tyrskähti veno vetehen,<br>
läksi laioin lainehesen.<br>
Kysyi seppo Ilmarinen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Minne sampo saatetahan,<br>
kunnepa kuletetahan<br>
näiltä paikoilta pahoilta,<br>
poloisesta Pohjolasta?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Tuonne sampo saatetahan,<br>
kirjokansi kaimatahan<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen,<br>
siellä onnen ollaksensa,<br>
ainian asuaksensa.<br>
On siellä vähän sijoa,<br>
toki paikkoa palanen,<br>
syömätöintä, lyömätöintä,<br>
miekan miehen käymätöintä."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
läksi poies Pohjolasta,<br>
läksi mielellä hyvällä,<br>
iloten omille maille.<br>
Itse tuossa noin saneli:<br>
"Käänny, pursi, Pohjolasta,<br>
käännäite kohen kotia,<br>
perin maille vierahille!<br>
"Tuuittele, tuuli, purtta,<br>
soutele, vesi, venettä,<br>
anna airoillen apua,<br>
huoparille huoitusta<br>
noilla väljillä vesillä,<br>
ulapoilla auke'illa!<br>
"Oisiko airot pikkaraiset,<br>
soutajat vähäväkiset,<br>
pienoiset peränpitäjät,<br>
lapset laivan hallitsijat,<br>
anna, Ahto, airojasi,<br>
venettäsi, veen isäntä,<br>
airot uuet ja paremmat,<br>
mela toinen ja lujempi,<br>
itse airoillen asetu,<br>
sovitaite soutamahan!<br>
Anna juosta puisen purren,<br>
rautahangan hakkaella<br>
halki kuohujen kovien,<br>
lakkipäien lainehien!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laskea karehtelevi.<br>
Itse seppo Ilmarinen,<br>
toinen lieto Lemminkäinen,<br>
nepä tuossa soutelevat,<br>
soutelevat, joutelevat<br>
selviä selän vesiä,<br>
lake'ita lainehia.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Olipa ennen aikoinani,<br>
oli vettä soutajalla<br>
sekä virttä laulajalla.<br>
Vaan ei nyt, nykyisin aioin<br>
tuota kuulla kulloinkana<br>
venehessä vierentätä,<br>
lainehilla laulantata."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ei vesillä vieremistä,<br>
lainehilla laulamista!<br>
Laulu laiskana pitävi,<br>
virret sou'un viivyttävi.<br>
Päivä kultainen kuluisi,<br>
yöhyt kesken yllättäisi<br>
näillä väljillä vesillä,<br>
lake'illa lainehilla."<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Aika kuitenki kuluvi,<br>
päivä kaunis karkelevi,<br>
yö tulla tuhuttelevi,<br>
hämärä häkyttelevi,<br>
jos et laula polvenasi,<br>
hyrehi sinä ikänä."<br>
Laski vanha Väinämöinen<br>
selkeä meren sinisen,<br>
laski päivän, laski toisen.<br>
Päivänäpä kolmantena<br>
tuo on lieto Lemminkäinen<br>
kerran toisen kertaeli:<br>
"Miks' et laula, Väinämöinen,<br>
hyrehi, hyväntöläinen,<br>
hyvän sammon saatuasi,<br>
tien oikein osattuasi?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
hänpä varman vastoavi:<br>
"Varahainen laulannaksi,<br>
aikainen ilonpioksi.<br>
Äsken laulanta sopisi,<br>
ilon teentä kelpoaisi,<br>
kun omat ovet näkyisi,<br>
omat ukset ulvahtaisi."<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Oisinko itse perässä,<br>
lauleleisin voiessani,<br>
kukkuisin kyetessäni;<br>
ehk' ei toiste voiakana,<br>
ei kyllin kyetäkänä.<br>
Kun et lauloa luvanne,<br>
itse laululle rupean."<br>
Siinä lieto Lemminkäinen,<br>
tuo on kaunis Kaukomieli,<br>
suutansa sovittelevi,<br>
säveltänsä säätelevi.<br>
Sai itse hyräilemähän,<br>
loihe, kurja, kukkumahan<br>
äreällä äänellänsä,<br>
käreällä kulkullansa.<br>
Lauloi lieto Lemminkäinen,<br>
karjahteli Kaukomieli;<br>
suu liikkui, järisi parta,<br>
leukapielet lonkaeli.<br>
Laulu kuului loitommalle,<br>
vierähys vesien poikki,<br>
kuului kuutehen kylähän,<br>
seitsemän selän ylitse.<br>
Kurki istui kannon päässä,<br>
märän mättähän nenässä,<br>
sormiluitansa lukevi,<br>
jalkojansa nostelevi.<br>
Sepä säikähti kovasti<br>
Lemminkäisen laulantata.<br>
Päästi kurki kumman kulkun,<br>
säikähti pahan sävelen;<br>
heti loihe lentämähän,<br>
lenti poikki Pohjolahan.<br>
Sitte tuonne tultuansa,<br>
Pohjan suolle saatuansa<br>
vielä parkaisi pahasti,<br>
äkeästi ärjähteli:<br>
sillä Pohjolan herätti,<br>
pahan vallan valveutti.<br>
Nousi Pohjolan emäntä<br>
unen pitkän maattuansa.<br>
Kävi karjakartanohon,<br>
juoksi riistariihen luoksi;<br>
katselevi karjoansa,<br>
elojansa arvelevi:<br>
ei ollut karjoa kaonnut,<br>
riistettynä riistojansa.<br>
Jo kävi kivimäelle,<br>
vaaran vaskisen ovelle.<br>
Sanoi tuonne tultuansa:<br>
"Voi, poloinen, päiviäni!<br>
Jop' on täällä vieras käynyt,<br>
kaikki lukot lonkaellut,<br>
liikutellut linnan portit,<br>
särkenyt saranarauat!<br>
Oisko täältä sampo saatu,<br>
otettu omin lupinsa?"<br>
Jo oli sieltä sampo saatu,<br>
anastettu kirjokansi<br>
Pohjolan kivimäestä,<br>
vaaran vaskisen sisästä,<br>
yheksän lukon takoa,<br>
takasalvan kymmenennen.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
tuo tuosta pahoin pahastui,<br>
katsoi valtansa vajuvan,<br>
alenevan arvionsa.<br>
Uutarta rukoelevi:<br>
"Ututyttö, terhenneiti!<br>
Seulo seulalla utua,<br>
terhenistä tepsuttele,<br>
laske talma taivahalta,<br>
auer ilmasta alenna<br>
selvälle meren selälle,<br>
ulapalle aukealle,<br>
jottei päästä Väinämöisen,<br>
osata uvantolaisen!<br>
"Kun ei tuosta kyllin tulle,<br>
Iku-Turso, Äijön poika,<br>
nosta päätäsi merestä,<br>
lakkoasi lainehesta!<br>
Kaataos Kalevan miehet,<br>
upota uvantolaiset,<br>
hävitä häjyt urohot<br>
alle aaltojen syvien!<br>
Saata sampo Pohjolahan<br>
venehestä vierimättä!<br>
"Kun ei tuosta kyllin tulle,<br>
oi Ukko, ylijumala,<br>
ilman kultainen kuningas,<br>
hope'inen hallitsija,<br>
rakenna rajuinen ilma,<br>
nosta suuri säien voima!<br>
Luo tuuli, lähetä aalto<br>
aivan vastahan venettä,<br>
jottei päästä Väinämöisen,<br>
kulkea uvantolaisen!"<br>
Ututyttö, neiti terhen,<br>
u'un huokuvi merelle,<br>
sumun ilmahan sukesi;<br>
piti vanhan Väinämöisen<br>
kokonaista kolme yötä<br>
sisässä meren sinisen<br>
pääsemättänsä perille,<br>
kulkematta kunnekana.<br>
Yön kolmen levättyänsä<br>
sisässä meren sinisen<br>
virkki vanha Väinämöinen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Ei ole mies pahempikana,<br>
uros untelompikana<br>
u'ulla upottaminen,<br>
terhenellä voittaminen."<br>
Veti vettä kalvallansa,<br>
merta miekalla sivalti.<br>
Sima siukui kalvan tiestä,<br>
mesi miekan roiskehesta:<br>
nousi talma taivahalle,<br>
utu ilmoillen yleni.<br>
Selvisi meri sumusta,<br>
meren aalto auteresta;<br>
meri suureksi sukeutui,<br>
maailma isoksi täytyi.<br>
Oli aikoa vähäinen,<br>
pirahteli pikkarainen.<br>
Jo kuului kova kohina<br>
viereltä veno punaisen;<br>
nousi kuohu korkeaksi<br>
vasten purtta Väinämöisen.<br>
Siinä seppo Ilmarinen<br>
toki säikähti kovasti:<br>
veret vieri kasvoiltansa,<br>
puna poskilta putosi.<br>
Veti viltin päänsä päälle,<br>
yli korvien kohenti,<br>
peitti kasvot kaunihisti,<br>
silmänsä sitäi paremmin.<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
katsoi vierellä vesiä,<br>
loi silmät sivulle purren.<br>
Näki kummoa vähäisen:<br>
Iku-Turso, Äijön poika,<br>
vieressä veno punaisen<br>
nosti päätänsä merestä,<br>
lakkoansa lainehesta.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
saipa korvat kourihinsa.<br>
Korvista kohottelevi,<br>
kysytteli, lausutteli,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Iku-Turso, Äijön poika!<br>
Miksi sie merestä nousit,<br>
kuksi aallosta ylenit<br>
etehen imehnisille,<br>
saanikka Kalevan poian?"<br>
Iku-Turso, Äijön poika,<br>
eikä tuo ihastu tuosta<br>
eikä tuo kovin pelästy<br>
eikä varsin vastaele.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tarkoin toiste tutkaeli,<br>
kolmasti kovin kysyvi:<br>
"Iku-Turso, Äijön poika!<br>
Miksi sie merestä nousit,<br>
kuksi aallosta ylenit?"<br>
Iku-Turso, Äijön poika,<br>
jo kerralla kolmannella<br>
sanan vastaten sanovi:<br>
"Siksi mie merestä nousin,<br>
siksi aallosta ylenin:<br>
oli mielessä minulla<br>
surmata suku Kalevan,<br>
saa'a sampo Pohjolahan.<br>
Kun nyt lasket lainehisin,<br>
heität vielä herjan hengen,<br>
enpä toiste tullekana<br>
etehen imehnisille."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
heitti herjan lainehisin.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Iku-Turso, Äijön poika!<br>
Ellös sie merestä nousko,<br>
ellös aallosta yletkö<br>
etehen imehnisille<br>
tämän päivyen perästä!"<br>
Senpä päivyen perästä<br>
ei Turso merestä nouse<br>
etehen imehnisille,<br>
kuni kuuta, aurinkoa,<br>
kuni päiveä hyveä,<br>
ilmoa ihailtavata.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laski eelle laivoansa.<br>
Oli aikoa vähäinen,<br>
pirahteli pikkarainen.<br>
Jo Ukko, ylijumala,<br>
itse ilmojen isäntä,<br>
virkki tuulet tuulemahan,<br>
säät rajut rajuamahan.<br>
Nousi tuulet tuulemahan,<br>
säät rajut rajuamahan.<br>
Kovin läikkyi länsituuli,<br>
luoetuuli tuikutteli;<br>
enemmän etelä tuuli,<br>
itä inkui ilkeästi;<br>
kauheasti kaakko karjui,<br>
pohjonen kovin porasi.<br>
Tuuli puut lehettömäksi,<br>
havupuut havuttomaksi,<br>
kanervat kukattomaksi,<br>
heinät helpehettömäksi.<br>
Nosti mustia muria<br>
päälle selvien vesien.<br>
Kovin silloin tuulet tuuli,<br>
aallot hakkasi alusta.<br>
Veivät harpun hauinluisen,<br>
kantelon kalaneväisen<br>
väen Vellamon hyväksi,<br>
Ahtolan iki-iloksi.<br>
Ahto aalloilta havainnut,<br>
Ahon lapset lainehilta;<br>
ottivat sorean soiton,<br>
kotihinsa korjasivat.<br>
Siinä vanhan Väinämöisen<br>
ve'et silmihin vetihe.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Sinne sattui saalahani,<br>
meni mielisoittimeni,<br>
katosi iki-iloni!<br>
En tuota enämpi saane<br>
sinä ilmoisna ikänä<br>
hauin hampahan iloa,<br>
kalanluista luikutusta."<br>
Itse seppo Ilmarinen,<br>
tuopa tuiki tuskautui.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Voi, poloinen, päiviäni,<br>
kun läksin selille näille,<br>
ulapoille auke'ille,<br>
polin puulle pyörivälle,<br>
varvalle vapisevalle!<br>
Jo on tukka tuulta nähnyt,<br>
hivus säätä hirveätä,<br>
parta päiviä pahoja,<br>
nähnyt näilläki vesillä;<br>
harvoin on havaita tainnut<br>
tuulta ennen tuon näöistä,<br>
noita kuohuja kovia,<br>
lakkipäitä lainehia.<br>
Jo nyt on tuuli turvanani,<br>
meren aalto armonani!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tuopa tuossa arvelevi:<br>
"Ei venossa vieremistä,<br>
purressa parahtamista!<br>
Itku ei hä'ästä päästä,<br>
parku päivistä pahoista."<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Vesi, kiellä poikoasi,<br>
laine, lastasi epeä,<br>
Ahto, aaltoja aseta,<br>
Vellamo, ve'en väkeä,<br>
ettei parsku parraspuille,<br>
pääse päälle kaarieni!<br>
"Nouse, tuuli, taivahalle,<br>
ylös pilvihin ajaite,<br>
sukuhusi, syntyhysi,<br>
heimohon, perehesesi!<br>
Elä kaa'a puista purtta,<br>
vierrä hongaista venettä!<br>
Ennen kaa'a puut palolla,<br>
kuuset kummuilla kumoa!"<br>
Se on lieto Lemminkäinen,<br>
itse kaunis Kaukomieli,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tule, kokko turjalainen!<br>
Tuopa kolme sulkoasi,<br>
kokko, kolme, kaarne, kaksi<br>
varaksi vähän venehen,<br>
pahan purren parraspuuksi!"<br>
Itse laitoa lisäsi,<br>
varppehia valmisteli;<br>
liitti tuohon liikalaiat,<br>
koko sylen korkeuiset,<br>
aallon käymättä ylitse,<br>
partahille parskumatta.<br>
Jo oli kyllin laitoaki,<br>
venehessä varppehia<br>
tuulen tuiman tuikutella,<br>
aallon ankaran lykätä,<br>
kuohuja kulettaessa,<br>
mäkipäitä mentäessä.<br>



<hr/>
<h3 id="43">Kolmasviidettä runo</h3>


Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
kutsui Pohjolan kokohon.<br>
Pani joukon jousihinsa,<br>
laittoi miehet miekkoihinsa;<br>
rakenteli Pohjan purren,<br>
suoritti sotavenosen.<br>
Latoi miehet laivahansa,<br>
suoritti sotaurohot,<br>
kuni sotka poikasensa,<br>
tavi lapsensa latovi:<br>
sata miestä miekallista,<br>
tuhat jousella urosta.<br>
Kohenteli purjepuita,<br>
vaatevarpoja varasi;<br>
nosti puuhun purjehia,<br>
vaattehia varpapuihin,<br>
kuin on pitkän pilven longan,<br>
pilven tönkän taivahalla.<br>
Siitä läksi laskemahan,<br>
sekä läksi jotta joutui<br>
sampoa tapoamahan<br>
venehestä Väinämöisen.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
laskevi sinistä merta.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki,<br>
puhui purtensa perästä:<br>
"Oi sie lieto Lemmin poika,<br>
ylimäinen ystäväni!<br>
Nouse purjepuun nenähän,<br>
vaatevarpahan ravaha!<br>
Katsaise etinen ilma,<br>
tarkkoa takainen taivas,<br>
onko selvät ilman rannat,<br>
onko selvät vai sekavat!"<br>
Tuopa lieto Lemminkäinen,<br>
poika, veitikkä verevä,<br>
hyvin kärkäs käskemättä,<br>
kehumattaki kepeä,<br>
nousi purjepuun nenähän,<br>
vaatevarpahan ravahti.<br>
Katsoi iät, katsoi lännet,<br>
katsoi luotehet, etelät,<br>
katsoi poikki Pohjan rannan.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Selvänä etinen ilma,<br>
taakea takainen taivas:<br>
pieni on pilvi pohjosessa,<br>
pilven lonka luotehessa."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Jo vainen valehtelitki!<br>
Ei se pilvi ollekana,<br>
pilven lonka lienekänä:<br>
se on pursi purjehinen.<br>
Katso toiste tarkemmasti!"<br>
Katsoi toiste, katsoi tarkoin.<br>
Sanovi sanalla tuolla:<br>
"Saari kaukoa näkyvi,<br>
etähältä haamottavi;<br>
havukoita haavat täynnä,<br>
koivut kirjokoppeloita."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Jo vainen valehtelitki!<br>
Havukoita ei ne olle<br>
eikä kirjokoppeloita:<br>
ne on Pohjan poikasia.<br>
Katso tarkoin kolmannesti!"<br>
Se on lieto Lemminkäinen<br>
katsoi kerran kolmannenki.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Jo tulevi Pohjan pursi,<br>
satahanka hakkoavi!<br>
Sata on miestä soutimilla,<br>
tuhat ilman istumassa!"<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
jo tunsi toet totiset.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Soua, seppo Ilmarinen,<br>
soua, lieto Lemminkäinen,<br>
soutakatte, kaikki kansa,<br>
jotta juoksisi venonen,<br>
pursi eestä ennättäisi!"<br>
Souti seppo Ilmarinen,<br>
souti lieto Lemminkäinen,<br>
souti kansa kaikenlainen.<br>
Lyllyivät melat lylyiset,<br>
hangat piukki pihlajaiset,<br>
vene honkainen vapisi;<br>
nenä hyrski hylkehenä,<br>
perä koskena kohisi,<br>
vesi kiehui kelloloissa,<br>
vaahti palloissa pakeni.<br>
Kilvan kiskoivat urohot,<br>
miehet veikaten vetivät:<br>
eipä matka eistykänä,<br>
ei pakene puinen pursi<br>
eestä purren purjehisen,<br>
tuon on Pohjolan venehen.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
jo tunsi tuhon tulevan,<br>
hätäpäivän päälle saavan.<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
miten olla, kuin eleä.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Vielä mä tuohon mutkan muistan,<br>
keksin kummoa vähäisen."<br>
Tavoittihe tauloihinsa,<br>
tunkihe tuluksihinsa.<br>
Otti piitä pikkuruisen,<br>
tauloa taki vähäisen;<br>
ne merehen mestoavi<br>
yli olkansa vasemman.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tuosta tulkohon karinen,<br>
salasaari kasvakohon,<br>
johon juosta Pohjan purren,<br>
satahangan halkiella<br>
meren myrskyn hiertimessä,<br>
lainehen rapa'imessa!"<br>
Se siitä kariksi kasvoi,<br>
loihe luo'oksi merehen,<br>
itähän pitemmin puolin,<br>
poikkipuolin pohjosehen.<br>
Tulla puikki Pohjan pursi,<br>
halki aallon hakkoavi:<br>
jopa joutuvi karille,<br>
puuttui luotohon lujasti.<br>
Lenti poikki puinen pursi,<br>
satakaari katkieli;<br>
mastot maiskahti merehen,<br>
purjehet putoelivat<br>
noiksi tuulen vietäviksi,<br>
ahavan ajeltaviksi.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
jaloin juoksevi vetehen,<br>
läksi purtta nostamahan,<br>
laivoa kohottamahan.<br>
Ei ota vene yletä<br>
eikä pursi liikahella:<br>
kaikk' oli kaaret katkennunna,<br>
kaikki hangatki hajalla.<br>
Arvelee, ajattelevi.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Mikäs neuvoksi tulevi,<br>
kukas pannahan etehen?"<br>
Jopa muiksi muutaltihe,<br>
tohti toisiksi ruveta.<br>
Otti viisi viikatetta,<br>
kuusi kuokan kuolioa:<br>
nepä kynsiksi kyhäsi,<br>
kohenteli kouriksensa;<br>
puolen purtta särkynyttä:<br>
senpä allensa asetti;<br>
laiat siiviksi sivalti,<br>
peräpuikon purstoksensa;<br>
sata miestä siiven alle,<br>
tuhat purston tutkaimehen,<br>
sata miestä miekallista,<br>
tuhat ampujaurosta.<br>
Levitäikse lentämähän,<br>
kokkona kohotteleikse.<br>
Lenteä lekuttelevi<br>
tavoitellen Väinämöistä:<br>
siipi pilviä sipaisi,<br>
toinen vettä vieprahteli.<br>
Veen emonen, vaimo kaunis,<br>
hänpä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Oi on vanha Väinämöinen!<br>
Käännä päätä päivän alta,<br>
luo'os silmät luotehesen,<br>
katso taaksesi vähäisen!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
käänti päätä päivän alta,<br>
luopi silmät luotehesen,<br>
katsoi taaksensa vähäisen:<br>
jo tulevi Pohjan eukko,<br>
lintu kumma liitelevi,<br>
harte'ista kuin havukka,<br>
vaakalintu vartalolta!<br>
Yllättävi Väinämöisen.<br>
Lenti purjepuun nenähän,<br>
vaatevarpahan rapasi,<br>
päähän pielen seisotaikse:<br>
oli pursi päin pu'ota,<br>
laiva laioin kallistua.<br>
Siinä seppo Ilmarinen<br>
heitäikse Jumalahansa,<br>
Luojahansa luotteleikse.<br>
Sanovi sanalla tuolla:<br>
"Varjele, vakainen Luoja,<br>
kaitse, kaunoinen Jumala,<br>
ettei poika pois tulisi,<br>
emon lapsi lankeaisi<br>
Luojan luomalta lu'ulta,<br>
Jumalan sukeamalta!<br>
"Ukko, julkinen jumala,<br>
itse taatto taivahinen!<br>
Tuo mulle tulinen turkki,<br>
päälleni panuinen paita,<br>
jonka suojasta sotisin<br>
ja takoa tappeleisin,<br>
ettei pää pahoin menisi,<br>
tukka turhi'in tulisi<br>
rauan kirkkahan kisassa,<br>
terän tuiman tutkaimessa!"<br>
Itse vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ohoh Pohjolan emäntä!<br>
Joko saat jaolle sammon<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen?"<br>
Sanoi Pohjolan emäntä:<br>
"En lähe jakohon sammon<br>
sinun kanssasi, katala,<br>
kerallasi, Väinämöinen!"<br>
Itse sampoa tavoitti<br>
venehestä Väinämöisen.<br>
Siinä lieto Lemminkäinen<br>
miekan vyöltänsä vetäisi,<br>
tempasi terävän rauan<br>
vasemmalta puoleltansa;<br>
kokon kourille kokevi,<br>
räpylöille räimilöivi.<br>
Iski lieto Lemminkäinen,<br>
sekä iski jotta lausui:<br>
"Maahan miehet, maahan miekat,<br>
maahan untelot urohot,<br>
sa'at miehet siiven alta,<br>
kymmenet kynän nenästä!"<br>
Virkki tuossa Pohjan eukko,<br>
puhui purjepuun nenästä:<br>
"Oi sie lieto, Lemmin poika,<br>
Kauko rukka, mies katala!<br>
Pettelit oman emosi,<br>
valehtelit vanhempasi:<br>
sanoit et käyväsi sotoa<br>
kuunna, kymmennä kesänä<br>
kullankana tarpehella,<br>
hopeankana halulla!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
arvasi ajan olevan,<br>
tunsi hetken tulleheksi.<br>
Jo veti melan merestä,<br>
tammen lastun lainehesta;<br>
sillä kalhaisi kavetta,<br>
iski kynsiä kokolta:<br>
muut kynnet meni muruiksi,<br>
jäi yksi sakarisormi.<br>
Pojat siiviltä putosi,<br>
melskahti merehen miehet,<br>
sata miestä siiven alta,<br>
tuhat purstolta urosta.<br>
Itse kokko kopsahtihe,<br>
kapsahutti kaaripuille,<br>
kuni puusta koppeloinen,<br>
kuusen oksalta orava.<br>
Siitä sampoa tavoitti<br>
sormella nimettömällä.<br>
Sammon vuoalti vetehen,<br>
kaatoi kaiken kirjokannen<br>
punapurren laitimelta<br>
keskelle meren sinisen:<br>
siinä sai muruiksi sampo,<br>
kirjokansi kappaleiksi.<br>
Niin meni muruja noita,<br>
sammon suuria paloja<br>
alle vienojen vesien,<br>
päälle mustien murien;<br>
ne jäivät ve'en varaksi,<br>
ahtolaisten aartehiksi.<br>
Siitäp' ei sinä ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana<br>
vesi puuttune varoja,<br>
ve'en Ahto aartehia.<br>
Jäipä toisia muruja,<br>
pienempäisiä paloja<br>
selälle meren sinisen,<br>
meren laajan lainehille,<br>
tuulen tuuiteltavaksi,<br>
aaltojen ajeltavaksi.<br>
Niitä tuuli tuuitteli,<br>
meren läikkä läikytteli<br>
selällä meren sinisen,<br>
meren laajan lainehilla.<br>
Tuuli maalle työnnytteli,<br>
aalto rannallen ajeli.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
näki tyrskyn työntelevän,<br>
hyrskyn maalle hylkeävän,<br>
aallon rannallen ajavan<br>
noita sampuen muruja,<br>
kirjokannen kappaleita.<br>
Hän tuosta toki ihastui.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Tuost' on siemenen sikiö,<br>
alku onnen ainiaisen,<br>
tuosta kyntö, tuosta kylvö,<br>
tuosta kasvu kaikenlainen!<br>
Tuosta kuu kumottamahan,<br>
onnen päivä paistamahan<br>
Suomen suurille tiloille,<br>
Suomen maille mairehille!"<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vielä mä tuohon mutkan muistan,<br>
mutkan muistan, keinon keksin<br>
kynnöllesi, kylvöllesi,<br>
karjoillesi, kasvuillesi,<br>
kuillesi kumottaville,<br>
päivillesi paistaville:<br>
tungen kuuhuen kivehen,<br>
päivän kätken kalliohon;<br>
annan pakkasen palella,<br>
vilun ilman viivytellä<br>
kyntöjäsi, kylvöjäsi,<br>
elojasi, toukojasi;<br>
saatan rautaisen rakehen,<br>
teräksisen tellittelen<br>
halmehillesi hyville,<br>
parahille pelloillesi.<br>
Nostan karhun kankahalta,<br>
harvahampahan havuilta<br>
ruuniasi ruhtomahan,<br>
tammojasi tappamahan,<br>
karjojasi kaatamahan,<br>
lehmiä levittämähän.<br>
Kansan tauilla tapatan,<br>
surmoan sukusi kaiken,<br>
ettei kuulla kuun ikänä<br>
maailmassa mainittavan."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei minua laula lappi<br>
eikä tunge turjalainen!<br>
Jumalall' on ilman viitta,<br>
Luojalla avaimet onnen,<br>
ei katehen kainalossa,<br>
vihansuovan sormen päässä.<br>
"Kun ma luome Luojahani,<br>
turvoan Jumalahani,<br>
saa se toukat touoistani,<br>
viholliset viljastani,<br>
tonkimasta toukojani,<br>
kasvujani kaatamasta,<br>
orahia ottamasta,<br>
viljoa vihoamasta.<br>
"Sinä, Pohjolan emäntä,<br>
tunge turmiot kivehen,<br>
pahat paina kalliohon,<br>
vaivat vuorehen valitse,<br>
elä kuuta kulloinkana,<br>
aurinkoa milloinkana!<br>
"Anna pakkasen palella,<br>
vilun ilman viivytellä<br>
omia orahiasi,<br>
kylvämiäsi jyviä!<br>
Sa'a rauaista raetta,<br>
teräksistä telkyttele<br>
oman auran kääntämille,<br>
Pohjan peltojen perille!<br>
"Nosta karhu kankahalta,<br>
viiasta vihainen kissa,<br>
korvesta koverakoura,<br>
havun alta harvahammas<br>
Pohjolan kujan perille,<br>
Pohjan karjan käytäville!"<br>
Siitä Pohjolan emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jo minulta valta vaipui,<br>
jo aleni arvioni:<br>
eloni meni merehen,<br>
sampo särkyi lainehisin!"<br>
Läksi itkien kotihin,<br>
polotellen pohjosehen.<br>
Ei saanut sanottavata<br>
koko sammosta kotihin;<br>
veipä kuitenki vähäisen<br>
sormella nimettömällä:<br>
kantoi kannen Pohjolahan,<br>
sai rivan Sariolahan.<br>
Siit' on polo Pohjolassa,<br>
elo leivätöin Lapissa.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse maalle mentyänsä<br>
löyti sampuen muruja,<br>
kirjokannen kappaleita<br>
rannalta merelliseltä,<br>
hienoiselta hietiköltä.<br>
Saattoi sampuen muruset,<br>
kirjokannen kappalehet<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen,<br>
kasvamahan, karttumahan,<br>
saamahan, satoamahan<br>
olu'iksi ohraisiksi,<br>
leiviksi rukihisiksi.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Anna, Luoja, suo, Jumala,<br>
anna onni ollaksemme,<br>
hyvin ain' eleäksemme,<br>
kunnialla kuollaksemme<br>
suloisessa Suomenmaassa,<br>
kaunihissa Karjalassa!<br>
"Varjele, vakainen Luoja,<br>
kaitse, kaunoinen Jumala,<br>
miesten mielijuohtehista,<br>
akkojen ajatuksista!<br>
Kaa'a maalliset katehet,<br>
ve'elliset velhot voita!<br>
"Ole puolla poikiesi,<br>
aina lastesi apuna,<br>
aina yöllisnä tukena,<br>
päivällisnä vartijana,<br>
vihoin päivän paistamatta,<br>
vihoin kuun kumottamatta,<br>
vihoin tuulen tuulematta,<br>
vihoin saamatta satehen,<br>
pakkasen palelematta,<br>
kovan ilman koskematta!<br>
"Aita rautainen rakenna,<br>
kivilinna liitättele<br>
ympäri minun eloni,<br>
kahen puolen kansoani,<br>
maasta saaen taivosehen,<br>
taivosesta maahan asti,<br>
asukseni, ainokseni,<br>
tuekseni, turvakseni,<br>
jottei liika liioin söisi,<br>
vastus viljalta vitaisi<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana!"<br>



<hr/>
<h3 id="44">Neljäsviidettä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
arvelevi aivossansa:<br>
"Nytpä soitanto sopisi,<br>
ilon teentä kelpoaisi<br>
näillä uusilla oloilla,<br>
kaunihilla kartanoilla!<br>
Vaan on kantele kaonnut,<br>
iloni iäti mennyt<br>
kalaisehen kartanohon,<br>
lohisehen louhikkohon,<br>
meren hauan haltijoille,<br>
Vellamon ikiväelle.<br>
Eikä tuota tuonekana,<br>
Ahto antane takaisin.<br>
"Oi on seppo Ilmarinen!<br>
Taoit ennen, taoit eilen,<br>
taopa tänäki päänä!<br>
Tao rautainen harava,<br>
haravahan piit tiheät,<br>
piit tiheät, varsi pitkä,<br>
jolla lainehet haroan,<br>
laposille aallot lasken,<br>
meren ruoikot ru'olle,<br>
rannat kaikki karhikoille,<br>
soitto jälle saa'akseni,<br>
kantelo tavatakseni<br>
kalaisesta kaartehesta,<br>
lohisesta louhikosta!"<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takoi rautaisen haravan<br>
varren vaskisen keralla.<br>
Piit takoi satoa syltä,<br>
varren viittä valmisteli.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
otti rautaisen haravan.<br>
Astui tietä pikkaraisen,<br>
kulki matkoa palasen<br>
teloille teräksisille,<br>
vaskisille valkamoille.<br>
Tuoss' oli purtta, kaksi purtta,<br>
kaksi valmista venettä<br>
teloilla teräksisillä,<br>
vaskisilla valkamoilla:<br>
yksi pursi uusi pursi,<br>
toinen pursi vanha pursi.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
virkki uuelle venolle:<br>
"Lähepä, veno, vesille,<br>
pursi, aalloillen ajaite<br>
käsivarren kääntämättä,<br>
peukalon pitelemättä!"<br>
Läksipä veno vesille,<br>
pursi aalloillen ajoihe.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse istuihe perähän;<br>
läksi merta luutimahan,<br>
lainetta lakaisemahan.<br>
Luopi lumpehet kokohon,<br>
haravoipi rannan raiskat,<br>
ruoposteli ruo'on ruutut,<br>
ruo'on ruutut, kaislan kaitut,<br>
joka hauanki harasi,<br>
karit kaikki karhieli:<br>
eipä saanut, ei tavannut<br>
hauinluista soittoansa,<br>
ikimennyttä iloa,<br>
kaonnutta kanteloa.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
astuvi kohen kotia<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kaiken kallella kypärin.<br>
Itse tuon sanoiksi kertoi:<br>
"Ei tuota enämpi olle<br>
hauin hampahan iloa,<br>
kalanluista luikutusta!"<br>
Astuessansa ahoa,<br>
saloviertä vierressänsä<br>
kuuli koivun itkeväksi,<br>
puun visan vetistäväksi.<br>
Jopa luoksi luontelihe,<br>
lähemmäksi laittelihe.<br>
Kysytteli, lausutteli:<br>
"Mit' itket, ihana koivu,<br>
puu vihanta, vierettelet,<br>
vyöhyt valkea, valitat?<br>
Ei sua sotahan vieä,<br>
ei tahota tappelohon."<br>
Koivu taiten vastaeli,<br>
itse virkki puu vihanta:<br>
"Niinpä muutamat sanovi,<br>
moniahat arvelevi<br>
elävän minun ilossa,<br>
riemussa remuelevan:<br>
minä hoikka huolissani,<br>
ikävissäni iloitsen,<br>
panen pakkopäivissäni,<br>
murehissa murmattelen.<br>
"Typeryyttä, tyhjä, itken,<br>
vajauttani valitan,<br>
kun olen osatoin, raukka,<br>
tuiki, vaivainen, varatoin<br>
näillä paikoilla pahoilla,<br>
lake'illa laitumilla.<br>
"Osalliset, onnelliset<br>
tuota toivovat alati<br>
kesän kaunihin tulevan,<br>
suven suuren lämpiävän.<br>
Toisinpa minä typerä,<br>
minä vaivainen varoan<br>
- kuoreni kolottavaksi,<br>
lehtivarvat vietäväksi!<br>
"Useinpa minun utuisen,<br>
use'in, utuisen raukan,<br>
lapset kerkeän keväimen<br>
luokseni lähenteleikse,<br>
veitsin viisin viiltelevät<br>
halki mahlaisen mahani.<br>
Paimenet pahat kesällä<br>
vievät vyöni valkeaisen,<br>
ken lipiksi, ken tupeksi,<br>
kenpä marjatuohiseksi.<br>
"Use'in minun utuisen,<br>
use'in, utuisen raukan,<br>
tytöt allani asuvat,<br>
vierelläni viehkuroivat,<br>
lehvät päältä leikkelevät,<br>
varvat vastoiksi sitovat.<br>
"Use'in minä utuinen,<br>
use'in, utuinen raukka,<br>
kaaetahan kaskipuiksi,<br>
pinopuiksi pilkotahan.<br>
Kolmasti tänäi kesänä,<br>
tänä suurena suvena<br>
miehet allani asuivat,<br>
kirvestänsä kitkuttivat<br>
mun poloisen pään menoksi,<br>
heikon henkeni lähöksi.<br>
"Se oli ilo kesästä,<br>
riemu suuresta suvesta.<br>
Ei ole talvi sen parempi,<br>
lumen aika armahampi.<br>
"Jopa aina aikaisehen<br>
mure muo'on muuttelevi,<br>
pääni painuvi pahaksi,<br>
kasvot käypi kalveaksi<br>
muistellessa mustat päivät,<br>
pahat ajat arvellessa.<br>
"Siitä tuuli tuskat tuopi,<br>
halla huolet haike'immat:<br>
tuuli vie vihannan turkin,<br>
halla kaunihin hamehen.<br>
Niin minä vähävarainen,<br>
minä, koito koivu raukka,<br>
jään aivan alastomaksi,<br>
varsin vaattehettomaksi<br>
vilussa värisemähän,<br>
pakkasessa parkumahan."<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Elä itke, puu vihanta,<br>
vesa lehti, vierettele,<br>
vyöhyt valkea, valita!<br>
Saat sinä olevan onnen,<br>
elon uuen armahamman;<br>
kohta itkenet ilosta,<br>
riemusta remahutellet."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
koivun soitoksi kuvasi.<br>
Veisteli kesäisen päivän,<br>
kalkutteli kanteletta<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen.<br>
Veisti kopan kanteletta,<br>
emäpuun iloa uutta,<br>
kopan koivusta lujasta,<br>
emäpuun visaperästä.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Tuoss' on koppa kanteletta,<br>
emäpuu iki-iloa.<br>
Mistä naulat saatanehe,<br>
vääntimet perittänehe?"<br>
Kasvoi tammi tanhualla,<br>
puu pitkä pihan perällä,<br>
tammessa tasaiset oksat,<br>
joka oksalla omena,<br>
omenalla kultapyörä,<br>
kultapyörällä käkönen.<br>
Kun käki kukahtelevi,<br>
sanoin viisin virkkelevi,<br>
kulta suusta kumpuavi,<br>
hopea valahtelevi<br>
kultaiselle kunnahalle,<br>
hope'iselle mäelle:<br>
siitä naulat kantelehen,<br>
vääntimet visaperähän!<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Sain ma naulat kantelehen,<br>
vääntimet visaperähän.<br>
Vielä uupuvi vähäisen,<br>
viittä kieltä kanteloinen.<br>
Mistä tuohon kielet saisin,<br>
äänöset asetteleisin?"<br>
Läksi kieltä etsimähän.<br>
Astuvi ahoa myöten:<br>
istui immikkö aholla,<br>
nuori neitonen norolla.<br>
Ei se impi itkenynnä,<br>
ei varsin ilonnutkana;<br>
ilman lauloi itseksensä:<br>
lauloi iltansa kuluksi,<br>
sulhon toivossa tulevan,<br>
armahansa aikehessa.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuonne kengättä kepitti,<br>
ilman hampsi hattaratta.<br>
Sitte sinne tultuansa<br>
alkoi hapsia anella.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Anna, impi, hapsiasi,<br>
hieprukka, hivuksiasi<br>
kanteloisen kielosiksi,<br>
ääniksi ilon ikuisen!"<br>
Antoi impi hapsiansa,<br>
hienoja hivuksiansa;<br>
antoi hasta viisi, kuusi<br>
sekä seitsemän hivusta:<br>
siit' on kielet kantelessa,<br>
ääntimet iki-ilossa.<br>
Saip' on soitto valmihiksi.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
istuiksen alakivelle,<br>
paatiselle portahalle.<br>
Otti kantelon käsille,<br>
ilon itsensä lähemmä.<br>
Kären käänti taivahalle,<br>
ponnen polville tukesi:<br>
ääniä asettelevi,<br>
säveliä sääntelevi.<br>
Sai äänet asetetuksi,<br>
soittonsa sovitetuksi,<br>
niin käänti alakäsille,<br>
poikkipuolin polvillensa.<br>
Laski kynttä kymmenkunnan,<br>
viisi sormea viritti<br>
kielille kapahumahan,<br>
sävelille hyppimähän.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
kun on soitti kanteletta<br>
käsin pienin, hoikin sormin,<br>
peukaloin ulos kiverin,<br>
jopa virkki puu visainen,<br>
vesa lehti vieretteli,<br>
kukahti käkösen kulta,<br>
hivus impyen ilosi.<br>
Sormin soitti Väinämöinen,<br>
kielin kantelo kajasi:<br>
vuoret loukkui, paaet paukkui,<br>
kaikki kalliot tärähti,<br>
kivet laikkui lainehilla,<br>
somerot vesillä souti,<br>
petäjät piti iloa,<br>
kannot hyppi kankahilla.<br>
Kälykset Kalevan naiset,<br>
kesken kirjan neulomisen<br>
ne tuohon jokena juoksi,<br>
kaikki virtana vilisi,<br>
nuoret naiset naurusuulla,<br>
emännät ilolla mielin<br>
soitteloa kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Mi oli miehiä lähellä,<br>
ne kaikki lakit käessä;<br>
mi oli akkoja lähellä,<br>
ne kaikki käsi posella.<br>
Tyttäret vesissä silmin,<br>
pojat maassa polvillansa<br>
kanteloista kuuntelivat,<br>
iloa imehtelivät.<br>
Sanoivat samalla suulla,<br>
yhen kielen kerkesivät:<br>
"Ei ole tuota ennen kuultu<br>
noin suloista soitantoa,<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana!"<br>
Kuuluvi sorea soitto,<br>
kuului kuutehen kylähän.<br>
Eik' ollut sitä otusta,<br>
ku ei tullut kuulemahan<br>
tuota soittoa suloista,<br>
kajahusta kanteloisen.<br>
Mi oli metsän eläintä,<br>
kyykistyivät kynsillehen<br>
kanteloista kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Ilman linnut lentäväiset<br>
varvuille varustelihe,<br>
veen kalaset kaikenlaiset<br>
rantahan rakentelihe.<br>
Matosetki maanalaiset<br>
päälle mullan muuttelihe<br>
- käänteleivät, kuuntelevat<br>
tuota soittoa suloista,<br>
kantelen iki-iloa,<br>
Väinämöisen väännätystä.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
kyllä soitteli somasti,<br>
kajahutti kaunihisti.<br>
Soitti päivän, soitti toisen<br>
yhtehen rupeamahan,<br>
yhen aamun atriahan,<br>
yhen vyönsä vyötäntähän,<br>
yhen paitansa panohon.<br>
Kun hän soitteli kotona,<br>
huonehessa honkaisessa,<br>
niin katot kajahtelivat,<br>
permannot pemahtelivat;<br>
laet lauloi, ukset ulvoi,<br>
kaikki ikkunat iloitsi,<br>
kiukoa kivinen liikkui,<br>
patsas patvinen pajahti.<br>
Kun hän kulki kuusikossa,<br>
vaelti petäjikössä,<br>
kuusoset kumartelihe,<br>
männyt mäellä kääntelihe,<br>
käpöset keolle vieri,<br>
havut juurelle hajosi.<br>
Kun hän liikahti lehossa<br>
tahi astahti aholla,<br>
lehot leikkiä pitivät,<br>
ahot ainoista iloa,<br>
kukat kulkivat kutuhun,<br>
vesat nuoret notkahteli.<br>



<hr/>
<h3 id="45">Viidesviidettä runo</h3>


Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
sai sanoman korvihinsa<br>
Väinölän eleleväksi,<br>
Kalevalan kasvavaksi<br>
sammon saauilla muruilla,<br>
kirjokannen kappaleilla.<br>
Tuo tuota kovin kaehti.<br>
Itse aina arvelevi,<br>
minkä surman suorittaisi,<br>
kunka kuoleman kokisi<br>
tuolle Väinölän väelle,<br>
kansalle kalevalaisten.<br>
Ukkoa rukoelevi,<br>
Pauannetta palvoavi:<br>
"Oi Ukko, ylijumala!<br>
Kaataos Kalevan kansa<br>
rakehilla rautaisilla,<br>
neuloilla teräsnenillä!<br>
Tahikka tauilla tapata,<br>
surmoa suku katala,<br>
miehet pitkille pihoille,<br>
naiset läävän lattioille!"<br>
Tyttö oli Tuonelan sokea,<br>
Loviatar, vaimo vanha,<br>
pahin Tuonen tyttäriä,<br>
ilke'in manattaria,<br>
alku kaikille pahoille,<br>
tuhansille turmioille.<br>
Sill' oli muoto mustanlainen,<br>
iho inhon-karvallinen.<br>
Tuopa musta Tuonen tyttö,<br>
ulappalan umpisilmä,<br>
teki tielle vuotehensa,<br>
pahnansa pahalle maalle.<br>
Selin tuulehen makasi,<br>
kaltoin säähän karkeahan,<br>
perin viimahan viluhun,<br>
kohin päivänkoittehesen.<br>
Tuli suuri tuulen puuska,<br>
iästä iso vihuri,<br>
tuuli tuhman raskahaksi,<br>
kostutti kohulliseksi<br>
aholla vesattomalla,<br>
maalla mättähättömällä.<br>
Kantoi kohtua kovoa,<br>
vatsantäyttä vaikeata;<br>
kantoi kuuta kaksi, kolme,<br>
neljännenki, viiennenki,<br>
kuuta seitsemän, kaheksan,<br>
ympäri yheksän kuuta,<br>
vaimon vanha'an lukuhun<br>
kuuta puolen kymmenettä.<br>
Yheksännen kuun lopulla,<br>
kuun alulla kymmenennen<br>
kohtu kääntyvi kovaksi,<br>
painuvi pakolliseksi;<br>
eikä synny syntyminen,<br>
luovu luomaiset sikiöt.<br>
Siirrälti sijan aloa,<br>
paneutti toisen paikan.<br>
Meni portto poikimahan,<br>
tulen lautta lapsimahan<br>
kahen kallion välihin,<br>
viien vuoren viukelohon:<br>
eipä tuolla synty synny,<br>
luovu luomainen sikiö.<br>
Etsi synnytössijoa,<br>
vatsansa vajennusmaata<br>
heiluvilla hettehillä,<br>
läikkyvillä lähtehillä:<br>
ei siellä sijoa saanut,<br>
vajennusta vatsallensa.<br>
Synnytteli poikiansa,<br>
vajenteli vatsoansa<br>
kuohussa tulisen kosken,<br>
ve'en vankan vääntehessä,<br>
alla kolmen kosken koprun,<br>
alla äyrähän yheksän;<br>
vaan ei vielä synty synny,<br>
kehnon kohtu ei kevene.<br>
Alkoi itkeä iletys,<br>
parkua paha kuvatus.<br>
Ei tieä, mihin menisi,<br>
kunne kulkea pitäisi<br>
vatsansa vajentamahan,<br>
poikiansa poikimahan.<br>
Puhui pilvestä Jumala,<br>
lausui Luoja taivahalta:<br>
"Tuoll' on suolla kolmisoppi<br>
rannalla meryttä vasten,<br>
pimeässä Pohjolassa,<br>
sangassa Sariolassa.<br>
Mene sinne poikimahan,<br>
kohtusi keventämähän!<br>
Siellä silma tarvitahan,<br>
väkeäsi vuotetahan."<br>
Tuopa musta Tuonen tyttö,<br>
ilkeä Manalan impi,<br>
tuli Pohjolan tuville,<br>
Sariolan saunan maille<br>
latomahan lapsiansa,<br>
saamahan sikiöitänsä.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
vei tuon saunahan saloa,<br>
kylin kylpyhuonehesen,<br>
kyläkunnan kuulematta,<br>
sanan saamatta kylähän.<br>
Lämmitti saloa saunan,<br>
rikenehen riuahutti;<br>
oluella ukset voiti,<br>
kasti kaljalla saranat,<br>
jottei ukset ulvonunna,<br>
saranat narahtanunna.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kave eukko, luonnon tyttö,<br>
kave kultainen, korea,<br>
jok' olet vanhin vaimoloita,<br>
ensin emä itselöitä!<br>
Juokse polvesta merehen,<br>
vyö lapasta lainehesen,<br>
ota kiiskiltä kinoa,<br>
matehelta nuljaskata,<br>
jolla voiat luun lomia,<br>
sivelet sivuja myöten,<br>
päästät piian pintehistä,<br>
vaimon vatsanvääntehistä,<br>
tästä tuskasta kovasta,<br>
vatsantyöstä vaikeasta!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
oi Ukko, ylijumala,<br>
tule tänne tarvittaissa,<br>
käy tänne kutsuttaessa!<br>
Tääll' on piika pintehessä,<br>
vaimo vatsanvääntehessä<br>
saunassa savun seassa,<br>
kylän kylpyhuonehessa.<br>
"Ota kultainen kurikka<br>
kätehesi oikeahan!<br>
Sillä haittoja hajota,<br>
pihtipuoliset porota,<br>
lukot Luojan lonkahuta,<br>
takasalvat poikki taita<br>
mennä suuren, mennä pienen,<br>
kulkea vähäväkisen!"<br>
Siinä tuo paha pahennus,<br>
Tuonen tyttö umpisilmä<br>
jopa vatsansa vajenti,<br>
latoi lapsensa vihaiset<br>
alla vaipan vaskikirjan,<br>
alla uutimen utuisen.<br>
Teki poikoa yheksän<br>
yhtenä kesäisnä yönä,<br>
yhen löylyn lyötävillä,<br>
yhen saunan saatavilla,<br>
yhestä vatsan väestä,<br>
kohuntäyestä kovasta.<br>
Nimitteli poikiansa,<br>
laaitteli lapsiansa,<br>
kuin kuki tekemiänsä,<br>
itse ilmi luomiansa:<br>
minkä pisti pistokseksi,<br>
kunka änkäsi ähyksi,<br>
minkä laati luuvaloksi,<br>
kunka riieksi risasi;<br>
minkä painoi paiseheksi,<br>
kunka ruohutti ruveksi,<br>
minkä syöjäksi sysäsi,<br>
kunka ruhtosi rutoksi.<br>
Jäi yksi nimittämättä,<br>
poika pahnan-pohjimmainen.<br>
Senpä sitte käski tuonne,<br>
työnti velhoiksi vesille,<br>
noi'iksi noroperille,<br>
katehiksi kaikin paikoin.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
muut on käski käyä tuonne<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen.<br>
Ärrytti äkäiset luomat,<br>
tavattomat tauit työnti<br>
vasten Väinölän väkeä,<br>
surmaksi su'un Kalevan.<br>
Pojat Väinölän potevi,<br>
läsivi Kalevan kansa<br>
tautia tavattomia,<br>
nimen tietämättömiä:<br>
alta lattiat lahovi,<br>
päältä peite märkänevi.<br>
Silloin vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
läksi päitä päästämähän,<br>
henkiä lunastamahan,<br>
läksi Tuonelle sotahan,<br>
kera tauin tappelohon.<br>
Saattoi saunan lämpimäksi,<br>
kivet löylyn lyötäväksi<br>
puuhu'illa puhtahilla,<br>
ve'en tuomilla haloilla.<br>
Vei on vettä verhossansa,<br>
kantoi vastat varjossansa,<br>
hauteli haluiset vastat,<br>
satalatvat lauhutteli.<br>
Löi siitä simaisen löylyn,<br>
mesilöylyn löyhäytti<br>
läpi kuumien kivien,<br>
palavojen paaterojen.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tule nyt löylyhyn, Jumala,<br>
iso ilman, lämpimähän<br>
tekemähän terveyttä,<br>
rauhoa rakentamahan!<br>
Pyyhi pois pyhät kipunat,<br>
pyhät saastat sammuttele,<br>
lyötä maahan liika löyly,<br>
paha löyly pois lähetä,<br>
ettei polta poikiasi,<br>
turmele tekemiäsi!<br>
"Minkä vettä viskaelen<br>
noille kuumille kiville,<br>
se me'eksi muuttukohon,<br>
simaksi sirahtakohon!<br>
Juoskohon joki metinen,<br>
simalampi laikkukohon<br>
läpi kiukahan kivisen,<br>
läpi saunan sammalisen!<br>
"Ei nyt meitä syyttä syöä<br>
eikä tauitta tapeta,<br>
ei luvatta suuren Luojan,<br>
ilman surmatta Jumalan.<br>
Kenpä meitä syyttä söisi,<br>
suuhunsa omat sanansa,<br>
päähänsä pahat panonsa,<br>
ajatukset itsehensä!<br>
"Jos ei minussa miestä liene,<br>
urosta Ukon pojassa<br>
rikkehistä riisumahan,<br>
päättehistä päästämähän,<br>
onp' on itsessä Ukossa,<br>
joka pilviä pitävi,<br>
poutapilvessä asuvi,<br>
hattaroissa hallitsevi.<br>
"Oi Ukko, ylijumala,<br>
pilven-päällinen jumala!<br>
Tule tänne tarvittaissa,<br>
ajaite anottaessa<br>
nämä tuskat tuntemahan,<br>
hätäpäivät häätämähän,<br>
rikonnaiset riisumahan,<br>
puutunnaiset purkamahan!<br>
"Tuo mulle tulinen miekka,<br>
säkehinen säilä kanna,<br>
jolla ma pahat pitelen,<br>
ilkeät iki asetan,<br>
tuskat tuulen teitä myöten,<br>
kivut aavoillen ahoille!<br>
"Tuonne ma kipuja kiistän,<br>
tuonne tuskia manoan<br>
kivisihin kellarihin,<br>
rautaisihin raunioihin,<br>
kiviä kivistämähän,<br>
paasia pakottamahan.<br>
Ei kivi kipuja itke,<br>
paasi ei vaivoja valita,<br>
vaikka paljo pantahisi,<br>
määrättä mätettähisi.<br>
"Kiputyttö, Tuonen neiti,<br>
joka istut kipukivellä<br>
joen kolmen juoksevassa,<br>
veen kolmen jaka'imessa<br>
jauhaen kipukiveä,<br>
Kipuvuorta väännätellen!<br>
Käy kivut kereämähän<br>
kitahan kiven sinisen,<br>
tahi vieretä vetehen,<br>
syytäise meren syvähän,<br>
tuulen tuntumattomahan,<br>
päivän paistamattomahan!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
Kivutar, hyvä emäntä,<br>
Vammatar, valio vaimo,<br>
tule kanssa, käy keralla<br>
tekemähän terveyttä,<br>
rauhoa rakentamahan!<br>
Tee kivut kivuttomaksi,<br>
vammat värjymättömäksi,<br>
jotta saisi sairas maata,<br>
huono huoletta levätä,<br>
tuskahinen tunnin olla,<br>
vikahinen vieretellä!<br>
"Ota kivut kippasehen,<br>
vaivat vaskivakkasehen,<br>
kivut tuonne vieäksesi,<br>
vammat vaivutellaksesi<br>
keskelle Kipumäkeä,<br>
Kipuvuoren kukkulata!<br>
Siellä keittäös kipuja<br>
pikkuisessa kattilassa,<br>
yhen sormen mentävässä,<br>
peukalon mahuttavassa!<br>
"Kivi on keskellä mäkeä,<br>
reikä keskellä kiveä,<br>
jok' on väätty vääntiällä,<br>
puhkaistu purasimella:<br>
siihen kivut kiskotahan,<br>
pahat vammat vallatahan,<br>
tuskat tuimat tungetahan,<br>
pakkopäivät painetahan<br>
öin yrittämättömiksi,<br>
päivin pääsemättömiksi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
vielä voiteli vikoja,<br>
noita vammoja valeli<br>
yheksillä voitehilla,<br>
kaheksilla katsehilla.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Oi Ukko, ylijumala,<br>
mies on vanha taivahinen!<br>
Iätä iästä pilvi,<br>
nosta lonka luotehesta,<br>
länkä lännestä lähetä!<br>
Sa'a mettä, sa'a vettä<br>
kipehille voitehiksi,<br>
vammoille valantehiksi!<br>
"En minä mitänä voine,<br>
kun ei Luojani luvanne.<br>
Avun Luoja antakohon,<br>
avun tuokohon Jumala<br>
minun silmin nähtyäni,<br>
käsin päällä käytyäni,<br>
suin sulin puheltuani,<br>
hengin henkäeltyäni!<br>
"Kuhun ei käteni käyne,<br>
käyköhön käet Jumalan;<br>
kuhun ei sormeni sopine,<br>
sopikohon Luojan sormet!<br>
Luojan on somemmat sormet,<br>
Luojan kämmenet käpeät.<br>
"Tule nyt, Luoja, loitsimahan,<br>
Jumala, puhelemahan,<br>
kaikkivalta, katsomahan!<br>
Tehkös yöllä terveheksi,<br>
päivällä imanteheksi,<br>
jottei tuska päällä tunnu,<br>
kipu keskeä kivistä,<br>
pakko ei syämehen paneite,<br>
jottei tunnu pikkuistana,<br>
vaivoa vähäistäkänä<br>
sinä ilmoisna ikänä,<br>
kuuna kullan valkeana!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
sillä riisui rikkehiä,<br>
purkaeli puuttehia.<br>
Poies poisti poikenluomat,<br>
paranti pahat panoset,<br>
päästi kansan kuolemasta,<br>
Kalevan katoamasta.<br>



<hr/>
<h3 id="46">Kuudesviidettä runo</h3>


Sai sanoma Pohjolahan,<br>
tieto kylmähän kylähän<br>
Väinölän vironneheksi,<br>
Kalevalan pääsneheksi<br>
noista nostamavioista,<br>
tauista tavattomista.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
tuo tuosta kovin pahastui.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Vielä muistan muunki keinon,<br>
toki toisen tien osoan:<br>
nostan karhun kankahalta,<br>
korvesta koverakouran<br>
päälle Väinölän elojen,<br>
Kalevalan karjan päälle."<br>
Nosti karhun kankahalta,<br>
kontion kovilta mailta<br>
noille Väinölän ahoille,<br>
Kalevalan karjamaille.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen!<br>
Taos mulle uusi keihäs,<br>
tao keiho kolmisulka<br>
varren vaskisen keralla!<br>
Ois' otso otettavana,<br>
rahakarva kaattavana<br>
ruuniani ruhtomasta,<br>
tammojani tahtomasta,<br>
kaatamasta karjoani,<br>
lehmiä levittämästä."<br>
Seppo keihyen takovi,<br>
eikä pitkän, ei lyhyen,<br>
takoi keskilaaullisen:<br>
sen susi sulalla seisoi,<br>
kontio terän kohalla,<br>
hirvi hiihti suoverossa,<br>
varsa varrella samosi,<br>
peura potki ponnen päässä.<br>
Satoi siitä uutta lunta,<br>
hiukan hienoista vitiä,<br>
sykysyisen uuhen verran,<br>
verran talvisen jäniksen.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Mieleni minun tekevi,<br>
mieli käyä Metsolassa<br>
metsän tyttöjen tykönä,<br>
sinipiikojen pihoilla.<br>
"Lähen miehistä metsälle,<br>
urohista ulkotöille.<br>
Ota, metsä, miehiksesi,<br>
urohiksesi, Tapio!<br>
Auta onni ottamahan,<br>
metsän kaunis kaatamahan!<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
Tellervo, Tapion vaimo!<br>
Kytke kiinni koiroasi,<br>
rakentele rakkiasi<br>
kuusamisehen kujahan,<br>
talahasen tammisehen!<br>
"Otsonen, metsän omena,<br>
mesikämmen källeröinen!<br>
Kun kuulet minun tulevan,<br>
miehen aimo astelevan,<br>
kytke kynnet karvoihisi,<br>
hampahat ikenihisi,<br>
ettei koske konsakana,<br>
liikuta lipeänänä!<br>
"Otsoseni, ainoiseni,<br>
mesikämmen, kaunoiseni!<br>
Lyöte maata mättähälle,<br>
kaunihille kalliolle,<br>
hongat päällä huojumassa,<br>
kuuset päällä kuulumassa!<br>
Siinä, otso, pyörteleite,<br>
mesikämmen, käänteleite,<br>
kuni pyy pesänsä päällä,<br>
hanhi hautomaisillansa!"<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
kuuli koiran haukkuvaksi,<br>
penun julki juttavaksi<br>
pikkusilmäisen pihalla,<br>
tasakärsän tanhu'illa.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Luulin kukkuvan käkösen,<br>
lempilinnun laulelevan;<br>
ei käki kukahakana,<br>
lempilintu laulakana:<br>
tääll' on koirani komehin,<br>
otukseni oivallisin<br>
otsosen tuvan ovella,<br>
miehen kaunon kartanolla!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
siinä otsosen tapasi;<br>
säteriset sängyt kaati,<br>
sijat kultaiset kumosi.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Ole kiitetty, Jumala,<br>
ylistetty, Luoja yksin,<br>
kun annoit otson osaksi,<br>
salon kullan saalihiksi!"<br>
Katselevi kultoansa.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Otsoseni, ainoiseni,<br>
mesikämmen, kaunoiseni!<br>
Elä suutu suottakana!<br>
En minä sinua kaannut:<br>
itse vierit vempeleltä,<br>
hairahit havun selältä,<br>
puhki puiset kaatiosi,<br>
halki haljakan havuisen.<br>
Sykysyiset säät lipeät,<br>
päivät pilviset pimeät.<br>
"Metsän kultainen käkönen,<br>
kaunis karva röyhetyinen!<br>
Heitä nyt kylmille kotosi,<br>
asuinmaasi autiaksi,<br>
koivunoksainen kotosi,<br>
vasunvarpainen majasi!<br>
Lähe, kuulu, kulkemahan,<br>
metsän auvo, astumahan,<br>
käymähän, käpeäkenkä,<br>
sinisukka, sipsomahan<br>
näiltä pieniltä pihoilta,<br>
kape'ilta käytäviltä<br>
urohoisehen väkehen,<br>
miehisehen joukkiohon!<br>
Ei siellä pahoin pi'etä,<br>
ei eletä kehnon lailla:<br>
sima siellä syötetähän,<br>
mesi nuori juotetahan<br>
tulevalle vierahalle,<br>
saavalle käkeävälle.<br>
"Lähe nyt tästä kuin lähetki,<br>
tästä pienestä pesästä<br>
alle kuulun kurkihirren,<br>
alle kaunihin katoksen!<br>
Niin sä luikkaos lumella,<br>
kuni lumme lammin päällä,<br>
niin sä haihaos havulla,<br>
kuni oksalla orava!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen,<br>
astui soitellen ahoja,<br>
kajahellen kankahia<br>
kera kuulun vierahansa,<br>
kanssa karvalallusensa.<br>
Jo soitto tupahan kuului,<br>
alle kattojen kajahus.<br>
Virkahti väki tuvassa,<br>
kansa kaunis vieretteli:<br>
"Kuulkottes tätä kumua,<br>
salon soittajan sanoja,<br>
käpylinnun kälkytystä,<br>
metsän piian pillin ääntä!"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse ennätti pihalle.<br>
Vierähti väki tuvasta,<br>
kansa kaunis lausutteli:<br>
"Joko on kulta kulkemassa,<br>
hopea vaeltamassa,<br>
rahan armas astumassa,<br>
tenka tietä poimimassa?<br>
Mesijänkö metsä antoi,<br>
ilveksen salon isäntä,<br>
koska laulaen tulette,<br>
hyreksien hiihtelette?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuossa tuon sanoiksi virkki:<br>
"Sanomiks' on saukko saatu,<br>
virsiksi Jumalan vilja;<br>
sillä laulaen tulemme,<br>
hyreksien hiihtelemme.<br>
"Eikä saukko ollekana,<br>
eikä saukko eikä ilves:<br>
itse on kuulu kulkemassa,<br>
salon auvo astumassa,<br>
mies vanha vaeltamassa,<br>
verkanuttu vieremässä.<br>
Kun lie suotu vierahamme,<br>
ovet auki paiskatkatte,<br>
vaan kun lie vihattu vieras,<br>
kiinni lyökätte lujahan!"<br>
Väki vastaten sanovi,<br>
kansa kaunis vieretteli:<br>
"Terve, otso, tultuasi,<br>
mesikämmen, käytyäsi<br>
näille pestyille pihoille,<br>
kaunoisille kartanoille!<br>
"Tuota toivoin tuon ikäni,<br>
katsoin kaiken kasvinaian<br>
soivaksi Tapion torven,<br>
metsän pillin piukovaksi,<br>
kulkevaksi metsän kullan,<br>
saavaksi salon hopean<br>
näille pienille pihoille,<br>
kape'ille käytäville.<br>
"Toivoin kuin hyveä vuotta,<br>
katsoin kuin kesän tuloa,<br>
niinkuin suksi uutta lunta,<br>
lyly liukasta lipua,<br>
neiti nuorta sulhokaista,<br>
punaposki puolisoa.<br>
"Illat istuin ikkunoissa,<br>
aamut aitan portahilla,<br>
veräjillä viikkokauet,<br>
kuukauet kujaisten suussa,<br>
talvikauet tanhu'illa.<br>
Lumet seisoin tanteriksi,<br>
tanteret suliksi maiksi,<br>
sulat maat somerikoiksi,<br>
somerikot hiesukoiksi,<br>
hiesukot vihottaviksi.<br>
Ajattelin aamut kaiket,<br>
päivät päässäni pitelin,<br>
missä viikon otso viipyi,<br>
salon armas aikaeli,<br>
oisiko Virohon viernyt,<br>
maasta Suomen sorkehtinut."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Minne vienen vierahani,<br>
kulettanen kultaiseni?<br>
Tokko laittanen latohon,<br>
pannen pahnahuonehesen?"<br>
Väki vastaten sanovi,<br>
kansa kaunis vieretteli:<br>
"Tuonne vienet vierahamme,<br>
kulettanet kultaisemme<br>
alle kuulun kurkihirren,<br>
alle kaunihin katoksen.<br>
Siell' on syömät suoriteltu,<br>
juomaneuvot jou'uteltu,<br>
kaikki sillat siivottuna,<br>
lakaistuna lattiaiset;<br>
kaikki vaimot vaatehtinna<br>
pukemihin puhtahisin,<br>
sore'ihin pääsomihin,<br>
valke'ihin vaattehisin."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Otsoseni, lintuseni,<br>
mesikämmen, kääröseni!<br>
Viel' on maata käyäksesi,<br>
kangasta kavutaksesi.<br>
"Lähes nyt, kulta, kulkemahan,<br>
armas, maata astumahan,<br>
mustasukka, muikumahan,<br>
verkahousu, vieremähän,<br>
käymähän tiaisen teitä,<br>
varpusen vaeltamia<br>
alle viien viilohirren,<br>
alle kuuen kurkiaisen!<br>
"Varo'otte, vaimo raukat,<br>
ettei karja kammastuisi,<br>
pieni vilja pillastuisi,<br>
vikoisi emännän vilja<br>
tullessa otson tuville,<br>
karvaturvan tunkeitessa!<br>
"Pois on, pojat, porstuasta,<br>
piiat, pihtipuolisista<br>
uron tullessa tupahan,<br>
astuessa aimo miehen!<br>
"Metsän otsonen, omena,<br>
metsän kaunis källeröinen!<br>
Ellös piikoja pelätkö,<br>
kassapäitä kammastelko<br>
eläkä vaimoja varoa,<br>
sure sylttysukkaisia!<br>
Mi on akkoja tuvassa,<br>
ne on kaikki karsinahan<br>
miehen tullessa tupahan,<br>
astuessa aika poian!"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Terve tänneki, Jumala,<br>
alle kuulun kurkiaisen,<br>
alle kaunihin katoksen!<br>
Mihin nyt heitän hempuseni,<br>
lasken karvalalluseni?"<br>
Väki vastahan sanovi:<br>
"Terve, terve tultuasi!<br>
Tuohon liitä lintusesi,<br>
kulettele kultaisesi<br>
petäjäisen pienan päähän,<br>
rautaisen rahin nenähän<br>
turkin tunnusteltavaksi,<br>
karvojen katseltavaksi!<br>
"Elä, otso, tuosta huoli<br>
eläkä pane pahaksi,<br>
jos tulevi turkin tunti,<br>
karvojen katsanto-aika!<br>
Ei tuhota turkkiasi,<br>
karvojasi ei katsota<br>
herjojen hetalehiksi,<br>
vaivaisien vaattehiksi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
otatti otsolta turkin,<br>
pani aitan parven päähän;<br>
lihat liitti kattilahan,<br>
kuparihin kullattuhun,<br>
vaskipohjahan patahan.<br>
Jo oli pa'at tulella,<br>
vaskilaiat valkealla,<br>
täpittynä, täytettynä<br>
liioilla lihamuruilla;<br>
suolat saatettu sekahan,<br>
jotk' oli tuotu tuonnempata,<br>
saatu suolat Saksanmaalta,<br>
Vienan pääliltä vesiltä,<br>
souttu Suolasalmen kautta,<br>
laivan päältä laskettuna.<br>
Kun oli keitto keitettynä,<br>
saatu kattilat tulelta,<br>
jopa saalis saatettihin,<br>
käpylintu käytettihin<br>
päähän pitkän pintapöyän<br>
kultaisihin kuppiloihin<br>
simoa sirettämähän,<br>
olosia ottamahan.<br>
Petäjäst' oli pöytä tehty,<br>
va'it vaskesta valettu,<br>
lusikkaiset hopeasta,<br>
veitset kullasta kuvattu.<br>
Kupit kaikki kukkusilla,<br>
va'it varpelaitasilla<br>
metsän mieliantehia,<br>
salon kullan saalihia.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kummun ukko kultarinta,<br>
Tapion talon isäntä,<br>
Metsolan metinen vaimo,<br>
metsän ehtoisa emäntä,<br>
mies puhas, Tapion poika,<br>
mies puhas, punakypärä,<br>
Tellervo, Tapion neiti,<br>
kanssa muu Tapion kansa!<br>
Tule nyt häihin härkösesi,<br>
pitkävillasi pitoihin!<br>
Nyt on kyllin kystä syöä,<br>
kyllin syöä, kyllin juoa,<br>
kyllin itsensä piteä,<br>
kyllin antoa kylälle."<br>
Väki tuossa noin sanovi,<br>
kansa kaunis vieretteli:<br>
"Miss' on otso syntynynnä,<br>
rahankarva kasvanunna?<br>
Tokko tuo olilla syntyi,<br>
kasvoi saunan karsinassa?"<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei otso olilla synny<br>
eikä riihiruumenilla!<br>
Tuoll' on otso synnytelty,<br>
mesikämmen käännytelty<br>
luona kuun, malossa päivän,<br>
otavaisen olkapäillä,<br>
ilman impien tykönä,<br>
luona luonnon tyttärien.<br>
"Astui impi ilman äärtä,<br>
neiti taivahan napoa,<br>
kävi pilven piirtä myöten,<br>
taivahan rajoa myöten<br>
sukassa sinertävässä,<br>
kirjavassa kaplukassa,<br>
villavakkanen käessä,<br>
karvakoppa kainalossa.<br>
Viskoi villan pään vesille,<br>
laski karvan lainehille.<br>
Tuota tuuli tuuitteli,<br>
ilma lieto liikutteli,<br>
ve'en henki heilutteli,<br>
aalto rannalle ajeli,<br>
rannalle salon simaisen,<br>
nenähän metisen niemen.<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
Tapiolan tarkka vaimo,<br>
koppoi kuontalon vesiltä,<br>
villat hienot lainehilta.<br>
"Siitä liitti liukkahasti,<br>
kapaloitsi kaunihisti<br>
vaahterisehen vasuhun,<br>
kaunoisehen kätkyehen.<br>
Nostatti kapalonuorat,<br>
vitjat kultaiset kuletti<br>
oksalle olovimmalle,<br>
lehvälle leve'immälle.<br>
"Tuuitteli tuttuansa,<br>
liekutteli lempeänsä<br>
alla kuusen kukkalatvan,<br>
alla penseän petäjän.<br>
Siinä otsosen sukesi,<br>
jalokarvan kasvatteli<br>
vieressä metisen viian,<br>
simaisen salon sisässä.<br>
"Kasvoi otso kaunihiksi,<br>
yleni ylen ehoksi:<br>
lyhyt jalka, lysmä polvi,<br>
tasakärsä talleroinen,<br>
pää levyt, nenä nykerä,<br>
karva kaunis röyhetyinen.<br>
Ei ollut vielä hampahia<br>
eikä kynsiä kyhätty.<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
'Kyheäisin kynnet tuolle,<br>
kanssa hampahat hakisin,<br>
kun tuo ei vioille saisi,<br>
painuisi pahoille töille.'<br>
"Niin otso valansa vannoi<br>
polvilla metsän emännän,<br>
eessä julkisen Jumalan,<br>
alla kasvon kaikkivallan,<br>
ei tehäksensä pahoa,<br>
ruveta rumille töille.<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
Tapiolan tarkka vaimo,<br>
läksi hammasta hakuhun,<br>
kynsiä kyselemähän<br>
pihlajilta piuke'ilta,<br>
katajilta karke'ilta,<br>
jukaisilta juurikoilta,<br>
kesunkannoilta kovilta:<br>
eipä sieltä kynttä saanut<br>
eikä hammasta tavannut.<br>
"Honka kasvoi kankahalla,<br>
kuusi kummulla yleni,<br>
hongassa hopeaoksa,<br>
kultaoksa kuusosessa:<br>
ne kapo käsin tavoitti,<br>
niistä kynsiä kyhäsi,<br>
niitä liitti leukaluuhun,<br>
ikenihin istutteli.<br>
"Siitä laski lallokkinsa,<br>
ulos lempensä lähetti;<br>
pani suota soutamahan,<br>
viitoa vitaisemahan,<br>
ahoviertä astumahan,<br>
kangasta kapuamahan.<br>
Käski käyä kaunihisti,<br>
soreasti sorkutella,<br>
elellä ajat iloiset,<br>
kulutella kuulut päivät<br>
suon selillä, maan navoilla,<br>
kisakangasten perillä,<br>
käyä kengättä kesällä,<br>
sykysyllä syylingittä;<br>
asua ajat pahemmat,<br>
talvikylmät kyhmästellä<br>
tuomisen tuvan sisässä,<br>
havulinnan liepehellä,<br>
kengällä korean kuusen,<br>
katajikon kainalossa,<br>
alla viien villavaipan,<br>
alla kaapuan kaheksan.<br>
"Sieltä sain nyt saalihini,<br>
ehätin tämän eräni."<br>
Väki nuori noin sanovi,<br>
väki vanha virkkelevi:<br>
"Mitä tehen metsä mieltyi,<br>
metsä mieltyi, korpi kostui,<br>
ihastui salon isäntä,<br>
taipui ainoinen Tapio,<br>
jotta antoi ainokkinsa,<br>
menetti mesikkisensä?<br>
Oliko keihon keksimistä<br>
eli nuolen noutamista?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Hyvin meihin metsä mieltyi,<br>
metsä mieltyi, korpi kostui,<br>
ihastui salon isäntä,<br>
taipui ainoinen Tapio.<br>
"Mielikki, metsän emäntä,<br>
Tellervo, Tapion neiti,<br>
metsän neiti muoto kaunis,<br>
metsän piika pikkarainen,<br>
läksi tietä neuvomahan,<br>
rastia rakentamahan,<br>
tien vieriä viittomahan,<br>
matkoa opastamahan.<br>
Veisti pilkat pitkin puita,<br>
rastit vaaroihin rakenti<br>
jalon otsosen oville,<br>
rahasaaren rantehille.<br>
"Sitte sinne tultuani,<br>
perillen osattuani<br>
ei ollut keihon keksimistä,<br>
ampuen ajelemista:<br>
itse vieri vempeleltä,<br>
horjahti havun selältä;<br>
risut rikkoi rintapäänsä,<br>
varvut vatsansa hajotti."<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Otsoseni, ainoiseni,<br>
lintuseni, lempiseni!<br>
Päästä nyt tänne pääripasi,<br>
pujota puraisimesi,<br>
heitä harvat hampahasi,<br>
liitä leukasi leveät!<br>
Eläkä pane pahaksi,<br>
jos meille mikä tulisi,<br>
luien luske, päien pauke,<br>
kova hammasten kolina!<br>
"Jo otan nenän otsolta<br>
nenän entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Otan ma otsolta korvan<br>
korvan entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Otan ma otsolta silmän<br>
silmän entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Otan ma otsan otsolta<br>
otsan entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Otan ma otsolta turvan<br>
turvan entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Otan ma otsolta kielen<br>
kielen entisen avuksi;<br>
en ota osattomaksi<br>
enkä aivan ainoaksi.<br>
"Sen nyt mieheksi sanoisin,<br>
urohoksi arvoaisin,<br>
joka umpiluut lukisi,<br>
saisi sarjahampahuiset<br>
leuasta teräksisestä<br>
rusamilla rautaisilla."<br>
Eipä toista tullutkana,<br>
ei ollut urosta tuota.<br>
Itse umpiluut lukevi,<br>
sarjahampahat sanovi<br>
alla luisten polviensa,<br>
rautaisten rusamiensa.<br>
Otti hampahat otsolta.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Metsän otsonen, omena,<br>
metsän kaunis källeröinen!<br>
Nyt on matka käyäksesi,<br>
retki reiahellaksesi<br>
tästä pienestä pesästä,<br>
matalaisesta majasta<br>
korkeampahan kotihin,<br>
avarampahan asuhun.<br>
"Lähe nyt, kulta, kulkemahan,<br>
rahan armas, astumahan,<br>
sivutse sikojen teistä,<br>
poikki porsasten poluista<br>
vasten varvikkomäkeä,<br>
kohti vuorta korkeata<br>
petäjähän penseähän,<br>
honkahan havusatahan!<br>
Hyvä siin' on ollaksesi,<br>
armas aikaellaksesi<br>
- kuuluvilla karjan kellon,<br>
luona tiukujen tirinän."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
jo tuli kotihin tuolta.<br>
Väki nuori noin sanovi,<br>
kansa kaunis lausutteli:<br>
"Minne saatit saalihisi,<br>
kunne ennätit eräsi?<br>
Lienet jäälle jättänynnä,<br>
uhkuhun upottanunna,<br>
suomutihin sortanunna,<br>
kaivanunna kankahasen."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Enpä jäälle jättänynnä,<br>
uhkuhun upottanunna:<br>
siinä koirat siirteleisi,<br>
linnut liiat peitteleisi;<br>
enkä suohon sortanunna,<br>
kaivanunna kankahasen:<br>
siinä toukat turmeleisi,<br>
söisi mustat muurahaiset.<br>
"Tuonne saatin saalihini,<br>
ehätin erän vähäni<br>
kultakunnahan kukulle,<br>
vaskiharjun hartioille.<br>
Panin puuhun puhtahasen,<br>
honkahan havusatahan,<br>
oksalle olovimmalle,<br>
lehvälle leve'immälle<br>
iloksi inehmisille,<br>
kunnioiksi kulkijoille.<br>
"Ikenin panin itähän,<br>
silmin loin on luotehesen.<br>
Enkä aivan latvasehen:<br>
oisin luonut latvasehen,<br>
siinä tuuli turmeleisi,<br>
ahava pahoin panisi;<br>
enkä pannut maavarahan:<br>
oisin pannut maavarahan,<br>
siat siinä siirteleisi,<br>
alakärsät käänteleisi."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laikahtihe laulamahan<br>
illan kuulun kunniaksi,<br>
päivän päätyvän iloksi.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Piä nyt, pihti, valkeata,<br>
jotta lauloa näkisin!<br>
Lauloa luku tulevi,<br>
suuni soia tahtelevi."<br>
Siinä lauloi jotta soitti,<br>
pitkin iltoa iloitsi.<br>
Lausui laulunsa lopulla,<br>
itse virkki viimeiseksi:<br>
"Anna toisteki, Jumala,<br>
vastaki, vakainen Luoja,<br>
näin näissä ilottavaksi,<br>
toiste toimiteltavaksi,<br>
näissä häissä pyylypoian,<br>
pitkävillaisen pioissa!<br>
"Anna ainaki, Jumala,<br>
toisteki, totinen Luoja,<br>
rastia rakettaviksi,<br>
puita pilkoteltaviksi<br>
urohoisessa väessä,<br>
miehisessä joukkiossa!<br>
"Anna ainaki, Jumala,<br>
toisteki, totinen Luoja,<br>
soivaksi Tapion torven,<br>
metsän pillin piukovaksi<br>
näillä pienillä pihoilla,<br>
kape'illa kartanoilla!<br>
Päivät soisin soitettavan,<br>
illat tehtävän iloa<br>
näillä mailla, mantereilla,<br>
Suomen suurilla tiloilla,<br>
nuorisossa nousevassa,<br>
kansassa kasuavassa."<br>



<hr/>
<h3 id="47">Seitsemäsviidettä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen<br>
kauan soitti kanteletta,<br>
sekä soitti jotta lauloi,<br>
jotta ilmankin iloitsi.<br>
Soitto kuului kuun tupihin,<br>
ilo päivän ikkunoille.<br>
Kuu tuvastahan tulevi,<br>
astui koivun konkelolle,<br>
päivä päätyi linnastansa,<br>
loihe latvahan petäjän<br>
kanteletta kuulemahan,<br>
iloa imehtimähän.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
siitä päivän kiinni saapi,<br>
kuuhuen käsin tavoitti,<br>
kuun on koivun konkelolta,<br>
päivän latvasta petäjän.<br>
Ne kohta kotihin saattoi,<br>
pimeähän Pohjolahan.<br>
Kätki kuun kumottamasta<br>
kirjarintahan kivehen,<br>
lauloi päivän paistamasta<br>
vuorehen teräksisehen.<br>
Itse tuossa noin saneli:<br>
"Ellös täältä ilman pääskö,<br>
nousko, kuu, kumottamahan,<br>
pääskö, päivä, paistamahan,<br>
kun en käyne päästämähän,<br>
itse tulle noutamahan<br>
yheksän orihin kanssa,<br>
yhen tamman kantamalla!"<br>
Kun oli kuun kulettanunna<br>
sekä päivän saattanunna<br>
Pohjolan kivimäkehen,<br>
rautaisehen kalliohon,<br>
jopa valkean varasti,<br>
tulen Väinölän tuvilta:<br>
sai tuvat tulettomaksi,<br>
pirtit valkeattomaksi.<br>
Jo oli yö alinomainen,<br>
pitkä, pilkkoisen pimeä.<br>
Oli yö Kalevalassa,<br>
noilla Väinölän tuvilla<br>
sekä tuolla taivahassa,<br>
Ukon ilman istuimilla.<br>
Tukela on tuletta olla,<br>
vaiva suuri valkeatta,<br>
ikävä inehmisien,<br>
ikävä itsen Ukonki.<br>
Tuo Ukko, ylijumala,<br>
itse ilman suuri luoja,<br>
alkoi tuota ouostella.<br>
Arvelee, ajattelevi,<br>
mikä kumma kuun e'essä,<br>
mikä terhen päivän tiessä,<br>
kun ei kuu kumotakana<br>
eikä päivä paistakana.<br>
Astui pilven äärtä myöten,<br>
taivahan rajoa myöten<br>
sukassa sinertävässä,<br>
kirjavassa kaplukassa;<br>
kävi kuuta etsimähän,<br>
päiveä tapoamahan:<br>
eipä kuuta löyäkänä,<br>
päiveä tapoakana.<br>
Tulta iski ilman Ukko,<br>
valahutti valkeata<br>
miekalla tuliterällä,<br>
säilällä säkenevällä;<br>
iski tulta kyntehensä,<br>
järskytti jäsenehensä<br>
ylähällä taivosessa,<br>
tähtitarhojen tasalla.<br>
Saipa tulta iskemällä.<br>
Kätkevi tulikipunan<br>
kultaisehen kukkarohon,<br>
hope'isehen kehä'än.<br>
Antoi neien tuuitella,<br>
ilman immen vaapotella<br>
kuun uuen kuvoamaksi,<br>
uuen auringon aluksi.<br>
Neiti pitkän pilven päällä,<br>
impi ilman partahalla<br>
tuota tulta tuuitteli,<br>
valkeaista vaapotteli<br>
kultaisessa kätkyessä,<br>
hihnoissa hope'isissa.<br>
Hope'iset orret notkui,<br>
kätkyt kultainen kulisi,<br>
pilvet liikkui, taivot naukui,<br>
taivon kannet kallistihe<br>
tulta tuuiteltaessa,<br>
valkeaista vaapottaissa.<br>
Impi tulta tuuitteli,<br>
vaapotteli valkeaista,<br>
tulta sormilla somitti,<br>
käsin vaali valkeaista:<br>
tuli tuhmalta putosi,<br>
valkea varattomalta,<br>
kätösiltä kääntelijän,<br>
sormilta somittelijan.<br>
Taivas reikihin repesi,<br>
ilma kaikki ikkunoihin.<br>
Kirposi tulikipuna,<br>
suikahti punasoronen,<br>
läpi läikkyi taivosista,<br>
puhki pilvistä pirisi,<br>
läpi taivahan yheksän,<br>
halki kuuen kirjokannen.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Veli, seppo Ilmarinen!<br>
Lähtekämme katsomahan,<br>
saakamme opastumahan,<br>
mikä tuo tuli tulonen,<br>
outo valkea valahti<br>
yläisistä taivosista<br>
alaisihin maaemihin,<br>
jos olisi kuun kehänen<br>
eli päivän pyöryläinen!"<br>
Läksivät urosta kaksi.<br>
Astuivat, ajattelivat,<br>
miten tuonne tullaksensa<br>
ja kuten osataksensa<br>
tulen siirtymäsijoille,<br>
valkean valantomaille.<br>
Joki joutuvi etehen,<br>
melkeän meren tapainen.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
alkoi veisteä venettä,<br>
alla korven kolkutella.<br>
Toinen seppo Ilmarinen<br>
laati kuusesta meloja,<br>
petäjästä järkäleitä.<br>
Sai venonen valmihiksi<br>
hankoinensa, airoinensa;<br>
niin veivät venon vesille.<br>
Soutelevat, joutelevat<br>
ympäri Nevan jokea,<br>
Nevan nientä kiertelevät.<br>
Ilmatar, ihana impi,<br>
vanhin luonnon tyttäristä,<br>
tuopa vastahan tulevi<br>
puhutellen, lausutellen:<br>
"Mitä miehiä olette,<br>
kuinka teitä kutsutahan?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Merimiehiä olemme,<br>
minä vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen.<br>
Vaan sano oma sukusi,<br>
kuin sinua kutsutahan!"<br>
Vaimo tuon sanoiksi virkki:<br>
"Minä olen vanhin vaimoksia,<br>
vanhin ilman impilöitä,<br>
ensin emä itselöitä,<br>
joll' on vihki viien vaimon,<br>
muoto kuuen morsiamen.<br>
Minne te menette, miehet,<br>
kunne läksitte, urohot?"<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Tukehtui tulonen meiltä,<br>
vaipui meiltä valkeainen.<br>
Viikon on tuletta oltu,<br>
pime'issä piileskelty.<br>
Nyt on meillä mielessämme<br>
mennä tulta tietämähän,<br>
jok' on tullut taivahasta,<br>
päältä pilvien pu'onnut."<br>
Vaimo tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Tuli on tuima tie'ettävä,<br>
valkeainen vaaittava.<br>
Jo teki tuli tekoset,<br>
valkea vahingot laati!<br>
Tuikahti tulikipuna,<br>
putosi punakeränen<br>
Luojan luomilta tiloilta,<br>
Ukon ilman iskemiltä<br>
läpi taivahan tasaisen,<br>
halki tuon ihalan ilman,<br>
puhki reppänän retuisen,<br>
kautta kuivan kurkihirren<br>
Tuurin uutehen tupahan,<br>
Palvoisen laettomahan.<br>
"Sitte sinne tultuansa<br>
Tuurin uutehen tupahan<br>
panihe pahoille töille,<br>
löihe töille törke'ille:<br>
rikkoi rinnat tyttäriltä,<br>
neitosilta nännit näppi,<br>
turmeli pojalta polvet,<br>
isännältä parran poltti.<br>
"Äiti lastansa imetti<br>
kätkyessä vaivaisessa.<br>
Tuohon tultua tulonen<br>
jo teki pahinta työtä:<br>
poltti lapsen kätkyestä,<br>
poltti paarmahat emolta.<br>
Se lapsi meni Manalle,<br>
toki poika Tuonelahan,<br>
ku oli luotu kuolemahan,<br>
katsottu katoamahan<br>
tuskissa tulen punaisen,<br>
vaike'issa valkeaisen.<br>
"Niin emo enemmän tiesi,<br>
ei emo Manalle mennyt;<br>
se tunsi tulen manata,<br>
valkeaisen vaivutella<br>
läpi pienen neulansilmän,<br>
halki kirvehen hamaran,<br>
puhki kuuman tuuran putken,<br>
pitkin pellon pientaretta."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse ennätti kysyä:<br>
"Kunne tulet tuosta läksi,<br>
kunne kiiähti kipunat<br>
Tuurin pellon pientarelta?<br>
Metsällenkö vai merelle?"<br>
Vaimo vastaten sanovi,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Tuli tuosta mennessänsä,<br>
valkeainen vierressänsä<br>
ensin poltti paljo maita,<br>
paljo maita, paljo soita;<br>
viimein vierähti vetehen,<br>
aaltoihin Aluen järven:<br>
se oli syttyä tulehen,<br>
säkehinä säihkyellä.<br>
"Kolmasti kesäisnä yönä,<br>
yheksästi syksy-yönä,<br>
kuohui kuusien tasalle,<br>
ärjyi päälle äyrähien<br>
tuon tuiman tulen käsissä,<br>
varin valkean väessä.<br>
"Kuohui kuiville kalansa,<br>
arinoille ahvenensa.<br>
Kalat tuossa katselevat,<br>
ahvenet ajattelevat,<br>
miten olla, kuin eleä:<br>
ahven itki aittojansa,<br>
kalat kartanoisiansa,<br>
kiiski linnoa kivistä.<br>
"Läksi ahven kyrmyniska,<br>
tavoitti tulisoroista:<br>
eipä ahven saanutkana.<br>
Niin meni sinervä siika:<br>
se nieli tulisorosen,<br>
vajotteli valkeaisen.<br>
"Jo vettyi Aluen järvi,<br>
pääsi päältä äyrästensä<br>
sijallensa entiselle<br>
yhtenä kesäisnä yönä.<br>
"Oli aikoa vähäisen:<br>
tuli tuska nielijälle,<br>
vaikea vajottajalle,<br>
pakko paljo syönehelle.<br>
"Uiskenteli, kuiskenteli.<br>
Uipi päivän, uipi toisen<br>
siikasaarien sivuja,<br>
lohiluotojen lomia,<br>
tuhannen nenätse niemen,<br>
sa'an saaren kainalotse.<br>
Joka niemi neuvon pisti,<br>
joka saari sai sanoman:<br>
'Ei ole vienossa ve'essä,<br>
Aluessa ankehessa<br>
kalan kurjan nielijätä,<br>
katalan kaottajata<br>
näissä tuskissa tulosen,<br>
vaivannoissa valkeaisen.'<br>
"Niin kuuli kulea kuuja,<br>
nieli tuon sinervän siian.<br>
Oli aikoa vähäisen:<br>
tuli tuska nielijälle,<br>
vaikea vajottajalle,<br>
pakko paljo syönehelle.<br>
"Uiskenteli, kuiskenteli.<br>
Uipi päivän, uipi toisen<br>
lohiluotojen lomia,<br>
kalahauin kartanoita,<br>
tuhannen nenitse niemen,<br>
sa'an saaren kainaloitse.<br>
Joka niemi neuvon pisti,<br>
joka saari sai sanoman:<br>
'Ei ole vienossa ve'essä,<br>
Aluessa ankehessa<br>
kalan kurjan appajata,<br>
katalan kaottajata<br>
tuskissa tulen palavan,<br>
vaivannoissa valkeaisen.'<br>
"Niin tuli halea hauki,<br>
nieli tuon kulean kuujan.<br>
Oli aikoa vähäisen:<br>
tuli tuska nielijälle,<br>
vaikea vajottajalle,<br>
pakko paljo syönehelle.<br>
"Uiskenteli, kuiskenteli.<br>
Uipi päivän, uipi toisen<br>
lokkiluotojen lomitse,<br>
kajavan kivikaritse,<br>
tuhannen nenätse niemen,<br>
sa'an saaren kainalotse.<br>
Joka niemi neuvon pisti,<br>
joka saari sai sanoman:<br>
'Ei ole vienossa ve'essä,<br>
Aluessa ankehessa<br>
kalan kurjan nielijätä,<br>
katalan kaottajata<br>
tuskissa tulen palavan,<br>
vaivannoissa valkeaisen.'"<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
toinen seppo Ilmarinen<br>
nuotan niinisen kutovi,<br>
katajaisen kaikuttavi;<br>
sen painoi pajuvesillä,<br>
raian kuorilla rakenti.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
työnti naiset nuottaselle.<br>
Läksi naiset nuottaselle,<br>
sisarekset silpomahan.<br>
Soutelevat, luitelevat<br>
niemi nientä, saari saarta,<br>
lohiluotojen lomatse,<br>
siikasaarien sivutse<br>
ruskeahan ruoikkohon,<br>
kaunihisen kaislikkohon.<br>
Pyritähän, pyyetähän,<br>
ve'etähän, vellotahan<br>
- nurin nuotta potketahan,<br>
väärin veetähän apaja:<br>
ei saa'a sitä kaloa,<br>
kuta kilvoin pyyetähän.<br>
Veljekset vesille läksi,<br>
miehet nuotalle menevät.<br>
Pohetahan, potketahan,<br>
ve'etähän, vennotahan<br>
lahen suita, luo'on päitä,<br>
Kalevan kivikaria:<br>
ei saa'a kaloa tuota,<br>
mitä tarkoin tarvittihin.<br>
Tullut ei halea hauki<br>
vienoilta lahen vesiltä<br>
eikä suurelta selältä:<br>
kalat pienet, verkot harvat.<br>
Jo tuossa kalat valitti,<br>
hauki hauille sanovi,<br>
kysyi siika säynähältä,<br>
lohi toiselta lohelta:<br>
"Joko kuoli kuulut miehet,<br>
katosi Kalevan poiat,<br>
liinanuotan nuikuttajat,<br>
lankapaulan laaittajat,<br>
suuren tarpoimen talujat,<br>
pitkän varren vaikuttajat?"<br>
Kuuli vanha Väinämöinen.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei ole kuollehet urohot,<br>
kaatunut Kalevan kansa.<br>
Yksi kuoli, kaksi syntyi,<br>
joill' on tarpoimet paremmat,<br>
varret vaaksoa pitemmät,<br>
nuotat kahta kauheammat."<br>



<hr/>
<h3 id="48">Kahdeksasviidettä runo</h3>


Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
tuosta tuumille tulevi,<br>
ajeleiksen arveloille<br>
nuotan liinaisen kutoa,<br>
satahisen saautella.<br>
Jopa tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Onko liinan kylväjätä,<br>
kylväjätä, kyntäjätä,<br>
verkko valmistellakseni,<br>
satasilmä saa'akseni<br>
kalan kurjan tappajaksi,<br>
katalan kaottajaksi?"<br>
Löytähän vähäisen maata,<br>
paikkoa palamatointa<br>
suurimmalla suon selällä,<br>
kahen kantosen lomassa.<br>
Kannon juuri kaivetahan:<br>
sieltä löytyi liinan siemen<br>
Tuonen toukan kätköksestä,<br>
maan maon varustamista.<br>
Olipa tuhkia läjänen,<br>
koko kuivia poroja<br>
purren puisen polttamilta,<br>
venehen kyettämiltä.<br>
Siihen liina kylvettihin,<br>
kypenihin kynnettihin,<br>
rannallen Aluen järven,<br>
peltohon saviperähän.<br>
Siitä silloin taimi nousi,<br>
pensi pellavas peritöin,<br>
liina liitotoin yleni<br>
yhtenä kesäisnä yönä.<br>
Yöllä liina kylvettihin,<br>
kuutamella kynnettihin,<br>
perattihin, koirittihin,<br>
nyhettihin, riivittihin,<br>
terävästi temmottihin,<br>
rotevasti rohkittihin.<br>
Vietihin likohon liina;<br>
sai pian lionneheksi.<br>
Nopeasti nostettihin,<br>
kiirehesti kuivattihin.<br>
Kohta tuotihin kotihin,<br>
pian luista luistettihin,<br>
loteasti loukuttihin,<br>
lipeästi lipsuttihin.<br>
Hapeasti harjattihin,<br>
hämysillä häpsittihin,<br>
joutui kohta kuontalolle,<br>
välehemmin värttinälle,<br>
yhtenä kesäisnä yönä,<br>
kahen päivyen kesellä.<br>
Sen sisaret kehreävät,<br>
kälykset kävylle lyövät,<br>
veljet verkoksi kutovat,<br>
apet ainoille panevat.<br>
Siinäkö käpynen kääntyi,<br>
palautui painopalko,<br>
kun sai nuotta valmihiksi,<br>
lankapaula laaituksi<br>
yhtenä kesäisnä yönä,<br>
vielä puolessa sitäki!<br>
Saipa nuotta valmihiksi,<br>
lankapaula laaituksi,<br>
perältä satoa syltä,<br>
siulat seitsentä satoa.<br>
Sen kivestivät somasti,<br>
lau'ustivat laatuisasti.<br>
Nuoret nuotalle menevät,<br>
vanhat koissa arvelevat:<br>
tokko tuota saatanehe,<br>
mitä mielin pyyetähän?<br>
Ve'etähän, vennotahan,<br>
pyyetähän, pynnetähän:<br>
ve'etähän pitkin vettä,<br>
pohetahan poiken vettä.<br>
Saa'ahan vähän kaloja:<br>
kiiskiä kirokaloja,<br>
ahvenia ruotaisia,<br>
särkiä sapikkahia;<br>
ei saatu sitä kaloa,<br>
kuta vasten nuotta tehty.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Oi on seppo Ilmarinen!<br>
Lähtekämme itse tuonne,<br>
kera verkkojen vesille!"<br>
Läksivät urosta kaksi,<br>
veivät verkkonsa vesille.<br>
Yksi siula heitettihin<br>
saarehen selällisehen,<br>
siula toinen heitettihin<br>
niittykannan niemeksehen;<br>
nostin tuonne laaitahan<br>
vanhan Väinön valkamahan.<br>
Pohetahan, potketahan,<br>
ve'etähän, vennätähän.<br>
Saa'ahan kaloja kyllin:<br>
ihveniä, ahvenia,<br>
tuimenia, taimenia,<br>
lahnoja, lohikaloja,<br>
kaikkia ve'en kaloja;<br>
ei saa'a kaloa tuota,<br>
kuta vasten nuotta tehty,<br>
lankapaula laaittuna.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
vielä verkkoja lisäsi;<br>
jatkoi siuloja sivulta<br>
viiellä sylisa'alla,<br>
köyttä saalla seitsemällä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Viekämme syville verkot,<br>
etemmä ehättäkämme,<br>
vetäkämme vettä vielä<br>
toki toinenkin apajas!"<br>
Verkot vietihin syville,<br>
ennätettihin etemmä;<br>
ve'ettihin vettä vielä<br>
toki toinenkin apajas.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Vellamo, ve'en emäntä,<br>
ve'en eukko ruokorinta!<br>
Tules paian muuttelohon,<br>
vaattehen vajehtelohon!<br>
Sinull' on rytinen paita,<br>
merenvaahtivaippa päällä,<br>
tuulen tyttären tekemä,<br>
Aallottaren antelema:<br>
minä annan liinapaian,<br>
panen aivan aivinaisen;<br>
se on Kuuttaren kutoma,<br>
Päivättären kehreämä.<br>
"Ahto, aaltojen isäntä,<br>
satahauan hallitsija!<br>
Ota virpi viittä syltä,<br>
salko seitsentä tapoa,<br>
jolla selät seuruelet,<br>
meren pohjat meuruelet,<br>
nostat ruotaisen romuen,<br>
kaiotat kalaisen karjan<br>
tämän nuotan nostimille,<br>
satalauan laskimille,<br>
kalaisista kaartehista,<br>
lohisista loukeroista,<br>
suurilta selän navoilta,<br>
synkiltä syväntehiltä,<br>
päivän paistamattomilta,<br>
hiekan hieromattomilta!"<br>
Pikku mies merestä nousi,<br>
uros aalloista yleni;<br>
seisovi meren selällä.<br>
Siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Onko tarve tarpojata,<br>
puun pitkän pitelijätä?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Onpa tarve tarpojata,<br>
puun pitkän pitelijätä."<br>
Mies pieni, uros vähäinen,<br>
hongan rannalta hotaisi,<br>
puun pitkän petäjiköstä,<br>
paaen painoi tarpoimeksi.<br>
Kyselevi, lauselevi:<br>
"Tarvonko väen mukahan,<br>
oike'in olan takoa,<br>
vai tarvon asun mukahan?"<br>
Vanha viisas Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Jos tarvot asun mukahan,<br>
äijä on siinä tarpomista."<br>
Mies pieni, uros vähäinen,<br>
jo nyt tuossa tarpaisevi,<br>
tarpovi asun mukahan;<br>
kaiotti kaloja paljon<br>
tuon on nuotan nostimille,<br>
satalauan laskimille.<br>
Seppo airoilla asuvi;<br>
vaka vanha Väinämöinen<br>
itse on nuotan nostajana,<br>
lankapaulan lappajana.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen:<br>
"Jo nyt on kalainen karja<br>
tämän nuotan nostimilla,<br>
satalauan laskimilla."<br>
Siitä nuotta nostetahan,<br>
puretahan, puistetahan<br>
venehesen Väinämöisen:<br>
saa'ahan kalainen karhi,<br>
kut' oli vasten nuotta tehty,<br>
lankapaula laaittuna.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
viiletti venehen maalle<br>
sivuhun sinisen sillan,<br>
päähän portahan punaisen.<br>
Siivosi kalaisen karhin,<br>
purki ruotaisen romuen:<br>
sai sieltä halean hauin,<br>
kut' oli viikon pyyettynä.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuossa arvelevi:<br>
"Ruohinko käsin ruveta<br>
ilman rautarukkasitta,<br>
kivisittä kintahitta,<br>
vaskisitta vanttuhitta?"<br>
Senpä kuuli Päivän poika.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Minä hauin halkoaisin,<br>
tohtisin käsiksi käyä,<br>
kun oisi isoni puukko,<br>
veitsi valtavanhempani."<br>
Vieri veitsi taivosesta,<br>
puukko pilvistä putosi,<br>
pää kulta, terä hopea,<br>
vieri vyölle Päivän poian.<br>
Niin pätevä Päivän poika<br>
tuon veitsen käsin tavoitti;<br>
sillä hauin halkaisevi,<br>
suu levän levittelevi.<br>
Vatsassa halean hauin<br>
löytähän kulea kuuja;<br>
vatsassa kulean kuujan,<br>
siell' oli sileä siika.<br>
Halkaisi sileän siian:<br>
sai sieltä sinikeräsen<br>
siian suolen soukerosta,<br>
kolmannesta koukerosta.<br>
Kehitti sinikeräsen:<br>
sisältä sinikeräsen<br>
putosi punakeränen.<br>
Purki tuon punakeräsen:<br>
keskeltä punakeräsen<br>
tapasi tulisorosen,<br>
jok' oli tullut taivosesta,<br>
puhki pilvien pu'onnut,<br>
päältä taivosen kaheksan,<br>
ilmalta yheksänneltä.<br>
Väinämöisen arvellessa,<br>
millä tuota vietänehe<br>
tupihin tulettomihin,<br>
pime'ihin pirttilöihin,<br>
jopa tuikahti tulonen,<br>
pääsi käestä Päivän poian.<br>
Poltti parran Väinämöisen;<br>
sepolta sitäi pahemmin<br>
tuli poltti poskipäitä,<br>
käsiänsä kärventeli.<br>
Meni siinä mennessänsä<br>
aalloitse Aluen järven.<br>
Karkasi katajikolle,<br>
niin paloi katajakangas;<br>
kohautti kuusikkohon:<br>
poltti kuusikon komean.<br>
Vieri vieläkin etemmä,<br>
poltti puolen Pohjan maata,<br>
sakaran Savon rajoa,<br>
kahen puolen Karjalata.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse läksi astumahan,<br>
ylös korpehen kohosi<br>
tuon tuiman tulen jälille.<br>
Tapasi tulosen tuolta<br>
kahen kannon juuren alta,<br>
leppäpökkelön sisästä,<br>
lahokannon kainalosta.<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Tulonen, Jumalan luoma,<br>
luoma Luojan, valkeainen!<br>
Syyttäpä menit syville,<br>
asiatta aivan kauas!<br>
Teet paremmin, kun paloat<br>
kivisehen kiukahasen,<br>
kytkeihet kypenihisi,<br>
himmennäihet hiilihisi,<br>
päivällä pi'eltäväksi<br>
kotapuissa koivuisissa,<br>
yöllä piileteltäväksi<br>
kehän kultaisen kuvussa."<br>
Tempasi tulikipunan<br>
palavoihin pakkuloihin,<br>
koivun kääpihin kovihin,<br>
vaskisehen kattilahan.<br>
Kantoi tulta kattilassa,<br>
koivun kuorella kuletti<br>
nenähän utuisen niemen,<br>
päähän saaren terhenisen:<br>
sai tuvat tulelliseksi,<br>
pirtit valkealliseksi.<br>
Itse seppo Ilmarinen<br>
syrjin syöstihe merehen,<br>
veäikse vesikivelle,<br>
rantapaaelle paneikse<br>
tuskissa tulen palavan,<br>
vaike'issa valkeaisen.<br>
Siinä tulta tummenteli,<br>
valkeaista varventeli.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tulonen, Jumalan luoma,<br>
panu, poika Aurinkoisen!<br>
Mikä sun pani pahaksi,<br>
jotta poltit poskiani,<br>
kuumotit kupehiani,<br>
ääriäni ärjöttelit?<br>
"Millä nyt tulta tummentelen,<br>
valkeaista varventelen,<br>
teen tulen tehottomaksi,<br>
valkean varattomaksi,<br>
ettei viikkoa vihoisi,<br>
kovin kauan karvastaisi?<br>
"Tule, tytti, Turjan maalta,<br>
neiti, laskeite Lapista<br>
hyyssä sukka, jäässä kenkä,<br>
hallassa hamehen helmat,<br>
hyinen kattila käessä,<br>
jäinen kauha kattilassa!<br>
Viskoa vilua vettä,<br>
riittehistä ripsuttele<br>
paikoille palanehille,<br>
tulen tuhmille vihoille!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
tule, poika, Pohjolasta,<br>
lapsi, täyestä Lapista,<br>
mies pitkä, Pimentolasta,<br>
korpikuusien kokoinen,<br>
suopetäjän suuruhinen,<br>
hyiset kintahat käessä,<br>
hyiset saappahat jalassa,<br>
hyinen lakki päälaella,<br>
hyinen vyöhyt vyölle vyötty!<br>
"Tuo'os hyytä Pohjolasta,<br>
jäätä kylmästä kylästä!<br>
Paljo on hyytä Pohjolassa,<br>
jäätä kylmässä kylässä:<br>
hyyss' on virrat, jäässä järvet,<br>
ilmat kaikki iljenessä;<br>
hyiset hyppivät jänikset,<br>
jäiset karhut karkelevat<br>
keskellä lumimäkeä,<br>
lumivaaran liepehellä;<br>
hyiset joutsenet joluvat,<br>
jäiset sorsat soutelevat<br>
keskellä lumijokea,<br>
jäisen kosken korvaksella.<br>
"Hyytä kelkalla vetäös,<br>
jäätä reellä reutoellos<br>
tuiman tunturin laelta,<br>
vaaran vankan liepeheltä!<br>
Sillä hyyllä hyy'yttele,<br>
jäävilulla jäähyttele<br>
tulen viemiä vikoja,<br>
panun tuiki paahtamia!<br>
"Kun ei tuosta kyllin liene,<br>
oi Ukko ylijumala,<br>
Ukko, pilvien pitäjä,<br>
hattarojen hallitsija,<br>
iätä iästä pilvi,<br>
jänkä lännestä lähetä,<br>
syrjin yhtehen syseä,<br>
lomatusten loukahuta!<br>
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,<br>
sa'a voietta hyveä<br>
paikoille palanehille,<br>
vian tuiki tullehille!"<br>
Sillä seppo Ilmarinen<br>
tuota tulta tummenteli,<br>
valkeata vaimenteli.<br>
Sai seppo paranneheksi,<br>
entisellehen ehoksi<br>
tuimista tulen vioista.<br>



<hr/>
<h3 id="49">Yhdeksäsviidettä runo</h3>


Ain' on päivä paistamatta,<br>
kuu kulta kumottamatta<br>
noilla Väinölän tuvilla,<br>
Kalevalan kankahilla.<br>
Vilu viljalle tulevi,<br>
karjoille olo kamala,<br>
outo ilman lintusille,<br>
ikävä imehnoisille,<br>
kun ei konsa päivyt paista<br>
eikä kuuhuet kumota.<br>
Hauki tiesi hauan pohjat,<br>
kokko lintujen kulennan,<br>
tuuli haahen päiväyksen;<br>
ei tieä imehnon lapset,<br>
milloin aamu alkanevi,<br>
milloin yö yrittänevi<br>
nenässä utuisen niemen,<br>
päässä saaren terhenisen.<br>
Nuoret neuvoa pitävät,<br>
ikäpuolet arvelevat,<br>
kuinka kuutta lietänehe,<br>
päivättä elettänehe<br>
noilla raukoilla rajoilla,<br>
poloisilla Pohjan mailla.<br>
Neiet neuvoa pitävät,<br>
orpanat osaelevat.<br>
Päätyvät sepon pajahan.<br>
Sanovat sanalla tuolla:<br>
"Nouse, seppo, seinän alta,<br>
takoja, kiven takoa<br>
takomahan uutta kuuta,<br>
uutta auringon keheä!<br>
Pah' on kuun kumottamatta,<br>
outo päivän paistamatta."<br>
Nousi seppo seinän alta,<br>
takoja kiven takoa<br>
takomahan uutta kuuta,<br>
uutta auringon kehäistä.<br>
Kuun on kullasta kuvasi,<br>
hopeasta päivän laati.<br>
Tuli vanha Väinämöinen,<br>
ovelle asetteleikse.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Oi on seppo veikkoseni!<br>
Mitä paukutat pajassa,<br>
ajan kaiken kalkuttelet?"<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kuuta kullaista kuvoan,<br>
hope'ista aurinkoa<br>
tuonne taivahan laelle,<br>
päälle kuuen kirjokannen."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Jo nyt laait joutavia!<br>
Ei kumota kulta kuuna,<br>
paista päivänä hopea."<br>
Seppo kuuhuen kuvasi,<br>
takoi päivän valmihiksi.<br>
Noita nosteli halulla,<br>
kaunihisti kannatteli,<br>
kuun on kuusen latvasehen,<br>
päivän pitkän männyn päähän.<br>
Hiki vieri viejän päästä,<br>
kaste kantajan otsasta<br>
työssä tuiki työlähässä,<br>
nostannassa vaikeassa.<br>
Saipa kuun kohotetuksi,<br>
auringon asetetuksi,<br>
kuun on kuusen kukkuralle,<br>
päivyen petäjän päähän:<br>
eipä kuu kumotakana<br>
eikä päivyt paistakana.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Nyt on aika arvan käyä,<br>
miehen merkkiä kysyä,<br>
minne meiltä päivä päätyi,<br>
kunne meiltä kuu katosi."<br>
Itse vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
leikkasi lepästä lastut,<br>
laittoi lastut laaullensa,<br>
kävi arvat kääntämähän,<br>
sormin arvat suortamahan.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Kysyn Luojalta lupoa,<br>
vaain varsin vastinetta.<br>
Sano totta, Luojan merkki,<br>
juttele, Jumalan arpa:<br>
minne meiltä päivä päätyi,<br>
kunne meiltä kuu katosi,<br>
kun ei ilmoisna ikänä<br>
nähä noita taivahalla?<br>
"Sano, arpa, syytä myöten,<br>
elä miehen mieltä myöten,<br>
tuo tänne toet sanomat,<br>
varmat liitot liikahuta!<br>
Jos arpa valehteleisi,<br>
niin arvo alennetahan:<br>
arpa luoahan tulehen,<br>
merkki miesten poltetahan."<br>
Toi arpa toet sanomat,<br>
merkki miesten vastoavi:<br>
sanoi päivän saaneheksi,<br>
kuun tuonne kaonneheksi<br>
Pohjolan kivimäkehen,<br>
vaaran vaskisen sisähän.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
siitä tuon sanoiksi virkki:<br>
"Jos ma nyt lähen Pohjolahan,<br>
Pohjan poikien poluille,<br>
saan ma kuun kumottamahan,<br>
päivä kullan paistamahan."<br>
Jopa läksi jotta joutui<br>
pimeähän Pohjolahan.<br>
Astui päivän, astui toisen:<br>
päivänäpä kolmantena<br>
jo näkyvi Pohjan portti,<br>
kivikummut kuumottavi.<br>
Ensin huuti huikahutti<br>
tuolla Pohjolan joella:<br>
"Tuokatte venettä tänne<br>
joen poikki päästäkseni!"<br>
Kun ei huuto kuulununna<br>
eikä tuotuna venettä,<br>
keräsi kekosen puita,<br>
kuivan kuusen lehväsiä;<br>
teki tulen rantaselle,<br>
saavutti savun sakean.<br>
Tuli nousi taivahalle,<br>
savu ilmahan sakeni.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
itse päätyi ikkunahan.<br>
Katsoi tuonne salmen suuhun,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mi tuolla tuli palavi,<br>
tuolla saaren salmen suulla?<br>
Pieni on sotatuliksi,<br>
suuri nuottavalke'iksi."<br>
Itse poika pohjolaisen<br>
pian pistihe pihalle<br>
katsomahan, kuulemahan,<br>
tarkasti tähyämähän:<br>
"On tuolla joen takana<br>
mies kempi kävelemässä."<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
jo huhusi toisen kerran:<br>
"Tuo venettä, Pohjan poika,<br>
Väinämöiselle venettä!"<br>
Niin sanovi Pohjan poika,<br>
itse lausui, vastaeli:<br>
"Ei täältä venehet joua.<br>
Tule sormin soutimina,<br>
kämmenin käsimeloina<br>
poikki Pohjolan joesta!"<br>
Siinä vanha Väinämöinen<br>
arvelee, ajattelevi:<br>
"Sep' ei miesi lienekänä,<br>
ku on tieltä myösteleikse."<br>
Meni haukina merehen,<br>
siikana silajoelle,<br>
pian uipi salmen poikki,<br>
välehen välin samosi.<br>
Astui jalan, astui toisen,<br>
Pohjan rannalle rapasi.<br>
Niin sanovi Pohjan poiat,<br>
paha parvi pauhoavi:<br>
"Käypä Pohjolan pihalle!"<br>
Meni Pohjolan pihalle.<br>
Pohjan poikaset sanovat,<br>
paha parvi pauhoavi:<br>
"Tules Pohjolan tupahan!"<br>
Meni Pohjolan tupahan;<br>
jalan polki porstuahan,<br>
laski kääkähän kätensä,<br>
siitä tunkihe tupahan,<br>
ajoihe katoksen alle.<br>
Siellä miehet mettä juovat,<br>
simoa sirettelevät,<br>
miehet kaikki miekka vyöllä,<br>
urohot sota-aseissa<br>
pään varalle Väinämöisen,<br>
surmaksi suvantolaisen.<br>
Nuo kysyivät tullehelta,<br>
sanoivat sanalla tuolla:<br>
"Ku sanoma kurjan miehen,<br>
tuuma uinehen urohon?"<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kuusta on sanomat kummat,<br>
päivästä iki-imehet.<br>
Minnes meiltä päivä päätyi,<br>
kunnes meiltä kuu katosi?"<br>
Pohjan poikaset sanovi,<br>
paha parvi lausueli:<br>
"Tuonne teiltä päivä päätyi,<br>
päivä päätyi, kuu katosi<br>
kirjarintahan kivehen,<br>
rautaisehen kalliohon.<br>
Sielt' ei pääse päästämättä,<br>
selviä selittämättä."<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Kun ei kuu kivestä pääsne,<br>
pääsne päivä kalliosta,<br>
käykämme käsirysyhyn,<br>
ruvetkamme miekkasille!"<br>
Veti miekan, riisti rauan,<br>
tempasi tupesta tuiman,<br>
jonka kuu kärestä paistoi,<br>
päivä västistä välähyi,<br>
hepo seisovi selällä,<br>
kasi naukui naulan tiessä.<br>
Mittelivät miekkojansa,<br>
koittelivat korttiansa:<br>
olipa pikkuista pitempi<br>
miekka vanhan Väinämöisen,<br>
yhtä ohrasen jyveä,<br>
olen kortta korkeampi.<br>
Mentihin ulos pihalle,<br>
tasarinnan tanterelle.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
löip' on kerran leimahutti,<br>
löipä kerran, löipä toisen:<br>
listi kuin naurihin napoja,<br>
lippasi kuin liinan päitä<br>
päitä Pohjan poikasien.<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
kävi kuuta katsomahan,<br>
päiveä kerittämähän<br>
kirjarinnasta kivestä,<br>
vuoresta teräksisestä,<br>
rautaisesta kalliosta.<br>
Astui tietä pikkuruisen,<br>
kulki matkoa vähäisen,<br>
niin näki vihannan saaren.<br>
Saarell' on komea koivu,<br>
koivun alla paasi paksu,<br>
alla paaen kallioinen,<br>
yheksin ovia eessä,<br>
saoin salpoja ovilla.<br>
Keksi piirtämän kivessä,<br>
valeviivan kalliossa.<br>
Veti miekkansa tupesta,<br>
kirjoitti kivehen kirjan<br>
miekalla tuliterällä,<br>
säilällä säkenevällä:<br>
katkesi kivi kaheksi,<br>
paasi kolmeksi pakahtui.<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
katsovi kiven rakohon:<br>
siellä kyyt olutta juovat,<br>
maot vierrettä vetävät<br>
kirjavan kiven sisässä,<br>
maksankarvaisen malossa.<br>
Sanoi vanha Väinämöinen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Sentähen emäntä raukat<br>
vähemmin olutta saavat,<br>
kunp' on kyyt oluen juovat,<br>
maot viertehen vetävät."<br>
Leikkasip' on pään maolta,<br>
katkoi kaulan käärmeheltä.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Elköhön sinä ikänä,<br>
tämän päivyen perästä<br>
kyyt juoko olosiamme,<br>
maot mallasjuomiamme!"<br>
Siitä vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
kourin koitteli ovia,<br>
salpoja sanan väellä:<br>
ei ovet käsin avau,<br>
salvat ei sanoista huoli.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Akka mies asehitoinna,<br>
konna kirves-kuokatoinna."<br>
Kohta lähtevi kotia,<br>
alla päin, pahoilla mielin,<br>
kun ei vielä kuuta saanut<br>
eikä päiveä tavannut.<br>
Sanoi lieto Lemminkäinen:<br>
"Ohoh vanha Väinämöinen!<br>
Miks'et ottanut minua<br>
kanssasi karehtijaksi?<br>
Oisi lukot luikahtanna,<br>
takasalvat taittununna,<br>
pääsnyt kuu kumottamahan,<br>
nousnut päivä paistamahan."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei salvat sanoilla taitu,<br>
lukot loihulla murene<br>
eikä kourin koskemalla,<br>
käsivarsin vääntämällä."<br>
Meni sepponsa pajahan.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen!<br>
Taos kuokka kolmihaara,<br>
tao tuuria tusina,<br>
avaimia aika kimppu,<br>
jolla kuun kivestä päästän,<br>
päivän päästän kalliosta!"<br>
Se on seppo Ilmarinen,<br>
takoja iän-ikuinen,<br>
takoi miehen tarpehia;<br>
takoi tuuria tusinan,<br>
avaimia aika kimpun,<br>
kelpo kimpun keihä'itä,<br>
eikä suurta eikä pientä,<br>
takoi kerran keskoisia.<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
siitti siivet sulkinensa,<br>
levahutti lentämähän.<br>
Lenteli liki kotia,<br>
tuosta loihe loitommaksi,<br>
poikki Pohjolan merestä<br>
sepon Ilmarin pajalle.<br>
Aukoi seppo ikkunansa,<br>
katsoi, kuin tulisi tuuli:<br>
ei ollut tulento tuulen,<br>
oli harmoa havukka.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mit' olet, otus, hakeva,<br>
istut alla ikkunani?"<br>
Lintu kielelle paneikse,<br>
havukkainen haastelevi:<br>
"Ohoh seppo Ilmarinen,<br>
takoja alinomainen,<br>
kuin olet kovin osaava,<br>
varsin taitava takoja!"<br>
Sanoi seppo Ilmarinen,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Ei tuo kumma ollekana,<br>
jos olen takoja tarkka,<br>
kun olen taivoa takonut,<br>
ilman kantta kalkutellut."<br>
Lintu kielelle paneikse,<br>
havukkainen haastelevi:<br>
"Mitä, seppo, siitä laait,<br>
kuta, rautio, rakennat?"<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan vastaten sanovi:<br>
"Taon kaularenkahaista<br>
tuolle Pohjolan akalle,<br>
jolla kiinni kytketähän<br>
vaaran vankan liepehesen."<br>
Louhi, Pohjolan emäntä,<br>
Pohjan akka harvahammas,<br>
jo tunsi tuhon tulevan,<br>
hätäpäivän päälle saavan.<br>
Heti loihe lentämähän,<br>
pääsi poies Pohjolahan.<br>
Laski kuun kivestä irti,<br>
päästi päivän kalliosta.<br>
Itse muuksi muutaltihe,<br>
kyhäisihe kyyhkyseksi;<br>
lenteä lekuttelevi<br>
sepon Ilmarin pajahan.<br>
Lenti lintuna ovelle,<br>
kyyhkysenä kynnykselle.<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Mitä, lintu, tänne lennit,<br>
tulit, kyyhky, kynnykselle?"<br>
Vastasi otus ovelta,<br>
virkkoi kyyhky kynnykseltä:<br>
"Tuota lienen kynnyksellä<br>
sanomata saattamassa:<br>
jopa kuu kivestä nousi,<br>
päivä pääsi kalliosta."<br>
Se on seppo Ilmarinen<br>
kävi itse katsomahan.<br>
Astuvi pajan ovelle,<br>
katsoi tarkan taivahalle:<br>
katsoi kuun kumottavaksi,<br>
näki päivän paistavaksi.<br>
Meni luoksi Väinämöisen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Ohoh vanha Väinämöinen,<br>
laulaja iän-ikuinen!<br>
Käypä kuuta katsomahan,<br>
päiveä tähyämähän!<br>
Jo ovat tarkoin taivahalla,<br>
sijoillansa muinaisilla."<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
itse pistihe pihalle,<br>
varsin päätänsä kohotti,<br>
katsahtavi taivahalle:<br>
kuu oli nousnut, päivä pääsnyt,<br>
taivon aurinko tavannut.<br>
Silloin vanha Väinämöinen<br>
sai itse sanelemahan.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Terve, kuu, kumottamasta,<br>
kaunis, kasvot näyttämästä,<br>
päivä kulta, koittamasta,<br>
aurinko, ylenemästä!<br>
"Kuu kulta, kivestä pääsit,<br>
päivä kaunis, kalliosta,<br>
nousit kullaisna käkenä,<br>
hope'isna kyyhkyläisnä<br>
elollesi entiselle,<br>
matkoillesi muinaisille.<br>
"Nouse aina aamusilla<br>
tämän päivänki perästä!<br>
Teepä meille terveyttä,<br>
siirrä saama saatavihin,<br>
pyytö päähän peukalomme,<br>
onni onkemme nenähän!<br>
"Käy nyt tiesi tervehenä,<br>
matkasi imantehena,<br>
päätä kaari kaunihisti,<br>
pääse illalla ilohon!"<br>



<hr/>
<h3 id="50">Viideskymmenes runo</h3>


Marjatta, korea kuopus,<br>
se kauan kotona kasvoi,<br>
korkean ison kotona,<br>
emon tuttavan tuvilla.<br>
Piti viiet vitjat poikki,<br>
kuuet renkahat kulutti<br>
isonsa ava'imilla,<br>
helmassa helottavilla.<br>
Puolen kynnystä kulutti<br>
helevillä helmoillansa,<br>
puolen hirttä päänsä päältä<br>
sile'illä silkillänsä,<br>
puolet pihtipuolisia<br>
hienoilla hiansa suilla,<br>
siltalaahkon lattiata<br>
kautokengän-kannoillansa.<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
tuo on piika pikkarainen,<br>
piti viikoista pyhyyttä,<br>
ajan kaiken kainoutta.<br>
Syöpi kaunista kaloa,<br>
petäjätä pehmeätä,<br>
ei syönyt kananmunia,<br>
kukerikun riehkatuita,<br>
eikä lampahan lihoa,<br>
ku oli ollut oinahilla.<br>
Emo käski lypsämähän:<br>
eipä mennyt lypsämähän.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei neiti minun näköinen<br>
koske sen lehmän nisähän,<br>
jok' on häilynyt härillä,<br>
kun ei hiehoista herune,<br>
vasikkaisista valune."<br>
Iso käski orin rekehen:<br>
ei istu orin rekehen.<br>
Veikko vei emähevosen:<br>
neiti tuon sanoiksi virkki:<br>
"En istu hevon rekehen,<br>
joka lie orilla ollut,<br>
kun ei varsaset vetäne,<br>
kuletelle kuutiaiset."<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
aina piikoina elävä,<br>
neitosena niekottava,<br>
kassapäänä kainustava,<br>
päätyi karjanpaimeneksi,<br>
läksi lammasten keralle.<br>
Lampahat meni mäkeä,<br>
vuonat vuoren kukkulata;<br>
neiti asteli ahoa,<br>
lepikköä leyhytteli<br>
käen kullan kukkuessa,<br>
hope'isen hoilatessa.<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
katselevi, kuuntelevi.<br>
Istui marjamättähälle,<br>
vaipui vaaran rintehelle.<br>
Tuossa tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"Kuku, kultainen käkönen,<br>
hope'inen, hoilattele,<br>
tinarinta, riukuttele,<br>
Saksan mansikka, sanele,<br>
käynkö viikon villapäänä,<br>
kauan karjanpaimenena<br>
näillä aavoilla ahoilla,<br>
leve'illä lehtomailla!<br>
Kesosenko, kaksosenko,<br>
viitosenko, kuutosenko,<br>
vainko kymmenen keseä<br>
tahi ei täytehen tätänä?"<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
viikon viipyi paimenessa.<br>
Paha on olla paimenessa,<br>
tyttölapsen liiatenki:<br>
mato heinässä matavi,<br>
sisiliskot siuottavi.<br>
Ei mato maellutkana,<br>
sisilisko siuotellut.<br>
Kirkui marjanen mäeltä,<br>
puolukkainen kankahalta:<br>
"Tule, neiti, noppimahan,<br>
punaposki, poimimahan,<br>
tinarinta, riipimähän,<br>
vyö vaski, valitsemahan,<br>
ennenkuin etana syöpi,<br>
mato musta muikkoavi!<br>
Sata on saanut katsomahan,<br>
tuhat ilman istumahan,<br>
sata neittä, tuhat naista,<br>
lapsia epälukuisin,<br>
ei ken koskisi minuhun,<br>
poimisi minun poloisen."<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
meni matkoa vähäisen,<br>
meni marjan katsantahan,<br>
punapuolan poimintahan<br>
hyppysillähän hyvillä,<br>
kätösillä kaunihilla.<br>
Keksi marjasen mäeltä,<br>
punapuolan kankahalta:<br>
on marja näkemiänsä,<br>
puola ilmoin luomiansa,<br>
ylähähkö maasta syöä,<br>
alahahko puuhun nousta!<br>
Tempoi kartun kankahalta,<br>
jolla marjan maahan sorti.<br>
Niinpä marja maasta nousi<br>
kaunoisille kautoloille,<br>
kaunoisilta kautoloilta<br>
puhtahille polviloille,<br>
puhtahilta polviloilta<br>
heleville helmasille.<br>
Nousi siitä vyörivoille,<br>
vyörivoilta rinnoillensa,<br>
rinnoiltansa leuoillensa,<br>
leuoiltansa huulillensa;<br>
siitä suuhun suikahutti,<br>
keikahutti kielellensä,<br>
kieleltä keruksisihin,<br>
siitä vatsahan valahti.<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
tuosta tyytyi, tuosta täytyi,<br>
tuosta paksuksi panihe,<br>
lihavaksi liittelihe.<br>
Alkoi pauloitta asua,<br>
ilman vyöttä völlehtiä,<br>
käyä saunassa saloa,<br>
pime'issä pistelläitä.<br>
Emo aina arvelevi,<br>
äitinsä ajattelevi:<br>
"Mi on meiän Marjatalla,<br>
ku meiän kotikanalla,<br>
kun se pauloitta asuvi,<br>
aina vyöttä völlehtivi,<br>
käypi saunassa saloa,<br>
pime'issä pisteleikse?"<br>
Lapsi saattavi sanoa,<br>
lapsi pieni lausuella:<br>
"Se on meiän Marjatalla,<br>
sepä Kurjetta rukalla,<br>
kun oli paljon paimenessa,<br>
kauan karjassa käveli."<br>
Kantoi kohtua kovoa,<br>
vatsantäyttä vaikeata<br>
kuuta seitsemän, kaheksan,<br>
ynnähän yheksän kuuta,<br>
vaimon vanha'an lukuhun<br>
kuuta puolen kymmenettä.<br>
Niin kuulla kymmenennellä<br>
impi tuskalle tulevi:<br>
kohtu kääntyvi kovaksi,<br>
painuvi pakolliseksi.<br>
Kysyi kylpyä emolta:<br>
"Oi, emoni, armahani!<br>
Laita suojoa sijoa,<br>
lämpymyttä huonehutta<br>
piian pieniksi pyhiksi,<br>
vaimon vaivahuoneheksi!"<br>
Emo saattavi sanoa,<br>
oma vanhin vastaella:<br>
"Voi sinua, hiien huora!<br>
Kenen oot makaelema?<br>
Ootko miehen naimattoman<br>
eli nainehen urohon?"<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
tuop' on tuohon vastoavi:<br>
"En ole miehen naimattoman<br>
enkä nainehen urohon.<br>
Menin marjahan mäelle,<br>
punapuolan poimentahan,<br>
otin marjan mielelläni,<br>
toisen kerran kielelläni.<br>
Se kävi kerustimille,<br>
siitä vatsahan valahti:<br>
tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin,<br>
tuosta sain kohulliseksi."<br>
Kysyi kylpyä isolta:<br>
"Oi isoni, armahani!<br>
Anna suojoa sijoa,<br>
lämpymyttä huonehutta,<br>
jossa huono hoivan saisi,<br>
piika piinansa pitäisi!"<br>
Iso saattavi sanoa,<br>
taatto taisi vastaella:<br>
"Mene, portto, poikemmaksi,<br>
tulen lautta, tuonnemmaksi,<br>
kontion kivikoloihin,<br>
karhun louhikammioihin,<br>
sinne, portto, poikimahan,<br>
tulen lautta, lapsimahan!"<br>
Marjatta, korea kuopus,<br>
tuop' on taiten vastaeli:<br>
"En mä portto ollekana,<br>
tulen lautta lienekänä.<br>
Olen miehen suuren saava,<br>
jalon synnyn synnyttävä,<br>
joll' on valta vallallenki,<br>
väki Väinämöisellenki."<br>
Jo on piika pintehissä,<br>
minne mennä, kunne käyä,<br>
kusta kylpyä kysellä.<br>
Sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Piltti, pienin piikojani,<br>
paras palkkalaisiani!<br>
Käypä kylpyä kylästä,<br>
saunoa Saraojalta,<br>
jossa huono hoivan saisi,<br>
piika piinansa pitäisi!<br>
Käy pian, välehen jou'u,<br>
välehemmin tarvitahan!"<br>
Piltti, piika pikkarainen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Keltä mä kysyn kylyä,<br>
keltä aihelen apua?"<br>
Sanoi meiän Marjattainen,<br>
itse virkki, noin nimesi:<br>
"Kysy Ruotuksen kylyä,<br>
saunoa Sarajan-suista!"<br>
Piltti, piika pikkarainen,<br>
tuo oli nöyrä neuvottava,<br>
kärkäs ilman käskemättä,<br>
kehumattaki kepeä,<br>
utuna ulos menevi,<br>
savuna pihalle saapi.<br>
Kourin helmansa kokosi,<br>
käsin kääri vaattehensa,<br>
sekä juoksi jotta joutui<br>
kohin Ruotuksen kotia.<br>
Mäet mätkyi mennessänsä,<br>
vaarat notkui noustessansa,<br>
kävyt hyppi kankahalla,<br>
someret hajosi suolla.<br>
Tuli Ruotuksen tupahan,<br>
sai sisälle salvoksehen.<br>
Ruma Ruotus paitulainen<br>
syöpi, juopi suurten lailla<br>
päässä pöyän paioillansa,<br>
aivan aivinaisillansa.<br>
Lausui Ruotus ruoaltansa,<br>
tiuskui tiskinsä nojalta:<br>
"Mitä sie sanot, katala?<br>
Kuta, kurja, juoksentelet?"<br>
Piltti, piika pikkarainen,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Läksin kylpyä kylästä,<br>
saunoa Saraojalta,<br>
jossa huono hoivan saisi:<br>
avun ange tarvitseisi."<br>
Ruma Ruotuksen emäntä<br>
käet puuskassa käveli,<br>
liehoi sillan liitoksella,<br>
laahoi keskilattialla.<br>
Itse ennätti kysyä,<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
"Kellen kylpyä kyselet,<br>
kellen aihelet apua?"<br>
Sanoi Piltti, pieni piika:<br>
"Kysyn meiän Marjatalle."<br>
Ruma Ruotuksen emäntä<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Ei kylyt kylähän joua,<br>
ei saunat Sarajan suulta.<br>
On kyly kytömäellä,<br>
hepohuone hongikossa<br>
tuliporton poiat saa'a,<br>
lautan lapsensa latoa:<br>
kun hevonen hengännevi,<br>
niinp' on siinä kylpeötte!"<br>
Piltti, piika pikkarainen,<br>
pian pistihe takaisin,<br>
sekä juoksi jotta joutui.<br>
Sanoi tultua ta'atse:<br>
"Ei ole kylpyä kylässä,<br>
saunoa Saraojalla.<br>
Ruma Ruotuksen emäntä<br>
sanan virkkoi, noin nimesi:<br>
'Ei kylyt kylähän joua,<br>
ei saunat Sarajan suulta.<br>
On kyly kytömäellä,<br>
hepohuone hongikossa<br>
tuliporton poiat saa'a,<br>
lautan lapsensa latoa:<br>
kun hevonen hengännevi,<br>
niin on siinä kylpeköhön!'<br>
Niinp' on, niin sanoi mokomin,<br>
niinpä vainen vastaeli."<br>
Marjatta, matala neiti,<br>
tuosta täytyi itkemähän.<br>
Itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Lähteä minun tulevi<br>
niinkuin muinenki kasakan<br>
eli orjan palkollisen<br>
- lähteä kytömäelle,<br>
käyä hongikkokeolle!"<br>
Käsin kääri vaattehensa,<br>
kourin helmansa kokosi;<br>
otti vastan varjoksensa,<br>
lehen lempi suojaksensa.<br>
Astua taputtelevi<br>
vatsanvaivoissa kovissa<br>
huonehesen hongikkohon,<br>
tallihin Tapiomäelle.<br>
Sanovi sanalla tuolla,<br>
lausui tuolla lausehella:<br>
"Tule, Luoja, turvakseni,<br>
avukseni, armollinen,<br>
näissä töissä työlähissä,<br>
ajoissa ani kovissa!<br>
Päästä piika pintehestä,<br>
vaimo vatsanvääntehestä,<br>
ettei vaivoihin vajoisi,<br>
tuskihinsa tummeneisi!"<br>
Niin perille päästyänsä<br>
itse tuon sanoiksi virkki:<br>
"Henkeäs, hyvä hevonen,<br>
huokoas, vetäjä varsa,<br>
kylylöyly löyhäytä,<br>
sauna lämpöinen lähetä,<br>
jotta, huono, hoivan saisin!<br>
Avun, ange, tarvitseisin."<br>
Henkäsi hyvä hevonen,<br>
huokasi vetäjä varsa<br>
vatsan kautta vaivaloisen:<br>
min hevonen hengähtävi,<br>
on kuin löyly lyötäessä,<br>
viskattaessa vetonen.<br>
Marjatta, matala neiti,<br>
pyhä piika pikkarainen,<br>
kylpi kylyn kyllältänsä,<br>
vatsan löylyn vallaltansa.<br>
Teki tuonne pienen poian,<br>
latoi lapsensa vakaisen<br>
heinille hevosen luoksi,<br>
sorajouhen soimen päähän.<br>
Pesi pienen poikuensa,<br>
kääri kääreliinahansa;<br>
otti pojan polvillensa,<br>
laittoi lapsen helmahansa.<br>
Piiletteli poiuttansa,<br>
kasvatteli kaunoistansa,<br>
kullaista omenuttansa,<br>
hope'ista sauvoansa.<br>
Sylissänsä syöttelevi,<br>
käsissänsä kääntelevi.<br>
Laski pojan polvillensa,<br>
lapsen lantehuisillensa,<br>
alkoi päätänsä sukia,<br>
hapsiansa harjaella.<br>
Katoi poika polviltansa,<br>
lapsi lannepuoliltansa.<br>
Marjatta, matala neiti,<br>
tuosta tuskille tulevi.<br>
Rapasihe etsimähän.<br>
Etsi pientä poiuttansa,<br>
kullaista omenuttansa,<br>
hope'ista sauvoansa<br>
alta jauhavan kivosen,<br>
alta juoksevan jalaksen,<br>
alta seulan seulottavan,<br>
alta korvon kannettavan,<br>
puiten puut, jaellen ruohot,<br>
hajotellen hienot heinät.<br>
Viikon etsi poiuttansa,<br>
poiuttansa, pienuttansa.<br>
Etsi mäiltä, männiköiltä,<br>
kannoilta, kanervikoilta,<br>
katsoen joka kanervan,<br>
joka varvikon vatoen,<br>
kaivellen katajajuuret,<br>
ojennellen puien oksat.<br>
Astua ajattelevi,<br>
käyä kääperöittelevi:<br>
Tähti vastahan tulevi.<br>
Tähelle kumarteleikse:<br>
"Oi Tähti, Jumalan luoma!<br>
Etkö tieä poiuttani,<br>
miss' on pieni poikueni,<br>
kultainen omenueni?"<br>
Tähti taisi vastaella:<br>
"Tietäisinkö, en sanoisi.<br>
Hänpä on minunki luonut<br>
näille päiville pahoille,<br>
kylmillä kimaltamahan,<br>
pime'illä pilkkimähän."<br>
Astua ajattelevi,<br>
käyä kääperöittelevi:<br>
Kuuhut vastahan tulevi.<br>
Niin Kuulle kumarteleikse:<br>
"Oi Kuuhut, Jumalan luoma!<br>
Etkö tieä poiuttani,<br>
miss' on pieni poikueni,<br>
kultainen omenueni?"<br>
Kuuhut taisi vastaella:<br>
"Tietäisinkö, en sanoisi.<br>
Hänpä on minunki luonut<br>
näille päiville pahoille,<br>
yksin öillä valvomahan,<br>
päivällä makoamahan."<br>
Astua ajattelevi,<br>
käyä kääperöittelevi:<br>
päätyi Päivyt vastahansa.<br>
Päivälle kumarteleikse:<br>
"Oi Päivyt, Jumalan luoma!<br>
Etkö tieä poiuttani,<br>
miss' on pieni poikueni,<br>
kultainen omenueni?"<br>
Päivyt taiten vastaeli:<br>
"Kyllä tieän poikuesi!<br>
Hänpä on minunki luonut<br>
näille päiville hyville,<br>
kullassa kulisemahan,<br>
hopeassa helkkimähän.<br>
"Jopa tieän poikuesi!<br>
Voi, poloinen, poiuttasi!<br>
Tuoll' on pieni poikuesi,<br>
kultainen omenuesi,<br>
onp' on suossa suonivyöstä,<br>
kankahassa kainalosta."<br>
Marjatta, matala neiti,<br>
etsi suolta poikoansa.<br>
Poika suolta löyettihin,<br>
tuolta tuotihin kotia.<br>
Siitä meiän Marjatalle<br>
kasvoi poika kaunokainen.<br>
Ei tieä nimeä tuolle,<br>
millä mainita nimellä.<br>
Emo kutsui kukkaseksi,<br>
vieras vennon joutioksi.<br>
Etsittihin ristijätä,<br>
katsottihin kastajata.<br>
Tuli ukko ristimähän,<br>
Virokannas kastamahan.<br>
Ukko tuon sanoiksi virkki,<br>
itse lausui, noin nimesi:<br>
"En mä risti riivattua,<br>
katalata kastakana,<br>
kun ei ensin tutkittane,<br>
tutkittane, tuomittane."<br>
Kenpä tuohon tutkijaksi,<br>
tutkijaksi, tuomariksi?<br>
Vaka vanha Väinämöinen,<br>
tietäjä iän-ikuinen,<br>
sepä tuohon tutkijaksi,<br>
tutkijaksi, tuomariksi!<br>
Vaka vanha Väinämöinen<br>
tuop' on tuossa tuomitsevi:<br>
"Kun lie poika suolta saatu,<br>
maalta marjasta si'ennyt,<br>
poika maahan pantakohon,<br>
marjamättähän sivulle,<br>
tahi suolle vietäköhön,<br>
puulla päähän lyötäköhön!"<br>
Puhui poika puolikuinen,<br>
kaksiviikkoinen kajahui:<br>
"Ohoh sinua, ukko utra,<br>
ukko utra, unteloinen,<br>
kun olet tuhmin tuominnunna,<br>
väärin laskenna lakia!<br>
Eipä syistä suuremmista,<br>
töistä tuhmemmistakana<br>
itseäsi suolle viety<br>
eikä puulla päähän lyöty,<br>
kun sa miesnä nuorempana<br>
lainasit emosi lapsen<br>
oman pääsi päästimeksi,<br>
itsesi lunastimeksi.<br>
"Ei sinua silloinkana,<br>
eip' on vielä suolle viety,<br>
kun sa miesnä nuorempana<br>
menettelit neiet nuoret<br>
alle aaltojen syvien,<br>
päälle mustien mutien."<br>
Ukko risti ripsahutti,<br>
kasti lapsen kapsahutti<br>
Karjalan kuninkahaksi,<br>
kaiken vallan vartijaksi.<br>
Siitä suuttui Väinämöinen,<br>
jopa suuttui ja häpesi.<br>
Itse läksi astumahan<br>
rannalle merelliselle.<br>
Tuossa loihe laulamahan,<br>
lauloi kerran viimeisensä:<br>
lauloi vaskisen venehen,<br>
kuparisen umpipurren.<br>
Itse istuvi perähän,<br>
läksi selvälle selälle.<br>
Virkki vielä mennessänsä,<br>
lausui lähtiellessänsä:<br>
"Annapas ajan kulua,<br>
päivän mennä, toisen tulla,<br>
taas minua tarvitahan,<br>
katsotahan, kaivatahan<br>
uuen sammon saattajaksi,<br>
uuen soiton suorijaksi,<br>
uuen kuun kulettajaksi,<br>
uuen päivän päästäjäksi,<br>
kun ei kuuta, aurinkoa<br>
eikä ilmaista iloa."<br>
Siitä vanha Väinämöinen<br>
laskea karehtelevi<br>
venehellä vaskisella,<br>
kuutilla kuparisella<br>
yläisihin maaemihin,<br>
alaisihin taivosihin.<br>
Sinne puuttui pursinensa,<br>
venehinensä väsähtyi.<br>
Jätti kantelon jälille,<br>
soiton Suomelle sorean,<br>
kansalle ilon ikuisen,<br>
laulut suuret lapsillensa.<br>

* * *<br>

Suuni jo sulkea pitäisi,<br>
kiinni kieleni sitoa,<br>
laata virren laulannasta,<br>
heretä heläjännästä.<br>
Hevonenki hengähtävi<br>
matkan pitkän mentyänsä,<br>
rautanenki raukeavi<br>
kesäheinän lyötyänsä,<br>
vetonenki vierähtävi<br>
joen polvet juostuansa,<br>
tulonenki tuikahtavi<br>
yön pitkän palettuansa;<br>
niin miks' ei runo väsyisi,<br>
virret vienot vierähtäisi<br>
illan pitkiltä iloilta,<br>
päivänlaskun laulannoilta?<br>
Noin kuulin saneltavaksi,<br>
toisin tutkaeltavaksi:<br>
"Eipä koski vuolaskana<br>
laske vettänsä loputen,<br>
eikä laulaja hyväinen<br>
laula tyynni taitoansa.<br>
Mieli on jäämähän parempi<br>
kuin on kesken katkemahan."<br>
Niin luonen, lopettanenki,<br>
herennenki, heittänenki.<br>
Kerin virteni kerälle,<br>
sykkyrälle syylättelen,<br>
panen aitan parven päähän,<br>
luisten lukkojen sisälle,<br>
jost' ei pääse päivinänsä,<br>
selviä sinä ikänä<br>
ilman luien lonsumatta,<br>
leukojen leveämättä,<br>
hammasten hajoamatta,<br>
kielen keikkelehtämättä.<br>
Mitäs tuosta, jos ma laulan,<br>
jos ma paljoki pajahan,<br>
jos laulan jokaisen lakson,<br>
joka kuusikon kujerran!<br>
Ei ole emo elossa,<br>
oma vanhin valvehella<br>
eikä kulta kuulemassa,<br>
oma armas oppimassa:<br>
on mua kuuset kuulemassa,<br>
hongan oksat oppimassa,<br>
koivun lehvät lempimässä,<br>
pihlajat pitelemässä.<br>
Piennä jäin minä emosta,<br>
matalana maammostani.<br>
Jäin kuin kiuruksi kivelle,<br>
rastahaksi rauniolle,<br>
kiuruna kivertämähän,<br>
rastahana raikkumahan,<br>
vaimon vierahan varahan,<br>
ehtohon emintimäisen.<br>
Se mun karkotti, katalan,<br>
ajoi lapsen armottoman<br>
tuulipuolelle tupoa,<br>
pohjaispuolelle kotia,<br>
vieä tuulen turvatointa,<br>
ahavaisen armotointa.<br>
Sainpa, kiuru, kiertämähän,<br>
lintu kurja, kulkemahan,<br>
vieno, maita vieremähän,<br>
vaivainen, vaeltamahan,<br>
joka tuulen tuntemahan,<br>
ärjynnän älyämähän,<br>
vilussa värisemähän,<br>
pakkasessa parkumahan.<br>
Moni nyt minulla onpi,<br>
usea olettelevi<br>
virkkaja vihaisen äänen,<br>
äänen tuiman tuikuttaja.<br>
Ken se kieltäni kirosi,<br>
kenpä ääntä ärjähteli;<br>
soimasi sorisevani,<br>
lausui liioin laulavani,<br>
pahasti pajattavani,<br>
väärin virttä vääntäväni.<br>
Elkätte, hyvät imeiset,<br>
tuota ouoksi otelko,<br>
jos ma, lapsi, liioin lauloin,<br>
pieni, pilpatin pahasti!<br>
En ole opissa ollut,<br>
käynyt mailla mahtimiesten,<br>
saanut ulkoa sanoja,<br>
loitompata lausehia.<br>
Muut kaikki oli opissa,<br>
mie en joutanut kotoa<br>
emon ainoan avusta,<br>
yksinäisen ympäriltä.<br>
Piti oppia kotona,<br>
oman aitan orren alla,<br>
oman äitin värttinöillä,<br>
veikon veistoslastusilla,<br>
senki piennä, pikkaraisna,<br>
paitaressuna pahaisna.<br>
Vaan kuitenki kaikitenki<br>
la'un hiihin laulajoille,<br>
la'un hiihin, latvan taitoin,<br>
oksat karsin, tien osoitin.<br>
Siitäpä nyt tie menevi,<br>
ura uusi urkenevi<br>
laajemmille laulajoille,<br>
runsahammille runoille,<br>
nuorisossa nousevassa,<br>
kansassa kasuavassa.<br>
</body>
</html>
	site bvnf.space sources
	Log \| Files \| Refs